Soppailua ja selkä kierossa

Hyvää naistenpäivää, joka ei ole täällä Suomessa samanlainen juhla kuin itärajan takana.

Käytiin toissa päivänä kiertämässä Ykspensaannokka. Lähdimme kävellen kotipihalta ja reissuun meni melkein 3h. Sää oli aurinkoinen, mutta merenlahdella kävi helkkarin kylmä vinkka. Reissu meni muuten hyvin, mutta meidän etenemistä häiriköi punainen romu lada kiinni teipattuine konepelteineen. Autoa ajoi n. 9 vee kuski ja autossa oli arviolta puolikymmentä nappulaa, hyvä että päät ylettyi ikkunoiden tasalle. Jouduin pitämään koirat kiinni suuren osan lenkistä ralliauton vuoksi, lähempänä merta koirat sai himputella irti ilman häiriöitä. Kuulin eilen, että romuauto alaikäinen kuskina olivat häiriköineet jäällä liikkujia ja onneksi eräällä oli välähtänyt ja poliisit oli soitettu paikalle. Nyt on sitten tiedossa, että jos lapset vielä ilmestyvät autoineen jäälle heistä pitää ilmoittaa poliisille.
Eilen aamulla heräsin selkä kipeänä ja kierossa. Otin särkylääkkeen ja odottelin sen vaikutuksen, ennen kuin lähdin Ouluun. Minulla oli selkeästi mielessä missä käyn ja se toteutui 100 %. Aloitin Punaisen ristin Kontista. Kontin myymälä on siisti, henkilökunta ystävällistä ja sieltä voi tehdä hyviä löytöjä. Mukaan lähti yksi takki, neljä puseroa ja sohvatyyny yht. 20 euroa.
Seuraavaksi suunnistin Paljetorin kirpputorille, joka on valtavan suuri ja suosittu. Kerran käyneenä tiedän, että sieltä voi tehdä hyviä löytöjä, mutta eilen kävelin kiireesti kirppiksen läpi. Paikka jotenki ahistaa, siellä on aina paljon porukkaa, myynti päydät pieniä ja asiakkaiden sekoittamia ja erittäin paljon huonokuntoista, likaista ja ryppyistä vaatetta. Olihan siellä siistejäkin myyntipöytiä, paljon lasten vaatteita ja tavaraa ja tosi paljon ilmanaikuista roinaa - turhuudenmarkkinat ja maapallo hukkuu paskaan - tuli mieleen. Sieltä ei siis tarttunut mitään mukaan.
Seuraavaksi suunnistin Marimekon myymälään, mielessä jonkinlainen pusero ja kainona toiveena jotain alennuksessa. Alennuksia ei näkynyt ja värimaailmaani miellytti ainoastaan pari puseroa, jotka olivat tähän vuodenaikaan liian kesäisiä ja hinta molemmilla lähempänä 100 euroa - joten saivat jäädä sinne.
Sitten olikin vuorossa Raksilan K-citymarket, heti parkkipaikalla meinas tulla stop, kun huomasin että parkkikiekko pitäisi laittaa eikä sitä löytynyt mistään. Onneksi kiekoton parkki oli vähän matkan päässä, jonne jätin auton. Parkkikiekko pitää kaivaa esille autosta, kunhan selkä antaa periksi. Kaupassa suunnistin suoraan alakertaan tutkailemaan vaatetarjontaa. Bongasin heti mallinuken päällä silmää miellyttävän puseron ja aika kauan sain etsiä tankoa, josta löysin samanlaisen puseron, jota oli vain yksi jäljellä. Kävin tarkastamassa mallinuken päällä olevan puseron koon ja koska se oli sopiva, lähdin etsimään myyjää. Kiersin kolme kertaa alakerran nurkasta nurkkaan, eikä yhtään myyjää ollut näkyvissä. Odottelin ja katselin muita vaatteita, myyjää ei vaan näkynyt. Jäin vähän tyhmänä seisoksiin liukuportaiden lähelle ja kuumeisesti miettimään miten toimin. Kuinkahan kauan olisi seisonut pähkäilemässä, ellei pari miesmyyjää olisi tullut liukuportaita alakertaan. Kysyin heiltä vaateosaston myyjää ja he ystävällisenä soittivat sellaisen paikalle. Kerroin myyjälle, että haluan mallinuken päällä olevan puseron ja sehän onnistui todella helposti. Selitin toivettani sillä, että kyseiset puserot ovat tangosta jo loppuneet. Nyt minulla oli kaksi samanlaista – kylläkin erikokoista puseroa – olivat -40% tarjouksessa. Seuraavaksi otin mukaan yhdet verkkarit ja parit liivit – tuskallisen sovittamisen jälkeen. Tyytyväisenä lähdin kassoja kohti, matkalla otin mukaan vielä Sweet chili- ja inkivääri teetä sekä Fazerin suklaalevy. Kassasta selvisin läpi reilulla 80 eurolla.
Vaikka soppailu reissu kävi suht nopeasti, on se jotenkin henkisesti raskasta :). Tunsin ansainneeni muutaman palan suklaata. Ajelin Rajakylään Kuivaksen leipomoon, josta ostin herkulliset ”räämämunkit” ja suunnistin Haukiputaalle Mustiin&Mirriin , jossa munkeille kyytipojaksi juotiin kahvit Mervin ja sopivasti paikalle tulleen J-P:n kanssa.
Ostin kissoille ja kaloille ruokaa, Jolille pallonarun ja kaikille koirille paistettuja luita.
Ennen kuin ennätin kurvata kotipihalle, Reetu soitti ja sai houkuteltua paikalliseen pitseriaan pitsalle. Kun vihdoin tulin kotiin lievästi sanottuna ähkyssä ja väsyneenä, annoin koirille luut ja kellahdin sohvalle.
Loppuilta menikin sitten lievässä horroksessa koirien järsiessä luita.

Tämä aamu onkin sitten mennyt selkä kierossa ja kipeänä, ei puhettakaan lenkille lähdöstä. Piksu ja Lisa kävi ilahduttamassa meitä kera herkullisen pullan. Kahviteltiin sopivasti naistenpäivän kunniaksi, koirien rillutellessa omia touhuja – Lisalla oli juoksu lopuillaan ja Unski oli täpinöissään. Unski on jotenkin aina reagoinut voimakkaasti Lisaan, mutta Lisan pettymykseksi hellustelusta ei tullut mitään.
Nyt odottelen josko selkä antaisi hieman periksi, että pääsisin Unskia trimmaamaan.
Sää on pilvinen ja tuulinen ja koirat odottaa kovasti lenkille – nyt ihan turhaan. Katsoin Ilmatieteen sivuilta ennustetta – lunta pitäisi tulla useampana päivänä ja tuulet voimistuu.
Nyt pitää jonkin aikaa hissutella ihan selän mukaan - minkäs tälle nyt voi. Koirat saavat tyytyä lepoon ja luiden syömiseen.