Uuno on saapunut....

Kuva: Mustikanvarpu ruskan värissä ilta-auringossa.
Kuva: Limingassa kuvattu kukkaset ja pörriäiset.
Kuva: Limingassa kuvattu halo auringon ympärillä.
Kuva: Matkalla kouluun perjantaiaamuna.
Niin se aika menee, että vilahtaa. Ensimmäinen kouluviikko takana ja viikonloppu lopuillaan. Huommena alkaa uusi viikko.
Perjantaina saapui Wilman viimeisestä pentueesta oleva Uuno-poika hoitoon, kun Pia lähti opiskelemaan. Ensituntuman Uuno sai minun partaotteesta, kun heti ensinäkemällä Limingan huoltoaseman pihalla alkoi räksyttään ilman aihetta. Sen jälkeen kaikki on mennyt todella hyvin. Olihan se Uunolle iso muutos saapua tyttölaumaan ja hulinaan, mutta tais olla Uunolla sen verran syntymäkodista muistoja selkäytimessä että kotiutui todella nopeasti.
Lauantaina olimme pari tuntia marjastamassa, iltapäivällä kävimme synttäreillä ja Uuno pääsi tutustumaan Turboon. Sen verran Uuno on kova luu, että olisi mielellään ottanut yhteen Turbon kanssa. Jälleen pientä neuvottelua ja kävelylenkki sujui tosi hyvin Uunolta ja Turbolta.
Uunolle ei ole tehty trimmausta pentutrimmin jälkeen, lukuunottamatta pientä siistimistä tassuille ja korville ja ulkonäkö on sen mukainen. Kävelylenkillä Uuno herätti hilpeyttä ja kukaan ei varmaan tunnistanut sen rotua. Oli tarkoitus, että aloitan heti siistimisen, mutta vasta tänään ennätin ajaa koneella pään ja vähän kaulaa ja peräpeilin ja siistiä mahakarvoja. Trimmauskone yski ja meinas tukehtua karvan määrään. Aivan hirvitti aloittaa koko homma, kun ei tiennyt mistä alkaa kaivaan koiraa esille. Nyppimiselle olen antanut parin viikon arvion, sen aikana saan ehkä - jos ennätän - sen nypittyä. Hieman jo kokeilin onko karva irti ja hyvin tuntui lähtevän. Karva on niin helkkarin pitkää, että en ole tottunut nyppimään sellaista tursaketta.
Oli tarkoitus ensin ottaa Uunosta kuva ennen trimmausta, mutta siinä hötäkässä jäi kuva ottamatta ja päätin että kuvataan vasta sitten kun saadaan snautseri-poika esille.
Pekka oli kaverina pitämässä Uunoa, että saan rauhassa ajella, Uuno sieti hyvin trimmauksen ja käyttäytyi hyvin.
Uskon, että Uuno sopeutuu hyvin talon tavoille koska se on todella energinen, kuuliainen, iloinen pakkaus, omaa tahtoa löytyy eikä ole moksiskaan pienistä partanneuvotteluista.
Ruokaa Uunoon uppoaa pohjattomasti ja väliajat pitää kärkkyä makupaloja kun ollaan syömässä. Välipaloja ei tipu, eikä ruokapöydän vieressä noolata.
Kunhan totutteluaika on mennyt, selvennän Uunolle ettei minua tarvi vahtia - (se ei juuri väisty minun viereltä sisällä eikä haluaisi päästää muita koiria minun lähelle) - ja kaikki koiruudet kuuluu laumaan. Uunolla taitaa olla yhden koiran ego. Ihku saa Uunosta päivisin hyvän häkkikaverin, kun olen koulussa. Vanhukset Wilma ja Kikka saavat olla sisällä. Uunoa on jo totutettu häkkiin, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Summarum, kertakaikkiaan minun makuun oleva koiruus.
Koulussa pitää tehdä koulupäiväkirja, jossa on jokaiselta koulupäivältä jotain valokuvia ja tekstiä. Viikolla en ennättänyt, joten tänään kulutin muutaman tunnin sitä tehdessä. Pikkusen otti pattiin muistella jälkikäteen koulupäivien tapahtumia ja saada jotain järkevää tekstinä, kuviahan minulla on - se ei ole ongelma. Joka päivä tulee niitä napsittua.
Kyllä sitä on tyhmä kuin saapas. Innostuin tekemään koulussa torstaina vähän "säätöjä" kameraan ja eihän siitä hyvää seurannu. Kuvista tuli rakeisia ja tosi outoja ja vasta lauantaiaamuna selvitin mistä moinen johtuu. Päätin, että en enään säätele. Vaikka en tajuais mitään aukoista ja suljinajoista mulle on tullut hyvä näppituntuma manuaalisäädöissä, mitä sitä turhia sekottaan kun niilläkin pärjää. Selvitin säätöongelman niin, että tulostin kuvatiedot hyvästä ja huonosta kuvasta ja vertailin missä säädössä on suurin poikkeama. Ohjekirjaa lukemalla en ongelmaa selvittänyt.
Wilman tyttärestä Zarasta on tullut FI MVA eilen Kouvolassa. Lämpimät onnittelut ja halaukset!
Wilmalla oli tänään jälleen luottamustehtävä. Lähdin koirien kanssa iltasella metsälenkille. Ensin käveltiin tunti metsätietä ja toinen tunti rämmittiin umpimetsässä. Juttelin samalla puhelimeen, enkä ollenkaan seurannut mihin suunnistan ennenkuin oja oli vastassa. Tunsin sen verran maastoa, että ojaa ei pitänyt olla paluumatkalla autolle. Palasin takaisin ison hakkualueen reunalle ja ihmettelin missä on Wilma. Kutsuin Wilmaa ja huomasin, että Ihku katsoo jonnekki kaukaisuuteen hakkuualueen toiseen päähän. Wilmahan se siellä tepasteli menemään pienenä pisteenä. Lähdimme joukolla perään, sillä olin ihan varma, että Wilma on ottanut suoran suunnan autolle. Eikä tarvinnut pettyä. Wilma johdatti meidät vauhdilla autolle ja oli tosi leuhkana kun kehuin sitä ylenpalttisesti.
Nyt kello on jo niin paljon, että pitää lopettaa ja valmistautua huomiseen päivään. Pekka on vielä huommena kotona ja Uuno saa pehmeän laskun mun koulupäivälle.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!