Makkaranpaistossa ja näyttelyreeneissä

 Kuvat perjantai 2.3.12 makkaranpaistolenkiltä.

Perjantaina suunnistettiin aurinkoisessa säässä makkaranpaistoon Saikanväylälle. Ajettiin autolla Hietalettoon ja siitä lähdettiin kävellen Miinalettoon. Jäällä oli tosi vaivatonta kävellä, ei ollut lumi haittona. Löysimme tuulelta suojaisen makkaranpaistopaikan, jossa aurinko lämmitti niin että toppatakki jouti puun oksalle roikkumaan. Istuskeltiin toista tuntia nuotion äärellä ja kun pilviverho peitti auringon lähdimme paluumatkalle. Pilvinen sää kesti vain hetken ja kun pääsimme kotipihalle aurinko paistoi jälleen täydeltä terältä.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuvat lauantai 3.3.12 makkaranpaistolenkiltä.

 Lauantaina suunnistimme jo aamusta uudelle makkaranpaistolenkille. Auto samaan paikkaan parkkiin kuin perjantainakin, mutta nyt kävelimme hieman pidemmälle ennenkuin löysimme suojaisen nuotiopaikan. Tällä kertaa päädyimme paikkaan, jossa oli lunta ihan kahlata asti. Pekka heitteli koirille keppiä ja jos koirien kunto ei kasvanut lumessa kahlatessa niin johan on kumma - koirat taitavat olla eilisen jälkeen ylikunnossa. Joli loikkii pitkin kintuin ja Unskilla on täys työ pysyä perässä. Ihqu ei aina viitti osallistua niiden takaa-ajo riemuun.
Meille iskee aina näin kevättalvella kuume päästä nuotioimaan suojaisille väylille. Ennen hiihdimme kymmeniä kilometrejä Iin rannikon edustoilla saaria kierrellen ja nuotioiden. Nyt tyydymme lyhyimpiin matkoihin, mutta nuotioimisen riemua ei vie mikään. Hangille ei taideta tänä keväänä päästä, koska torstaiaamun vesisade oli niin vähäistä, ettei edes kovat yöpakkaset saa kestohankia aikaiseksi. Auringonpaiste hapertaa lumen pintaa, joten hyvästi haaveet kestohangistä tältä keväältä. Lämmin auringonpaiste on pudottanut lumenpintaa huolestuttavan nopesti - mielessä tulevat kurakelit.
Nuotioreissun jälkeen jätin parrat ulkotarhaan levähtämään ja lähdin Jolin kanssa Micropoliksen parkkipaikalle näyttelyreeneihin jonne tuli Päivi, Aleksi sekä Reetu koiruuksien kanssa. Jolilla oli ekat kehänkiertämisreenit ja se ei tainnu paljo siitä ymmärtää. Hampaiden tarkistus meni ok ja Joli antoi myös hienosti asetella seisonta asentoon. Vielä pitää reenata, että kehän kiertäminen pitkällä hihnalla tulee tutummaksi.
Minä sain varmaan raittiin ilman myrkytyksen, kun Päivi ja Aleksi lähti illalla kotia kohti, minä suorastaan romahdin sohvan pohjalle. Jossain vaiheessa iltaa heräsin ja melkein suoraa siirryin makkariin nukkumaan. Pekka oli lämmittänyt saunan ja paistoi illalla vielä pihvit iltapalaksi, emme olleet syöneet aamuisen makkaranpaiston jälkeen mitään. Mikäs oli kellahtaa yöunille täyden vatsan kanssa.
Koirat ovat olleet aamun ihan rauhallisesti, nyt olisivat kyllä taas valmiita lähtemään liikkeelle. Tämä päivä taitaa olla lepopäivä, minun pitää viedä Pekka Ouluun. Eiköhän tämä päivä mene ihan laiskotellessa, ens viikoksi on luvattu vielä kauniita ilmoja, joten säästellään voimia sinne, että jaksaisimme kävellä päivittäin pitkin väyliä pitkiä lenkkejä.
Ens viikolla pitäisi käydä trimmaamassa Unski, Reetu lupas että saan käyttää heidän koiranhoitohuonetta milloin vaan. Myös Ihqun karva on talven jälkeen pitkää, mutta se ei ole vielä nypittävissä - pitää odotella vielä hetki.
Nyt lepopäivän viettoon hyvällä omallatunnolla. Aurinkoista päivää, Aleksille paranemisia ja Enon näyttelyyn anivarhain lähteneille menestystä!