Tämä lintu kaarteli korkealla nuotiopaikan yllä, Pekka meinas että se on maakotka. Korjaus; lintu tais olla merikotka.
Koska maanantaina oli aurinkoinen ja lämmin sää, lähdimme nuotioimaan vaikka oli tiedossa, että Pekalla on edessä töihin lähtö. Ennätimme nuotioida ihan leppoisasti ja paistaa mökkireissulla säästyneet makkarat. Otin koirille mukaan possunkorvat, eivät kyllä meinanneet malttaa herkkuja syödä kun löysivät edelliseltä reissulta jääneen kepin, jota piti heitellä haettavaksi.
Jäällä oli aika rauhallista, nähtiin muutama moottorikelkkailija ja hiihtäjä. Jäljistä päätellen Pääsiäispyhinä oli ollut kelkkailijoita runsaasti liikkeellä.
Yllämme liiteli hetken iso lintu, jonka Pekka tunnisti maakotkaksi (?). Korjaus; lintu tais olla merikotka. Lintu liiteli aikansa ja katosi yhtä nopeasti näkyvistä kuin oli ilmestynytkin.
Eilen lähdin pyöräillen koirien kanssa kauppareissulle. Matka taittui huimalla vauhdilla, eikä minun juuri tarvinnut itse polkea - parrat piti vauhdista huolen. Toin kissoille ja konnille tuoreruokaa, itse pärjään vielä monta päivää mökkeilystä jääneillä ruuilla.
Noitanokinenä piti aamuherätyksestä tänä aamuna huolen kuuden aikaan aamulla, sen piti päästä ulos.
Sää on muuttunut täysin. Onneksi kauniit aurinkoiset kevätsäät on vielä hyvin muistissa, sillä ennusteen mukaan ei tällä korkeudella aurinkoa ole viikkoon näkyvissä. Ulkona sataa tai paremminkin pyryttää märkää lunta, jota on tullut maahan jo monta senttiä. Lämpötila on just plussan puolella. Epäilen kovasti että jäällä lenkkeilyt ja nuotioimiset on tältä keväältä ohi, koska kova etelänpuoleinen tuuli nostaa meriveden jäälle. En anna kurjan sään säikäyttää, vaan lähden Ihqun kanssa kävellen käymään Martan luona, samalla reissulla taidan pistäytyä myös appelassa. Unski saa jäädä kotimiehenä ulkotarhaan, sillä on nyt lepopäivä vaikka olisikin asiasta erimieltä.
Sain maanantai-iltana tekstarin, että Joli jää uuteen kotiin jossa se oli koeajalla pääsiäispyhät. Vaikka minulla on ollut Jolia ikävä, olen tosi iloinen ja onnellinen että Joli sai pysyvän hyvän kodin Anun ja Veskun luona Iissä. Uskoisin, että näemme vielä Jolin ja se on tervetullut meille hoitoon tarvittaessa. Unski menetti formulakaverin ja se tyytyä taas mukisematta Ihqun kaveriksi. Joli oli Unskin pari, Ihqun tyytyessä peesailemaan tai jolkottelemaan minun seurassa. Onkohan niin, että koirilla "kolmas pyörä" on liikaa - vähä vaikutti siltä.
Mukavaa viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti