Voi pientä kulkijaa, joka koulutietä tallustaa...

Kuvat yllä ovat Pasin ottamia.
Kun maanantaiaamuna kävin ilmoittautumassa koululla, satoi kaatamalla. Ilmoittautuminen oli nopeasti ohi ja päätin soittaa Keinäsille Lumijoelle josko minun visiitti sopisi. Emme ole nähneet ainakaan pariin vuoteen. Vierailu sopi ja oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa ja kahvipöydän antimet olivat jälleen kerran huippu hyviä. Kiitos ja kumarrus!

Kun kerroin millä asialla olen liikkeellä aamusta, paljastui että Pasi on harrastanut kauan valokuvausta ja on joskus jopa ohjannut valokuvauskerhoa. Pasin vanha filmi järjestelmäkamera (Nikon F 301) oli vähän aikaa sitten vaiennut ja jotta kamerakuume ei helpottaisi, sai Pasi kokeilla kuvien ottoa minun kameralla ja hienostihan se onnistui. Kuva kukkasista on otettu ikkunan läpi.

Palasin maanantaina kotiin vasta iltapäivällä ja ihmettelin miten helkkarissa Oulu-Ii välillä ei satu enemmän pahoja kolareita. Liikkeellä on aivan kaistapäisiä autoilijoita, joilta näyttää puuttuvan elämästä jännitys. Jos noin kiire on hautaan niin härnäisivät kuolemaa niin, että sivulliset ei ole vaarassa.
Päätin olla vilauttelematta keskisormea, painamatta äänimerkkiä tai muutenkaan olla provoisutamatta kiilaajista ja kaahareista, joita sai väistellä. Koulumatkaan menee noin 50 min ihan nopeusrajoitusten mukaan ajettuna, kilometrejä yhteen suuntaan tulee n. 67 km.
Kotona pikainen ruokailu, tirsat ja sitten koirien kanssa lenkille.
Koska tuli otettua noi tirsat, niin uni karkas ja tv kanavilla risteillessä satuin katsomaan FST5 Klo: 22.10 Dok: Tuhlaajapojat "Kimberly Reed syntyi poikana ja on nykyään nainen. Hän palaa kotiin Luoteis-USA:han luokkakokousta varten, mutta huomion viekin hänen adoptioveljensä Marc, joka paljastuu Orson Wellesin pojanpojaksi."
Huh, oli aika järkyttävä dokumentti - valitettavasti minulla jäi alku katsomatta kyseisestä dokumentista. Tämä Marc oli loukkaantunut vakavasti päähän liikenneonnettomuudessa, aivoista oli jouduttu poistamaan pala (tälläisen käsityksen sain katsomastani osasta) ja kaveri sai järkyttäviä yhtäkkisiä raivokohtauksia ilman mitään syytä, jos ei ottanut hänelle määrättyjä lääkkeitä. Marc oli siis Orson Wellesin ja Rita Hayworthn tyttären poika. En saanut mitään käsitystä, miksi tytär oli luopunut Marcista. Marc kertoi, että ennätti nähdä äitinsä vain arkussa.

Tiistaina heräsin kello seitsemän aikaan, oli ollut kylmä yö. Maassa ja katoilla oli kuuraa. Koulupäivä alkoi klo 10 infotilaisuudella, jota kesti ruokailuun saakka. Ihan muistin varasta - koulu on perustettu joskus 1800-luvun loppupuolella. Koulu on saavuttanut siis kunnioitettavan iän. Opiskelijoita oli saapunut ympäri suomea ja pari rajojen ulkopuolelta. Koulun henkilökunta esittäytyi ja kerrottiin kaikkea mahdollista tietoa opiskelemaan tuleville.
Suurin osa oppilaista tietty nuoria, mutta kyllä meitä keski-iän ohittaneitakin oli joukossa - muitakin kuin minä.
Tuli tunne, että koulussa halutaan pitää yllä yhteenkuuluvaisuuden tunne - oli sitten millä linjalla tahansa.

Kuva: Koulun päärakennus rannan suunnasta kuvattuna.
Kuva: Tässä rakennuksesta löytyy valokuvauslinja. parempi kuva rakennuksesta myöhemmin.
Kuva: Koulun rantasauna.

Kuva: Koulun alueelle joen yli johtava silta.
Ruokailu aiheutti sitten minussa pikku järkytyksen - ihmiset syö kanaa!!! Meidän kouluun tulee sama ruoka kuin Limingan kouluissakin tarjotaan. Ei ollut käynyt mielen vieressäkään, että kouluruoka voi sisältää kanaa. Järkytykseltä en saanut otettua kuin pari voileipää ja muutaman juuressuikaleen.

Ennätin ruokailun jälkeen käydä ottamassa muutaman kuvan koulun alueelta. Ton pienen sillan toisella puolen on ns. Vanha Liminka. Sen Rantatien varrella on vanhoja taloja. Pitää käydä tutustumassa alueeseen paremmin, kunhan ennättää. Sitten kokoonnuimme valokuvaluokkaan ja esittäydyimme - se aina pakollinen "paha" alkutilanne oudossa porukassa. Juha opettaja ennätti vielä kertoa yleisesti yhtä sun toista ennenkuin koulupäivä päättyi. Kipaisimme äkkiä päiväkahville, minulla oli päänsärky jo hyvällä alulla. Kahvin kera tarjottu piirakka maistui ruhtinaalliselle ja ennen kotiin lähtöä kokoonnuimme me lähiseudulta kulkijat yhteiseen palaveriin. Tarkoituksena suunnitella kimppakyytejä jne.
Minulla oli armoton nälkä ja päänsärky kun ajelin kotiin. Suunnittelin koko matkan pikaista ruuanvalmistusta, kun ajelin kotiin, joten ruoka oli salaman valmista. Lähdin koirien kanssa metsään. Ajattelin, että päänsärky hellittää raittiissa aurinkoisessa ulkoilmassa, samalla kun poimin soppavärkiksi mustikoita ja vadelmia. Suunnistin koiruuksille täysin outoon metsään, jotta niillä olisi jotain uutta tutkittavaa.
Päänsärky paheni ja taivuin ottamaan särkylääkkeen. Kun sain marjasopan valmiiksi, kellahdimme sohvalle koirien kanssa ja otimme pikku tirsat.
Nyt sitten valvotaan tietysti. Olen kuunnellut tässä samalla musiikkia Spotifystä; Rollareita, My Chemical Romancea ja Herman's Hermitstä.
Nyt olen valmistautunut paremmin koulun ruokalistaan. Löysin netistä Limingan koulujen ruokalistan ja ei pitäisi tulla enään ikäviä "lautanen jäi tyhjäksi" tilanteita. Varaan jo huommena mukaan marjasoppaa ja kahvia.
Koulu järjestää torstaina kierroksen Oulun Taiteiden Yöhön. Minullakin olisi tarkoitus osallistua siihen, kun ei tarvi vielä torstaina hakea Pekkaa. Koulusta suoraan tutustumaan taide-elämystarjontaan ja illalla kotiin.
Tässä vielä marjasoppa ohje:
Mustikat ja vadelmat kiehautetaan, lisätään perunajauhosuurus, kiehautus. Lisätään sokeria ja vaniliinisokeria sekä puristetaan sitruunasta mehua maun mukaan. Avot... hyvää on.
Parast aikaa laulaa Engelbert Humperdinck niin että sydän kohta muljahtaa kurkkuun... joten lähden antamaan itselleni nuijanukutuksen, vuorokausi vaihtuu parin minuutin kuluttua.
Hyvää Yötä - Sleep well!