Heti aamukahvin ja Kalevan selailun jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille. Kiertelimme lähiteitä muutaman kilometrin verran ja sen jälkeen aamuruoka. Lenkillä Ihqu vitkasteli, merkkaili ja haisteli niin että meinasimme Unskin kanssa hermostua odottelemaan lenkin jatkumista.
Olemme käyneet jo kolmena iltana porukalla pitkällä pyörätie lenkillä. Joka ilta olemme valinneet uusia reittejä, jotta koirilla olisi jotain uutta mielenkiintoista haistelemista.
Aamuruuan jälkeen pieni lepo ja kun Pekka kolas lunta, heittelin koirille palloa pihalla. Toiveissa olisi päästä vielä tänä päivänä sauvakävely lenkille jonnekki metsätiellä... joka olis aurattu. Noi pyörätiet ovat kyllä niin helppoa lenkkeilyä, että mieli halaa jo metsään kahlailemaan, mutta hartiat huutaa hoosiannaa, joten sauvakävely menee vielä kahlailun edelle.
Etsin ja havannoin edelleen Ihqusta ja Unskista Wilman tapoja ja ominaisuuksia. Unskilla on selvästi samaa kuin Wilmassa, se ennakoi tulevaa. Lenkiltä kotiin päin tultaessa alkaa temppuilu ja spurtit (vaikka olis hihnassa) - on selvästi kiire syömään. Aamukahvilla ulkona istuessani, Wilmalla oli tapana mennä tuulikaappiin ja alkoi vinkuminen - pitää päästä jo sisälle, Ihqun ja Unskin formuloidessa ja touhutessa. Nyt Ihqu on ottanut tavaksi hoputtaa minua päästämään se sisälle vinkumalla tuulikaapissa. Jos en noteraa käskyä, Ihqu tulee mun viereen, tuijottaa silmiin ja juoksee takaisin tuulikaappiin - ihan samoin teki Wilma. Milloinkahan minä alan suhtautumaan Ihquun ja Unskiin ihan niinä omina persoonina, vertaamatta Wilmaan - en varmasti koskaan.
Päivän pituus Oulun korkeudella 4h 16 min. Miten sitä jaksaa odotella päivän pitenemistä... malttamattoman pitää unohtaa odottaminen - kyllä päivä pitenee pikkuhiljaa ilman odottamista... toivon.
Aamuiset kuvat pihalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti