Ehkä tämän kevään viimeinen makkaranpaistoreissu

Jos tästä työttömyydestä pitää hakemalla hakea jotain positiivista, niin se on ehdottomasti sitä, että voi suunnitella päivän tekemiset vaikka vuodenaikojen ja säiden perusteella.
Viimeaikainen tiivis sääennusteiden seuraaminen sai meidät vielä keskiviikkona lähtemään makkaran paistoon Saikanväylälle, vaikka edellisen päivän raskas reissu painoi jäseniä.

Jätimme auton Saikankahloon, josta lähdimme kävellen etsimään Saikanväylältä suojaisaa makkaranpaisto paikkaa ja sellainenhan tietysti löytyi.

Makkaran paiston yhteydessä nautimme aurinkoisesta säästä pieni haikeus mielessä, sillä tämä reissu jäi ehkä tämän kevään viimeiseksi nuotioimiseksi saarekkeiden suojassa. Päätin nauttia reissusta loppuun asti, joten lähdin partojen kanssa paluumatkalle kävellen jäitä pitkin. Aurinkoinen sää ja paluumatkan myötäinen tuuli antoi paluumatkalle kepeän jalannousun ja iloisen mielen. Parroilla oli paluumatkalla paljon jälkiä haisteltavana, sillä edellisestä lenkistä Saikanväylällä oli aikaa.

Loppumatkasta Hiastinhaaralle oli noussut vesi jään päälle, rantaan pääsin kuitenkin kuivin jaloin.

Torstai menikin sitten nukkuessa ja laiskotellessa minulta ja parroilta, sen verran raskaita alkuviikon reissut olivat. Vain Unski pääsi iltalenkille Pekan kanssa. Ihqu ei ollut edes lähdössä mukaan. Se taitaa valmistautua valeraskauteen, sen verran kerällä makoilee ja myllää alustoja.

Nyt ei voi olla kuin tosi tosi onnellinen viime viikkojen aurinkoisista päivistä ja yöpakkasista, jotka mahdollistivat jäillä kulkemisen.

Sääennusteet ovat pitäneet paikkansa, eilen jo tuuli voimistui ja auringon paisteesta huolimatta sää oli hyytävän kylmä.