On pakko aloittaa otsikolla "Aikamatka nuoruuteen", jolla viittaan YLE Teemalla esitettyyn BBC:n tiededokumenttiin Aikamatka nuoruuteen - eilen siitä esitettiin viimeinen jakso linkistä löytyy ohjelmasta tietoa. Viikon kestävään paluuseen vuoteen 1975 osallistui mm. kaksi upeaa englantilaista näyttelijätärtä Liz Smith 88v. ja Sylvia Syms 76v. (iät ohjelmaa tehtäessä). Dokumentissa tuli selvästi osoitettua, että ihminen joka vanhemmiten ja sairauksien seurauksena taantuu ja "rapistuu" niin ruumiillisesti kuin henkisesti voi jo viikon aikana parantaa liikkumista, toimintakykyä, muistia ja kuntoa. Ja tämä kuulemma koskee myös nuorempia ikäpolvia, ei pelkästään haudan partaalla olevia.
Ei muuta kuin haastamaan itseä ja hakemaan/kokeilemaan omia rajoja, sen sijaan että keksii muka hyviä tekosyitä miksei voi tehdä sitä tai tätä, tai teettää toisilla sellaista mitä voisi itsekkin tehdä.
Itsensä haastamiseksi ei voi lukea minun eilistä 16km pyöräilyä, sillä sain ajella muutama päivä sitten aurattua tietä. Vähän ennen lähtöä alkoi sakea märkä lumisade, joka paransi ajokeliä. Satava lumi tarttui jäisen ja lumisen tien pintaan, ei tarvinnut pelätä liukasta tienpintaa. Sataneesta lumesta sai mukavasti pientä vastusta polkemiseen, ei mennyt liian kevyeksi ja helpoksi kevään ensimmäinen pyörälenkki. Ihqu jäi sohvalle hoitaan pentuja, Joli häkkiin protestoimaan ja Unski pääsi mukaan. Vierailun ajan Unski sai kuivatella itseään tuulikaapissa, jonne talon emäntä vei herkkuja - ei tarvinnu ihan kuivinsuin odotella meidän kahvitellessa. Unskin kunto ei pettänyt, ja ei varmasti ollut viimeinen pyöräily kyseiseen paikkaan. Seuraavan kerran varaan itselleni suklaapatukan matkaan, sillä paluumatkalla minulla laski verensokeri. Kotiin päästyä tärisevänä ja hiestä märkänä söin ensin kaiken mitä kaapista löytyi/sain kiinni ja vasta hetken kuluttua olin siinä kunnossa että pystyin vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Tänään on sitten pyöräiltävä kauppareissulle. Nykyisillä bensanhinnoilla polkupyörä näyttäytyy suorastaan ihmeiden tekijänä - sillä matkatessa kunto kasvaa, rahat säästyy ja posket saa terveen punoituksen. Kauppareissulle en ota yhtään koiraa mukaan, Joli ei varmasti ole tottunut odottamaan kaupan edessä saatika pyöräilyyn, Unski saa palautua ja Ihqu hoidella olemattomia kakaroita köhästä kuntoutuen. Kun saan kauppareissun tehtyä lähden Unskin ja Jolin kanssa lenkille Saikanväylälle.
Pitää hakea sitten kesällä niitä omia rajoja pyöräilemällä kivisiä, kuoppaisia ja kapeita metsäpolkuja. Vielä viimme kesänä selvitin haasteelliset metsäpolut pyöräillen.
Jokohan minun työt olis alkamassa lähiaikoina. Sain eilen viimmeksi puhelinsoiton jossa kysyttiin minun suostumusta mm. työaikaan ja tiedusteltiin myös milloin voisin aloittaa työt. Työsuunnitelmat on muuttuneet jo moneen kertaan, mutta eilisen tilanteen mukaan minulla olisi tiedossa kuukauden soppari 6.5h työajalla. Olis se tosi mahtava homma päästä taas pyöritteleen ja järjesteleen papereita - tykkäsin arkistointihommista tosi paljon. Jos työhomma toteutuu, olen jo alustavasti asennoitunut pyöräileen työmatkat. Nyt kun Piksukin pyöräilee osan työmatkastaan, mehän ollaan kohta huippukunnossa.. no naama voi näyttää beduiinin sandaalilta jonkin ajan kuluttua (minulla se näyttää jo). Mitä siitä - plussia saa enemmän kuin miinuksia... vai mitä :)?!! Jotain hyvää bensanhinnan korotuksella.
Heräsin tänä aamuna jo viiden aikaan. Koneellinen pyykkiä on pyörinyt, leivinuunista voi vetää kohta hiilet, koirat ovat häkissä ja kauppareissulle valmistautuminen voi alkaa auringon pilkistäessä ajoittain pilviverhon raoista.
Tsemppiä päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti