Ihania kesäisiä päiviä

Jee, olemme saaneet nauttia ihanan lämpimistä kesäsäistä tiistaista asti, jo kaksi kokonaista päivää. Toki aurinko paistoi jo maanantaina, mutta helkkarin hyytävä tuuli piti pitkähihaiset vaatteet yllä. Varsinkin illat ovat olleet todella lämpimiä ja kauniita. En ole edes kameraa raskinu lähteä hakemaan sisältä kun olen nauttinut kauniista kesäillasta... kaunista kuvattavaa olisi kyllä löytynyt yllin kyllin kuvattavaksi.

 Maanantain jatkoin lämpimästi vaatetettuna mattojen pesua. Sillä aikaa kun matot likosivat hetken pesuainevedessä, aloitin varaston raivauksen. Olen jo miettinyt, että teen koko koirahuoneesta lämpimän varaston ja puran pois kaikki kolme koiratarhaa.

No, edetään yksi asia kerrallaan. Ensin on saatava heitettyä kaikki ylimääräisen rompe asianmukaisesti lajiteltuna roskiin. Aloitin erilaisista koira-aiheisista lehdistä. Vanhimmat Saksanpaimenkoiralehden vuosikerrat olivat vuodelta 1984. Minkähän vuoksi ihan oikeasti kaikki lehdet on pitänyt säilyttää? Koiramme lehdet olin jo aiemmin vienyt paperinkeräykseen, nyt sinne päätyi kaikki Saksanpaimenkoira-, Palveluskoira ja vuodesta 2000 Snautseri-Pinserilehdet. Tunnustan, tunnustan Snaku-Pinserilehdistä jätin vuoden 2011 ja siitä nuoremmat.

En hetkeäkään epäröinyt, kun päätin säilyttää kaikki Tomin kamat, Tomi saa itse päättää mitä säilyttää, mitä ei. Tämän talon ensimmäisten asukkaiden kouluaikaiset kirjat, aikakauslehdet ja tavarat haluan myös edelleen säilyttää. Netistä löytää tänä päivänä melkein millaista infoa vain, mutta on mielenkiintoisempaa lukea ja katsella 1930–1950 luvun julkaisuja.

Varaston raivaus on vielä kesken, kävin ostamassa tänään pari isoa kannellista säilytysmuovilaatikkoa ajatuksissani krokotiilin kyyneleitä valuttaen. Onko ihan pakko ostaa tavaroiden säilytystä varten säilytyslaatikoita ja pitää jossain kopperossa lämpöjä päällä talviaikoina, että siellä olevat tavarat säilyisivät. Jos minulle tuli kriisi, kun katselin Tomin kastekuvia (hitto, olenko minä ollut joskus noin nuori ja hoikka!!!), jonkinlainen kriisi ja elämänkatsomuksen tarkentamista vaatii myös se, että kuinka paljon ihminen tavaraa tarvitsee ja säilyttää ja onko se nyt sitte loppujenlopuksi ihan oikeasti tärkeää. Eihän maallista mammonaa saa täältä mukaansa, kun kupsahtaa. Ja jälkeen jääville ne, joita itse on pitänyt tärkeänä ja säilyttämisen arvoisena, ei välttämättä ole hölökäsenpöläyksen arvoa. Kuinkahan monta kriisiä vielä käyn läpi, kun jatkan raivausta? Ja tuleeko sittenkin nykyisestä koirahuoneesta fixattuna kylmä mattojensäilytyspaikka, saapas nähdä. Olen nyt sellaisessa mielenvireessä, että siinä on Pekallakin vielä ihmettelemistä.

Matot olen saanut pestyä ja kuivaksi, kiitos kesäisten säiden. Seuraavaa matonpesu on edessä, jos sää suosii, vasta loppukesästä kun pesen nyt käytössä olevat matot.

Parrat ovat nauttineet yhtä paljon lämpimistä säistä, kuin minäkin. Ovat makoilleet pitkin pituutta nurmikolla, välillä auringossa välillä vetäytyen varjoon. Lenkille ovat päässeet iltasella, kun on vähän viileämpää.

Vaikka parrat eivät enään pääse muiden koirien kanssa yhteislenkille, minulla oli eilen ilo päästä heti herättyäni (sananmukaisesti) aamusta Pirjon, Iken ja Tillin kanssa aamulenkille altaalle. Kierrettiin allas reippaalla vauhdilla, minä sauvakävelleen. Koirat nauttivat uimisesta koko 9 km matkan, pulahtaen vähä väliä uimaan, varsinkin Tilli. Eikä siinä kaikki, illalla lähdin Reetulle, Lurjukselle ja Kaapolle kaveriksi altaalle lenkille nauttimaan kauniista ja lämpimästä illasta. Siinä jutellessa ei tullut tarkemmin katsottua eteensä, mutta onneksi huomioin edessä askeleen päässä liikettä ja kyllä vanhakin vielä pääsee lujaa ja huudon kera. Olin astumassa pienehkön käärmeen päälle, onneksi se kokosi itsensä kerälle ja valmistautui puolustautumaan. Muuten en olisi kiinnittänyt käärmeeseen mitään huomiota. Enhän minä käärmeitä inhoa, mutta tilanne oli niin hiuskarvan päässä, että huuto pääsi. Meni hetki ennen kuin jatkoimme koirat kytkettyinä käärmeen ohi matkaa. Käärme oli jo oikaissut itsensä ja nautti ilta-auringon lämmöstä, vain päätä kääntäen seurasi meidän ohimenoa. Eihän se ole mukavaa, jos käärme pääsee koiraa puremaan, mutta pitäähän niitäkin luonnossa olla.

Pekka lähti aikaisin aamusta metsään ja minä huonosti nukutun yön jälkeen aloitin siivouksen ja kuivien mattojen rullaamisen pikkupuolelle. Yöllä unet katkaisi kipeä polvi, se vihoitteli eilisen päivän lenkkeilystä, mutta oli se sen väärti. Kipuunhan on olemassa voiteita, sidettä ja kipulääkettä, kyllä se siitä. Piksu piristi käymällä kahvilla ja tuomalla niin kahvileipää kuin parroille herkkuja.

Pekalla oli paljon rankempi päivä. Se kävi eilen traktorin omistavan kaverinsa kanssa katsastamassa reitit, miten kaadetut puut saadaan metsästä pois. Aamulla lähti metsään hyvissä ajoin ja kevyin eväin, homma piti olla suht hyvin hanskassa. Iltapäivällä Pekka soittaa, että ei ole menny ihan putkeen, moottorisaha oli sipannu, toinen haettu tilalle, traktori vajonnu ja jäänyt pari kertaa kiinni ja toisella kerralla sitä oli irrotettu 4h, juotava, eväät ja itikkamyrkky loppunut. Minä tein pikaisesti eväät, keitin kahvia ja kävin ostamassa itikkamyrkkyä ja kylmää juotavaa ja lähdin partojen kanssa niitä viemään. Sää oli todella kostea ja kuuma, kuin ukkosta olisi ilmassa.

Jätin tuomiset pellonreunalle ja lähdimme metsän keskelle kohti traktorin ääntä. Olisi ollut kameran paikka. Traktorin sompaimissa yltympäriinsä mutainen mustanaamainen, mutta hymyilevä kaveri lyhythiaisessa teepaidassa. Pekka istui yhtä mutaisena, mutta punaisempi naamaisena kannon nokassa pyyhkien hikeä. Molempien ympärillä pörräs musta mäkäräis ja itikkaparvi. Pekalla oli sentään kunnon työvaatteet päällä, mutta traktorikaverilla ei ollut mitään pitkähihaista suojaa itikoiden varalta. Näky oli kuin helvetistä ja tuntui varmaan myös siltä, mutta eipä ollu miehiltä hymy hyytynyt. Tuli kiire paeta paikalta ja parrat ei pistäny ollenkaan hanttiin, poikien jäädessä kuormaamaan loppuja puita miettien samalla ”miten helvetissä me saadaan tämä traktori kuorman kanssa pois metsästä”. Huikkasin lähtiessäni, että lämmitän saunan valmiiksi... ei tainnu yhtään lohduttaa.

Kun Pekka vihdoin tuli alkuillasta kotiin, nousi autosta todella hitaasti liikkuva, kauttaaltaan hikinen, likainen, väsynyt ja itikoiden kuppaama mies. Niin itikoiden kuppaamaa, punaista ja pateilla olevaa naamaa ei varmaan ole kuin sellaisella joka on sammunut rannalle aurinkoon päivällä ja herää vasta seuraavana aamuna ja itikat ovat saaneet herkutella koko yön naamavärkissä.

No, elämä on ja kyllä ne patit varmaan laskeutuu jossain vaiheessa ja lopettavat kutiamasta, kortisonivoide ja kipulääkkeet on nyt kova sana. Ei kuulemma ollu enään jaksanut loppupäivästä edes huitoa itikoita, kun piti pyyhkiä jatkuvasti hikeä. Toivottavasti punoitus vaihtuu vielä rusketukseksi... I hope.

Traktorikuski oli hurauttanut puiden kera suoraan kotiin, tuo puukuorman huomenna. Oli tuumannut että iso kylmä olut varmaan maistuu saunan jälkeen. Kaverilla oli alkanut kesäloma ja sitä oli juhlistettu eilen pitkälle aamuyöhön. Ei arvannut, että ei puidenhaku mene ihan kuin strömsössä.

Pekka oli ehdottanut kotiinlähtöä jossain vaiheessa päivää, kaveri oli sanonut että lähetään vasta kun puut on kyydissä ja kun traktori on saatu metsästä pellonreunaan, sitten hän huokaisee hartaasti.

Olen tässä kirjoittelun välissä käynyt ulkona kuuntelemassa yölintujen taidokasta kujertelua, jota häiritsee nelostieltä jatkuvana kuuluva liikenteen hurina. Jos on pystytty arvioimaan kuinka paljon ihminen eläissään keskimäärin nukkuu, syö, tiskaa, siivoaa jne. niin onkohan laskettu kuinka paljon kulutamme elämästämme aikaa autossa istuen?

Koska ei ole valokuvia nyt tekstin lisänä, skannasin löytämäni vuoden 1990 numero 13 Koululainen -lehden takasivulla olleen sarjakuvan Teemu ja Tassu - Vili & Bill (Wikipedia). Mainio sarjakuva ja minulla on tallessa näitä takasivuja useampia.

Kannattaa klikata kuva isommaksi ja lukea myös pieni präntti alaosasta.

Mustikkasato jää monin paikoin olemattomaksi ja bongasin netistä seuraavan tiedotteen joka on liitetty linkkiin.

Metsäntutkimuslaitos tiedottaa

Koska Mustikan varvut ovat kuivuneet ruskeiksi, kasvustoistaon tuhoutunut paikoin 20–50 prosenttia

Vanhempi tutkija Kauko Salo; Otan vastaan ilmoituksia mustikan ruskistuneista vaurioalueista eri puolilta Suomea. Ilmoita paikkakunta ja vaurioalueen laajuus neliömetreissä. Yhteystiedot; kauko.salo(a)metla.fi

No niin, nyt on pitkän päivän ilta vaihtunut pitkälle yöhön. Jospa kellahtaisi sänkyyn
toisen väsyneen viereen, unohtaisi miettiä mikä on tarpeellista säästettävää tavaraa tai liikenteen hurinan kuuluminen ja uinahtaisi levolliseen uneen.
Sleep well. Alla; The Tremeloes - Silence is Golden

The Tremeloes - Silence is Golden

Luonnon helmassa

 

"Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.

Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä.

Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Viranomaiset saa mua turhaan etsiä.
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä.
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen raatikaisen tuutista.

Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kahila ei laula, eikä höyry selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.

Elämä tää on vain sattumalta saatua,
Mutta stressin uhrina ois synti kaatua.
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
Mä kiiltonahkakengissä.

Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia.

Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen."

Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja esittämä kappale vuodelta 1979. Käyn ahonlaitaa soi korvissani, kun eilen aamulla kuljimme auringon paistaessa ja lintujen laulaessa kesantopeltoja pitkin Pekan puunkaato paikalle.

Oli todella kaunis ja lämmin aamu, ei edes kylmä tuuli kiusannut, koska metsäpalsta on reilun kymmenen kilometrin päässä merenrannasta. Auto jätettiin pellonreunaan levikkeelle, josta jatkoimme pellon piennarta metsäpalstalle.
Jätimme Pekan puunkaatoon ja suunnistimme metsäkoneen jättämää uraa pitkin kohti Kotakangasta. Reitti oli meille uusi tuttavuus, onneksi Ihqu pystyi vaivattomasti etenemään uralla. Parrat olivat ihan selvästi hämmästyneitä, kun tulimme tutulle metsätielle aivan uudelta suunnalta. Koska sää oli lämmin, parrat pääsivät soramontulle pulikoimaan ja juomaan ennen kuin jatkoimme matkaa. Paluumatkalle lähdimme suunnistaen Kotakankaantien alkupäätä kohti, josta suunnistimme samaa reittiä kuin autolla tullessamme, kohti metsäpalstaa. Lenkille tuli mukavasti pituutta, rauhallisesti edeten kauniista säästä nauttien vierähti melkein pari tuntia. Pekka oli saanut hyvän hien pintaan itikoiden kiusatessa, joten koirat juotettuamme lähdimme paluumatkalle kotiin.
Koska sää näyttää joka toinen päivä pyllistävän ja joka toinen paistavan, käytimme lämpimän sään hyödyksi tekemällä pihahommia. Istutin kolmeen saaviin perunoita ja kärräsin uutta multaa pensaiden juurille. Parroilla oli pitkän lenkin jälkeen virtaa ja ne seurasivat innokkaina meidän touhuiluja koko loppupäivän. Alkuillasta alkoi vesisade ja lämpötila laski, joten saunanlämpöön oli hyvä päättää päivä.
Kesäkuun ensimmäinen päivä valkeni vahvasti pilvisenä, mittarissa vain +10 astetta ja hyytävä tuulisena. Tämä päivä on hyvä viettää vaikka C MORE PLAY ohjelmakirjastosta Komisario Lewis jaksoja, joita sinne on tullut kiitettävästi lisää. Samalla voin jatkaa virkkausta, kolmas kesäpusero on jo hyvällä alulla. Parrat pääsevät metsälenkille jossain vaiheessa päivää, ovat nyt ruokalevolla tyytyväisinä ja rauhallisina.
Lopuksi Piksulle ja Tomille SUPERSUUR KIITOKSET eilisestä! Täytekakunpalaset on jo syöty ja lohivoileivistä Pekka tekee selvää nopealla tahdilla.
Oikein mukavaa alkanutta kesäkuuta!
Jos aloitin Juha ”Watt” Vainiolla niin lopetan Stevie Wonderiin, alla linkki.

A Place In The Sun- Stevie Wonder- 1966

"A Place In The Sun"

Like a long lonely stream
I keep runnin' towards a dream
Movin' on, movin' on
Like a branch on a tree
I keep reachin' to be free
Movin' on, movin' on

'Cause there's a place in the sun
Where there's hope for ev'ryone
Where my poor restless heart's gotta run
There's a place in the sun
And before my life is done
Got to find me a place in the sun

Like an old dusty road
I get weary from the load
Movin' on, movin' on
Like this tired troubled earth
I've been rollin' since my birth
Movin' on, movin' on

There's a place in the sun
Where there's hope for ev'ryone
Where my poor restless heart's gotta run
There's a place in the sun
And before my life is done
Got to find me a place in the sun

You know when times are bad
And you're feeling sad
I want you to always remember

Yes, there's a place in the sun
Where there's hope for ev'ryone
Where my poor restless heart's gotta run
There's a place in the sun
Where there's hope for ev'ryone
Where my poor restless heart's gotta run
There's a place in the sun
Where there's hope for ev'ryone...

Formuloita

 Hömötiainen pesii tekemässäni pöntössä.

 Laskuoja mereen, vedenpinta ällöttävän ruskean mönjän peitossa. Löysin Turun Vesihuoltoasiat - Yleinen palaute / muut asiat tietoa mistä ruskea ällötys voi johtua.
"Ruosteinen ojavesi aiheuttaa öljykalvon kaltaista väritystä veden pintaan ja sakkaa ojan pohjalle. Haitta on siis lähinnä esteettinen, mutta ei ympäristölle tai terveydelle vahingollinen.
Rautapitoiset ja ruosteiset ojavedet ovat melko tyypillisiä useissa kohdin rannikkoseutua ja aiheutuvat todennäköisesti maaperän ns. sulfaattimaista.Vesi näyttää rautasaostuman vuoksi punaiselta puurolta, joka liettää kaiken ja sementoituu kuivuessaan".

Parrat viedään asianmukaisesti kytkettynä rannalle, etteivät häiritse rannalla pesivien lintujen pesintää. Pääsivät vapaaksi vasta kaukana rantapusikoista.

 Meriveden pinta n. -60cm alhaalla. Parroilla oli tilaa formuloida.

 Joku on ollut haravan kanssa liikkeellä, mitähän on etsinyt?

  Tälle kivelle on soudettu monesti ja koirat kuvattu kiven päällä.

 Rautapitoinen vesi värjää merivettä.

 Hanhenmarssia. Poistuin paikalta heti hanhet havaittuani.

 Metsäkauriin jälkiä hiekalla kaukana rannasta.

Veneväylällä ei vettä veneen kannon vertaa.

Helatorstaina lähdimme katsomaan Pitkänkarin mökkirannalle, kuinka kauas merivesi on paennut. Ilmatieteen Merisää sivustolla ilmoitettiin meriveden olevan n. -60cm alhaalla normaalista. Rannalta katsoen sen huomasi, vesi oli paennut todella kauas. Oli tosi mukava kävellä pitkiä matkoja vedettömällä merenpohjalla, ilman että vesi olisi ollut esteenä. Minulle tuli samanlainen tunne, kuin kestohangella tai jäällä liikkuessa – huikea vapauden tunne. Pääsi esteettömästi kävelemään paikoissa, joihin ei normaalisti pääse.

Lintuja oli tosi vähän näkyvissä. Pari joutsenta lensi kauempana, merikotka liiteli puidenlatvojen yllä kaukaisuudessa ja pari hanhea tepasteli isojen kivien lähistöllä. En huomannut hanhia, ennekuin olin todella lähellä, olivat niin samanvärisiä kuin isot kivet. Poistuin paikalta nopeasti, vaikka eivät näyttäneet mitenkään häiriintyneen minusta.

Parrat formuloivat sielunsa kyllyydestä ja omaehtoisesti vedettömällä merenpohjalla. Ihqu näytti unohtavan olemattomat pennut kertaheitolla, eikä risoista ristisiteitä ollut tietoakaan, kun painatteli pitkin hietikkoa ja matalia vesilämpäreitä. Unski jäi formuloinnissa tällä kertaa toiseksi. Ihqu saa painatella vapaasti niin kauan kun haluaa ja kykenee. Ei tule enää mieleenkään kutsumalla risteilyttää ja juoksuttaa sitä. Källäilimme tunnin verran tyhjää merenpohjaa, rantaan palattuamme tunsi kävelleensä märässä hiekassa – tehokasta liikuntaa. Harvoin näkee partojen autoon hypättyään käyvän heti makuulle – nyt näki.

