Hitsi, että on joka paikka kipeenä.. eilen oli pikkasen raskas päivä. Kävin ensin koirien kanssa kahlaamassa Saikanväylällä kunnon lenkin ja sen jälkeen "samoilla tulilla" jengasin kohmeisella pyörällä Haminalle työpaikkahaastatteluun työelämämävalmennupaikkaan.
Kun vihdoin pääsin kotiin, olin nälissäni, hiestä märkä, pikkusen viluinen ja aivan sippi. Tulihan tuota raskaanpuoleista liikuntaa eilen koleassa viimassa n. 15 km.. kävellen ja pyöräillen.
Vieläkin on paikat kipeenä ja keuhkot vetelee viimeisiään.
Työt aloitan maanantaina, mutta se homma ei ole sellaista jota ihan tosissani haluaisin tehdä. Joo joo, pitäisi olla onnellinen kunhan vain jotain saisi tehdä, mutta mua ei lohduta edes helkkarin 8e/päivä mitä saan Kelan päivärahan lisäksi. Halusin että ensin tehdään sopimus vain kuukaudeksi, vaikka mahdollisuus olisi ollu tehdä sopimus melkein vuodeksi, sillä en tosiaankaan halua nähdä tulevaisuuttani kyseisessä työssä... sorry vaan.
Porukka oli kyllä mukavaa ja eipä mua ole koskaan niin monella suulla toivotettu tervetulleksi, kuin eilen toivotettiin. Ja mitä enenmmän olin vastahakoinen sen itsepäisempi oli mua haastatellut, että ottaa minut töihin. Ja jos ajattelee positiivisesti, kyseisessä paikassa on mahdollista myös kouluttautua ja autetaan löytämään vakipaikka... en vain jaksa enään ajatella positiivisesti. Eihän sitä tiedä, vaikka ajatukset muuttuu, kun aloittaa työt.
Illalla otin Ihkun eka kerran nukkaumaan kamariin, oli otus vähän leuhka saamastaan kunniasta. Niimpä me nukuttiin kylkikyljessä aamuun asti, Ihku olisi nukkunut pitempäänki :). Kauanhan tuota koiratonta nukkumista kestikin, nyt minun pitäisi tasapuolisuuden vuoksi päästää muutkin koirat makuuhuoneeseen.. pitäisi lopettaa moinen alkuunsa, muuten joudun taas nukkumaan ahtaasti ja epämukavasti kun koirat valtaa sängyn.
Mukavaa Ystävänpäivää, koko päiväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti