tänään lenkillä kumarruin just nostamaan pudonnutta hihnaa, kun Lisa paukautti täysillä ja kovaa päänsä mun poskiluuhun - siis juoksi täysillä päin. Mun maailma keikahti välittömästi sekaisin, tasapaino katosi ja heiluin sinne sun tänne, tuntui että päälaki räjähtää ja näkökyky oli vähän sekaisin. Hetken huojuttuani sinne tänne, oli pakko laskeutua polvillen hangelle.
Siinä hetken odottelin maailman selkenevän ja lähdimme jatkamaan matkaa päässä epätodellinen tunne. Hetken kuluttua tuli pahoinvointi, en oksentanut kuitenkaan ja päälaki kipuili. Mietin jo lenkin keskeyttämistä, mutta jatkoin kuitenki matkaa.
Kotona söin ja kävin nukkumaan.. unta riitti 3h ja herätessä olin ihan pihalla, meni hetki ennenkuin tajusin mikä päivä, kellon aika ja missä olen.
Nyt on parempi olo ja vain poskiluu on kipeenä... ja mitenkä Lisalle kävi.. näyttäisi ettei mitenkään... sillä taitaa olla aika vahva otsaluu.
Olen raivannut paksumpia talvivaatteita pois nurkista, pessyt villatöppösiä ja pipoja. Eihän sitä tiedä vaikka niitä tarvis vielä, mutta ovatpahan pois hyllyiltä vähän aikaa.
Pekka tulee huomen illalla kotiin ja maanantaina alkaa lemmikkien jako sinne sun tänne. On vähän outo tunne, kun omia koiruuksia "joutuu" viemään ensimmäisen kerran jonneki koirahoitolaan mut se ei varmaan ole Wilmalle ja Ihkulle yhtään pahitteeksi.
Hitsi, joudun koko ajan korjaamaan kirjoitusvirheitä, joten on parempi lopettaa tän päiväinen löpinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti