Piti töllöttää TV 2 elokuva, joten myöhäiseen meni tämä naputtelu ja vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi.
Muutama päivä taaksepäin... torstaina juteltiin Martinan kanssa puhelimessa ja sain kuulla että W P eräissä koirissa, (jotka ovat sukua E-uroksille) on todettu joitakin sairauksia. Päätimme Nean kanssa, että on liian suuri riski käyttää jompaa kumpaa E-urosta Wilmalle, vaikka kyseiset urokset olisivat terveitä.
Sopivia urosvaihtoehtoja ei liiemmilti juuri löydy. Ei auta kuin terveystutkituttaa nuori saksantuonti Aron vom Grauen-Papagay "Aku", ja jos se on terve niin käyttää sitä.
Ihkun tärppipäivät pitäisi olla jo aika turvallisesti ohi, mutta lenkillä sille jäi kimeä vinkuminen aina niiden talojen kohdalla jossa on uroskoira. Minulla alkoi moinen kiikaaminen ottaan tosissaan korvaan ja päätin tehdä siitä lopun. Kun Ihku aloitti ensimmäisen talon kohdalla vinkumisen, sanoin ei ja nyppäsin pikkusen hihnasta - ei minkäänlaista vaikutusta- jolloin tartuin poskiparrasta kiinni tiukalla otteella, tuijotin silmiin ja sanoin tiukasti ei. Päästin otteen Ihkun ollessa hiljaa, kehuin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan talon kohdalla taas vinkumista, jolloin nappasin heti tiukan otteen parrasta, tuijotin silmiin ja tiukasti ei, päästin irti kehuin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan koiratalon kohdalla Ihku ei reagoinut koiraan mitenkään.
Toistin saman lenkin muutamana päivänä peräkkäin ja Ihkun reaktio oli, että lähestyessämme ensimmäistä koirataloa se tuli sivulleni kävelemään ja otti minuun kunnon katsekontaktin jonka palkitsin reippaalla kehulla ja juoksupyrähdyksellä talon ohi Y E S!!!. Seuraavien koiratalojen kohdalla ei vinkumista vaan kontakti minuun ja pitää vielä lisätä ettei Ihkun häntä laskenut missään vaiheessa.
Minun tapoihin ei kuulu lenkkeillä samaa reittiä perättäisinä päivinä, lenkkireitit ovat vaihtuvia aina sen mukaan mitä toivon koirien saavan lenkin aikana (irti, hihnassa, toisten koirien hajuja, vaihteleva maasto jne). Nyt toistin tuon reitin ihan sen vuoksi, että näen kuinka oppi meni perille ja hyvin näytti menevän. En vain jaksa jatkuvasti samasta asiasta kieltää, joten parempi tehdä heti selväksi koiralle miten sen haluaa toimivan... ja miten ei.
Hyvin on näyttänyt menevän Ihkulle perille myös taiteilu sohvan selkänojan reunalla. Just kun olimme Pekan kanssa kantamassa väliaikaista sohvaa ulos, Ihku hyppäsi yllättäen sohvaan ja siitä selkänojan reunalle keikkumaan kuin kana orrelle... ei voinut kuin nauraa, vaikka hankalasti kannettavassa sohvassa paino lisäänty huomattavasti. Jatkoimme sohvan kantamista, jolloin Wilma hyppäs myös sohvalle... se oli jo hieman liikaa ja jouduimme hätistämään otukset alas. Sirkuskoiria, sirkuskoiria..
Olin tänään Marjan kaverina Kemin 2-ryhmän näyttelyssä, jossa Anne-Marin Aune-snautseri (P&S) sai viimeisen sertin ja tuli FIN MVA:ksi!!! Hieno saavutus! Ajateltiin Marjan kanssa eri rotuisia koiria katsellessa, että kyllä meilläkin pitää vielä olla sellainen koira, jota voi kantaa sylissä... näkis vaan ja kuulis kolinan :).
Iltapäivällä saimme yllätysvieraita Etelä-Suomesta, kävimme synttäreillä ja loppuilta töllötettiin puolinukuksissa telkkaria.
Iltapäivällä oli hyytävä tilanne, kun olin päästämässä Wilmaa tarhasta Ihkun ollessa jo vapaana tuli naapurin sekarotuinen isohko uros morjestaan partoja. En ole juossut vuosikausiin niin lujaa ja yhtä paljon kuin silloin. Wilma totteli välittömästi ja meni sisälle, Ihkua kiinnosti uros aivan luvattoman paljon ja sekunnissa välähti mielessä, jos uros ja Ihku pysähtyvät hetkeksikkään tapahtuu varmasti astuminen. Joten minä kutsuin Ihkua- ei vaikutusta, juoksin niiden perässä ympäri ja pitkin piha-aluetta, huusin Pekkaa avuksi ja koko kylä varmaan kuuli kun yritin hädissäni hätistää urosta pois pihalta... juoksivat ryökäleet aina sen verran vaihtaen paikkaa että minulla oli tosi työ pysyä perässä.
Pekka tuli jossain vaiheessa hätiin katuharjan kanssa hätistellen urosta, uros nosti karvat pystyyn ja näytti siltä että se käy päälle. Pekka pääsi sen verran Ihkun ja uroksen väliin että minä sain kutsutta Ihkun sisälle ja Pekka hätisti uroksen pois. Ei mennyt kuin hetki, kun uros palasi pihaan, jolloin minä nappasin ensimmäisen kengän joka käteen sattui ja nakkasin sillä urosta. Kenkä sattui olemaan Pekan raskas turvakenkä ja osui kovasti kolisten puuritilään, jonka takana uros juuri haisteli maata, ... sen jälkeen vilahti vain uroksen hännänpää ja sitä ei näynyt enään koko iltana.
Nyt saa olla jonkin aikaa tarkkana, ettei uros pääse toista kertaa yllättäen pihalle.... ärsyttää, kyllä omalla pihalla pitäisi saada olla rauhassa helkkarin irtokoirista.
Pesin viikon aikana useita mattoja painepesurilla, välillä koleassa sadesäässä, välillä vain koleassa säässä... no niiden kuivaksi saaminen on teettänyt vähän töitä. Ne on pitänyt roudata yksitellen saunaan kuivumaan, sauna hetkeksi päälle ja yön yli kuivatusta ja taas seuraavana päivänä uusi matto kuivatukseen. Nyt ei olisi enään kuin kolmen maton kuivatus... ja huommena pitäisi pestä vielä viimeisin ja suurin matto, kun Pekka on kaverina sen liikuttelussa.
Mutta nyt, Hyvää Yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti