"kärpäsen herra"...

Kärpäsen herra pääsee nyt blogin päivän kuvaksi, mikäs se on köllötellä Tuoksuvatukan lehdellä.

Tänään olen kastunut kaksi kertaa ja tosi perusteellisesti. Eka kerralla olin pyörällä Haminan reissulla Wilman kanssa. Paluumatkalla meidät yllätti pien pufuuri tuulineen ja rankkasateineen, ei kyllä haitannut meidän menoa ollenkaan. Kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin... en kyllä jäänyt sitä odottamaan vaan heti kotiin päästyämme vaihdoin kuivat vaatteet. Hienohelma Wilma ei yllätysyllätys ollut moksiskaan kastumisesta, pysähtyi vain välillä puistelemaan enimmät vedet korvista ja juoksi sata lasissa tienlaidalla virtaavassa purossa.

Iltapäivällä tuli hoitoon tosi enrginen ja tyttöjen perään innokas Edi sakemannin joloppi. Tyypillinen koltiainen energinen ja yli-innostunut meidän mustaparroista, mutta tosi hyvin riittää korvia meikäläisellekkin... muistaa pari sekunttia ja taas mentiin.
Kävin sauvakävelyllä kaverin kanssa, mukaan pääsi Edi, Ihku ja Lisa. Snakut hyyty Edin vauhdissa täysin, tai miten sen nyt ottaa. Edi jyräs omalla koollaan ja massallaan snakujen niskassa, tytöt hoksas hyvän konstin päästä eroon Edistä juoksemalla metsään.. sinne ei Edi viittinyt lähteä perään. Tiellä kyllä juoksenteli täysillä mennen tullen. Edi varmaan huomas ettei se pärjää snakujen vauhdissa vaativassa maastossa ja tyytyi kyttäämään tiellä. Kuvittelin, että kunnon lenkillä saan Edin niin rauhalliseksi, että iltaruuan jälkeen rauhoittuu sisälle nukkumaan... turha toivo. Ihanaakin ihanemmat partatytöt pitivät Edin niin viriilinä, että katsoin parhaimmaksi viedä sen häkkiin rauhoittumaan. Opetin kulkemaan luukusta koirahuoneeseen ja pitää nyt seurata että älyää mennä itikoita pakoon sisälle nukkumaan.

Niin se toinen kastuminen tapahtui lenkillä.

Pikkasen olen harmitellut Lisan ja Wilman karvan koneella ajoa. Tais mennä jokin "pieleen". Ajoin koirien talvikarvan 3mm terällä myötäkarvaan (minulla ei ole muuta terää). No, nyt on lattia tulvillaan lyhyitä mustia karvan pätkiä ja pohjavillan jämät lähtee karvaa pöllyttämällä tai nyppimällä *huokaus*. Tais olla viimeinen koneella-ajo. No ompahan tämäkin nyt sitten kokeiltu.

Olen tuskaillut uuden kamerani kanssa, kun kaikki kuvat ei onnistu... todella pieni osa siitä mitä kuvaan. Makrokuvat jotenki onnistuu, mutta laajemmat kuvanäkymät jäävät epäselviksi. Edellisen kameran kanssa onnistui automaatti-säädöllä ja varmaan sen helppouden vuoksi kuvasinkin pääasiassa sillä. Nyt ei tyydytä automaatilla otettujen kuvien laatu ja on "pakko" aloittaa perehtyminen kameran säätöjen saloihin... eihän sitä tiedä vaikka joskus olisi vara laittaa ns. "kunnon järjestelmäkamera". Joten "kotiläksyjä" on tiedossa.
Kameran ohjeiden luku on maikäläiselle aika tuskaista, kun ei ymmärrä kaikkea slangia. Nyt on Lemmikkipalstan PP:ssä ollut hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu kameroista ja kuvaamisesta ja siellä on tosi kärsivälliset kuvaamisesta jotain tietävät yrittäneet neuvoa, opastaa, antaa vinkkejä ja vääntää rautalangasta meille tietämättömille miten päästäisiin paremaan kuvalaatuun ja tulokseen. Keskustelu kyllä lähti alkujaan kahden kameran vertailusta, mutta onneksi keskustelu rönsyilee ja kysymyksiin vastataan.

Surullisena olen seurannut muorien köpöttelyä, viimeinen palvelus olisi pakko tehdä kun näkee ettei koiran elämä ole enään elämisen arvoista ja ilman kipulääkkeitä ei selvitä välttämättömistä päivän liikkumisista, liikkumisen ilo on mennyt. Mielestäni kipulääkkeet on paikallaan, kun on kyse tilapäisestä kivusta. Jos kivut ovat jokapäiväisiä ja vaikeasta liikkumisesta tulee muitakin lieveilmiöitä, ei ole mukava katsoa kun koiran elämänilo katoaa. Feisyllä oli tiistaina ja eilen vaikeaa, tänään vähän helpompaa mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että jotain olisi kohta tehtävä. Ei koirat saa kärsiä siitä, että omistaja ajattelee vain itseään.
On vaikea luopua ja tehdä päätöstä, milloin lemmikkien elämänlaatu on sellaista ettei se ole enään elämisenarvoista. Jokainen lemmikki on ansainnut inhimillisen ja hyvän loppuelämän, eikä viimeinen palvelus saisi olla näin vaikeaa..