Lämmin kesäsää jatkuu... jatkuu...

Kuva: Rantaelämää, Wilma ja Lyyti käyskentelee, Kikka kahlailee, Juho volttaa ja Ihku... khöm... tarpeillaan.

Kuva: Lyyti loikkaa.

Kuva: Lyyti ja Ihku formuloi.

Kuva: Ihku ihailee Juhon temppuja.

Kuva: Ihku, Kikka ja Lyyti.

Kuva: Anna ja Ihku.

Kuva: Ihku, Wilma ja Turbo.

Kuvat: Vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Kikka, Ihku, Lyyti ja Turbo.

Kuva: Suosikkikuva Turbosta.

Kuva: Lyyti nukkuu Kikan kainalossa.

Kuva: Lyyti.

Kuva: Ihku hakee keppiä altaalla.
Sää on ollut todella lämmintä, joku sanoisi helteistä... mut hyvä näin - onhan nyt kesä. Konnille on ollut tosi hyvä kesä ulkoaltaassa... lämpöä on riittänyt.
Perjantaina aloitin konnalandian puhdistuksella ja iltapäivällä lähdimme Pitkäänkariin poimimaan mesimarjoja. Huolimatta äkäisestä itikkaparvesta onnistuin keräämään muutaman desin mesimarjoja. Välillä koiruudet pääsi uimaan Juhon kanssa. Merivesi ei ollut mitenkään lämmintä.
Lauantaiaamu aloitettiin mustikkametsässä. Kaikki koirat söi älyttömästi mustikoita, sain pitää tosissaan puoliani että saisin marjoja myös ämpäriin. Vielä löytyi myös ihan syötäviä hilloja. Itikoita oli paljon ja Lyyti piti lotrata kunnolla ruokaöljyllä, koska karva oli ajettu koneella eikä lyhyestä karvasta ollut minkäänlaista suojaa. Myös muut koirat sai mahan alle ja korviin öljyä joka selvästi piti itikat loitolla.
Kun sää kuumeni lähdimme kotiin ja aloitin ruohonleikkuun. Anna tuli käymään ja pakenimme hellettä jäätelön ostoon ja Pitkäänkariin. Koiruudet sai rillutella, Anna uskaltautui uimaan hyiseen veteen. Helle tosiaan helpottaa veden äärellä. Meri on sen verran arvaamaton, että tuulensuunnat säätelee onko lämmintä vai kylmää vettä.
Anna-Maija ja Turbon liittyi porukkaan myöhemmin ja kuvittelin että saamme nähdä jälleen koirien formulointia särkän päästä päähän. Mitä sitä hulluja... partanaamatytöt ei ollenkaan innostuneet Turbon persoonasta. Liekkö olleet vielä väsyneitä parin tunnin marjastusreissusta. Turbo ei ollenkaan ymmärtänyt, että hampaat oli näkösällä joka naamasta... tytöt oli piikikkäällä päällä... ja hassua että jok' ikinen kuin yhdestä sopimuksesta.
Anna oli tutkaillut minun sivuille laittamia kuvia ja oli sitä mieltä, että Wilman korsipääkuvassa on Ihku. Minä intin vastaan ja käytiin useat galleriat läpi ennenkuin minun piti myöntää että Anna on oikeassa.
Olen nyt korjannut virheeni... ei tunne omia koiriaan, on maailma mallillaan :)!
Lauantai-ilta vietettiin kaikki enemmän tai vähemmän rauhallisina.
Sunnuntaina en pyhittänyt lepopäivää, vaan aloitin tiskillä ja siivouksella ja sain vihdoinki vaihdettua akvaarioon uudet puut viikkorutiinin yhteydessä. Vaikka vaihdettavat puut oli olleet viikkoja upotettuna vesisaaviin, silti yksi puupala piti pönkätä akvaarion pohjalle, ei suostunut muuten pysymään upoksissa.
Koirilla oli lepopäivä sunnuntaina - Ihkudaan tuijotuksesta huolimatta ja Lyytin aktiiviloma loppui, Lyyti haettin kotiin.
Maanantaiaamuna heti aamukahvin jälkeen lähdimme lenkille. Kun jätin auton metsätien varteen huomasin, että koirien remmit ei olekkaan autossa. Muutin suunnitelmia ja metsätielenkin sijaan suunnistimme metsään. Kameralaukku selkärepussa totuttuun tapaan, mutta kun aloin viritteleen kameraa huomasin, että akku oli jäänyt lataukseen. Siitäkin pettymyksestä selvittiin ja päätin jatkaa lenkkiä uudella reitillä... hakkuuaukealla kompastuin risuun ja lensin kaaressa nokalleni. Ja tietenki löin sääriluun kiveen AUTS, kävi aivan helkkarin kipeää. Kun vihdoin uskalsin katsoa säärtä, oli kintussa juuri sääriluun kohdalla verinen kolo. Matka jatkui ja rämmimme risukoissa ja poluttomissa rytteiköissä autoa kohti.
Koska olin varustautunut ihan tielenkille, aamukasteisessa metsässä rämpiminen tuntui läpimärissä lenkkareissa ja housut oli polvia myöten kastuneet.
Kotiin päästyämme vaihdoin kuivat vaatteet ja aloin etsiä koirien remmejä... eihän niitä löytynyt joten ei auttanut kuin lähteä etsimään lauantaiselta marjastuspaikalta. Koirat katto huuli pyöreenä, kun aamuruoka jäi saamatta ja komensi niitä hyppäämään takaisin autoon.
Minulla oli hyvässä muistissa paikka missä koirien vesikuppi, -pullo ja oma mehupullo oli marjastusreissulla. Nokka kohti metsää ja niin remmit löytyi siitä paikasta mihin niiden arvelin unohtuneen. Koirat alkoivat kuin yhteisestä sopimuksesta popsimaan mustikoita, korvasivat varmaan aamuruokaa, joten aikamme napsittiin mustikoita aamiaiseksi ja suunnistettiin takaisin autolle. Aamulenkkeily sekoiluun meni yli kaksi tuntia aikaa ja koirat köllähti ruuan saatuaan tyytyväisenä nukkumaan.
Minulla oli päiväohjelmassa asioilla käyntiä Martan kanssa ja siinä vieräti muutama tunti.
Illalla lähdin pyörälenkille Ihkun kanssa. Ajattelin kiertää "aseman lenkin", mutta poikkesimme allasta kiertävälle tielle. Ihku sai juosta välillä vapaana ja pääsi myös uimaan. Päätin palata kotiin, lenkille tuli mittaa noin kymmenen kilometriä ja se oli selvästi Ihkulle liian vähän. Sain tosissani pidätellä ja seisoa jarrulla koko paluumatkan, Ihkulla oli meno päällä. Pihalle päästyämme harmittelin etten jatkanut "aseman lenkillä", koska Ihku ehdotti heti kävyn ja kepin heittelyä... joo ei olisi haitannut vajaa kymmenen kilomertriä lisää Ihkulle mitään.
Kotia jääneet Kikka ja Wilma olivat paljon väsyneempiä - olivat varmaan koko poissaoloajan tuijottaneet ikkunoista, milloin me tulemme ja harmittelivat tietysti kun joutuivat jäämään kotiin.
Nyt poistun takavasemmalle - mansikoita poimimaan Jakkukylään... ja ilta menee varmasti niitä peratessa ja minulla on takuuvarmasti vatsa täys tuoreita mansikoita. Koirilla on tänään vapaapäivä, jotta huomenna jaksavat formuloida mustikkametsässä.
Aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää.