Blondilla välähti

Kuva: Meganen ajovalon kanta.

Kuvat: Aamulenkillä.

Pekka oli vaihtanut autoon oikean ajovalon, lampun vaihto onnistui helposti. Pian sen jälkeen sammui kuskinpuoleinen ajovalo. Useista yrityksistä huolimatta Pekalta ei onnistunut sen vaihtaminen. Eilen päätin, että se on nyt saatava vaihdettua koska joudun lähtemään aamuisin liikenteeseen. Olin alustavasti kysellyt jo neuvoa lampun vaihtamiseen ja valmistautunut siihen henkisesti. Eilen Pitkästäkarista tultuani päätin hetken koittaneen ja ohjekirja vieressä avoinna istahdin eturenkaan viereen ja aloitin ohjeiden mukaan. Ensimmäisen suojan sain ohjekirjan mukaan pois ja sitten huomasin että ohjekirjassa ei ole ollenkaan mainittu, että lampun kannan suojana on vielä yksi kansi. No sain senki pyöräytettyä pois. Sitten alkoi henkien taistelu - saada lamppu irti. Lampun kannassa oleva piuhaliitin kyllä irtosi, mutta ei itse poltin. Hermot meinas mennä, kävin välillä touhuamassa muuta ja uusi yritys - lukemattomia kertoja eikä onnistunut. Lamppuun pääsi kyllä suht hyvin käsiksi, mutta työskentelyasento oli sellainen ettei siinä kauaa jaksanut väkertää ja tilaa ei liiemilti ollut. Ties monennenko yrityksen jälkeen välähti; vaihdoin kameraan pikkuputken ja aloin räpsimään kuvia lampun kannasta. Usean hutiyrityksen jälkeen sain napattua selvän kuvan ja kuvaa tutkittuani päättelin, että kuvassa näkyvä "jousi" tai mikä lie metallilepare estää kannan irtoamisen. Kohdistin kaiken tarmoni "jouseen" ja sain vihdoin polttimon irti ja lampun vaihdettua.
Yritin heti soittaa Pekalle ilouutisen, mutta se oli rajan takana venäjän puolella ja saa kuulla urotyöstäni uutisen vasta tänään. En tiedä oliko sillä mitään merkitystä onnistumiseen, kun näin kuvasta millainen polttimon tila on, mutta pystyin ainakin hahmottamaan millaiseen tilaan sormeni työnnän, kun ei sinne muuten nähnyt. Tämä on tätä blondin tuuria ja nostan hattua jälleen vilkkaalle mielikuvitukselleni.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja heti aamukahvin jälkeen koirat autoon ja aamulenkille. Jätin auton metsätien varteen ja suunnistin tutulta reitiltä uudelle reitille koirien iloksi. Löysin hyvän mustikkapaikan ja sinne suunnistamme heti kun olen tehny päivitykset.
Koirat ovat nyt ruokalevolla. Wilmalla on ollut valeraskaus, mutta en ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota - sen on pitänyt lähteä lenkille ja marjaan vaikka olisi mieluimmin jäänyt sohvalle makoilemaan. En ole pienentänyt ruokamäärää, koska se on saanut paljon liikuntaa. Eilen aamulla heräsin jo Wilman tuttuun herätykseen ja Wilman askel on jälleen entisen pirteää.
Olen tilannut Wilmalle jo iäkkään koiran ruokaa Happy Dogin valikoimasta - ei mitään light-ruokaa -, pitää ottaa ikä huomioon vaikka Wilma liikkuu edelleen paljon ja on hyvässä kunnossa.
Sunnuntaiaamuna on mukava olla koneella ja kuunnella Radio Suomen ohjelmaa, tulee hyviä monipuolisia musiikkiohjelmia. Parast aikaa tulee Pop eilen - toissapäivänä, toimittajana Heikki Harma.
Nyt aloitan päivitysten teon ja sen jälkeen sukellan koirien kanssa metsään.

Aurinkoista sunnuntaipäivää... vaikka se ei taida toteutua jokapaikassa, jos säätiedotukseen on uskomista.