Ulkoilua

 Kuva Karhusaaren rannasta, joen toisella puolen Illinsaaren koirapuisto.

Lähdimme eilen koirien kanssa puolen päivän aikaan hihnalenkille pilvisessä säässä, lenkin reitti vielä epäselvänä. Poikkesimme pyörätieltä Hiivalantielle ja laskeuduimme aurattua tietä rantaan, ajattelin että voisimme kävellä rantapolkua sillan korvaan josta nousisimme pyörätiesillalle. Rannassa koirat kirmasi jäällä mutkan, jonka jälkeen lähdimme moottorikelkan jälkeä siltaa kohti. Matkanteko päättyi heti alkuunsa, kelkan jälki oli niin pehmeä että upposin polviani myöten lumeen. Ei auttanut kuin kontata takaisin ja palata auratulle osuudelle ja suunnistaa teitä pitkin sillalle. Sillan jälkeen poikkesimme Illinsaarentielle, päämääränä koirapuisto. Koirapuistossa oli vielä paljon lunta, siellä olevat muoviset puutarhatuolit upposivat lumeen koko jalan pituudelta – lunta oli siis vielä n. 40cm. Istuskelin jonkin aikaa tuolilla, koirien tutkiessa puiston hajuja ja soitin sitten Piksulle ja kutsuin hänet Lisan kera puistoon meidän seuraksi. Parrat innostuivat Piksun ja Lisan saapumisesta, varsinkin Unski joka pitää Lisaa suurena rakkautena. Piksu yllätti meidät tuomalla koirille herkkuja ja meille kaksijalkaisille mehua ja suklaata – saimme nauttia piknikkiä aurinkoisessa säässä, pilvet katos kuin taikaiskusta auringon edestä. Oli kyllä vähä outoa ja kylmää istuskella tuolilla hangen korkeudella. Parrat on oikeita mamiksia. Kuvittelin että ne levittäytyy puistoon tutkimaan hajuja, mutta mitä vielä. Toivat koko ajan meille keppejä heiteltäväksi ja pyörivät meidän lähellä. Kun keppiä ei heitelty, Lisa kulutti aikaansa repimällä kaikki löytämänsä kepit tuhannen palasiksi – taisi myös syödä osan niistä. Istuskelimme ja juttelimme pitkän tovin, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotimatkalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pikkusen harmitti, kun olin laittanut Ihqulle kotoa lähtiessä manttelin. Mantteli on onneksi aika ohut ja pysyipähän mahanalus ainakin kurattomana.
Piksun tuomiset piristi niin paljon, että laitoin kotiin tultua koirat ulkotarhaan ja lähdin pyöräillen kauppaan. Olin seurannut Ilmatieteen sivuilta sääennustetta ja sen perusteella tästä päivästä tulisi tuulinen ja sateinen, eikä sunnuntaillekaan olisi luvassa parempaa säätä.
Jos ympärillä ei olisi korkeita lumikinoksia, eilisen kauniin sään perusteella olisi voinut kuvitella elävänsä jo toukokuuta. Istuskelin kauppareissun jälkeen iltapäivällä pihalla ja kuuntelin upeaa linnunlaulukonserttia, kuin keskellä kesää.
Laitoin talvella toisen lintujen ruokintapaikan saunan edessä olevaan pihlajaan, siitä on tullut niin suosittu että ensimmäinen ruokintapaikka on hyljätty. Saunan edessä olevalla ruokintapaikalla on vieraillut jo useaan päivän aikana mustarastas koiras, naarasta en ole päässyt näkemään. Eilen näin pienen parven lintuja, jotka oli ilmeisesti Järripeippoja – en mene vannomaan että laji on oikein tunnistettu.
Illalla telkkarin katsomisen välillä hätyyttelin vieraita kissoja pihalta ja ikkunan takaa. Ovat ryökäleet uskomattoman rohkeita näin keväisin valtaamaan toisten reviirejä. Seuraavan kerran laitan koirat perään, niin eiköhän pysy pois meidän kissojen reviiriltä – ainakin vähän aikaa.
Olen huomannut telkkaria katsoessa, että minun paras kaveri on kaukosäädin – ei tarvitse katsoa mainoksia. Mainokset voi sitten olla ällöttäviä, vääristeleviä, valehtelevia, kaunistelevia, ällöttäviä, ällöttäviä ja tuntuu että ne on vain lisääntynyt – ainakin ohjelma katkaistaan mainoksille lyhyimmin välein – tosi ällöttävää ja raivostuttavaa. Katson kaiken vähääkään kiinnostavan kanavilta joissa ei mainoksia ei estetä – ei kaupallisilta kanavilta – mutta mainoskanavia on ”pakko” aina välillä katsoa. Mainoksissa miesten dödö saa enkelit laskeutumaan, vahingot korvataan musiikkikipaleen säestyksellä ja aikana, vauvat puhumaan, ripsivärillä saadaan senttien ripset ja rypyt katoaa ihmevoiteilla, olemme oppineet tuntemaan lääketieteellisiä termejä ruuansulatuksesta, tiedämme nyt että jos on peräpukamia niin silloin hinkataan takapuolta puihin jne. jne.
Olen seurannut nelosella esitettävää Voice of Finland -ohjelmaa aika uskollisesti. Alussa ohjelma oli virkistävää vaihtelua esim. Idols:in verrattuna. Nyt pari viimeistä jaksoa on ollut pettymys, en oikeastaan tiedä miksi. Äänestykset on monimutkaisia ja persoonallisia esiintyjiä pudonnut. Jostain syystä muutama loppukilpailuun selvinnyt kilpailija on alkanut ärsyttämään ihan suunnattomasti, esim. Saara joka on niiiin täydellinen ja esitykset loppuun asti hiotut, mutta hänestä puuttuu kaikki persoonallisuus, inhimillisyys ja lämpö. On kuin häntä ympäröisi jää. Minä ainakin mieluimmin kuuntelen ja katselen sellaista esiintyjää joka on vähän rosoinen, persoonallinen ei niin täydellinen loppuun asti hiottu.
Huumorilinjalla tällä hetkellä katson tietty edelleen melkein kaikkea englantilaista, TV2 Free Radio ja Nelosen hyvät ja huonot uutiset. Mihin muuten ohjelmatiedoista on kadonnut uusinta merkintä? Uusintoja tulee niin paljon että välillä ei usko silmiään ja joka kanavalta.

Onneksi eilen illalla tuuli kääntyi pohjoiseen ja pihan vesilammikot kuivui ja sohjo muuttui kovaksi. Viime yönä oli muutama aste pakkasen puolella ja jee, piha on edelleen kuiva. Tänään aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena ja ilo pihan kuivuudesta on varmasti lyhytaikainen sillä luvassa on vettä ja räntää.
Eilen tuli ulkoiltua 5h - joka hetkestä vielä nauttien - kyllä kevät on hienoa aikaa. Tänään voisi keskittyä sisähommiin. Päivi on tulossa käymään ja ajattelin paistaa pannarin kahvin kaveriksi. Jospa saisin tehtyä myös niitä tekemättömiä töitä, vaikka tämä aamu on ollut niitä aamuja jotka vaatii useamman kahvikupillisen lähteäkseen käyntiin.
Enkä ole unohtanut, että maanantaina myös minulla alkaa työt – jee. Lupaan nauttia joka hetkestä töissä ja työmatkoista satoi tai paistoi – kovaa tuulta, siitä ehkä annan itseni purnata.
Nyt toivottelen mukavaa viikonloppu!