perjantaina, maaliskuuta 21, 2014

Sängellä ja lumella.

 Kuvat tämän alapuolella kuvattu aamulla 21.03.2014.




Kuvat tämän alapuolella kuvattu 20.03.2014
Jälkiä metsätiellä.

 Kuusi uhmaa painovoimaa.
 Kestohangella.

 Pellolla.
 Peräkammarin paksupertti vauhdissa.
Lumitöiden välissä pientä päivitystä.
Eilen päätin lähteä partojen kanssa lenkille nuotioimisen sijaan.  Lähdimme ensin peltojen kautta metsään, poikkesimme myös metsäaukealle, jossa saattoi kävellä kestohangella. Metsäaukean vieressä oli naapurin poika keräämässä kaadettuja puita ja parrat oli hänen tekemisistään niin kiinnostuneita, että jatkoimme pian matkaa metsäpolkuja ja – teitä kunnes tulimme Kantolantielle. Palasimme Kantolantietä jonkin matkaa takaisinpäin, ennekuin lähdimme laskeutumaan rantaan Navettaväylälle.
Vettä oli noussut jään päälle, mutta pääsimme melkein kuivin tassuin keskelle väylää kuivalle jäälle ja lähdimme väyliä kierrellen kotia kohti. Tiiron rannassa piti hetki hakea väylän ylityspaikkaa, ennen kuin löysimme suht vähävetisen reitin kuivalle maalle.
Vaikka ei ole vielä pelkoa jäihin putoamisesta, niin jäällä kulkemista haittaa veden nousu jäänpäälle.
Tänään herättiin reippaaseen lumisateeseen. Ensimmäiseksi piti kolata väylä liiteriin, että sai haettua uunipuut. Nyt odottelen hetken, että sakein lumisade loppuisi ja jatkan lumenkolausta. Lämpötila on jo plussalla, joten taitaa lumi sulaa lähipäivinä ilman suurempia kolauksia.
Parrat eivät riemastuneet sataneesta lumesta, jäivät seisomaan tuulikaappiin kynnykselle, kun kolasin oven edestä enimpiä lumia.
Kevät keikkuen etenevi.

torstaina, maaliskuuta 20, 2014

Kevätpäiväntasaus















Ii: Auringonnousu tänään 6:20. Auringonlasku tänään 18:34. Päivän pituus on 12 h 14 min.

”Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.” Näin kertoo Wikipedia.
Valoa kohti ollaan siis menossa! Vaikka aamuvarhaisella ulkomittari on näyttänyt -15 pakkasastetta, pakkaslukemat saavat nopeasti kyytiä auringon noustessa.
Olemme jatkaneet päivittäin nuotioimista ja makkaranpaistoa Saikanväylällä, nyt kun siihen tuli säiden puolesta hyvä mahdollisuus. Aiempiin vuosiin verrattuna, jäällä liikkujia on ollut todella vähän. Nuotion yhteydessä nautitut ylimääräiset herkkupalat näyttävän kertyvän niin ihmisten, kuin partojen vyötärölle. Varsinkin Unski näyttää peräkammarin paksulta pertiltä. Laitan toivoni seuraavaan konetrimmiin ja pitkiin lenkkeihin. Unskista paljastuu vielä komea, lihaksikas ja tiivisroppainen koiruus, jolta löytyy tunnustellessa nyt piilossa olevat kylkiluut nahan alta.
Yhtenä päivänä menin Unskin kanssa potkurilla jäitä pitkin nuotiopaikalle. Ihqu sai kyydin Pekan kanssa auton kyydissä. Koska jääreitti oli hyvä kulkea, palasin molempien partojen kanssa jäitä pitkin kotiin. Kotoa rantaan, jouduin kantamaan mennen tullen potkuria, koska tie oli jo sula lumesta.
Ihqun kannalta siunaus, ettei olla törmätty moottorikelkkailijoihin. Voisi olla risoille ristisiteille liian kovaa kyytiä jahdata melkein lumettomalla ja epätasaisella jäällä kelkkoja.
Piksu kävi eilen ja kysyi Ihqun vointia. Sanoin, että ihan pelottaa sanoa, että Ihqu on voinut erittäin hyvin, käyttää jalkaansa eikä näytä kipuilevan sitä.
Eilen meillä oli vapaapäivä nuotioimisreissusta, vaikka sää oli lämmin ja aurinkoinen. Sain tehtyä loppuun linnunpönttöjen huoltohommat. Nyt ei tarvitse kuin seurata pesinnän alkamista ja odotella kirjosieppojen saapumista, jotka varmasti taas valtaavat hömötiaisilta pesintäpönttöjä.
Tänään lähdemme taas nuotioimaan, sillä sääennuste lupaa iltapäivästä alkaen sakeaa lumisadetta, jonka pitäisi kestää huomiseen asti – kevät keikkuen tulevi.
Mustavalkoinen pehmeä herätyskello on parantanut tapansa, ilman makkarista häätöä. Liekö syynä pakkasyöt, että sillä ei ole ollut kiire aamuvarhaisella ulos ja olen saanut heräillä ihan omia aikojani.
Viikonlopulla meiltä viedään taas yksi tunti ja kellot pitää siirtää kesäaikaan – keskellä kevättalvea - epistä.
Partojen tuhistessa ruokalevolla, toivottelen aurinkoisia päiviä.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2014

Vihdoinkin kevättalven aurinkoa!










Ii: Auringonnousu tänään 6:31. Auringonlasku tänään 18:24. Päivän pituus on 11 h 53 min.
Aamuaurinko paistaa komeasti, pakkasta -10, hyvä alku päivälle.
Meitä on viime päivinä onnistanut säiden puolesta. Olemme päässeet metsäaukiolla kävelemään kestohangella ja eilen kävimme nuotioimassa Saikanväylällä.
Löysin metsäaukion lenkkipolun läheisyydestä, pitihän se käydä katsomaan mikä loistaa puiden siimeksessä aurinkoisena ja valkoisena. Parrat tiesivät välittömästi mitä kestohangella tehdään, alkoi hurja formulointi aukion laidasta laitaan. Minä nautin kestohangella kävelystä, kävelemällä aukiota edestakaisin. Uskomaton tunne, ympärillä lumeton metsä ja lumisella aukiolla kestohanki, JEE!
Eilen suunnistimme tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä Saikanväylälle etsimään suojaisaa nuotioimispaikkaa. Jää oli suht hyvää kävellä, koska oli satanut hieman lunta jään päälle. Meriveden korkeuden vaihtelut ja lämmin sää oli jättänyt jälkensä pintajäähän. Piti katsoa tarkkaan, mihin astuu, koska paikoin pintajää oli ns. tyhjän päällä. Vaikka ei ollut pelkoa, että putoaa sulaan veteen, ei ole mukavaa edetä jos joka toisella askeleella pintajää pettää. Paikoin pintajään alla oli tyhjää ja vasta sen alla kestävä jää.
Löysimme helposti suojaisen nuotioimispaikan. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että pipo, käsineet ja toppatakki nakattiin hetken istuttuamme puunoksalle.
Sillä aikaa kun Pekka viritteli nuotion, kävin kiertelemässä partojen kanssa lähi saarien ympäri. Parroilla oli kiire takaisin nuotiopaikalle, norkoilemaan makkaraa. Nuotiopaikan ympärillä jää oli ohuessa lumipeitossa ja tasaista, heittelin parroille makkaranpalasia ja ruokanappuloita etsittäväksi. Saimme rauhassa nauttia omista paistetuista makkaroista ja parroilla oli tekemistä.
Tänään olisi suunnitelmissa lähteä uudelle makkaranpaistoreissulle aamupäivästä, ei voi olla käyttämättä hyväksi näin komeaa kevättalven päivää. Siunattua hulluutta nauttia siitä, että vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimät säät eivät jatkuneet. Saamme nauttia entiseen tapaan jäällä kulkemisesta ja auringosta, ainakin hetken.

perjantaina, maaliskuuta 14, 2014

Tuulessa ja tuiverruksessa

Herätyskello.
Viimeksi koottu palapeli.








Herätyskelloja on monenlaisia; päriseviä, pöriseviä, piipaavia, sulosointuisia, metallisia, muovisia, littanoita, pyöreitä ja kaikkea siltä väliltä. Herätyskellon voi niin halutessaan huitaista nurkkaan, läimäistä hiljaiseksi, vaimentaa laittamalla se tyynyn alle tai siirtää herätysaikaa muutaman minuutin myöhemmäksi ja kääntää kylkeä. Joskus niiden ääneen herää – joskus ei. Yleensä herätyksen laittaja valitsee itse herätysajan, milloin haluaa herätä.
Minun herätyskello on mustavalkoinen, painava, pehmeä ja sillä on terävät kynnet ja kimeä naukumisääni. Jos haluaa vielä kääntää kylkeä, se kiipeää kyljen päälle tai tukahduttaa hengityksen makaamalla rinnanpäällä tai puristaa keuhkoista ilman asettumalla lapaluiden väliin makaamaan. Jos yrität vielä jatkaa uniasi, herätyskello ottaa kovat keinot käyttöön ja tarttuu terävällä kynnellä (vain yhdellä) poskesta kiinni, naukuu vertahyytävästi tai rappaa patjan reunan silpuksi. Ja tämän herätyskellon herätysaikaa ei voi säätää, sillä se on itsepäisesti päättänyt että aamuherätys on klo 5.
Kyseessähän on tietenkin meidän hyvässä talvilihassa/läskissä oleva Noitanokinenä kissa.
Sillä taitaa olla kevättä rinnan alla, vaikka onki leikattu kolli. Olen harkinnut ottavani myös itse kovemmat keinot käyttöön, jos nuo varhaisaamu herätykset eivät lopu. Ensimmäisenä tulee mieleen häätää kissat makkarista ja laittaa ovi kiinni.
Noitanokinenän ansiosta olen nyt muutamana aamuna saanut seurata auringon nousuja ja lintujen heräämisiä ja kokoontumisia ruokintapaikoille. On jäänyt myös aikaa katsoa muutama nauhoitettu telkkariohjelma per aamu.
Lyyti lyytikäisen hiihtoloma meidän laumassa meni erinomaisesti. Lenkkeilimme päivisin pitkiä lenkkejä eri maastoissa. Lyyti on edelleen todella iloinen ja pirtsakka positiivisen elämänasenteen omaava snautseri, joka näytti Ihqua välillä ärsyttävän. Jos Lyyti tuli viereen köllöttelemään, muilla parroilla ei ollut asiaa tulla lähelle.
Säät olivat sellaiset, että jäille ei ollut asiaa, muuten ehkä, mutta kun rankat vesisateet ja tuuli on liipannu jäät peilikirkkaiksi ja merivesi nousi välillä jäiden päälle.
Täällä löytyy vielä paksuudeltaan turvallista jäätä kulkea, mutta koirien ja miksei omaltakin kannalta on turvallisempaa, jos jään pinnalla olisi edes ohut kerros lunta. Kovat etelätuulet ovat nostaneet ajoittain merivettä jään päälle ja välillä rannassa on käynyt melkoinen liplatus. Tuulien käännyttyä, seuraavana päivänä merivedestä ei jään päällä ole ollut jälkeäkään.
Rankoista vesisateista ja myrskytuulesta johtuen, myös pihalla on välillä lainehtinut ja laineet liplattaneet.
Meille tuli Lyytin lisäksi myös kaksijalkainen ”hiihtolomalainen” ja kävimme parina päivänä mökillä paistamassa makkaraa ja istuskelimme tuulelta suojaisassa paikassa nauttimassa auringonlämmöstä ja sidukkapullollisesta. Partojen kanssa kiertelimme myös rannoilla ja ällistelimme horisontissa meren jäällä näkyviä pilkkijöitä, joita näkyi olevan myös moottorikelkalla liikkeellä. Paikalliset näyttää tuntevan jäiden kestävyyden.
Unski sisaruksineen vietti eilen 6-vuotis synttäreitä ja minä jopa muistin niiden synttäripäivän. Unski ei saanut nakkikakkua, juhlistettiin päivää vain pitkällä lenkillä ja muutamalla herkkupalalla.

Tänään aurinkoinen ja tuulinen aamu on vaihtunut pilviseen päivään. Jos tästä leudosta talvesta hakemalla hakee jotain hyvää, niin se on normaalitalvesta huomattavan pienet sähkölaskut. Koko talvena sähkölämmitystä ei ole tarvinnut pitää montaa viikkoa päällä, leivinuunin lämmitys on pitänyt koko mökin lämpimänä. Talvilintujen ruokinnassa on sellainen ylläpito vaihe menossa, koska maa ei ole vielä sula. Ruuan menekki on vain huomattavasti pienempi, kuin pakkasaikana.
”Hiihtolomalaisen” kanssa saimme tarkistettua linnunpöntöt, kun ne jäivät syksyllä puhdistamatta. Muutamassa pöntössä pohjalauta oli turvonnut tiukkaan ja niitä pitää vielä fiksata ennen pesinnän alkua.
Sään on ennustettu kylmenevän, mutta uskoisin, että vaikka olisi yöpakkasia niin aurinko päivällä jo lämmittää. Kainona toivomuksena toivoisin hieman lunta, että pääsisi vielä Saikanväylälle makkaranpaistoon ja nauttimaan kevättalven aurinkoisista päivistä.
Nyt päivän touhuihin ja koirien kanssa lenkille.
Oikein mukavaa päivän jatkoa tuulisesta säästä huolimatta.

sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2014

Kevättä kohti

Ii: Auringonnousu tänään 7:26. Auringonlasku tänään 17:36. Päivän pituus on 10 h 10 min.
Juhlistimme ensimmäisen kevätkuukauden alkua pitkällä lenkillä altaalla (Raasakan yläaltaalla), harmaassa +1 säässä.
Siitä onkin paljon aikaa vierähtänyt ja vettä virrannut, kun viimeksi kävimme altaalla lenkillä, taisi olla viime kesänä viimeksi. Parroilla oli paljon päivitettäviä hajujälkiä, koska penkkatie on erittäin suosittu koirien lenkkeily paikka. Minä huitelin sauvakävelyä ja kylläpä teki kutaa harteille. Kiersimme koko altaan ympäri n. 9km ja parrat saivat huidella koko matkan irti lukuun ottamatta reilun sadan metrin Virkkulantie pätkää autolle palatessa.
Pikkusen jännitin, mitä Ihqun jalka tykkää noin pitkästä lenkistä ja seurasin sen liikkumista koko illan tarkasti. Ei mitään syytä huoleen, jalka ei näyttänyt olevan moksiskaan. Ihqun illan kruunasi Pekan kanssa saunominen. Tänään tyydymme lähimetsässä kiertelyyn.
Lyyti saapui perjantai-iltana ja partalauma pörrää entiseen malliin, vaikka Lyytin viimeisestä vierailusta on melkein vuosi. Ihqun juoksu on alkanut ja se kiinnostaa kovasti leikattua Lyytiä, Ihqun suureksi harmistukseksi – Ihqun mielestä, vielä ei ole tärppipäivät joten ei tarvis ympärillä pyöriä.

Sain viikolla mieluisan paketin Kreikasta ja todella hyvän mielen. Tämä voisi mennä osioon voi turhamaisuuden turhuus. Osti viime kesän Kyproksen reissulla itselleni tuliaisten joukossa yhden oliivi & hunaja shampoo pullon. Shampoo osoittautui erittäin hyväksi ja kun puteli joulukuussa tyhjeni, säilytin sen ajatuksena googlettaa sen nimi, josko löytäisin siitä jotain infoa. Helmikuussa sain tehtyä nettihaun ja netin ihmeellisestä maailmasta löytyi sivusto http://www.venussecrets.com/.
 Itse on uskaltautunut heikolla englannin kielen taidoilla tekemään tilausta, vaan pyysin Tomilta helppiä. Ei mennyt montaa minuuttia, kun Tomilta tuli viesti, että tilaus on tehty ja se oli vähän laskeskellut paketin painoa sellaiseksi, että ei tarvi maksaa postimaksuja jne. Paketista paljastui 3 shampoo- ja 2 hoitoainepulloa sekä kylkiäisenä iso kasvonaamioputeli. Kaikki tulee takuulla käytettyä, vaikka tuo kasvonaamio ei meikäläisen rusinanaamaa enää paremman näköiseksi tee, tuntuiseksi kylläkin. Sen sain eilen havaita saunan jälkeen ensi kerran kokeiltuna.

Viimeisin tekemäni palapeli.

Partojen ruokiin on tehty pienoinen muutos. Parrat syövät edelleen aamuin Happy Dog nappuloita, mutta iltaruoka on muutettu http://www.vomoghundemat.fi/ tuoreruokiin. Lisäksi Ihqu saa edelleen rustoiseen nuljuluuhun säännöllisesti Nutrolin® Nivel moniteho™ lisäravinnetta http://www.nutrolin.fi/tuotteet/niveltuote/

Olen tätä kirjoittaessa kuunnellut Yle Areenasta Radio Suomen The Rolling Stones –iltaa.
Voi huokaus ja haikeus, mutta tosi mieluisaa ja myös vähän harvinaisempaa kuunneltavaa.
Kirjoittamisen lisäksi olen myös suorittanut kiireisimmät joka aamuiset toimet; kahvi kupillinen tippumaan, päästää Noitanokinenä ulos, sitten Tursakkeelle ruoka ja koirien nappulat likoamaan, aamukahvi partojen kanssa ulkona, ulkolinnuille ruokaa, koirille sapuskan anto ja kun Noitanokinenä tulee aamukierrokseltaan sille sapuskaa.
Nyt kaikki aamutoimet on suoritettu ja sunnuntaiaamu on jo hyvällä alulla.
Partojen on nyt aika herätä ruokalevolta ja lähdemme nuuskuttamaan, onko lähimetsän polkujen reunoille jätetty uusia viestejä partojen luettavaksi.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja nauttikaa välillä myös pikku turhuuksista hyvällä omallatunnolla ”elämä on nyt”!
Loppuun mielestäni yksi Rollareiden kauneimmista biiseistä She's a Rainbow
http://www.youtube.com/watch?v=zphAHMPtu4g

keskiviikkona, helmikuuta 26, 2014

Helmikuu, kuin huhtikuu








Ii: Auringonnousu tänään 7:41. Auringonlasku tänään 17:23. Päivän pituus on 9 h 42 min.

Kamera ei ole pitkään aikaan juuri kädessä käynyt, jotain on tullut kuitenkin napsittua. Kävin jokin aika sitten kuvaamassa vanhojentanssia, niitä kuvia ei blogissa nähdä... pitäisi kysyä lupa niin monelta kuvassa olijalta. Todella hienoa pukuloistoa ja glamouria sain kameraan tallennettua. Tursakkeen antaumuksellisesta nukkumisesta sain napsittua muutaman kuvan ja eilen kuvasin aurinkoisessa, mutta myrskytuulisessa säässä pihaa... eli jäätä ja vettä.
Aurinko on nyt muutaman kerran näyttäytynyt ja vaikuttaa heti piristävästi.
Partojen kanssa lenkillä poikettiin pitkästä aikaa myös pelloilla, joka paljastuu hurjaa vauhtia vähäisen lumen alta. Lumessa sai kahlata vain varjoisessa pellonreunassa, jossa oli enemmän lunta. Parrat viilettivät ja formuloivat sielunsa kyllyydestä pelloilla, saivat kunnon hepulin. Ihqun kannalta vähäluminen talvi on ollut todellinen siunaus, ristisidevamma haittaa selvästi syvemmässä lumessa kahlailua. Muuten vapaana kirmailu ja metsässä eteneminen ei ole hidastunut. Kipulääkettä ei Ihqulle tarvinnut antaa, joten siinä mielessä hyvin asiat.

Jokin aika sitten saimme vieraan jolta onnistuu täytekakun teko ja jee kerrankin saimme mussutella herkullista kakkua niin paljon kuin maha veti. Olen vähän heikkona täytekakkuihin, minua voisi sanoa juhlapöydän kauhuksi, häpeilemättä leikkaan lautaselle niin suuren kakkupalasen kuin mahdollista ja vähän enemmänkin. En omista kakkupeukaloa, kaikki kakunteko yritykseni ovat päätyneet epäonnistumiseen, vain traumaattiset muistot jääneet kakkuviritelmistäni.

Olympialaiset 2014 on sitte luojalle kiitos ohi, onneksi voi tehdä muutakin kuin niitä tollottaa. Minä joko katselin toisesta telkkarista jotain muuta tai sitten tein palapelejä. En oikein ymmärrä miten voidaan arvostaa jotain urheilukisoja henkeen ja vereen, kun niiden järjestämiseen käytetään miljardeja, häädetään urheilupaikkojen alta paikallista väestöä, jotka pakkosiirretään muualle, urheilupaikkojen rakentajilla orjamaiset olosuhteet ja vaikka ja mitä. Tieto lisää tuskaa, mutta pakko olla myös tietoinen mitä kulisseissa tapahtuu. Ja jos suomalaiset valmentajat eivät örvellä ja konttaa kaatokännissä, niin siitä pitää huolen ministerin pallilla istuva juntti. Suomessa jotenkin hyyssätään ja hyväksytään alkoholin runsasta käyttöä. Edes sivullisia tappaville rattijuopoille ei saada kunnon rangaistuksia.
Ja vielä pitää mainita sivusta pakkokuulleena, että selostajalla pitäisi olla sellainen ääni, ettei tulisi tunnetta selostajalla olevan oksennus kurkussa, vaikka hän olisikin selvin päin. Puhumattakaan kommentaattorista, joka ei ehkä ole ihan selvin päin... riittäähän näitä.

Lyyti on tulossa loppuviikosta meille ”hiihtolomalle”, partalauma saa kaivattu vaihtelua.

Nyt lähden partojen kanssa lenkille ja sitten hyppään pyörän selkään ja hurautan kylän pintaan asioille ja vierailulle Martan luo.
Pilvisessä ja harmaassa säässä toivottelemme oikein mukavaa viikon jatkoa.

keskiviikkona, helmikuuta 05, 2014

Lauhoja talvipäiviä

Kuvatonta tekstiä, kun en ole viitsinyt raahata pilvisinä, pimeinä ja harmaina päivinä kameraa mukana - olisi ollut vain lisäpainona ja mieliharmina.
Lunta on niukalti tullut lisää, olisikohan nyt jotain 5-6cm ja pakkasmittari näyttää muutamaa pakkasastetta.
Olemme partojen kanssa nauttineet lauhasta säästä tehden pitkiä lenkkejä niin metsäteillä kuin Saikanväylän jäällä. Olen suunnitellut lenkit niin, että partojen ei tarvitse olla kytkettynä hihnaan kuin korkeintaan muutaman sadan metrin verran, näin ihan Ihqun vuoksi. Ihqu himputtelee ja formuloi vaivattomasti pari tuntia saadessaan olla vapaana, hihnalenkit eivät Ihqun polvelle selvästikään sovi. Lenkillä Ihqu liikkuu vauhdikkaammin ja tehden laajempia kaaria kuin Unski, joka tyytyy enimmäkseen seurailemaan minkä reitin milloinkin valitsen. Ihqu painattelee uppoutuneena omiin maailmoihinsa (haju-), tiheästä merkkailusta päätellen seuraavaa juoksua valmistellaan. Unskin kanssa olemme käyneet muutaman kerran myös potkuroimassa ja voi sitä vauhdin hurmaa, josta Ihqu on joutunut jäämään osattomaksi.

Siistin parroilta tassukarvat ja Unskilta myös lipan. Unskin tassukarvat muistutti löysiä töppösiä – löppösiä – joihin nuoskainen lumi tarttuu tehden lumipalleroisia. Muutaman kerran olen rasvattua tassut vaseliinilla ja se on selvästi helpottanut niin, ettei lumipalloja muodostu tassukarvoihin.

Minä poden edelleen välilevyn pullistumaa ja siirtynyttä nikamaa. Minun lähete on varmaan kadonnut jonnekin bittiavaruuteen tai vain hukkaan. Odottelen siis edelleen kortisonipiikkejä puristuksessa olevaan hermoon. Lisäravinteina popsin B vitamiineja, magnesiumia ja D vitamiinia ja öisin uinahdan uneen hermosärkylääkkeen turvin – joka onkin aivan uskomattoman tehokas, vaikka parjattu ja heittohuimausta aiheuttava. Huimauksen pitäisi kuulemma loppua, kun elimistö tottuu lääkkeeseen – minulla se tottuminen näköjään kestää ja kestää kuukaudesta toiseen – päästä heittäminen minun kohdalla taitaa olla synnynnäistä.
Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, mutta sitten vasta kun en pääse liikkeelle.
Kävely sopii edelleen parhaiten selälle ja sitä on tullut harrastettua sen verran, että 20km sujuu jo suht vaivattomasti.
Toivon ettei lunta sataisi ihan älyttömästi, lumessa tarpojaksi minusta ei tällä hetkellä ole.
No, kaikki on suhteellista, Saimaan norpat tarvitsevat lunta pesien tekoon. Poikasille lumipesät ovat niin tärkeitä, että minä voin valita suosiolla vähälumisia polkuja ja olla valittamatta.

Parrat tepastelevat levottomina, odottelevat iltapäiväsapuskaa. Mukavaa viikon jatkoa ja toivotaan ainakin johonkin päin Suomea aurinkoisia ja leppoisia talvisäitä.