Haipakkaa siellä sun täällä

Mistä tietää että syksy on saapunut? Siitä että kissat viihtyvät sisätiloissa, ulkona sataa ja myrskyisä tuuli riepottaa ja kesäisissä vaatteissa tulee vilu. Ei meinaa pieni ihminen sopeutua säiden kylmenemiseen. Nämä alkusyksyn säiden kylmenemiset ja pimenemiset ovat joka vuosi yhtä inhottavia. Sitä vain yrittää epätoivoisesti kaivaa muistin sokkeloista auringon lämmön ja helteisten kesäpäivien muistoja. Eilen oli tosi ikävä sateinen ja myrskyisä sää, satoi vettä, räntää ja lumihiutaleita. Tänään aamu on valjennut kuulaana, sateettomana ja kaunis auringonnousu värjää taivaanrantaa.
Pikaista päivitystä, että hengissä ollaan. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että joku sanoisi minun loppunsa edellä sinkoilevan.
Pientä pintaremonttia edelleen tehty, muuttoapuna touhuttu, kuvailtu siellä sun täällä, Raahesta kotiuduin tiistai-iltana ja eilen aloitin Tomin huoneen tyhjennyksen, tarkoitus olisi jatkaa kotona pientä pintaremonttia.
Pekka vaikutta olevan hieman hukassa minun sinkoilusta, ei tahdo pysyä perässä. Katsoi parhaimmaksi eilen paeta metsätöihin, tuulenkaatoja on taas kuulemma runsaasti karsittavaksi.
Mulla on niin utopistiset visiot Tomin huoneen rempasta, että Pekan olisi ehkä syytä pysytellä kotosalla, etten vain saa suurempaa tuhoa aikaiseksi.

Unski pääsi mukaan muuttokuorman hakuun, muuten se on joutunut tyytymään Pekan kanssa kotona oleskeluun ja metsälenkkeihin. Unskin turkki on kasvanut trimmauskuntoon ja tarkoitus olisi viikonlopulla pestä se ja tehdä konetrimmi. Toivon, että trimmauksen jälkeen Unskista kuoriutuu esille sutjakka poitsu, sillä se vaikuttaisi hieman pulskistuneen ja laiskistuneen Pekan hyvässä hoidossa.

Raahessa Josin pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet vauhdilla, ei mene kuin hetki kun ne valtaavat koko huushollin.
Nyt päivän touhuihin, lisää bloggailua viikonlopun aikana.

Puolukassa, pientä pintaremonttia ja pentuja

Punaisia puolukoita.

Laku

 Maire

Josi ja pennut

Pari viimeistä viikkoa on mennyt erilaisten aktiviteettien parissa.
Aurinkoisina päivinä koiruuksien kanssa lähimetsässä puolukoita poimien, sitten ihanassa vanhassa talossa pientä pintaremonttia tehden ja tämä viikko Raahessa Josin penikointia odottaen ja itse penikoinnissa.

Puolukoita en enää poimi kuin itselle, pari päivää menee vielä ens viikolla muutossa apuna ollessa ja eilen illalla huristelin ihanalla farmari Volvo V70:llä (laina-autolla) kotiin Raahesta. Josi pyöräytti torstaina reippaana tyttönä 11 pentua, 7 urosta ja 4 narttua. Ensikertalaiseksi synnyttäjäksi Josi suoriutui urakasta hienosti ja pennut eivät olleet mitään rääpäleitä syntyessään, vaan terhakoita puolen kilon vipeltäjiä. Pentujen isän voittoputki on saanut jatkoa, Willy kävi voittamassa saksan päänerikoisnäyttelyn 12-18kk luokan, todella upea koira! Willyn tulevaisuuteen iän karttuessa painotetaan myös SchH- tuloksen suorittaminen ja jalostustarkastus. Näyttelymenestys saa varmasti lisää jatkoa. Ei ole helppoa olla hyvin rakentunut ja menestyvä koiruus.

Aleksille suuret kiitokset herkullisista pitsoista, useampana iltana saatiin köllähtää täysinäisen mahan viereen nukkumaan.

Unski oli nauttinut minun poissa ollessa koko rahan edestä etuoikeudesta saada nukkua sängyssä minun paikalla. Pekka oli joutunut joka aamu herättämään Unskin uuteen päivään, kun Unski ei ollut tullut kamarista oma-aloitteisesti ennen aamu kymmentä.
Nyt Unski on palautettu taas entiseen päiväjärjestykseen ja joutuu nukkumaan Tomin huoneen sohvalla yönsä.
Minulla on myös arkeen palautuminen edessä. Lenkkeilyt ovat jääneet viimepäivinä ainoastaan postilaatikolle kävelemiseen, tänään olisi tarkoitus nauttia aurinkoisesta päivästä koirien kanssa lenkkeillessä.
Nyt pitää ensin jatkaa aamupäivää pienellä touhuilulla, että herää kunnolla koirien kanssa lenkkeilyyn.
Toivottelen oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille.

Syyskuun ensimmäinen

 Variksenmarjoja.

Surkea kännykkäkuva, Unski vartioi marjametsässä.

Syyskuun ensimmäisen päivän aamu on valjennut aurinkoisena, lämpömittarin näyttäessä vain muutamaa astetta plussan puolella.
Blogi kirjoittelussa luvattoman pitkä tauko, johon ei ole oikein pätevää syytä… ellei siihen lueta laiskuutta istuskella koneen äärellä.
Loppukesän säät ovat olleet niin hyvät, että reipasta ulkona oloa ja lenkkeilyä harrastettu innokkaasti. No, kerran jäimme Mairen kanssa kaatosateen alle, että kotiin päästyäni olin sananmukaisesti läpimärkä. Sateen alkaessa olimme n. 3km päässä kotoa ja koko paluumatkan satoi kaatamalla. Maire ei ollut moksiskaan sateesta, vaan rillutteli iloisena keppi suussa metsässä, kun minä kahlasin tulvivilla metsäpoluilla nilkkojani myöten vedessä.
Syksyn satoa on kerätty ja säilötty pitkää talvea varten. Saimme kutsun mennä poimimaan punaisia viinimarjoja Sanginjoen rantamaisemiin ”onnellisen koiran” pihapiiriin. Mehukkaita marjoja keräsimme pari ämpärillistä, joista valmistin sitruunahapolla tuoremehua ja pienen osan marjoista pakastin sellaisenaan (syyskakkua varten).
Emäntä ei päästänyt meitä kotimatkalle ilman kahvittelua, kahvipöydässä oli tarjolla muun muassa syyskakkua, jossa oli päällä paksu kerros punaisia viinimarjoja. Kakkua oli pakko santsata ja jos olisin kehdannut, olisin santsannut useamman kerran :). Syyskakun ohje lopussa.
Punaisia viinimarjoja ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen marjojen kirpeys, mutta kirpeydestä ei ollut mitään tietoa näissä marjoissa. En tiedä mitä lajiketta marjat olivat, mutta kun vein marjoista maistiaisia vanhalle Martta ystävälleni, niin hän myöhemmin sanoi että ei ole koskaan syönyt niin hyviä punaisia viinimarjoja… lupasin hänelle, että selvitän mitä lajiketta olivat.
Saimme kotiin tuomisiksi vielä kasvihuoneesta kerättyä tomaattia useita eri lajikkeita ja kurkkua.

Pakastin on täyttynyt punaisista viinimarjoista tehdyllä mehulla, variksenmarjamehulla ja pienissä erissä kerätyistä mustikoista ja sienistä.
Pekka känkkäsee edelleen selkä kierossa (menee tänään jälleen lääkäriin). Lähimetsän runsas herkkutattisato on saanut Pekan raahautumaan Unski kaverinaan sieniretkelle. Herkkutatit on kuivattu ja kangasrouskut ryöpätty ja suolattu. Nyt elää pieni toivonkipinä, että kun saamme syysvieraan tällä viikolla, niin hän tuo tullessaan ämpärillisen kantarelleja, silloin sienitaivas olisi täydellinen.

Loppukesän päivät ovat siis kuluneet monipuolisesti satoa keräillessä ja säilöessä. Ensimmäiset punaiset puolukatkin on kerätty ja myyty. Puolukkareissuilla minulla on ollut mukana Unski ja naapurin Laku sakemanni. Olen ottanut puolukoiden poimimisen rauhallisesti ja valikoiden, rohmupoimuriin on ruopastu vain punaisimmat ja suurimmat puolukat. Vaikka olen mustikoiden ylin ystävä, en voi sietää niitä poimurissa puolukoiden seassa. Suurin osa puolukkasadosta on jäänyt keräämättä, koska kylkiäisenä saisi melkein saman verran mustikkaa. Tutuilla hakkuaukioilla kasvava puolukka on tänä kesänä kuivunut, joten olen marjastanut sekametsissä, joista löytyy pieniä metsäaukeita. Niissä puolukka ja mustikka kasvavat rintarinnan ja kummallakin on ruhtinaallinen sato. Pitää varmaan odottaa, että mustikka varisee tai muuten katoaa – toivossa on hyvä elää.
Päiväohjelmaani kuuluu edelleen Unskin, Lakun ja Mairen lenkitykset. Lakun ja Mairen kanssa lenkkeilen vain joka toinen päivä. Laku on Unskin ohella mainio marjastuskaveri, kirmailee keppi suussa tai makoilee tyytyväisenä mättäiden välissä, pysytellen lähellä. Unski hoitaa marjastusreissuilla vartioinnin, välillä mustikoita popsien. Ensimmäisillä mustikkareissuilla ilman IhQua, Unski ei suostunut mustikoita syömään, seisoi vain jännittyneenä ja hievahtamatta paikoillaan päätä käännellen ja ympäristöä tarkkaillen. Onneksi se vaihe on taakse jäänyttä. Koirat marjastusreissuilla ovat siitä mukavia, että on joku jolle välillä pitää jutella ja kukaan ei pääse lähelle ilman että koirat eivät huomaisi. ”Hauskin” metsässä tapaamani marjastaja on vanhempi mies, joka oli kova juttelemaan, eikä pelännyt Unskia. Mies sanoi keräävänsä variksenmarjoja ja kertoi että silloin kun Suomessa järjestettiin suuri ETY kokous vuonna 1973, Urho Kekkonen oli halunnut kerättävän 5000kg variksenmarjoja eli kaarnikka. Mies oli ollut siihen aikaan lapissa ja oli itsekin osallistunut marjastukseen, johon oli osallistunut myös muun muassa myös metsurit. 5000kg marjakiintiö oli saatu nopeasti kerättyä. Huomasin melko pian, että mies ei kuullut sanaakaan mitä minä sanoin tai kommentoin miehen puhetta. Hän oli kova puhumaan, mutta kuulokoje oli tainnut unohtua kotiin.
Maire on sen verran virtaisa ja vauhdikas lenkkikaveri, että se ei sovellu marjastuskaveriksi. Taitas Mairen kanssa puolukat päätyä aivan muualle kuin poimuriin. Mairen tehtäväksi on jäänyt minun liikkuminen pystysuorassa asennossa ja se on erittäin tärkeä tehtävä, että selkäni pysyy hyvässä kunnossa.

Nyt palaan ”onnellinen koira” aiheeseen. Kun Heli ilmoitti, että Siru on siirtynyt muistoihin, tuli heti mieleeni, että Siru sai elää onnellisen koiran elämää. Siru eli pitkän elämän maalaisympäristössä ison lauman ympäröimänä ja rakastamana. Vaikka Sirulla oli vapautta ja reviiriä runsaasti, sillä oli kuitenkin koiralle oikea asema laumassa ja selvät pelisäännöt. Pohtiessani pitkään ”onnellinen koira” aihetta – joka ei ole yksiselitteinen ja kiveen kirjoitettu – mieleeni tuli muutama tärkeä perusasia, riippumatta siitä onko kyseessä kaupunkilais- vai maalisympäristössä elävä,
- koira ei ole täysin eristetty ihmislaumasta ja se hyväksytty laumanjäsen,
– mitä iloa tai järkeä on häkkiin (ulko/sisä-) pennusta asti suljetusta koirasta, jos ainoa kontakti siihen on, kun sille viedään kerran päivässä ruoka ja siinäkin tilanteessa komennetaan koira häkin nurkkaan odottamaan ruokaa.
- sillä on oikeudenmukainen laumanjohtaja ja alempi asema lauman hierarkiassa – annetaan koiran olla koira,
– koiralla ei ole henkisiä edellytyksiä toimia ihmislauman johtajana ja asiat on todella huonosti jos omistaja pelkää koiraansa.
- se on saa ns. kotikasvatuksen (siltä vaaditaan asioita pelkästään esim. koulutuskentällä ja se saa päättää asioista kotioloissa),
– koulutus ja kasvatus pitäisi aloittaa kotiympäristössä ja tehdä pelisäännöt selväksi, sillä kotona vietetään suurin osa elämästä.
- koiran perustarpeista huolehditaan (ravinto, terveys, liikunta ja rotukohtaiset taipumukset, elinympäristön puhtaus),
– Koiran lyhyempi ja nopeampi ruuansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja erittäin energiapitoista ruokaa, jotta koira saisi ruuasta kaiken tarvitsemansa ja rasva on koiran ensisijainen energianlähde. Ravinnon määrä tulisi huomioida koiran elinympäristön mukaan, ympärivuoden sisäkoirina elävät/vähän aktiviteettia – tarvitsevat vähemmän ruokaa kuin ulkotarhassa ympärivuoden elävät ja paljon aktiviteettia saavat koirat.
– koira ei saa päättää omaa terveyttä koskevista toimenpiteistä, korvat on puhdistettava, kynnet leikattava, leikkaushaavojen tai haavojen tai tulehtuneiden alueiden nuoleminen estettävä, madotukset ja lääkkeet on saatava koiran kurkusta alas.
– koiran ikään ja persoonaan (laiska/vilkas) suhteutettu monipuolinen aktiviteetti. Nuorelle tai laiskalle koiralle voidaan antaa monipuolista, virikkeellistä aktiviteettia ja kokemuksia. Vilkkaan koiran aktiviteetin tyydyttämiseen joutuu satsaamaan enemmän, mutta monipuolisen liikunnan lisäksi koiralle kuin koiralle pitäisi järjestää myös ns. aivojumppaa (temppujen opettaminen, makupalojen tai lelun etsimistä). Lenkit eri maastopohjissa ja ympäristöissä antavat koirille tervetullutta vaihtelua (kaupunkilaiskoirat maastolenkille ja maaliskoirat lähiölenkeille). Useinkaan ei tarvita pitkää siirtymistä esim. autolla/pyörällä paikasta toiseen ja koirille aukeaa uusi ja mielenkiintoinen maailma. Omistajan arvokkain ominaisuus näissä asioissa on mielikuvitus, tarvitaan myös hieman viitseliäisyyttä ja vähemmän selittelyjä miksi ei jotakin voi tehdä.
– ”puhtaus on puoliruokaa”, mutta ”kohtuus kaikessa”. Paskan keskellä elävä ja haiseva koira ei ainakaan lisää omistajaansa halua lähikontaktiin koiransa kanssa. Moni koira on luontaisesti siisti, tekisivät mieluiten tarpeensa elinympäristönsä ulkopuolelle. Liiallinen pesu ja pesuaineiden käyttö ei taas aina ole koiran turkille ja iholle ihan paras vaihtoehto.

Joopa joo, saa kait sitä miettiä ja pohtia näitä asioita, mutta tulipahan nyt selväksi mistä ”onnellinen koira” teema tuli ajankohtaiseksi. Rilla jatkaa nyt Sirun tassunjäljissä ja toivon sille yhtä pitkää ja hyvää elämää kuin Siru sai elää.
P.S
käyttäisin ehkä mieluimmin ”onnellinen koira” määritystä muodossa ”tyytyväinen koira”.

Pekka varmaan toivoisi, että käyttäisin vähintäänkin yhtä paljon aikaa ”onnellinen koira” teeman sijaan pohtiessani ”onnellinen puoliso” teemaa… laitetaan mietintään... ainahan toivoa voi.

Makeaksi lopuksi Syyskakun ohje.

Syyskakku
Pohja
2 munaa
2 dl sokeria, vatkataan
100g sulattua voita / margariiniä
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 2 tl vanilliinisokeria
Pellille ja uuniin 225 astetta... paista niin kauan että on kypsä.

Suklaapäällinen
250 g tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
kaakaojauhetta oman maun mukaan ( 1rkl on jo aika tumma setti)
5 rkl kahvia
2 rkl voita (voi sulaa kätevästi tuossa kahvissa, jos se on kuumaa)
Jos ei meinaa sokeri sekoittua, niin lisää kahvia tai voita oman maun mukaan.
Levitetään massan ollessa lämmintä, mutta pohjan ollessa jähtynyt.

Pohjapalasten väliin voi laittaa jotain hilloa ja sitten suklaasetti päälle
ja marjat päälle.

Nettihiljaisuuden jälkeen

 Vähän kerrallaan.

 Iran ensimmäistä kertaa meren rannalla.

 Naamiokuu.

 Sateen jälkeen.

 Puolukat kypsyy kovaa vauhtia mustikoiden vieressä.

Kennel Jadovar:iin odotettavassa iso pentue. ”Josi” kasvattaa isoa pentuetta sillä aikaa, kun upea isä EST, LT JCH, JMV-14 Willy vom Kuckucksland kerää luokkavoittoja ympäri Eurooppaa.

 Tulipahan pistäydyttyä Kurikassa saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä lauantaina 16.08.

 Nartut 12-18kk Sg1 SENSEN MANN IBIZA

Nartut 12-18kk Sg3 NOVASPACE CURACAO

Pilvinen päivä, joka aloitettiin Unskin kanssa jo varhain metsälenkillä.
No niin, tietsikan virittely huollon jälkeen käteen sopivaksi loppusuoralla. Kaikki tärkeät ohjelmat asennettu koneelle ja visuaalinen näkymä muokattu silmää miellyttäväksi.
Reilun vuoden takaisessa huollossa asennetun 500GB:n kovalevyaseman kaveriksi asennettiin 1TB:n kovalevy. Saa nähdä mikä osa seuraavaksi sippaa. Tomin aikoinaan hankkima kovalevyasema otettiin talteen, sinne jäi vielä tiedostoja, jotka toivottavasti saadaan talteen kun Tomi seuraavan kerran käy kotosalla.
Olen tehnyt koneen ohjelma-asennuksia vähä kerrallaan, ei blondi jaksa aurinkoisina päivinä nörttihommia tehdä. Hyvää kertausta ja mielenkiintoista aivojumppaa koneen kanssa värkkäily on toki ollut.
Unski on totutellut ainoan koiran osaan. Monipuolisella liikunnalla ja touhuamisella on menty päivästä toiseen. Monipuolinen liikunta näkyy Unskin ropassa positiivisena muutoksena. Vyötärö ja selkä kiinteytyneet ja lihaksia tullut lisää. Teemme edelleen pitkiä metsälenkkejä, mutta koska formulakaveri puuttuu, pyöräilyllä saadaan vauhtia liikuntaan. Hellepäivinä vauhdikas vesijumppa merenrannalla, ajoi myös formuloiden virkaa.
Vaikka Ihqu ja Unski pääsivät myös yksin lenkille, olisi pitänyt enemmän kuljettaa koiria yksin. Selvästi näkee, että Unski edelleen kaipaa kaveria eri tilanteissa. Nyt kun Unskin kanssa eloa jatkamme, huomaa selvästi kuka oli se terävin, itsepäisin ja virtasin koiruus… ihan selvästi Ihqu. Nyt meidän elo on rauhoittunut huomattavasti kaikin puolin. Unski on todella helppo ja tottelevainen koira ainakin minulle. Pekka on vähän lepsu isäntä ja tietysti Unski käyttää sitä aika ajoin hyväksi.
Pekka innostui jokin aika sitten lenkkeilemään Unskin kanssa niin, että minä jäin toiseksi. Turhautuneena kysyin naapurilta koiria lenkkikaveriksi ja heillehän sopi se. Niinpä olen käynyt lenkillä kahden mustan saksanpaimenkoiran Mairen ja Lakun (emä ja poika) kanssa. Lenkkeilytän ne erikseen n. 4-5 kertaa viikossa ja hienosti meidän lenkkeilyt ovat menneet, ovat sen verran fixuja koiruuksia.
Pekan selkälihakset jumittuivat puusavotan yhteydessä, joten minulla on ollut nyt kolmen koiran lenkkeilytykset. Eihän minun mikään pakko ole Mairea ja Lakua lenkkeilyttää, mutta kun ne tuli aloitettua, en halua lopettaa. On ollut mielenkiintoista ja haastavaakin miettiä kullekin koiralle vaihtelevat ja tarpeeksi pitkät lenkit. Minä en suosi samoja lenkkireittejä, aina pitää olla jotain vaihtelua ja koiralle mielekästä. Unski on kerran päässyt Mairen kanssa yhteislenkille, mutta en ota sitä tavaksi, nyt kun Unskilla on totuttelemista ainoan koiran roolissa.
Parhaimpina päivinä käyn neljä kävelylenkkiä päivässä – Unskin aamu- ja iltalenkit plus Mairen ja Lakun lenkit. Kävely kilometrejä tulee n. 16-18km plus pyöräilyt ja toivon, että myös minun kunto kohenee siinä sivussa. Tuhannet kiitokset naapuriin mainioista lenkkikavereista!

Nyt kun parina päivänä on ollut ns. normaalit päivälämpötilat ja sadetta, helteistä on vain muisto… äkkiä ne unohtuu ja heti niitä tulee ikävä säiden viiletessä. Sateet ovat olleet todellinen siunaus ja todella paikallaan. Sateiden ansiosta mustikkasadosta saatiin todella hyvä ja laadukas sato. Olen käynyt Unskin kanssa lähimetsässä mustikassa, poimien käsin puhtaana kerrallaan vain 2-3 litraa. Olen säästellyt selkääni, enkä ole antanut itselleni lupaa marjahulluudelle – toisin kuin viime vuonna.
Nyt kun Pekka parantelee selkäänsä, olen joutunut tekemään myös ns. miesten hommia huushollissa. Eilen ennätin sateen alta kärrätä ja latoa liiteriin loput uunipuut. Olen antanut Pekalle takarajan, mihin mennessä selkä on saatava kuntoon ja se on 15.9 :). Silloin olisi tiedossa pieni keikka, eikä selän passaa olla kipeä. Joo, saahan noita ukaaseja antaa ja toivoa parasta.

Satuin kuuntelemaan eräänä sunnuntaina Kansanradiota, jossa mies puhui paatoksella kuinka nainen muuttuu 60 vuotiaana hirviöksi. ”Me vanhat aviossa olevat miehet ollaan vain opetuslapsia, mitään ei saa sanoa ja jos sanotaan voi mennä pieleen. Pitää ajatella moneen kertaan ajatus ennen kuin sen ilmi tuo, silti siitä tulee melkoista palautetta”. Suomessa miehet kuulemma kuolee ennen naisia ja se johtuu aivan näistä naishirviöistä. Samainen mies toivoi, että tällaisille naishirviöille keksittäisiin rokote. Venäjällä kuulemma nainen muuttuu yhdessä yössä maatuskaksi, suomessa nainen muuttuu hirviöksi.
Kuuli että miehen puhe tuli suoraan sydämestä ja paatoksella. Pakko se on myöntää, että piikki osui – ainakin pikkuisen. Tulee (joskus) ohjeistettua todella tarkkaan ja siltikään ei aina lopussa kiitos seiso. Asiaa miettineenä, olen tullut siihen tulokseen, että kun työelämä jää taakse ja puolisot alkaa elämään yhteistä huushollia täyspäiväisesti, siinä ei voi aina välttyä mielipide-eroilta. Molemmilla on omat tapansa tehdä asioita, joihin toinen osapuoli kiinnittää huomion ja antaa palautetta. Onko se sitten naisihminen joka sitä pääsääntöisesti tekee, on varmasti huushollikohtaista. Naiset voi muuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa miehen mielestä naishirviöksi, ei hätää, myös miehissä tapahtuu iän myötä tulevia muutoksia. Miehistä voi tulla aikaa myöten oikeita jurriskoja, tehdään itsepäisesti asioita, eikä anneta missään periksi… joten aika tasoissa ollaan… paitsi että edelleen keskimäärin naiset elää miehiä pitempään.
Viimeaikoina olen myös pohtinut ”onnellinen koira” ja ”uusavuttomat lesket”. Näistä aiheista lisää myöhemmin.
Nyt alan valmistautumaan Mairen ja Lakun kanssa lenkkeilyyn.
Mukavaa viikon jatkoa!

Tietokone kotiutunut huollosta

Tietsikkani on ollut huollossa... vanha kovalevy sanoi itsensä irti, se sisälsi mm. Windows käynnistyksen ja joitakin ohjelmia. Nyt työstän tietsikan uudelleen virittelyä mahdollisimman entiseen kuosiin. Menee muutama päivä konetta viritellessä.

Helteen hellimät

Arkussa on aikoinaan tullut junarahtia Porvoosta Iihin. Hyvässä kunnossa olevat vanhat kengät odottavat käyttöä.

Unski vartioi marjastusreissulla.

Lauantai-illan huumaa.

"Mitä"?

Sunnuntain mökkireissulta uintikuvia, ennen kuin päästiin makkaranpaistoon.

Taas on viikko hurahtanut, mihin lie mennyt mutta lämmintä on ollut.
Helteen sietokyky on noussut niin, että olen käynyt Unskin kanssa jo kolme kertaa mustikassa. ensimmäinen marjastusreissu tehtiin parin kilometrin päähän ja metsätien reunoilla oli useampi marjastajan auto parkkeerattuna. Nyt kun hillan ja vadelman satoa ei tullut, marjastusinto kohdistuu mustikkasatoon, joka on todella hyvä. Sunnuntain naapuri huikkasi, että saan käydä keräämässä heidän punaiset viinimarjat, jos haluan. Ja toki halusin, eilen kävin keräämässä ensimmäiset pari ämpärillistä, osan pakastin ja osasta laitoin valmistumaan sitruunahapolla tuoremehua. Loppusadon kypsyttyä, kerään ne ja höyrystän mehuksi. Pitää vain toivoa, että helteet hellittää ennen sitä. Lisälämpöä mehumaijan höyryssä ei tässä helteessä kaivata.
Lauantaina ja eilen kävimme ihan tässä lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Vaikka sää on ollut todella helteistä, ei sitä juuri metsässä huomaa, kun reipas tuuli vilvoittaa ja puiden varjossa on viileämpää. Itikat ja paarmat ovat vähentyneet niin, että voi marjastaa ilman karkotteita.
Unski totuttelee elämään ainoana koirana, ei syö metsässä mustikoita, vaan pitää herkeämättä vahtia. Hilpeän himputtelijan poistuttua, Unski jäyhä jöpöttäjä seuraa uskollisesti joka paikkaan perässä... nyt jopa aamukahville pihalle. Sisäpihan aidan portti voi olla aina auki, Unski pysyy pihapiirissä... ainakin toistaiseksi. Olemme pitäneet Unskin viretasoa tehostetusti yllä erilaisilla lenkeillä, toisiin koiriin tutustumisella ja tietysti uimisen muodossa.
Lauantaina saatiin Päivi, Markku kera Vinnin vierailulle. Kävimme Päivin kanssa illalla koiria uittamassa mökin rannassa. Koirilla oli selvästi hauskaa, vaikka kolmas pyörä pohjanpystykorvan muodossa saatiin kesken rilluttelun yllätysvierailulle. Koira ilmestyi kesken kaiken rantapusikosta tutkapanta kaulassa... joo, metsästyskoira panta kaulassa ei ihan tarkoita sitä, että koirat pitäisi olla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä, koirien kiinnipitoaikana. Unski ei koiraa noteerannut, mutta Vinni oli eri mieltä päästyään dami suussa uintireissulta, onneksi Päivi sai sen kytkettyä ennen kuin pystäristä olisi tullut kintasvärkkiä. Pystäri pyöri aikansa meidän kanssa ja epävarmasti käyttäytyvänä yritti itsepäisesti lähestyä Vinniä. Sain houkuteltua koiran kauemmas ja tarkistin, onko pannassa yhteystietoja... ei ollut. Hetken kuluttua kolme ihmistä koiran kanssa tulee rantaan ja saa kutsuttua koiran pois. Unski vaikutti tosi tyytyväiseltä Vinnin vierailusta ja loppuillasta koira nukkuivat pitkin pituuttaan tyytyväisinä sohvilla.
Muuten hellepäivät ovat menneet kaikenlaista touhutessa. Illat ovat niin ihanan lämpimiä, että piha on kuin olohuoneen jatke. Ei tee mieli edes telkkaria töllöttää. Koirahuone ja varastoremppa on tehty ja lattialla olleet matot pesty. Vielä muutama tavara hakee paikkaansa, pikkupuolen loppusiivous on tekemättä ja ulkotarhan väliverkko purkamatta.
Olen saanut seurata sakemannin pennun siirtymistä omaan kotiin. Sain viime viikolla Heliltä viestin, että 14,5 vuotias sakemannikasvattini Siru on siirtynyt muistoihin. Sirun omistaja kyseli tietäisinkö sopivaa pentua tai nuorta koiraa seuraamaan Sirun tassunjälkiä perheessä. Minä tepsuttelin välittömästi naapuriin ja siellä oli luovutusikäinen narttupentu, jonka oli tarkoitus jäädä kasvattajalle itselle. Lopputulemana oli, että Sirun perhe tuli katsomaan illalla pentua ja hakivat seuraavana päivänä Rillaksi ristityn pennun itselle. Rilla on kotiutunut hyvin omaan kotiin ja tulemme varmasti edelleen pitämään yhteyttä ja käymme morjestamassa Rillaa. Nimenomaan Heli sai minut innostumaan linnunpöntöistä, kun kerran käydessämme antoi kotiin tuomisiksi pari itse tekemäänsä pönttöä.
Nyt lopettelen tämän aamutöksähtelevän naputtelun ja hyppään pyörän selkään. Menen siivoamaan Martalle. Pekka lähtee Unskin kanssa mökille, joten aktiivinen päivä jälleen tiedossa.
Oikein mukavaa viikon jatkoa!