Kuva: Anna, Ihku ja Wilma Illissä.Päivä on ollut taas vaihteeksi pitkä. Aamulla seitsemän jälkeen työhommia, Pekan töihin vieminen aamupäivällä, työhommia, vierailu ystävän luona ja vihdoin iltapäivällä kotiin takaisin.
Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin, mutta tuulinen ja vähän aurinkokin pilkisti. Lähdimme Annan ja koirien kanssa reippaalle lenkille katsomaan Illiin, olisko siellä vielä agi-telineet. Ei ollu telineitä, mutta koska mukaan oli varattu pussillinen makkaran ja juuston palasia Anna koulutti koiria. Koirat tykkäs ja olivat täysillä mukana hommassa. Paluumatkalla kiersimme jokirannan kautta takaisin kotiin.
Piksu ja Lisa tuli vierailulle ja koirilla meinas olla täys rähäkkä päällä. Wilma ja Lisa pullistelivat toisilleen ja olivat välillä selvästi sitä mieltä, että toinen on liikaa.... ja LIsa olisi kaksintaistelun voittanut.. .ei epäilystäkään.
Ihku oli taas sitä mieltä, että Lisan nisiä pitää imeä - mistä ihmeestä se on saanu sen päähänsä??? Ihmeellistä.
Sitä saan ihmetellä myös omalla kohdalla, katson nimittäin Big Brother:ia... jota en ole aiemmin sietänyt katsoa.
Keskiviikko-iltana ohjelmaa katsoessani ajattelin, että kyllä olis talvisota hävitty (taidettiin hävitä muutenki, mutta taisteltiin urheasti ja sotakorvaukset toimitettiin) ja maan puolustajia ei olisi aikoinaan ollut mistä ottaa, katsoessani loputonta valitusta viikkotehtävästä - suorastaan ällötti. No olihan hiihtovarusteet sellaiset, joihin nykynuoret ei ole tottuneet... vaikka olisivatki hiihtoa joskus harrastaneet, mutta kuitenki masensi porukan lepsuilu, velttoilu, "ei voi hiihtää ku tulee hiki" tai "ei voi hiihtää ku ei ole hyvän näköinen" asenteet.
No, suurin osa porukasta jatkoi laiskottelua ja samaa vali..valitusta myös torstai-iltana, mutta luojalle kiitos, yks kaveri sai viimme hetkellä mukaansa pari kaveria ja porukalla tempasivat tuhat kierrosta pihan ympäri yhteen putkeen. Jos tätä ei olis tapahtunu, olis BB menettänyt yhden vanhan kalkkiksen teeveen ääreltä. Löytyihän pojista sitä "talvisota-henkeä" - ohjelman pelastus. Se saiko porukka 150 hiihdettyä kilometriä täyteen, selviää tänä iltana... mutta hattua täytyy nostaa.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka tuollainen tv-ohjelma liikuttelee ajatuksia ja tunteita... onneksi myös positiivisia sellaisia.
Koiruuksien nyppimis-aikataulu koki kolauksen tänään, mutta jatketaan tänään jos meikäläisen kunto on kohdillaan. Olen lupautunut muuttoavuksi kaverille ja sehän ei tunnetusti ole sitä kevyintä hommaa.... hmmm tarvitaan sitä "periksi ei anneta asennetta".
Nyt on viisainta lähteä nukkumaan, jos meinaa olla avuksi... muutama tunti unta ei ole pahitteeksi.
Sleep well!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti