Aaltoja...

Kuvat: Sunnuntaina Praavannokalla pientä aallokkoa.
Hyvää vaalipäivän jälkeistä elämää. Sen verran tutkaillut Iissä läpimenneitä ehdokkaita, että uusia naamoja pääsi läpi ihan mukavasti. Oma ehdokkaani tuli myös valituksi. Nyt sitten odotellaan muuttuuko mikään ja mihin suuntaan. En kyllä hirveästi usko muutoksiin, mutta toivossa on hyvä elää.
Äänestyksen lisäksi käytiin Pekan ja koiruuksien kanssa kattomassa Praavannokalla aaltoja. Iltasella keilattiin Annan kanssa ja ei meikäläinen oikein pärjää noille nuoremmille. Anna ylitti komeasti minun aiemman ennätyksen.

Unohdin eilen kertoa, että Suvi ja Mysti kävi keskiviikkona ohikulkumatkalla. Mysti muistuttaa kovasti Wilmaa, on sellainen vahva typykkä. Suvi on ilmoittanut Mystin pentunäyttelyyn Kajaaniin. Mysti oli loukannut aiemmin tassun, yhdestä anturasta oli pala pois. Onneksi tassu on jo paranemaan päin, mutta eipä Mystiä hidastanut tai haitannut yhtään kauluri päässä jota sillä vielä pidetään mm. automatkan aikana.
Mukavaa alkavaa viikkoa.

Talviaika, äänestyspäivä, vedenpaisumus ja tunnustuksia..

Kuva: Pisaroita havunneulasissa Annalankankaalla.

Kuva: Sammalia Annalankankaalla.

Kuva: Vesipisara hennossa oksassa Pitkässäkarissa.

Kuva: Ihku ja Kikka nauttii pihalammikosta Pitkässäkarissa.

Kuva: Kepinheittoa Pitkässäkarissa.

Kuva: Kikka ja Ihku ihmettelee, kun ei pääse rannalle. Merivesi korkealla.

Kellot pitää siirtää tunti taaksepäin, viimme yönä siirryttiin talviaikaan.
Sunnuntai on valjennut tuulisena ja sateisena, tietää sisäpäivää.
Eilen aamu valkeni täsmälleen samanlaisessa säässä ja just kun oli puhuttu, että taitaa sataa koko päivän, sää kirkastui ja aurinko pilkisti useaan otteeseen päivän aikana.
Tänään on Kunnallisvaalien äänestyspäivä. En muista milloin olen edellisen kerran käyny äänestämässä. Tänään aion käydä äänestämässä. Ehkä tämän hetkisen työn vuoksi olen seurannut kunnan poliittista elämää tarkemmin. En käynyt ennakkoäänestämässä, koska ehdokas ei ollut vielä päätetty.

On mielenkiintoista seurata tapahtuuko mitään muutosta Iissä, tyytymättömyys on ollut aika pinnalla kunnan päättäviin elimiin viimmeaikoina. En jaksa uskoa suuriin muutoksiin, vaikka sitä toivoisinki. Koska sää on nyt mitä on, se varmasti vähentää äänestysinnokkuutta... jotku on paperista.

En aio illalla kuitenkaan seurata vaalituloslaskentaa vaan Idolsia, Pikku-Britanniaa ja Big Brothersia.

No niin ja sitte tunnustuksiin... Pekka osti uuden auton Oulun Wetteristä pari viikkoa sitten. Auto on 07 vuoden Renault Megane - esittelyauto ja sillä oli ajettu n. 50 km. Auto on kuin karamelli, kauniin sininen ja ajomukavuudeltaan hyvä. "Ihan" uuden auton hankinta Pekalta on tosi poikkeuksellinen ja ihan eka kerran tapahtuva. Pekka yksinkertaisesti hermostu Wolkkarin ns. pikkuvikoihin. No ne tais alkaa oleen kohtuu hallinnassa, mutta Pekka oli tullin jonossa istuessaan katellu ohihuristelevia uusia hienoja autoja ja ajatellu, että jo on kumma jos hän ei saa irti kunnon autoa.
No niin, uus loisto ilmesty pihalle ja siitä haettiin ajotuntumaa pikku pyrähdyksillä. Mulla oli kaksijakoinen suhtautuminen autoon. En kannata kuluttamista, vaikka auto on ihan oikeasti tarpeellinen. Inhoan ajatusta, että uutta autoa pitää kohdella silkkihansikkain ja sen saamat kolhut kirpasee enemmän kuin vanhan auton rutut varsinki kun se ei ole oma. Minusta auto on käyttöä varten ja vanhempiki kelpaa, jos se on suht käyttövarma.
Koska auto on Pekan ajattelin suojata sen parhaalla mahdollisella tavalla, joten kävi tilaamassa paikallisesta varaosaliikkeestä - ei merkkikohtaisen takatilan muovisuojan... oli muuten tarjouksessa ja kustansi 48 euroa. Sitten minun piti tehdä valinta - käynkö kampaajalla ja ostan muutaman uuden vaatekappaleen vai tilaanko autoon tavaraverkon ja oviaukon koiraveräjän koirien turvaksi.
Päädyin tilaamaan noi jälkimmäiset T:Mi KULKUKOIRA http://www.kotinet.com/teemu.pehkonen/ firmalta.

Olin kuullut kehuttavan tuon firman tuotteita laadukkaiksi ja kestäviksi.
No niin ja nyt on päästy uudella autolla ensimmäiseen jakopäivään, pientä kihelmöintiä niskavilloissa. Ja huonostihan siinä kävi... jako oli jo loppusuoralla kun peruutin roskakatoksen kulmaan ja osu sen verran "hyvin" autoon, että jälki oli aika kauheaa katsottavaa, siinä pukkas hien pintaan sekunnin sadasosassa. Armoton sadattelu ja loppujaosta en muista juuri mitään.

Sovin autokaupat tehneen myyjän kanssa, että vien auton arvioitavaksi Ouluun, Tomi lupautu maksamaan korjauksen omavastuun.
Hyvä tuuri, että sain jättää heti auton korjaamolle ja sain käyttööni tutun Wolkkarin, joka oli jätetty vuorokautta aikaisemmin Wetterin pihalle. Harmistus... suomeksi vitutus oli niin rankka, että en ole vieläkään siitä selvinny täysin. Kyllä pikkasen hävetti täyttää vahinkoilmoitusta, se on tosi häpeällinen kokemus... kele...

No, Pekka oli lähteny edellisenä päivänä töihin ja päätin etten kerro sille mitään ennenkuin loisto on pihalla korjattuna. Pekan työympäristö ei ole aina niitä helpoimpia ja päätin säästää ylimääräiseltä harmistukselta.
Arvatkaa vaan oliko mulla kauheat paineet, että mitä jos ruttaan Wolkkarin ennenkuin saan loiston takaisin. Mulla keikahti autoilun mukavuus ja luonteva sompailu ainaki kaksi metriä mullan alle. Sorateiden virtuoosista oli vain tärisevä muisto. Ihan kuin en olis koskaan rattia pyöritelly ja vielä isojakopäivä.
Keskiviikkona kävin hakemassa loiston korjattuna, samalla reissulla kävin vaihattaan Pekan tilaamat talvirenkaat alle ja yritin luontevasti sompailla Iihin. Kynnys oli kyllä korkea ja tilanne todella vastenmielinen... epävarmuus aivan epänormaalia.

Toivon totisesti, että palaudun edes jonkin verran ens tiistaihin mennessä, sillä silloin odottaa taas isojakopäivä ja autoa pitäisi sompailla kellon ympäri.
Jos autoilu ei ala palautuun normaaliksi revin ajokortin silpuksi.. mitä hittoa sitä itteään ressaamaan sekopäiseksi asti. Onhan tuota tullu ajettua niin paljon, että ei haittaa vaikka ei enään ajeliskaan.
Pekka tuli torstai-iltana kotiin ja kerroin hälle auton kovan kohtalon... mutta eipä toi siihen juuri mitään virkannu... ei saanu ainakaan raivokohtausta, ei korottanu ääntään... vaan oli tasanen rauhallinen Pekka joka ei turhia hötkyile. Se ei kyllä helpottanu mua yhtään.
Tomi oli reilun viikon lomalla ja jätti pelivehkeensä ja kaukoputkensa tänne. Annan ja Johannan kanssa ollaan keilailtu ja tennistelty... tytöt on tutustunu enemmänki eri peleihin. Kaukoputki odottaa kirkkaita öitä, että pääsis tutkailemaan tähtiä, kuuta ja muita taivaankappaleita.

Koiruuksien kanssa ollaan lenkkeilty eri paikoissa, metsästäjiä vältellen. Lenkkikaverina on ollut Lisaa ja Nallea - joka onki kasvanu kovasti. Eija käväs yhtenä iltana ison Ernoksen kanssa (tanskandoggi), snakut ei luottaneet ollenkaan jättikokoiseen mustaan koiraan pimeällä pihalla ja Kikka joutui Ernoksen ihailunkohteeksi. Pelastin Kikan sisälle, kun sen selkä alkoi olla Eronkselta valuvan kuolan peitossa :). Ernos ei oikein ymmärtäny, kun tyttäret ei ollu siitä ollenkaan ihastuksissaan.

Nyt päivän touhuihin ja äänioikeutta käyttämään. Mukavaa päivää tuulesta ja sateesta huolimatta.

Pitkästä aikaa ja lisää ruskakuvia

Kuva: Kaunis ruskapensas Eelisken ja Eevan pihalla.... en tiedä pensaan nimeä.

Kuva: Koristearonia väriloistossa.

Kuva: Kunnantalon pihalta otettu kuva.

Kuva: Kunnantalon pihalta otettu kuva.

Kuva: kauppilan rannasta kuvattu Illinsaaren rantaa.

Kuva: Kikka laitumella heinän syönnisssä.

Kuva: Wilma käyskentelee laitumella.

Niin se aika menee... Olen ottanut paljon kuvia ruskan väriloistosta ja sen kunniaksi siitä vielä kuvia. Nyt tämän syksyn ruskasta on vain muistot jäljellä.

Meillä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeempää ja toisaalta on... niistä myöhemmin lisää kunhan luonto antaa periksi niistä kirjoittaa :). Pikkusen ottaa jotkin asiat pattiin... mutta tekevälle sattuu... ei kyllä lohduta yhtään.
Päällimmäisenä tällä hetkellä ihan konkreettisesti osittain myllätty piha, maanantaina meidät liitettiin kunnalliseen viemäriverkkoon. Syreenipuskat siirrettiin naapurin ystävällisellä avustuksella kaivuun alta pois pihan keskelle. Siinä hötäkässä katkes maahan kaivettu sähköpiuha josta saatiin koirahuoneeseen sähköä. Tomi on syyslomalla ja sen tehtävä on kaivaa sähköpiuhan päät esille, että päästäisiin korjaamaan piuhaa.
Osittain myllätty piha tietää mullan ja hiekan kulkeutumista koiran tassuissa sisälle ja sehän tietää sateisena päivänä kuraisia tassunjälkiä joka paikassa, hiekka sohvalla ja lattialla. Ei auta kuin laittaa hermot naulaan. Odotan kovasti lunta... sais heti sataa muutaman sentti.
Sain vihdoinki vaihdettua sivuilta värimaailmaa syksyyn sopivaksi ja lisättyä muutama huono ei niin vanha kuva koiruuksista. Olen kuvaamisessa keskittynyt viimme aikoina enemmän luontoon kuin koiriin. Lisan sivut odottaa edelleen päivittämistä - jospa viikonlopun aikana saisin ne tehtyä.
Kikka ja tursake ovat lähentyneet ja tulevat toimeen erinomaisesti. Noitanokinenä on sitä mieltä, ettei Kikkaan ole vielä luottamista.
Olemme käyneet muutaman kerran lenkillä Haukiputaalla. Annalankankaalta kävelty Runtelin laavulle ja takaisin. Aivan ihanaa lenkkimaastoa ja ei tarvi varoa metsästäjiä.
Mutta nyt päivän hommiin... pitää herättää Tomi unikeko.
Aurinkoista syyspäivää!

Ruskakuvia....

Eilen kuvasin ensin lenkillä kasteista metsää ja lenkin jälkeen lähdimme Annan kanssa kuvaamaan ruskaista luontoa. Käytiin Illinsaaressa, hautuumaan rannalla, Raasakan voimalaitokella - niin ylhäällä kuin alhaalla.

KulttuuriKauppilassa oleva aivan ihana hevonen-taideteos.
Ensimmäisenä valvontayönä oli hieno auringonlasku. Kuvattu Kunnantalon rannasta jossa on Uittomiesten patsas.
Viikko sitten viikonloppuna oltiin perjantain ja lauantain välinen yö valvomassa markkinapaikkaa kirkon ja Wanhan Haminan lähistölläTanjan ja Edin sekä Ihkun kanssa. Yöllä oli aika kova kosteus, mutta muuten hyvä sää. Tanja oli lentsuinen ja sen yö ei varmasti ollut mitenkään hääppönen - muuten yö oli rauhallinen.
Seuraava yö oli pituudeltaan klo 18-9.30 ja sen valvoin Ihkun ja Wilman kanssa - valvomisten välillä vain viiden tunnin päiväuni. Sää oli hyvä ja yö kului simppelisti - mitä nyt mopopojat kiusas poliiseja ja valvottivat varmasti useampaa rälläämällä isolla porukalla ja soittamalla äänimerkkiä tauottomasti. Kieltämättä pojilla on paskamainen tapa, joka aiheuttaa ongelmia keskustassa asuville. Sunnuntaipäivä kuluikin sitten nukkuessa ja elpyessä.
Koirien juoksut ovat vaiheessa, Kikan juoksu on ohi, Wilman menossa ohi ja Ihkulla tärppipäivät. Luojalle kiitos kohta olotilat palautuu onneksi normaaliksi, sen verran levotonta koiralaumassa on ollut.
Eilen metsälenkillä seuraamme liittyi kuolaava ajokoirauros, jota en meinannut saada häädettyä pois koirien peräpeileistä. Onneksi koirilla on sen verran hyvä tottelevaisuus, että tulivat luo kutsusta vaikka menivät urosta vastaan pienen matkan päähän. Sain kytkettyä koirat ja sitten alkoikin uroksen häätäminen, ei auttanut kuin mennä autolle ja vaihtaa lenkkeilypaikkaa, Ihkun vinkuessa harmista.
Viimme viikko oli aika rankka, lentsua vähän taustalla koko ajan ja tiistain lehden isojako - johon kului aikaa melkein kaksitoista tuntia. Keskiviikkona olotila oli kuin jyrän alle jäänyt - joka helkkarin paikkaa kolotti.
Lentsun olen saanut pysymään kurissa syömällä tehostetusti hedelmiä, juomalla kuumaa hunajavettä ja popsimalla monivitamiineja ja suklaata. On se kumma, että lentsun uhatessa muuttuu elämäntavat ja ruokatottumukset terveellisemmäksi kuin normaalisti.
Viimme viikolla kävin myös siistimässä Lisan "pikkunartun", joka lähti omaan kotiin perjantaina. Kunhan ennätän - luultavasti keskiviikkona, päivitän Lisan pentujen kuvat ja tiedot Lisan sivuston "alle".
Lisa ja Piksu käväs eilen ja Lisa oli oikealla durasel-tuulella, hyppi ja pomppi ja vauhtia oli vaikka muille jakaa.
Olenkohan maininnut aikaisemmin, että nyt voi netistä kuunnella myös maakuntaradioita (Yle Areena)... minulla on tietty koko ajan päällä Ouluradio ja tänäkin aamuna on kuullut paikallistuutisissa Iin asioista... pysyy kärryillä vaikka hommia tietsikalla tekee.
Eilen paistoi aurinko muutamaan viikkoon ja voi että mieli aivan piristyi... luonto oli tosi kaunis ja ei meinannut edes sisällä ollessa malttaa pitää silmiä irti ikkunoista, joista näkyi kaunis auringonpaiste. Ikkunoiden tuijottaminen muistutti myös ikävästi niiden pesusta ennenkuin pakkaset alkaa.
Aurinkoista säätä on luvattu myös täksi päiväksi ja toivottavasti siitä ennättää vähän nauttia.
Oikein aurinkoista viikkoa kaikille!

Vapaapäivän ratoksi..

Kuva: Työkaverin tytär Vilma osallistui Ihkun kanssa Illinsaaren mätsärissä lapsi&koira kisaan viimme sunnuntaina - huomatkaa esittäjän ylväs esiintyminen :).

Kuva: Ihku, Anna ja Johanna Illinsaaren mätsärissä. Mätsärikuvat Tanja Heikkonen.

Kuva: Ei sittenkään kuollut, vaan nukkuva uros partamonni.

Kuvat: Annikki, Tommi ja Milla pitäytyivät ohikulkumatkalla tiistaina. Vauhdikasta formulointia pallon perässä.

Heräsin aamulla jo viiden aikaan, nyt on aamupäivä enkä ole saanut mitään näkyvää aikaiseksi.
Takautumaa
Viimme sunnuntaina Ihku lähti Annan ja Johannan kanssa Illinsaaren mätsäriin. Ihkulla olikin vientiä, kun työkaverin tytär Vilma pyörähti ensin sen kanssa lapsi&koira kehässä. Vilma-handleri oli ottanut tehtävän asiaan kuuluvalla arvokkuudella ja tapahtuma ei varmasti unohdu ihan pian Vilman mielestä :).
Anna ja Ihku pyörähtivät myös kehässä, saivat parikilpailussa punaisen nauhan, tuomari oli kehunut parin yhteistyötä, Ihkun ryhtiä ja lihaksia... ja olikohan kehunut myös liikuntaa...? Punaisten voittaneiden kehässä Anna ja Ihku sijoittuivat seitsemänneksi - kehässä kolmetoista osallistujaa.
Anna myösi jälkeenpäin, että jossain vaiheessa oli jännittänyt. Johanna kyllä todisti, ettei Annan jännittämistä huomannu ulospäin.
Nyt Anna ja Johanna ovat innostuneet poimimaan puolukoita myyntiin, saavat vähän taskurahaa... hatun nosto reippaille tytöille!

Eilinen tiistai oli pitkä päivä. Ensin jako, sitten pyörähdin kotona ulkoiluttamassa koiria ja samaan aikaan tuli Milla, Annikki ja Tommi ohikulkumatkalla näyttämään Millaa. Kun Milla selvis alkujärkytyksestä Wilman, Ihkun ja Kikan syöksyessä pihalle tutkimaan tulokasta ei ollut mitään ongelmia koiruuksien kanssa. Pallon perässä juostiin ja Milla formuloi myös ihan muuten vaan. Kikka oli melkoinen haka pallon saamisessa, Ihku ei jäänyt huonomaksi vaan rupes ottaan pallon Kikan suusta.
Valitettavasti vauhdikkaista koiruuksista ei kuvat oikein onnistunu ja yritys saada Millasta hyvää poserauskuvaa ei onnistunut ollenkaan... eihän sitä paikalla voi olla sekuntia kauempaa, kun on kavereita piha täys.
Milla oli vahva runkoinen ja luustoinen, mutta tässä kehitysvaiheessa hieman takakorkea nuori koiruus.

Meillä jatkuu narttujen juoksut, Kikalla taitaa olla tärppipäivät, Wilmalla ihan lähipäivinä ja Ihkulla myös tulollaan. Toivottavasti saan pidettyä koirat taas erillään sulhasista, vaikka niitä pihalla pörrääki. Sunnuntaina otin avuksi irtokoirahäätöön vesiletkun ja painepesurin. En uskalla pitää koiria yhtään ulkotarhassa, saavat tyytyä sisällä oloon.
Eilen käytiin altaan lenkillä Anna-Maijan ja Turbon kanssa. Ajateltiin, ettei Turbo vielä ymmärrä juoksujen päälle mitään. Kyllä se sen verran ymmärsi, että nokka pitkällä haisteli tuoksuja ja kulki vuorotellen jokaisen perässä. Yleensä altaalla saa kulkea rauhassa lenkillä, mutta liekkö kaunis aurinkoinen sää saanut koiraihmisiä liikenteeseen... sillä porukkaa oli liikkeellä ihan "haitoksi asti". Jatkuvasti piti kytkeä koirat, joko ohiajavien autojen tai vastaantulevien koirakkojen vuoksi. Kikalla on ärsyttävä tyyli, kun kohdataan vastaan tulevia koiria se ampaisee salaman nopesti edestäni vastaantulevan koiran luo. Vaikka eilen osasin varautua siihen ja varottelin Kikkaa jo hyvissä ajoin, että pysyy sivulla... sillä silmänräpäyksellä kun vilkaisin vastaantulevia Kikka teki taas syöksyn kohti jo melkein ohi mennyttä koiran. Joo ja vaikka Kikka ei missään nimessä ole vihainen, niin tapa raivostuttaa minua tosi paljon. Aion kitkeä sen pois hetimiten vastaantuloharjoituksissa ja heti sillä mielellä, että moinen jää Kikalta unholaan.
Illalla oltiin sitten kaikki ihan naatteja, myös Ihkulle maittoi uni. Koiruudet on järsineet naudan potkaluita koko aamun.

Ollaan muuten koiruuksien kanssa viikonlopulla vartiointitehtävissä pari yötä. Nyt pitää vain toivoa ettei sada ja olis muutenki hyvä sää. Onhan ne pitkiä tunteja, mutta voi sitä yön viettää vaihteeksi valvoen... koiruuksille uusi kokemus :). Meillä on seurana Tanja ja Edi.
Mukavaa keskiviikkoa!

Viikon viimeinen päivä

Kuvat: Lisan pennuista uros ja iso narttu, kuvattu 4.9.08 pentusiistimisen jälkeen.

Taas on varhainen sunnuntaiaamu. Heräsin Kikan tassutteluääniin ennen kello kuutta. Lämpömittari näyttää nollaa ja on oikein kirkas aamu.
Kävin torstaina tekemässä pentusiistimisen Lisan kahdelle pennulle, sillä ne oli lähdössä maailmalle. Toinen narttupentu lähtee myöhemmin ja pentusiistiminen tehdään lähempänä pesästä lentoa.
Narttupentu oli sitä mieltä, ettei siistimistä tehdä, mutta alistui siistimiseen kun ei annettu periksi. Palkintolihapyöryköillä tais olla käsittelyn sietämiseen jonkinlainen vaikutus. Urospentu niskuroi aluksi, mutta alistui käsittelyyn narttua nopeammin. Saa nähdä millainen taisto käydään temperamenttisen pikkunartun kanssa.

Olen ollut viimme aikoina tosi haluttomasti koneella, pakolliset työhommat ja sen lisäksi ei juuri mitään ylimääräistä. Taitaa olla jonkilaista syysväsymystä päätetyöskentelyyn.

Anna oli eilen taksvärkkipäivätöissä meillä. Trimmattiin Ihku ja Wilma loppuun, sitten Anna kävi partojen kanssa lenkillä sillä aikaa kun minä siivoilin karvoja huushollista. Innostuin myös konttamaan lattiat (luutuamaan) ja Anna pesi sillä aikaa Ihkun ja Wilman. Kylläpä koirista tuli kiiltäväkarvaisia, niin että silmiä häikäisi. Nyt on sitte syys siistiminen tehty parroille.
Käytiin sitte Annan kanssa syömässä ja jälkiruuaksi herkuteltiin jäätelötötterö torin laidalla istuen... oli aivan uskomattoman ihana aurinkoinen ja lämmin ilma.
Tänään Anna menee Ihkun kanssa Match Show:n Illinsaareen, minä en saa lähtä mukaan :). Johanna lähtee Annalle henkiseksi tueksi. Sanoin Johannalle, että ottaa kuvia... ja toivottavasti tulee yhtä kaunis ja lämmin päivä kuin eilen.

Naapurin Ilkka on suorittanut viimme viikolla Hämeenlinnassa koiransa Jyryn kanssa vartiokoirakokeen hyväksytysti!!
Taitaa olla Pohjois-Suomen ainoa kokeen suorittanut koirakko. Vartiokoirakoe on vaativa ja sitä ei helposti läpäistä. Sen vuoksi vartioliikkeiden käyttämät vartiokoirat on vähentyneet aiemmasta todella paljon.

Iltasella on tarkoitus mennä Tanjan ja Edin kanssa marjaan, kävimme yhtenä iltana samassa paikassa ja päätimme jättää osan marjoista vielä kypsymään. En ota koiria mukaan, kun siellä kasvoi sankasti heinää, josta irtosi "vihneitä". Vielä eilen sai snakuista harjata vihneitä pois.

Kikka aloitti juoksun toissa viikolla, Wilman ja Ihkun juoksu alkoi tällä viikolla... saa olla tarkkana taas, ettei irtokoiria ilmesty pihalle.
Ihkun juoksu onki sopivasti, sillä silmäpeilaus, lonkka- ja kyynärpääkuvaus on ohjelmassa jonki aikaa synttäreiden jälkeen.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja tsemppiä... itse kullekki.

Lisan pennut

Kuva: Lisan pennut, kuvattu sunnuntaina 31.8.2008.Kuva: Lisan urospentu.
Kuva: Lisan "iso narttupentu".

Kuva: Lisan "pieni narttupentu".

Piksu pyörähti jokin aika sitten pentujen kanssa meidän pihalla. Olivat tulossa eläinlääkärin pentutarkastuksesta.
Uroksella molemmat kivekset, kaikilla normaalit pentupurennat ja kaikki Ok.
Kelpaa sitä valmistautua omiin koteihin lähtöön... jos Piksu raskii luopua vilpereistä. Olivat tosi reippaasti meillä pihalle - aiemmin tuntemattomassa paikassa ja heti löyty kävyt ja kivet. Meidän koiruudet haukku eteisin ikkunassa, eivät päässeet tutustumaan pentuihin.
Huommena pitäisi tehdä pennuille pentutrimmi... toivottavasti ovat väsyneitä ja puolitajuttomassa tilassa. Minulta toi trimmi ei käy niin nätisti ja näppärästi kuin esim. Nealta.

Sitäsuntätä....

Kuva: IiTunes festareilta, kuvassa Forensic.
Kuva: Syksyn ensimmäiset ruskalehdet.Kuva: Marjastusreissulla Anna kiipes hirvitorniin ja Ihku ihmetteli.
Kuva: Oijärvi.

Kuva: Tällänen löytyy Oijärven keskustasta.

Kuva: Joo ja tätä kohti ollaan menossa :).
Lauantaina oltiin Annan ja Johannan kanssa IiTunes festareilla. Ensin oli lasten tapahtuma ja sitten alkoi live musa soida. Minäki vanha korppu otin tuhottomasti kuvia raskasta heviä soittavasta Forensic-bändistä ennen kotiinlähtöä. Anna ja Johanna eivät kestäneet kuunnella sitä :). Kajareissa oli sen verran volymiä, että sisuskalut etti uutta paikkaa ja sydämmen rytmit tais mennä kohilleen... viimmeksi sydämmen rytmejä säädeltiin Rollareiden konsertissa.
Oli miten oli, niin kannatan kaikenlaisia taiteellisia live tapahtumia sen vuoksi, että se vähän tasapainottaa kotona kuunneltua "mono-musiikkia".
Sunnuntaina käytiin marjassa - puolukoita poimimassa. Tehtiin sellainen havainto, että niitä ei ole perinteisissä paikoissa vaan piti ettiä uusia marjastusmaita.
Puolukat ovat nyt just sopivia hyytelöön ja myöhemmin kypsyttyään pitää tehdä mehua... se on tosi hyvää.

Löysin seuraavan ohjeen netistä Keittokirja Finfood:n sivuilta http://www.finfood.fi/finfood/ff2.nsf/0/39f9b7daa143d50ec225694a0041ad12?OpenDocument

2,5 kg puolukoita tai 2,5 l puolukkasurvosta2 l vettä25 g viinihappoa500 g sokeria / litra mehua
Puhdistetaan ja survotaan puolukat. Liuotetaan viinihappo puoleen litraan vettä. Lisätään seos ja loput vedestä puolukoiden joukkoon. Sekoitetaan hyvin. Jätetään mehustumaan 1 - 2 vuorokaudeksi. Mehustumisen jälkeen siivilöidään puolukoista irronnut mehu kaksinkertaisen sideharsokankaan läpi sekoittamatta. Lisätään sokeri ja pullotetaan mehu. Säilytys viileässä. Sopii ruoka- ja janojuomaksi vedellä laimennettuna.
Ohje: Arktiset Aromit ry

Maanantaina käytiin Pekan kanssa Haaparannassa ja ajettiin takaisin Oijärven kautta. Käytiin kahvilla Oijärven keskustassa olevassa baarissa... ja helkkari - onneksi oli kuumaa ja hyvää kahvia, sillä baari oli kylmä kuin pakastin. Oli nimittäin tosi viileä pohjoistuulinen sää ja baarin pation puoleinen ovi oli auki ja tuuli suoraan sisälle. Juotiin äkkiä kahvit ja autoon lämmittelemään. Tulipahan nähtyä taas vähän kotiseutua, Pekka tunsi paikalliset tiet, koska on ajanu joskus puuta niiltä seuduilta.
Muuten, ennen Torniota oli järjestetty rengasratsia (jota tehdään koko massa tämän viikon ajan) eräälle levikkeelle. Ratsiaa tehtiin Torniosta Kemiin päin mentäessä ja kun ajelimme paikan ohi, näimme kun poliisi ohjas liikennettä levikkeelle. Muutama auto ei kääntynyt levikkeelle vaan ajoivat suoraan. Hetken kuluttua kuului Lapin radiosta, hei autoilijat siellä ohjaa poliisi liikennettä eikä tietyömies. No joojoo, ei tainnut olla siitä kyse, ettei liikennettä ohjaavaa henkilöä tunnistettu poliisiksi.
Auton renkaanpaineet pitäisi tarkistaa vähintään kerran kuussa, minimi kulutuspinta 1,6mm (tosi vähä) - suositus 4mm ja mitä leveämpi rengas jossa kulutuspintaa vähän, sen vaarallisempi yhdistelmä liikenteessä.
Täytyy tunnustaa, että minä en edes osaa tarkistaa renkaan ilmanpaineita ja tiedän, että parast aikaa autossa on kohtuu huonot renkaat... sen on huomannut jakopäivinä.
Mut pitäisi pärjätä talvirenkaiden vaihtoon saakka, niin ajattelee varmasti moni muuki. Meillä pitäisi olla hyvät talvirenkaat odottamassa vaihtoa, Pekka kävi viimme syksynä ostamassa Haaparannasta uudet talvirenkaat, siellä ovat halvempia kuin Suomen puolella.
No sitten päästään nahkiaisiin (on ympyräsuisiin kuuluva leuaton kala, joka nousee loppukesällä tai syksyllä merestä jokiin kutemaan) tai nahkisiin kuten Iissä sanotaan. Nahkinen on suurta herkkua monelle, sitä joko rakastetaan tai inhotaan.
Appiukko oli keittänyt nahkisvellin sunnuntaina ja Pekka kävi syömässä sitä neljä viis lautasellista. Minä en moiseen herkkuun koske, mua säälittää kun nahkiset tapetaan suolalla. Joskus aikoinaan appiukko ei voinut millään ymmärtää, etten syö nahkisia - eikä ymmärrä varmaan vieläkään :).
Uunissa paistettujen nahkisten tuoksu leijailee melko monesta mökistä Iissä näinä päivinä. Meilläki Pekka on joskus paistanu itte nahkisia leivinuunissa. Sattuipa kerran paiston jälkeen, että mun sisko tuli kylään ja kysyi nahkispalat nähtyään, että onko tämä lohta. Joo, me ollaan tosi hyvin perillä noista kalatuotteista :), me tietysti, että on on ja sisko söi muutaman palan paistettua nahkista. Kun hetken kuluttua kerroimme että olet syönyt juuri nahkista, sisko meni ulos työnsi sormet kurkkuun ja oksensi palat pois. Minä tekisin varmaan saman, jos erehdyksessä söisin nahkista.
No nyt kun vesi herahti kielelle laitanpa tähän vielä nahkisherkku ohjeet ja ihan Iin murteella;

Reseptejä murteella http://cc.oulu.fi/~tariko/vanhahamina/resepti.htm

Rouva Eevi Viinamäki
Etikkanahkiset
Ensin nahkiset takitettiin eli puhistettiin limasta eli takista. Sen jäläkeen ne paistettiin uunisa hiilloksella. Paistetusta nahkisesta näkkee, onko se paistettu takittamatta: puhistamaton paistuu kullanruskiaksi, puhistettu hiillostuu mustaksi. Paistamisen jäläkeen nahkinen upotettaan etikkavetteen, johon lisätään vähä sokeria, laakerinlehtiä ja pippuria. Soppii suolukaksi ja muun ruuan lisäksi. Syyvään sormin.

Nahkisvelli
Elävät nahkiset pannaan astiaan ja suolaa sekkaan. Ku kiemurtelevat nahkiset on kuolleet, ne pestään monesa veesä puhtaaksi limasta.
Nahkiset palotellaan, potut lohkotaan. Keitetään kypsäksi suolalla maustetusa veesä. Suurustettaan maitoon sevotetuilla vehenäjauhoilla.

Monet on herkut, ei voi muuta sanoa... nahkinen on kuulemma tosi hyvää joten ei ku herkuttelemaan.

Anna ja Johanna ovat useana päivänä touhunneet partojen kanssa ja käyneet niiden kanssa lenkillä. Ei voi kun ihmetellä tyttöjen energiaa, koulupäivän jälkeen lenkittävät ja touhuavat partananaamojen kanssa ja päivän päätteeksi käyvät omien koirien kanssa iltalenkillä. Se nuoruus, se nuoruus.

Tänään on vapaapäivä ja pitäisi tehdä allasrutiinit. Sadetta on luvattu iltapäivästä, joten koirien kanssa pitää käydä metsälenkillä ennen sitä. Aurinko paistaa komeasti ja lämmintä on muutama aste. Mukavaa päivän jatkoa.