Feisyn ja Indin "saattohoito".... vanhuus ei tule vaivatta

Ensinnäkin Kaunis Kiitos kaikille osanotosta surussamme Feisyn ja Indin poismenen johdosta.

Nyt ensimmäisenä päivänä ilman Muoreja jatkan oman surutyöni tekemistä, kirjoittamalla blogia.

Vaikka olen tiennyt jo kauan, että meillä on ero edessä ja luopumispäätös pitää tehdä ei voi sanoin kuvata kuinka suuri järkytys päätöken teko oli.
Teimme Päivin kanssa yhteisen päätöksen ja soittelin maanantai aamuna Akuuttiin. Numero oli jatkuvasti varattu ja vasta n. tunnin päästä pääsin läpi. Siinä jutellessa puhelimeen vastanneen avustajan kanssa sain uskomattoman älyväläyksen. Sanoin että saisinko Muoreille vielä särkylääkettä, haluaisin viettää niiden viimeiset päivät meidän kaikkien kannalta mielekkäämmin ja lopetus olisi sitten torstaina. Avustaja sanoi heti, että se sopii ja resepti määrätään Iin apteekkiin - ei tarvinnu lähteä käymään Oulussa Muorien kanssa.

Tein heti päätöksen, että Muorit saavat heille mieluista tekemistä kuntonsa mukaan ja päätin myös, että itse olen normaali. En näytä niille että tilanne on mulle vaikea.

Maanantain muorit saivat ensimmäiset särkylääkkeet ja nukkuivat paljon. Illalla Päivin käynti viimeisellä tervehdyksellä piristi Feisyä ja Indiä.

Tiistaina muorit nukkui puolille päivää aamuruuan jälkeen. Laitoin muut koirat ulkohäkkiin ja tein makkarakuutioita pussiin. Silloin Feisykin heräsi, että hei nyt pääsee jäljelle. Lähdin Muorien kanssa läheiseen metsään, tein makkararuudun ja päästin Muorit työskentelemään. Sen jälkeen kävelimme läheiselle lammelle, Muorit pulikoi hetken ja oli aika palata takaisin kotiin. Siinä olikin Muoreille ohjelma siltä päivältä, Feisy sippas mutta Indille särkylääke vaikutti niin, että se seuras taas minua entiseen tapaan herkeämättä.

Keskiviikko oli erittäin lämmin, helteinen päivä. Pekalla oli vapaapäivä joten lähdimme Feisyn ja Indin kanssa Palojärvelle, jossa olemme käyttäneet koiria uimassa. Se on niille erittäin mieluinen paikka. Otimme paljon evästä mukaan, Muoreille oli omat lenkkimakkarat. Muorit jodlas koko menomatkan innoissaan ja perille päästyämmen Feisy livahti minun kanssa samalla ovenavauksella ulos autosta, ei malttanut odottaa että takaovi aukaistaan.

Voi sitä riemua ja iloa, Feisy juoksi edestakaisin ja ennätti paljon meitä ennen rantaan ja veteen. Indi kulki minun edellä, kuten normaalistikkin ja muisti joka välissä katsoa tulenko perässä.
Etin molemmille koirille hyvät kepit ja menin niiden kanssa veteen Pekan jäädessä nuotionrakennus puuhiin. Heitin koiruuksille keppiä ja molemmat piti tarkasti huolta omista kepeistään, eivät hakeneet toisen keppiä vain omaansa. Kävelin samalla rantavedessä tutun lenkin keppiä heitellen. Turhaa mainita, että muorit oli suunnattoman innoissaan.

Koska Muorien kunto piti ottaa huomioon, palasimme rantaan makkaran syöntiin. Muorit saivat pienissä erissä omat makkaransa, kävin pienellä kävelyllä rannassa, Indi kulki uskollisesti minun edellä ja pysähtyi toistuvasti odottamaan minua koska kävelin avojaloin. Kun aloitimme paluumatkalle nuotiopaikalle Feisy aloitti risteilyn - Pekan luo ja taas minun ja Indin luo pomppien iloisesti ja näki että se nautti.
Lisää makkaran syöntiä, muutama kepinheitto - Feisy palasi joka välissä veteen seisomaan ja odottamaan lisää kepinheittoja, vaikka väsymys painoi jo jäseniä... oli aika palata kotiin.

Loppupäivän Feisy nukkui ulkona tai Edin omistajan pakettiautossa jossa ovi oli koko ajan auki ja olin laittanut sinne Feisylle pehmeän alusen. Sinne Feisy halusi jäädä nukkumaan myös yöksi ja sai jäädä. Indi seuras erittäin lämpimässä säässä minua koko loppuillan aina sinne minne menin.

Torstai aamuna heräsimme ennen viittä. Feisy nukkui ulkosängyssä ikkunan alla. Annoin Muoreille ruuan ja lähdimme viemään Pekan töihin. Paluumatkalla pysähdyimme Haukiputaan soramontuille ja kävelin hevosten uittoaltaan ympri rauhallisesti ja hitaasti. Indi ja Feisy kahlasivat rantavedessä, aurinko paistoi ja vedenpinnalla säteili auringonsädesilta jossa Muorit käveli. Oli tosi kaunista. Feisy ei jaksanut kauaa kahlata vedessä vaan aloitti sille niin tyypilliseen tapaan tutkimaan mielenkiintoisia hajuja rannalla.
Kun palasimme kotiin lähdin heti Muorien kanssa käveleen ns. lyhyen rannanlenkin. Muorit oli irti ja Feisy pääsi niin mieluisaan hajujen tutkintaan, vaikka oli selvästi jo väsynyt. Väsymyksestä huolimatta Feisy olisi silti halunnut poiketa vielä metsätielle, mutta oli aika palata kotiin.
Kotona Muorit suoraan autoon odottamaan, kun ulkoilutin muut koirat jotka tervehtivät Muoreja avoimesta ikkunasta.

Sitten oli aika lähteä viimeiselle matkalle. Pidin itseni rauhallisena, kuten olin päättänyt...jostain syystä hyräilin tai lauloin Muoreille koko matkan "Aja hiljaa isi nyt vain"... siinä on niin tilanteeseen rauhoittava sävel... mistä lie päähän pälkähtänyt. Muorit nukkui koko matkan väsyneinä ja rauhallisina. Olin hyvissä ajoin Akuutin edessä, Muorit makasi rauhallisesti autossa, eiväkä reagoineet edes ohi meneviä koiria. Kun menein ensin yksin akuutin vastaanottoon, siinä vaiheessa kuulin, että Muorit haukkui ohimenevää koiraa.

Olin ottanut Muoreille omat makuutäkit mukaan, levitin ne lattialle, istuin itse niiden keskelle ja pyysin muorit molemmille puolilleni alustoille makaamaan. Muorit kävi viereeni maate, laittoivat päänsä syliini, saivat esilääkityksen ja nukahtivat. Juttelin niille koko ajan rauhallisesti ja sain pidettyä itseni rauhallisena enkä itkenyt kuten olin päättänyt. El.lääkäri sanoi, että koirilla säilyy kuulo vaikka ovatkin esilääkityksen uneen vaipuneet.

El.lääkäri sanoi että Feisy ja Indi ovat vaivoista ja iästä huolimatta hyvässä kunnossa, joskus kuulemma lopetukseen tuotava vanha koira voi olla tosi huonossa kunnossa, melkein karvaton, lihaksiton ja niin kuivunut että esilääkityken laittamisessa on ongelmia... suonet ovat niin hauraat tai kuivuneet. Minä en vois antaa koiran mennä niin huonoon kuntoon ennen viimeistä palvelusta.

Kun Muorit oli nukahtaneet ikiuneen, tulimme takaisin kotiin, jätin auton varjoisaan paikkaan ikkunat raollaan. Oli pakko ulkoiluttaa ja ruokkia muut koirat ennen hautaamista.
Koirat juoksi välittömästi auton luo ja alussa selvästi olettaen, että siellä on Feisy ja Indi kuten aamulla. Koirien käytös muuttui melkein välittömästi, kun saivatkin nenäänsä yllättäviä aistumuksia auton ikkunasta. Alkoi kimeä vinkuminen ja Ihkudaa oli hieman hädissään, joten laitoin koiruudet häkkiin.

Pekka oli kaivanut Feisyn ja Indin haudan poikkeuksellisesti omalle pihalle, koirien häkin läheisyyteen. Koska tiesimme, että joudun yksin hautaamaan Muorit, Pekan ollessa töissä en olisi saanut yksi Muoreja paikkaan jossa aiemmat haudat on.
Kun olin laskenut Feisyn ja Indin täkkeihinsä käärittynä hautaan, peittelin ne hiekkakerroksella toisten koirien "kiljuessa" häkissä. Katsoin parhaaksi siinä vaiheessa päästää koirat häkeistä ja ne saivat rauhassa selvitellä itselleen outoa tilannetta. Kun olivat haistelleet haudan ja auton lukemattomia kertoja, laskeutui pihallemme luonnoton hiljaisuus, kaikki koirat rauhoittui täysin ja olivat vieressä seisomassa kun loin haudan umpeen.
Meni monta tuntia, ennenkuin Ihku ja Edi aloittavat normaalin jytyämisen.

Nyt ensimmäisenä aamuna jolloin Feisy ja Indi on pois, olen huomannut Ihkun olevan toistuvasti haudan luona vain seisomassa.

Nyt lopuksi kerron miksi minusta oli vielä näin jälkeenkin päin hyvä idea Muorien "saattohoito".
Kun Muorit saivat viimmeisinä päivinä pientä helpotusta vaivoihinsa, minä saatoin samalla tehdä omaa surutyötä. Öisin suunnittelin Muistoissa sivua, otin paljon valokuvia, kävin kaikki valokuvat läpi joita minulla on todella paljon, muistelin, itkin silloin kun Muorit ei ollu lähellä sitä näkemässä. Teimme vielä viimeisen kerran Feisylle ja Indille mieluisia asioita ihan keskenämme ja huono omatunto siitä, että ne väsyy ja rasittuu oli helpompi kestää, kun tiesi että pääsevät kohta lepoon. Muorit saivat satoja halauksia,silityksiä ja kerroin niille kuinka upeita ja hienoja koiria ne ovat puhumattakaan herkkupaloista.. Muoreilla oli ehtymätön ruokahalu ja ruokailusta olikin muodostunut niille päivän tärkein ohjelmanumero... auta ja varjele jos sapuska annettiin joskus myöhemmin kuin normaalisti.

Muorien oloa oli toki aiemminkin helpotettu jo pidemmän aikaa ensin ikääntyvien koirien lisäravinteilla ja kun niiden vaikutus lakkasi niin saivat kuureittan kipulääkettä.

Noiden muutamien päivien aikana kävi myös Muorien hyvinä hetkinä mielessä, jospa lopetusta vieläkin siirtäisi, mutta kyllä minä eilen olin varma, että päätös ja ajankohta oli vähintäänkin oikea. Se oli myös se kantava voima jolla sain pidettyä itseni rauhallisena. Minulla oli niin voimakas tahto, että en halua Muorien vaistoavan mitään hysteriaa ja ne voivat laskeutua luottavaisin ja levollisin mielin viereeni viimeiseen uneen.

Minä olen sellainen, että haluan puhua, purkautua ja kirjoittaa surusta, kun joutuu lemmikistä luopumaan, minun pitää käsitellä asiaa joka kantilta ja minä pystyn itkemään.

Kodissa on nyt autiota, kaipaus on ihan sanoin kuvaamaton, itkettää, katselen toistuvasti Feisyn ja Indin Muistoissa sivua ja niiden omia sivuja. Näen nyt mielessäni Feisyn ja Indin kirmaavan Binny-emän kanssa.

On kuitenkin pakko pikkuhiljaa huomioida myös mustapartojen, ne ovat olleet ymmällään ja kärsivällisiä, arki jatkuu ja muistot säilyy.. vielä kauan katseeni hakee Feisyä ja Indiä ja niitä tulee kutsuttua, milloin sisälle tai ulos, Feinyn ja Indin panta roikkuu toimettomana, isot pehmeät makuualuset voi perätä pois ja pestä, ruokakuppeja on nyt kaksi pysyvästi tyhjää, karvoja löytyy meiltä vielä varmasti vuodenkin kuluttua (niitä on kulkeutunut meillä kävijöiden sukanpohjissa ties minne asti) ja paljon muuta pientä yksityiskohtaa arjessa on jäänyt tyhjäksi.

Päiville myös voimia Feisyn ja Indin poismenon johdosta. Päivin ja Indin yhteistyö oli todella hedelmällistä. Päivin kanssa Indin lahjat tuli esille ja Indi sai näyttää mihin kaikkeen siitä on. Hieno koirakko ja upeat tulokset!

Suosittelen ja jos mahdollista tulen tarvittaessa järjestämään poislähteville koirilleni vastaisuudessakin saattohoitopäivät, kaikessa surullisuudessaan ne ovat kauniita ja mukavia päiviä niin koirille kuin itsellekkin.