Koska olo on viimmepäivinä ollut hieman hutera, olen ottanut lenkkeilyt hitaasti mutta varmasti. Muutaman päivän tauon jälkeen kävimme sunnuntaina käppäilemässä Saikanväylällä. Minä hissuttelin hiljaksiin aurinkoisessa leppoisessa säässä, porukkaa oli paljon liikkeellä; kävellen, moottorikelkkaillen, hiihtäen, potkutellen ja usea oli liikkeellä kera koirien. Oli hyvin nähtävissä että pitkästä aikaa oli hieno aurinkoinen ulkoilusää, -20 asteen yöpakkanen oli lämmennyt -5 pakkasasteeseen. Päästin koirat juoksemaan muutaman kerran moottorikelkan perään, saivat vähän vauhtia lenkkiin. Istuskelin välillä laavulla ja siinä kävi muutama tuttu juttelemassa.
Eilen aamulla ulkomittari näytti jälleen -21. Odoteltiin puolille päivin sään lämpenemistä ja lähdettiin lenkille Saikanväylälle. Jäällä on hyvä kävellä koska ajoittain jään päälle noussut vesi on sulattanut lumen, lunta oli paikoittain vain n. 5-10 cm ja moottorikelkan jäljillä oli tosi hyvä kävellä. Saatiin lenkkeillä melkein omalla porukalla ja koska sää oli hieno lähdin hissukseen merelle päin. Pikkusen arvelutti kestääkö kunto, etenin hiljalleen ja niin me saatiin kierrettyä Ykspensaannokka. Olin tosi tyytyväinen itseeni, molempina päivinä tuli ulkoiltua kolmisen tuntia. Koska eilinen lenkki ei rasittanut millään tavalla oloa, innostuin kotona tekemään akvaariorutiinit, lämmitin saunan ja laitoin ruokaa (viimmeksi söin lämmintä ruokaa viimme torstaina).
Ilta kuluikin sitten melkein täydellisessä hiljaisuudessa, koirien nukkuessa reporankana. Ne sai vähän vastusta lenkistä, minun hissutellessa. Illalla näin ehkä komeimmat näkemäni revontulet. Koko pohjoinen taivas oli pääosin vihreiden loimuavien revontulien valaisema. Tuijotin ihastuksesta mykkänä revontulia niin kauan kuin suinki tarkenin.
Tänään koirilla onki sitte lepopäivä, minun valmistautuessa lumitöihin. Sää on muuttunut kertaheitolla, nyt ei tietoakaan auringosta. Ulkona tuulee melkein myrskylukemissa ja lunta pyryttää. Odottelen ihan rauhassa iltapäivään, jolloin lumisateen pitäisi - jos ei loppua niin ainakin heiketä, aloitan vasta sitten kävelyn lumikolan kanssa. Viikko sitten piti kolata viimmeksi - luojalle kiitos näistä välipäivistä... sai ihan rauhassa elpyä ja kerätä uusia voimia. Toivottavasti myös orastava lentsu meni menojaan, olen viimme päivinä aivastellut enemmän kuin koskaan ja voimallisesti. Luusärky on loppunut, joten eiköhän lentsu ole ainakin tältä erää nujerrettu.
Nyt jatkan lorvimista vielä hetken - tai ainakin niin kauan kuin pyryttää, vasta sitten alkaa kokeilu mitä kunto kestää. Oikein mukavaa pyrypäivää, ei hätää, päivän pituus on Iissä melkein 10h ja Helsingissä jo yli 10h - kevättä kohti ollaan menossa - kevät keikkuen tulevi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti