Tämä päivä on mennyt aikamoisen harmistuksen vallassa. Sain reilu viikko sitten liitolta pyynnön toimittaa sinne "oikea" verokortti päivärahaa varten. Tein töitä käskettyä Päivin avustuksella netin kautta. Eiköhän kele eilen tullu postissa uus pyyntö toimittaa lisää liitteitä... voi keleen kele. Mua harmittaa (kauniisti sanottu) niin paljon että viimme yönä meni yöunet ja koko tämä päivä on mennyt harakoille. Tänään toimitin liitolle kyseiset liitteet skannattuna netin kautta ja oli ihan pakko käydä laittamassa palautetta tyhmän blondityöttömän kyykyttämisestä. Mikä estää pyytämästä kerralla kaikki mahdollisesti puuttuvat liitteet? Ei voi pikkuihminen tajuta. Tässähän tämä nuoruus hupenee. Eniten minua ihmetyttää, että viimmeksi pyydetyissä liitteissä oli sellaisia tietoja, jotka oli löydettävissä minun jo sinne aiemmin lähetetyistä. No, nyt on lähetetty kaikki mitä olen saanut työnantajilta - osa pariin kertaan ja odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Minähän arvasin, että olen kusessa ton päivärahahakemuksen kanssa.
Eilen lenkkeiltiin Sarin ja Iran kanssa Kotakankaan maastossa. Ensin vähän lumisemmalla pohjalla ja sitten auratulla metsätiellä. Annoimme koirien totutella toisiinsa ennenkuin päästimme kaikki yht'aikaa irti. Ira oli epävarma snautsereiden suhteen, samoin Unski Iraan. Ihqu oli passiivinen Iraan, on tottunu olemaan useamman sakemannin kanssa. Kaikkiaan metsässä hurahti melkein kolme tuntia ja ainaki snakut oli tyytyväisiä koko illan. Oli mukava jutella muidenki kanssa kuin snakujen ja kissojen. Pakkasta oli vain reilu kymmenen astetta ja olimme varustautuneet Sarin kanssa kunnon kerrospukeutumisella, viima lisäsi kylmän tuntua.
Meillä oli Päivin kanssa toissa iltana mielenkiintoinen ja hauska puhelinkeskustelu pressan vaaleista - jopa niin hauska, että melkein innostuin äänestämisestä toisella kierroksella. Saa nähdä jospa sitteki, siihen tarvitaan varmaan vielä uusinta jutusteli Päivin kanssa :)!
Äsken muuten maa jyrähti melkoisen kovaa, koirat alko haukkumaan, kissat säntäs pakoon ja lampun johto putos pöydältä. Käytiin pihalla kuulostelemassa, mutta ei näkynyt tai kuulunut mitään ihmeellistä.
Lisan synttäreille kutsua odotellessa söin itseni ähkyyn ja taidan kellahtaa sohvalle - jospa hatutus jäis sinne.
Viimme vuonna Lisan synttäreiden aikaan oli tosi kovat pakkaset, muistissa koirien pikainen ulkoilutus Piksun lapioimalla metsäpolulla. Lisalla oli silloin juoksu, joten vain Wilma ja Ihqu pääsi synttäreille. Nyt pääsee myös Unski, koska palleroiset on poistettu. Wilma on hengessä edelleen mukana.
Päivän pituus Oulun korkeudella tänään 6h 2min, Helsingissä 7h 21min.
Vähemmän hatuttavaa päivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti