Reissussa ja nuotiolla

Vaiherikas reissu Lohjan erkkariin takana. Lähdimme reissuun Iistä perjantaiaamuna seitsemän aikaan. Pekka vei minut ja Jolin Sarin luo. Onneksi saimme Tiinalta ja Reetulta autoon sopivat häkit koirille, Sarin matkavarustusta jouduimme karsimaan "kovalla kädellä" - pääasia oli että koirilla oli hyvin tilaa. Reissuun lähdimme Jannen ja Sarin autolla. Sisarukset Joli ja Ira matkasivat omissa häkeissään ja käyttäytyivät koko matkan hienosti.
Muutamalla pysähdyksellä pääsimme Pirjon luo, jossa heti ensimmäisenä ulkoilutimme koirat hyvin. Kävin Jolin kanssa katsastamassa tutut koirapuistot ja ne oli tosi hyvässä ja siistissä kunnossa - puhdasta lunta oli vielä paljon.
Pirjon luona odotti valmis ruoka ja kun saatiin vielä kahvit juotua, lähti Sari koirien kanssa suunnistamaan Lohjalle ennalta varattua majapaikkaa etsimään. Minä jäin elpymään reissusta Pirjon luo.
Lauantaiaamuna Pirjo ja Maija nakkas minut näyttelypaikalle, jossa Päivi oli jo Jolia kampaamassa valmiiksi näyttelykehään. Joli sai hyvän ja kokeneen esittäjän - Asikaisen. Yksittäisarvostelu meni muuten hyvin, mutta liikunta-arvostelu olisi voinut mennä paremmin. Joli sai arvosanan L+, sijoitus 11. Sarin Ira sijoitus oli 6:s myös L+ arvosanalla. Minä kuulemma pilasin Iran viidennen sijoituksen avustamalla Jolia juuri kun Markku ja Ira oli ohittamassa minua, Ira tietenki ryykäs minun luo kehän reunalle ja tuomari oli heti pudottanut Iran sijoitusta yhden pykälän - sori Sari - minähän näin vain Jolin kehässä :).
Joo, kyllä oli viimeinen kerta kun menen sakemannierkkariin. Koirien tyypit ovat suurelta osin muuttuneet ja väritys muistuttaa dopperi-väritystä. Näkyi paljon rintakehältään syviä koiria joilla vatsalinja oli vetäytynyt ylös ja lantio oli luisu.
Joli joka on rakenteeltaan standardi ja terve, ei pihtikinttunen takaa eikä tassut edestä ulospäin kääntyen, korkea säkä, suora selkä, olkavarsi ja lantio saisi olla hieman pidempi ja väritykseltään hyvä pigmenttinen (ei tosin nykysuuntauksen mukaan dopperi-väritys), vaan ihan normi sakemanniväritys - eihän sitä kele tänä päivänä arvosteta. Pahat rakenteelliset virheet annetaan anteeksi, luisu lantio, tassut ulospäin, takaa pihti, "ylikulmautunut takaosa", kunhan on pitkärunkoinen ja ylivoimakas väritys. Joli on myös tervepäinen ja välikuvissa terve - eikä sitäkään nykyisin arvosteta ...kele. Tämä saa verenpaineeni nousemaan ja pattia kasvaa ottaan yhtä helposti kuin lomamatkalta tulitikkuaskissa kilpikonnia tuovat idiootit. Joo ja sitte kuvitellaan että jos on tervepäinen ja luonteikas uros, sitä voidaan käyttää vähemmän luonnetta omistavalle nartulle ja jälkeläiset perii uroksen luonteen ja nartun voimakkaan pigmenttin - joopajoo.
Joli ei siis ole vielä löytänyt omaa kotia ja minusta se on hirveä vääryys, kun tuntee Jolin. Hitto, minä ottasin sata kertaa ennemmin Jolin kuin jonku luisuperse luimistelijan. Kauhea ja väärin yleistää minulta, mutta ottaa vaan niin pattiin ja kirosanat on sensuroitu - niitä riittäs nyt ihan muutaman rivin verran.
Näyttelypaikalla Markku tarjos vielä kahvit ja lisukkeet ennenkuin lähdimme Sarin kanssa paluumatkalle klo 15 aikaan. Joli jäi Päivin kanssa vielä Lohjalle.
Onneksemme pujahdimme 25 tielle, jota pitkin pääsimme sujuvasti Mäntsälän kohdalle nelostielle. Jossain vaiheessa jouduimme sakeaan lumisateeseen ja voimakas tuuli tuntui autossa aina aukealle kohdalle ajettaessa. Muuten matka meni hyvin, ajoin koko paluumatkan että Sari saa palautua näyttelyjännityksestä - jota minulle ei edes ennättänyt tulla. Pysähdyimme kunnon pituiselle tauolle Hirvaskankaalle ja olimme Iissä ennen puoltayötä. Kahvittelun jälkeen Sari lähti ajeleen kotia kohti.

Eilen lähdimme aamulla Saikanväylälle nuotioimaan, vain Unki mukana. Ihqulla on kennelyskä, joten se sai jäädä kotiin nukkumaan. Viihdyimme nuotiolla melkein kolme tuntia ja kotiin tultua minä kellahdin sohvalle nukkumaan. Illalla kävin saunassa ja löhösin sohvalla Tursake sylissä - se oli sitä mieltä että olin ollu liian kauan pois kotoa.
Nyt alan pannarin paistoon. Päivi tuo Jolin ja myös Sari tulee käymään. Lupasin Sarille pannarikahvit Iran menestyksen johdosta. Ira pärjäs sisaruksista (nartuista) parhaiten, yksi sisarus ei saanut L+, koska ei ollut kunnoltaan näyttelykunnossa. Narttujen 8-10kk oli muuten tosi kova luokka - melkein kaikki sai L+ arvosanan. Joo ja sisarusten velipoika Jukkis yllätti arvosanalla L+ sijoitus 3:s, vaikka oli vajaassa karvassa.
Toivottavasti pulssini pysyy tasaisempana alkavalla viikolla.
Kiitokset; Pekalle kotimiehenä olemisesta, häkkien lainaajille, Pirjolle majoituksesta, Sarille mukavasta matkaseurasta. Onnittelut Päiville ja Markulle Y-pentueen hienosta menestyksestä ja Sarille Iran menestyksestä.
Sari - näistä erkkarireissuista tahtoo aina muodostua elämyksellisiä syystä jos toisesta :)!