Kotiin palattuamme Pekka lähti metsätöihin, olisimme voineet lähteä mukaan, mutta en halunnut rasittaa Ihqun jalkaa enempää. Jos kuvittelin partojen köllöttävän loppupäivän tyytyväisinä sohvan nurkassa, erehdyin. Niillä riitti virtaa touhuta ja vartioida pihalla iltaan asti.

Kissat tekevät täyttä työpäivää, tai paremminkin iltaa, pyydystämällä läheisiltä pelloilta myyriä ja hiiriä. Mikähän siinä on, että saalis on tuotava aina määrätynlaisella mourunnalla näytille. Onneksi saaliit ovat olleet hengettöminä, tietynlaisen mourunnan kuuluessa oven takaa, tietää varovasti raottaa väliovea ja kurkistaa millainen saalis on nyt tuotu näytille. Pitäähän kissaa myös kovasti kehua ovenraosta ja varoa, ettei se livahda saaliin kanssa ovenraosta tuulikaappia pidemmälle.

Olen vihdoinkin löytänyt molemmille kissoille kelpaavan sapuskan, Royal Canin Sterilised in Gravy pehmytruoka. Helpottaa huomattavasti elämää, kun ei tarvitse enää hankkia niille erikseen syötäväksi kelpaavaa sapuskaa.

Kesän lähestyessä

19.05.2014 Kevään lämpöennätys meidän ulkomittarissa.

Alla olevat kuvat otettu lenkiltä 28.05.2014.

Kanervat ovat kärsineet vähälumisesta talvesta.

Reilun viikon sisällä olemme saaneet nauttia yhden hellepäivän, muina päivinä vaihtelevaa ja hyytävätuulista säätä. Hellepäivä sai puiden lehdet puhkeamaan ja jälleen kerran saamme nauttia huikaisevasta vihreydestä, joka kesän edetessä vaihtuu tummempaan sävyyn.
Talvivaatteet ovat olleet ajoittain tarpeen ulkoillessa. On se kumma, että vaikka tuulensuunta on vaihdellut, se on aina ollut kylmää.
Yövieraiden kyläily meni loistavasti, Unski pidettiin vierailevista nelijalkaisista erillään, se joutui seuraamaan touhuja ulkotarhasta käsin. Yö sujui ilman ärinöitä ja rauhallisesti kaikki saman katon alla. Ihqu touhusi vieraiden kanssa ilman ärinöitä, vaikka se edelleen hoitaa olemattomia pentuja. Yön aikana kaikki sohvat on myllätty alkutekijöihinsä ja ensi töikseni saankin tarkistaa mahdolliset mylläyksessä tulleet vauriot ja kerätä sohvatyynyt lattioilta. Unski on saanut sopeutua Ihqun olotilaan pitkin parroin, sillä Ihqu valtaa välillä myös sen oman nukkumispaikan.
Ihqun valeraskautta ei ole helpottanut edes pitkät lenkit, jälkireenit eikä pienennetyt ruoka-annokset. Välillä Ihqu yllättää ja on aktiivinen oma itsensä, riekkumalla lenkillä hihassa ja tuomalla käpyjä heiteltäväksi, mutta sisällä ollessaan se ankkuroituu sohvalle tyynyjen keskelle hoitamaan olemattomia.
Jälkireeneissä tuli selvästi esille, että Ihqun eteneminen korkeammassa aluskasvillisuudessa hitaalla vauhdilla on mahdottomuus. Ristisidevamman vuoksi sen pitää edetä laukalla ja vauhdilla. Ilmeisesti nuljuluun rustonmuodostus on lisääntynyt ja polvi on aiempaa jäykempi. Eihän sitä normaali lenkillä huomaa, kun kuljemme polkuja pitkin. Kotioloissakaan sen liikkumisessa ei ole tapahtunut muutosta huonompaan. Seuraavan kerran jälkireeneissä, pitää jälki tehdä alueelle, jossa ei ole korkeampaa aluskasvillisuutta. Sellaisista maastoista ei ole puutetta jäkäläkankailla.
Sarilla ja Iralla meni hienosti jälki- ja esineruutureenit, kisat lähestyvät ja hyvin näyttää olevan pullat uunissa.
Eilen lenkillä sain vihdoin kuvata lähestyvän kesän merkkejä luonnosta. Joko muistihäiriö tekee tepposet, mutta en muista koskaan aikaisemmin nähneeni mesimarjaa kukassa tähän aikaan vuodesta.
Vaihtelevat säät ovat mahdollistaneet virkkausten loppuun saattamisen. Toivottavasti säät suosivat tänä kesänä ja voin pitää kahta valmistunutta virkattua puseroa.

MM jääkiekkoa tuli kuunneltua, samalla kun virkkasin. Ensinnäkin, kyllä Mertaranta on SE oikea selostaja tälläisiin skaboihin. Sanoin jo ensimmäisen Suomi-Venäjä ottelun alkuminuuteilla että Venäjä voittaa kultaa ja suomalaiset joutaa maitojunalla kotiin. Tunsin suurta myötähäpeää suomalaisten ensimmäisten otteluiden aikana, ne saakelin jäähyt riso kautta MM otteluiden.
En missään vaiheessa uskonut suomen MM kultaan, vaikka tuomaripeli olisi loppupelissä ollut tasapuolisempi ja oikeudenmukaisempi. Hyvä esimerkki rehdistä urheilusta!

Eurovaalit 2014 meni ohi, en käynyt äänestämässä. Seurasin jonkin verran vaaliohjelmia ja minulla oli pari ehdokasta eri puolueista, joita olisin voinut äänestää, jos äänestäisin. No, ne ehdokkaat pääsi läpi ilman meikäläisen ääntäkin.
Satuin kuuntelemaan tiistaina autoillessa keskusteluohjelmaa, josta korvaan jäi soimaan eräs puheenvuoro. Oli pakko etsiä netistä kyseinen ohjelma, kuunnella ja kirjoittaa puheenvuoro ensin paperille. Tähän loppuun kyseinen puheenvuoro ja linkki ohjelmaan Yle Areenassa. Puheenvuoro on ohjelmassa 10.54-12.08 minuutin kohdalla. Ei voi kuin sanoa, että poliittinen päätöksenteko on tehty todella yksinkertaiseksi ja ymmärrettäväksi – vai mitä? Mukavaa päivän jatkoa, nyt kaalilaatikkoa syömään.
Radio Suomi - Eurovaalien jälkeen - suuri eduskuntakeskustelu
Reijo Paanasen puheenvuoro; (kirjoitin tarkoituksella ilman pisteitä ja isoja kirjaimia)
”meidän pitäisi lopettaa tää EU ja Euroopan Unionin päätöksenteon mystifioiminen (oma lisäys- tehdä mystiseksi, salaperäiseksi). Jos se päätösprosessi on niin että virkamiehet valmistelee suomen kannat neuvostoon ministereiden johdolla, sit ne kulkee tän eduskuntatalon kautta suuren valiokunnan kautta, täällä kansanedustajat ottaa niihin kantaa, sit niistä meidän ministerit ja virkamiehet neuvottelee neuvostossa, sit siellä on meidän meppiedustajat jotka neuvottelee niistä parlamentissa, sit meillä on paljon myöskin suomen asioita ja suomalaisia virkamiehiä komissiossa valmistelemassa, sit kun päätökset on tehty niin ne tulee vielä tänne meille valtaosa eduskuntaan josta niistä tehdään tosiasiassa direktiiveistä suomeen soveltuva lainsäädäntö, me ollaan kaikissa näissä vaiheissa mukana..... ....jos voitaisi sopia että lopetetaan se 20 vuotinen jaaritus että hyvät päätökset tehdään helsingissä ja huonot tulee brysselissä, koska se ei ole totta".