Kuva: Ihku jäljestää. Kuva Raili Paakkari.

Kuva: Ihku tuo jälkikeppiä. Kuva Raili Paakkari.

Kuva: Jälki ajettu ja nyt on palkkion vuoro, leikkiä kuutoskepillä. Kuva Raili Paakkari.

Kuva: Kaksi onnellista. Kuva Raili Paakkari.

Kuva: Lissu ja Piksu jäljellä.

Kuva: Lissun tarkkaa jäljestämistä.

Kuva: Lissu luovuttaa jälkikepin ja saa makupalan.

Kuva: Wilma jäljestää. Kuva Raili Paakkari.

Kuva: Wilma luovuttaa jälkikepin. Kuva Raili Paakkari.
Ensin tiistaintapahtumia. Piksu ja Lisa saapuivat herkullisen pullan kera ja kahvipöydän ympärillä istui kolme terävää partaa ja Kikka, odottaen että muutama muru liikenisi myös heille. Kun Piksu ja Lisa lähti köllähdin sohvalle ja taisin torkahtaa ennenkuin Tanja saapui lasten ja Edi-seisojan kanssa... ja jäätelöpaketin kanssa. Herkutteluksi meni koko päivä, jäätelö herkuteltiin mansikkasoseen kera. Kun vieraat lähti ihmettelin, että miksi minua palelee vaikka sisämittari näytti +26 astetta. Kuumemittari kainaloon ja kuumetta oli 38.5. En muista juuri mitään loppupäivästä, nukuin vällyjen alla koirien kanssa sohvalla. Jossain vaiheessa iltaa kävin vain aukasemassa ulko-oven selälleen että koirat pääsee tarpeilleen ja kissat syömään.
Keskiviikkona hutera olo, mutta siistin aamusta Ihkun loppuun ja järjestelin varastoa. Pirjo ja Edi tuli käymään ja jälleen herkuteltiin, tällä kertaa vuorossa Pirjon tuomat valtavan kokoiset viinerit. Päivällä kuume jälleen nousi, mutta oli pakko käydä tukanleikkuussa, olin sopinut ajasta jo pari viikkoa aikaisemmin. Ilta meni taas vällyjen alla nukkuessa.
Torstaiaamuna olo vähän tutiseva, en ollut syönyt kunnon ruokaa muutamaan päivään. Kuulostelin olotilaa puolillepäivää ja lähdin sitten koirien kanssa mustikkaan.
Perjantaina käynnistin jo tietsikan heti aamusta, mutta kesken päivitysten alkoi sähköt JÄLLEEN pätkiin. Soitin Piksulle ja ehdotin jälkireenejä "extempore". Piksulle sopi ja ei ku porukalla metsään. Menomatkalla Ihku oli malttamaton eikä malttanut olla vinkumatta autossa. Katsoin sopivan paikan metsätiellä, päästin Ihkun autosta ja se tapansa mukaan lähti sataa ja tuhatta tulosuuntaan (en tiedä mistä moisen tavan oppinut). Me jäimme autoon odottamaan Ihkun paluuta - Ihku formuloi yleensä edestakaisin n. kilometrin matkan ja kun saatiin Ihku näköpiiriin lähdin ajamaan edellä pitäen kunnon välimatkan perässä sataa ja tuhatta pinkovaan Ihkuun. Ihku sai purkaa energiaa metsätien päättymiseen saakka n. 2,5 km ja sain todella ajaa niin lujaa edessä kuin uskalsin, että Ihku ei saavuttaisi meitä. Metsätie on todella hyvä koirien pinkomiseen, pehmeähkö hiekkapohja, mutta autolla hurjistelu siinä on hieman vaikeampaa.
Annoimme Ihkun palautua formuloinnista kääntöpaikalla, sitten tarjosin vettä ja lähdimme pikkulenkille ennen jälkien tekoa. Kun Ihku sai hengityksen tasaantumaan ei siinä näkynyt minkäänlaista väsähtämistä pinkomisesta.
Olimme Piksun kanssa juuri aloittaneet jälkien teon, kun taivalle ilmestyi mustia pilviä ja ukkonen jyrähteli. Minulla oli tietsikan piuhat seinässä ja siihen jäi jälkienteko. Äkkiä autoon ja sataa ja tuhatta kotiin irroittamaan piuhat. Palasimme takaisin metsään ja jatkoimme jälkien tekoa, (ukkosesta ei enään tietoakaan) Piksu teki Lisalle ja minä Ihkulle. Tarkoitus oli tehdä myös Wilmalle oma jälki, mutta kun aikaa tuhraantui kotona käynnissä jäi Wilman jälki tekemättä. Kahvittelimme jälkien vanhenemisen aikana. Ensin Piksu ajoi Lisan jäljen. Lisa ajoi tosi tarkasti, rauhallisesti ja luovutti kepit istuen.
Seuraavana oli Ihkun vuoro ja ensimmäisen kerran Ihkun jälkireeneissä painotin kepin tuomiseen. Tähän asti Ihku on saanut vain kehun kepillä. Kepit ovat olleet jäljellä ensimmäisestä reenistä alkaen ja keppien alla makkara. Ihku olisi mielellään jatkanut matkaa kepiltä, mutta keppiä nakkelemalla sain Ihkun tuomaan jokaisen kepin. Keppien alla oli vielä makkara, mutta jätän pikkuhiljaa makkaran pois ja makupala tulee kepin tuomisesta. Näin olen tehnyt jokaisen koiran kanssa ja kyllä se onnistuu myös Ihkun kanssa, koska se on tosi kiinnostunut keppien tuomisesta ihan yleisesti.
Eka kerran Ihkulla oli myös häiriötekijä jäljestyksen aikana, kun Wilma huusi autossa kuin pistetty sika ja Piksu toimi paparatsina kameran kanssa kuvia ottaen. Yllättävän vähän Ihku kiinnitti häiriöihin huomiota, Wilman kiukkuista kiljumista piti välillä ihmetellen kuunnella, mutta jatkoi jäljestystä ilman erillistä kehoitusta.
Jälki oli n. 200m pitkä ja kuutoskepillä valjaiden poiston jälkeen alkoi riemukas leikki kuutoskalikan kanssa.
Jätin Ihkun tuomat jälkikalikat metsään makkarapalan kanssa. Olihan Wilman pakko päästä jäljelle, niin sydäntäsärkevästi se protestoi autossa Ihkun jäljestyksen aikana.
Wilma pääsi viimeisenä Ihkun jäljelle hakemaan kepit ja meno oli välillä vauhdikasta. Wilma sai hyvän mielen ja oli todella leuhkana, kun pääsi rakastamaansa jäljenajoon.
Lopuksi otimme kaikki koirat ja kävelimme Ihkun jäljen, vaikka Lisa ja Ihku olisi mielellään lähteneet tarkistamaan Piksun tekemää jälkeä.
Kotiin tultua söin, koirat rauhoittui nukkmaan. Sitten lähdimme Pitkäänkariin haravoimaan niitettyjä rantatienreunoja.
Ihku oli sitä mieltä, että pitää lähteä uimaan, mutta kun huomas että minulla on eri suunnitelmat tyytyi formuloimaan Kikan ja Wilman kanssa. Tulimme kotiin kuuden jälkeen illalla ja nyt voin sanoa, että ilta oli rauhallinen. Nukuimme kaikki sohvalla, Ihku koivet kattoa kohti ja vain tuhinaa kuului.
Tänään olisi konnalandian vedenvaihto, Pitkässäkarissa jatkuu haravointi, muuten koirilla on vapaapäivä - jos nyt rannalla formulointia voi siksi kutsua.
En ole ennättänyt valmistautua millään tavalla koulun alkamiseen. Hommaa on vielä vaikka kuinka paljon. Maanantaina on vain kouluun ilmoittautuminen ja - tutustuminen ja koulupäivä on lyhyt. Aion kuitenki aloittaa aamurutiinilla, herätys kello viisi, lenkki, koirien ruokkiminen ja oma valmsitautuminen ennen lähtöä. Niin pystyn arvioimaan kuinka paljon aikaa rutiineihin menee. Koulumatkaan ajattelin varata tunnin, sen näkee sitten riittäkö se.
Eniten aikaa pitää varata koirien lenkkeilyyn, jotta ne jaksaisi odottaa tyytyväisenä minun paluuta. Muistelisin että kun kuljin Oulussa töissä, piti varata vähintään kaksi tuntia+työmatkaan kuluva aika että ennätti hoitaa aamutoimet.

Kikalle on varmasti kova pala, kun päivärutiini muuttuu ja en ole kotona. Se on tullut tosi lähiriippuvaiseksi minusta - joskus raivostuttaa kun en voi yhtään liikkua ettei se seuraisi minua. Jos ulkona istahdan se tulee heti liki ja eihän se aina ole mukavaa. Joskus haluasi istua ihan rauhassa ettei olisi yhtään koiraa metriä lähempänä tai herkeämättömän seurannan kohteena.
Nyt homminn, oikein mukavaa viikonloppua!