torstaina, heinäkuuta 26, 2007

jobin postia..

Kirjoitan tätä klo 1.30 torstain vastaisena yönä. Sain tänään jobin postia ja pikkusen oli mieli maassa. Pekan työnantaja ilmoitti, ettei Pekka saa vapaapäiviä ensviikolla, jolloin minulla olisi ollut Hesan reissu. En siis pääse näkemään Rollareita - vähä harmittaa.
Laitan lipun menemään Tomille ja eihän tää elämä tähän kaadu. Ompahan nyt on mitä harmitella vanhainkodissa kiikkustuolissa :D.
Mut sitä vyötärön vararengas projektia on hyvä jatkaa, kun kerta alkuun pääsin.


Jälleen oli "hikinen" päivä ja illalla vähän sateli vettä, kävin pyörälenkillä ja työpaikalla. Iltapäivä menikin sitten kavereiden kanssa turistessa, jospa lähtis sitten kattomaan Sakemannien erikoisnäyttelyä Jalasjärvelle, kun "se on nyt niin lähellä"... niinhän se tuntuu, mut kun katto että Iistä Jalasjärvelle on muutamaa kilometriä vaille 400km niin harha haihtui.. mut minne täältä ei olisi pitkä matka ja mikä ihan oikeasti on pitkä matka kun kyseessä on koiraharrastus.

"Kauhunhetkiä", pikkusen vapisuttaa vieläkin.
Meillä oli ovet auki ulos asti (lämmin yö) ja eiköhän Tursakkeen ryökäle tullut sisälle elävän hiiren kanssa - ihan olohuoneeseen asti. Kun menin snakujen kanssa kattomaan saalista, Tursake päästi sen irti ja otus viipelsi lattialla olevan kukkapurkin taakse. Siinä vaiheessa meinas iskeä paniikki.
Etsin tyhjän pienen pahvilaatikon, hiiren nököttäessä purkin takana snakujen ja Tursakkeen vahtiessa. Hätistin vartiat kauemmas ja yritin saada hiiren menemään laatikkoon. Otus lähti viipeltään ihan eri suuntaan pitkin seinän vierustaa ja lipaston alle, totesin etten ainakaan sieltä saa sitä kunnialla pois.
Tursake kyttäs otusta muristen ja se ilmestyikin taas esille jolloin Tursake nappas sen suuhun ja lähti viemään sitä ulos, jolloin otus alkoi huutaa, minä huusin, snakut jahtas Tursaketta ja kaikki mentiin vauhdilla eteiseen. Kun minä sinne ennätin, Tursake ja snakut oli ulkona ja hiiri viipelsi naulakon alla koirien pedillä, Tursake oli varmaan joutunut irroittamaan otteen, kun snakut jahtas sitä.
Sain otuksen pyydystettyä laatikkoon ja vein ulos miettien missä päästän sen vapaaksi. Kädet täristen vein laatikon koiran häkkien luo ja päästin irti, eikä Tursake tajunnut otuksen katoamisesta vapauteen mitään.

Ja mua ällötti koko episodin ajan ja ihme etten alkanut kiljuun heti kurkku suorana...hiiret ei ole ihan mun lemppari otuksia..pelotti koko ajan, että se lähtee viipeltään mun käsiä tai jalkoja pitkin tai tipahtaa laatikosta.. ja vaikka mitä..

Onkohan nyt liikaa toivottu, että uni tulis? Kokeillaan, joten kauniita unia.

P.S
Kauhuepisodista en ennättänyt ottaa kuvaa.
sama

Ei kommentteja: