Vuoden viimeinen päivä...

Kuva: Kuvassa minun kengänjälki, alhaalla vasemmalla Kikan tassunjälki ja ylhäällä oikealla iso tassunjälki... kenen lie.


Kuvat: Makkaranpaistoreissulla.

Kuvat: Laitakarissa maanantaina iltapäivällä 29.12.2008

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi ulkona riehuu jo melkoinen tuuli, on plusasteita ja vesi lentää räystäältä vaakana vaikka ei sada.
Toivottavasti pääsen kuvaamaan myrskyä Laitakariin tai Praavannokalle. Pekalla on päivällä akupunktiohoitoaika... pitää vaikka lähteä kuskiksi, että saa auton käyttöön... Pekka haluais kyllä lähteä myös mukaan myrksyä katsomaan. Taivas on pilvinen, joten kuvaamisesta ei tule mitään, jos ei kirkastu.

Eilinen jako meni hyvin, jälkiseurauksena jälleen päänsärky ja suuri väsymys... ilta meni "pilkkiessä".

Kikalla on edelleen karvanlähtö... sain pesussa ja sen jälkeisinä päivinä pohjavillan irti, nyt lähtee päällykarva ja sitä on joka paikassa... taitaa ennakoida juoksua.
Noitanokinenä on tottunut Kikkaan ja päinvastoin. Kiinnostus toisiaan kohtaan on kova. Kissat ovat olleet aamusta asti levottomia, kun ulkona myrskyää.
Wilma on ollut koko viikon temppukoirana, esittää ja palvelee (kerää roskia ja kantaa astioita) makupalan toivossa - onkohan ruoka-annokset olleet liian pieniä. Ihkulta taas voisi pienentää ruoka-annosta, liikunnan määrä ei vastaa saatua ruoka-annosta. Kikalle maistuu aina ja kaikki.

Loppuvuoden kunniaksi nostan yhden elämän sankarin esiin... hänestä tuli eilen useampi ohjelma TV1:ssä, katsottiin viimeisin; "Tosi tarina: Vennisen testamentti TV1 Klo: 20.00 Pvm: 30.12.2008 - Johan Venninen ehti elää 99-vuotiaaksi ja sai aikaan paljon. Sokean miehen toiveena oli, että hänen vuosien kuluessa rakentamansa luola ja sinne syntynyt lähde säästettäisiin jälkipolville." Hänessä oli sitä kuuluisaa suomalaista SISUA. Aika rankkaa, hän kävi vain vuoden koulua, kun opettaja oli sanonut ettei vammaisia kannata kouluttaa.
Olimme aiemmin nähneet hänestä ensimmäisen dokumentin ja se sai pitkäksi aikaa hiljaiseksi, samoin kuin eilinen viimmeinen jakso.
Pisti miettimään, että mitä helkkaria me napistaan ja valitetaan - ihan oikeesti. Ja se tuli myös selväksi, että kaikki on mahdollista jos on halua yrittää.

Toinen ohjelma, joka näytti karulla tavalla että olemme aina olleet ja (olemme edelleen) päättäjille vain pelinappuloita, sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua; Lusitanian uppoaminen TV1 Klo: 21.00 Pvm: 30.12.2008 (Lusitania: Murder on the Atlantic) Lusitania lähti New Yorkista kohti Irlantia. Laivan piti olla uppoamaton, mutta saatuaan osuman Saksan U20-veneen torpedosta 7.5.1915, se upposi vain 18 minuutissa. Miksi niin kävi?

Teema alkaa oleen kanavista se, jota tulee katsottua yhä enenmmän ja enemmän. Toissa iltana tuijotettiin; Roy Orbison: Black & White Night YLE Teema Klo: 21.00 Pvm: 29.12.2008 Roy Orbisonin (1936 - 88) tyylikkäästi mustavalkoisena syyskuussa -87 kuvattu paluukonsertti. Mukana myös monia esiintyviä Orbison-faneja, kuten Bruce Springsteen, Tom Waits, Elvis Costello, Bonnie Raitt ja K. D. Lang.

Eilen tuli tosiaan torkahdettua telkkaria katsoessa sohvalla. Ennen joulua innostuin virkkaamisesta, ja pääsääntöisesti sohvalla makoilu on muuttunut istumiseksi ja virkkaamiseksi. Jonkinlainen tekele on parast aikaa työnalla... tulee puseron tai liivin tapainen.

Wilman kakaroista Mysti oli ilmoitettu Kajaaniin, siellä tehtiin myös positiivinen tuomarinmuutos snakuille, tuomarina olisi ollut Paula Heikkinen-Lehkonen. Mystin Kajaanin esiintyminen kuitenki peruuntui silmätulehdukseen. El.lääkäri oli määrännyt lääkkeet ja oli kertonut että tulehdus on kakaravaiheessa yleinen, ei siis mitään vakavaa.
Lyyti on hyvin soputunut ja suhtautunut uuteen perheenjäseneeseen, vauvan hoitotoimenpiteet kiinnostaa kovasti, saa nähdä tuleeko Lyytille juoksun jälkeen valeraskaus.

Annalla ja Johannalla oli toivomus tässä eräänä päivänä... pitäisi saada laumaan Ihku2:nen. Wilma on aasimainen potkurireissuilla ilman minua - paitsi kotiinpäin tullessa ja Ihku2:n olisi Johannalle parempi vetojuhta. Wimpula on MUN koira edelleen.

Toivotaan terveyttä ja työtä uuden vuoden myötä!

Lopuksi linkki mielestäni kauneimpaan sävellykseen Johann Strauss II - Blue Danube Waltz http://www.youtube.com/watch?v=r0VUXLsBSjo&feature=related - on tullut jälleen seurattua Straussien Dynastiasta kertovaa tv sarjaa. Huomenna pääsee jälleen seuraamaan Uudenvuoden konsertti Wienistä ja uusi vuosi voi alkaa.

Pysykää myrskyssä pystyssä ja suojatkaa silmät ampuessanne raketteja.... JEE meiltä ei ammuta tänä vuonna yhtää rakettia - se oli Pekan ihan oma päätös... enkä vaikuttanut siihen mitenkään. Meiltä ei lennä rahana ilmaan, pahasti katkuten ja paukkuen YHTÄÄN RAKETTIA!!! I'm very very Happy!!!

Joulun jälkeistä aikaa...

Kuva. Hautuumaa.
Kuva: Kynttilät edesmenneitten muistoksi.
Kuva: Aurinko nousemassa.Kuva: Kauniita pilvenhattarakiekuroita.Kuva: Pieni lintu keskellä virtaa.Kuva: Heijastus veden pinnalla.
Kuva: Kamuni Kikka aatoksissa.
Kuva: Istutaan sitte, kun kerta käsketään.
Kävelimme Joulupäiväniltana Pekan ja partojen kanssa mutkin Iin hautuumaalla. Tapoihini ei kuulu hautuumaalla käynnit - no en ala tässä elämänkatsomustani setvimään... nyt oli vain tarkoitus kuvata kynttilävalaistusta hautausmaalla. Aattoiltana olisi palavien kynttilöiden määrä ollut runsaampi, mutta kyllä palavia kynttilöitä riitti vielä joulupäivän iltanaki.
Tapaninpäivä valkeni todella kirkkaana ja leutona, ihan kuin olisi kevät saapunut yhdessä yössä. Aikani ulkoilmaa haisteltuani oli "pakko" lähteä potkurilenkille,otin Kikan mukaan. Kikalla meni melkein koko lenkki opettelussa kulkemaan potkurin vierellä - liekö koskaan päässyt potkurin vierellä jolkottelemaan. Ei ollut ainakaan pelkoa, että se vetää ja itse saa seisoa vain jalaksilla... ei, kyllä Kikka jolkotteli vierellä ja parempi niin, että jouduin itse tekemään työn päästäksemme eteenpäin. Ei enempää eikä vähempää kiersimme ns. Asemanlenkin - reippaasti yli 10 km. Välillä kuvasin Voimalaitoksella ja Aseman sillan lähistöllä. Ilma oli kuin linnunmaitoa ja aurinko paistoi hetken.... oli huikaisevan kirkasta.
Kuvaamisessa sattui sellainen moka, että iso-arvo oli jäänyt edellisillan säätöihin - yökuvauksen. Kuvat on vähä rakeisia, mut minkäs teet enään. Loppupäivä meni lorviessa ja nukkuessa pikkutirsoja.
Jälleen tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Aamulla heräsin kovaan selkäkipuun, koko alaselkä oli tulessa. Muutama tunti piti hipsutella ja yrittää venytellä, viimein oli pakko ottaa puolikas kipulääke. Nyt voin sitte istua hetken tietsikan ääressä.
Pekka ja Tomi lähti käymään Haaparannassa, minä jäin suosiolla pois. Autossa istuminen ei ole nyt herkkua, puhumattakaan että kävelisin ihan ilokseni kattelemassa turhuuksien turuilla. Pekka on kova poika "soppaileen" - ei se välttämättä osta mitään, kunhan kattelee. Onneksi Tomi lähti mukaan sille kaveriksi, pääsee Pekkaki vähä rentoutuun.
Vein Ihkun ja Kikan häkkiin ja nyt vois kokeilla pikku tirsoja... pitäs kyllä imuroida, tehdä akvaariorutiineja, työhommia ja olen aikonut pyhittää galsussa oloon 3h pyhien aikana... no onhan tässä vielä pari päivää armonaikaa noille kaikille hommille. Sais ensin selän edes jonkinlaiseen kondikseen.... sillä istuminen päättyy tältä erää.
Notkeaa päivän jatkoa!

Joulupäivän aamua...

Kuva: Annan ottamat kuvat kauniista jäälyhdystä.
Kuvan jäälyhty muodostui räystään alla olevaan vesisaaviin. En tiedä kuinka kaunis jääkuvio on muodostunut, mutta kaunis se on.

Radiossa raikaa joululaulut, koiruudet odottaa sapuskaa, Pekka ja Tomi nukkuvat.

Aatto meni rauhallisesti. Anna ja Johanna järjestivät parroille mukavan yllärin. Anna oli saanut joululahjaksi koiranvetovaljaat, vetovyön ja -narun. Johannalla oli myös omat vetovarusteet mukana ja niin parrat pääsi potkurinvetoretkelle.
Koiruudet sai paljon herkkuja, Pekka pari kirjaa ja minä Ponille kyytiä DVD:n, ihanat töppöset Piksulta... vai oisko Lisalta :) ja herkullisia torttuja Annalta.
Minulla oli koko illan veto pois... en tiedä onko auringon puutetta vai vaikuttiko tiistain isojako... olen ihan sippi. Peilistä kattoo harmaa naama, selkä on sippi... ihan kuin elämä olisi nyt pienen liekin varassa. Pitäisköhän käydä talviunille ja herätä vasta aurinkoiseen kevääseen.
Päivän pituus on Oulun korkeudella tänään 3h ja 37min. Ei siinä paljo ennätä valosta nauttia, varsinki jos päivä on pilvinen. Viikonlopuksi luvataan aurinkoista säätä... odottaa kovasti.
Silloin kauan sitten kun minä olin lapsi, joulupäivä oli sellainen päivä ettei kotoa saanut mennä mihinkään - piti pysyä tiiviisti kotona selkäsaunan uhalla. Tämä päivä olisikin hyvä sellainen luvan kanssa laiskottelupäivä ja pitäisi pysyä kotona vaikka yöpuvussa lorvien. Autonavaimet voi heittää lumihankeen, jos ei muuten onnistu. Kuka sitä nyt tänä päivänä lähtisi kävellen käymään kyläreissulla.
Oli tarkoitus käydä kuvaamassa hautausmaan kynttilävalaistusta eilen illalla, jäi käymättä. Voishan sitä käydä tänään vaikka koiruuksien kanssa lenkillä ja taiteilla kameran säädöillä. Hautausmaat ovat kauniissa kynttilävalaistuksessa näinä päivinä.

Jälleen linkki; Saukki ja Pikkuoravat Joululaulu http://www.youtube.com/watch?v=A6-MoLyuZrA
Kuurakettiakipaletta ei löytynyt, se on mun lemppari.

Nyt ällistelleen joulupäivää Rollareita kuunnellen. Rauhallista päivää kaikille!

Jouluaaton tunnelmia....

Kuva: Kirkas ja viimme aikoina harvinainen valoilmiö.
Heräsin puhelimen ääneen - Pekka soitti ja varmisti olisiko minulla vielä viimmehetken toiveita kaupasta - ei minulla ollu. Pekka oli lähtenyt hakemaan Tomia Oulun rautatieasemalta - minä nukuin niin sikeesti etten tiennyt sen lähdöstä mitään.
Pekalle meinas tulla "hätä" maanantai-iltana, kun tuli kotiin. Hain Pekan Oulusta ja paluumatkalla kävimme kaupoissa... kaikissa kolmessa Iin keskustassa olevissa - eikä ollut yhtään kinkkua enään jäljellä. Minua se ei hetkauttanut, ihan sama vaikka en sais siivuakaan kinkkua joulunaikana. Pekaalla meinas tulla hätä, mutta onneksi K-kauppaan oli tulossa lisää kinkkuja tiistaiaamuna. Pekan joulu oli pelastettu.
Eilen illalla Pekka koki uuden järkytyksen - kaupoissa ei ole laatikoita - no nyt se niitä soppailee Linnanmaan marketissa - ei hätiä mitiä. Minä olisin voinut olla niitäki ilman, mutta en missään nimessä halua viedä Pekalta soppailuiloa. Se tekee Pekalle Joulun... ja illalla se kiertää tuttujen luona Joulupukkina... ihan omaksi iloksi.
Minä en siis tee yhtään jouluostosta, ainoana toivomuslistalla on täytekakun koristeluun tarvittavat tarvikkeet - Pekalla on tänään syntymäpäivä!!!! Ja sitten pidän huolen että on puuroriisiä ja soppa värkkiä. Pekka tykkää touhuta ja kokkailla joten se saa sielunsa kyllyydestä tehdä sitä. Ai niin, olenhan minä investoinut muutaman rullan virkkaus ja kudontalankaa ja tietty Pekalle se lamppu rikki menneen tilalle.
Eilinen isojako meni hyvin, olin kotona kahdeksan aikaan illalla. Lopun illan "pilkin" sohvalla. En kerta kaikkiaan pysynyt hereillä, joten siirryin suosiolla makkariin.
Mulla taitaa olla hartiat ja niska jumissa, on epämääräisiä huimausoireita. - Kaipaa hierojan jämäkkää otetta.
Pääsin eilen hyvissä ajoin aamulla lehdenjaon kimppuun, koska keli oli hyvä, pidin hyvää vauhtia yllä heti alusta asti. Tietysti aamupäivällä vauhti hidastui, kun liikkeellä oli muitakin kuin minä. Kauppojen pihat oli ihan tupaten täynnä autoja ja nelostien ylityksiin meni aikaa.
Iltapäivällä kävin Nelis-Grillillä syömässä ravitsevan annoksen ja jaksoin hyvin loppuun asti.
Mulla on muuten tosi omituinen pää... joo tiedän ja tiedostan että sen sisältö on outo, mutta jakohommassa viimeistään sen muoto tuottaa myös ongelmia. Mullahan on sen mallinen nuppi, että en ikinä kuuna päivänä voi pitää lippistä - ei ikuna. No sopivan pipon löytäminen tuottaa myös tuskaa. Kun sää kylmeni laitoin yhtenä jakoaamuna pipon päähän ja eihän siitä tullut mitään. Pää pitää tietty pyöriä kuin puolukka... mutta niin teki myös pipo päässä ja lensiki auton takaosaan varhaisessa vaiheessa. Huivia on pään suojana pakko pitää ja se on nävös se... ei voi mitään. Huivista huolimatta vasenta korvaa meinaa pistää jaon aikana ja eilinen pakkanen teki myös sen vaikutuksen, että kasvoja kylmäs. Välillä tuntu että vasen puoli naamasta halvaantuu. Miten ihmeessä postinjakoa ammatikseen tekevät kestää ja suojaantuu avonaisen ikkunan tuomasta kylmästä??? Sitä olen miettinyt pikku pämmyssäni useita kertoja.
Eilen oli ilmassa myös savua, kun ihmiset laittoivat tulen leivinuuniin... ja mulle savun haju on myrkkyä... saan mekein paniikkikohtauksen. Olen sanonutki että entisessä elämässä olen varmasti ollut noita, joka on poltettu roviolla... niin paljon inhoan savun hajua.
Eilen sitte pilkisti aurinko pitkästä aikaa. Sain nauttia autosta taivaan upeista väreistä ja auringonsäteistä. Aurinkoa ei ole näkynyt viikkokausiin. Olispa ollut mukava lenkkeillä koirien kanssa harvinaisessa valoilmiössä.
Uhkasin aiemmin, että jos jakopäivänä paistaa aurinko, ammun sen alas. Mitä sitä suuta suuremmalla huutelemaan... otin valokuvan.
Nyt pitäisi aloittaa kakun koristelu ja yllättää Pekka uudella tiffanylampula jossa on purjevene... rikoin edellisen. Puuro- ja soppavärkit tulelle ja sit vois imuroida ja pyyhkiä pölyt... sen jälkeeen "vedän lonkkaa".
Vapaapäivien aikaan pitäisi sisältyä työhommia ja vuoden 2008 tulosjulkaisun arvostelujen läpikäyminen on tarkoitus aloittaa. Toivon että voisimme tehdä joku päivä kunnon lenkin ja miksei - paistaa myös makkaraa.
Koirat ovat levottomia, odottavat Tomia ja Pekkaa - sanoin niille että ne on tulossa.

Koska en ole laittanut joulukortteja, kiitän kaikkia joulukortilla muistaneita - Lämmin Kiitos!!!

Oikein Hyvää Joulua ja Antoisaa Uutta Vuotta 2009 - ystävät, tuttavat, työkaverit ja eritoten Wilman ja Lisan jälkeläisille perheineen!

Lauantaiaamuna "Humpernikkelin" soidessa

Ei edelleenkään valokuvia. Oli mukava mennä aamulla koiruuksien kanssa ulos kun maa oli valkoinen. Yöllä oli satanut hieman märkää lunta jään, mustan maan ja veden päälle. Koiratki sai hepulin, kun ei tarvinnut luistella jäätiköllä. Tassut kyllä kastuu edelleen, ei vesi ole mihinkään kadonnut lumen alta.

Tänään ei tule meidän huushollista loppumaan irtokarvat, puhumattakaan villakoirista. Tarkoitus on koneajaa vihdoinki parrat, Turbo tulee illalla trimmattavaksi ja Kikka pitää pestä. Kikalla on hurja karvanlähtö... vaihtaa talviturkkia talven varalle. Sakemannilta saa vauhditettua irtokarvojen lähdön, kun ensin kampaa ja sitten pesee perusteellisesti ja viimmeistely hoitoaineella ja kunnon hieronta. Irtokarvat lähtee hyvin huuhtelussa. No, huommena voi olla villakoira-armeija lattialla, mutta sen jälkeen tilanne rauhottuu.
Meillä ei ole siis vielä tehty juuri mitään joulusiivouksen eteen ja en nyt puhu mistään joulun suursiivouksesta vaan ihan tavallisesta viikkosiivouksesta... eilen aloitin eteisen kaappien siivouksella ja maanantaina on pakko siivota loput... tiistai menee ison jaon parissa - ainaki 12h. Siitä voi sitten joulun elpyä.
Viikonlopun aikana pitää jo alustavasti varautua tiistain jakoon. Henkisestä valmistautumisesta ei voi puhua, parempi kun ei ajattele ollenkaan että pitää pyöriä auton kanssa jouluruuhkassa - pois se mielestä.
Pekka tulee maanantain kotiin ja Tomi tiistaina tai keskiviikkona.
Eilen illalla kävi yllätysvierailulla minun kasvatti Siru-sakemanni omistajineen. Tuliaisina saatiin Helin itse tekemät linnunpönttö ja lintujen ruokinta-automaatti. Siru oli oikein koperassa kunnossa ja upeassa karvassa. Liekkö hirvenlihalla ruokavaliossa mitään vaikutusta asiaan :). Harmittavasti meidän piha oli vetinen ja jäinen, ettei koirien yhteisulkoilusta tullut mitään. Siru sai jolkotella pihalla yksikseen meidän kaksijakaisten pitäessä seuraa.

Uutiset kertoi viikolla, että Internet Explorer-selaimessa on jälleen kerran tietoturva-aukko. Olen pitkin viikkoa totutellut käyttään pelkästään Firefox:ia, lisännyt siihen suosikkisivuja - kirjanmerkkejä jne.. Minua ärsyttää älyttömästi Firefoxin ajoittainen hitaus - no jos se tarkoittaa suojatumpaa yhteyttä niin ei auta purnata....kuitenki *jupisee*.
En ole lähettänyt vuosikausiin yhtään joulukorttia - muistaakseni lopetin siinä vaiheessa, kun postitettavia kortteja oli yli 70 kpl.
Nyt pitää vastailla muutamiin meileihin *omatunto kolkuttaa*, sit vois käydä lenkillä, siivota makkari ja loppupäivä kuluu karvurin hommissa.... toivottavasti meikäläisen selkä kestää.

En voi olla lisäämättä muutamaa linkkiä;

- Humpernikkelin esittämänä "Kun talven yli rakastaa" http://www.youtube.com/watch?v=D3qcdytbuFQ&NR=1
- V A R O I T U S! ei missään nimessä tiukkapiposille tai vähemmällä huumorintajulla varustetuille http://www.youtube.com/watch?v=0ByvMV5sZxc
- tässä mielestäni kaunein joululaulu John Lennon Happy Xmas
http://www.youtube.com/watch?v=WUCbZhIfQbA&feature=PlayList&p=15B51059378B54C1&playnext=1&index=36
- jälleen pyydän anteeksi, mutta pakko laittaa John Lennonin kipaleesta myös versio, jossa on eri kuvat - älkää katsoko, jos ette halua muistaa millaisissa tunnelmissa maailmalla jouluja vietetään. Itsellekki teki tiukkaa http://www.youtube.com/watch?v=fvNRHrKyaX4&feature=related
- Eric Clapton - Tears in Heaven http://www.youtube.com/watch?v=VRsJlAJvOSM&feature=related
Ja happy endiin
- Pavarotti - Ave Maria - Schubert http://www.youtube.com/watch?v=2uYrmYXsujI&feature=related

Toivotaan, että tästä päivästä tulee hyvä päivä!

Tunnelmoidessa

Halvat huvit... pitkästä aikaa eksyin YouTubeen etsimään suomalaisia joululauluja. Kuinkas ollakkaan päädyin
Engelbert Humperdinck:iin, Tom Jones:iin ja Billy Prestoniin. Sielu sai ravintoa ja auringonpaistetta tänä tuulisena ja niin vetisenä päivänä.
Löytyi sentään muutama siedettävä joululaukukin, alla linkit.
Nyt valmistautumaan työporukan kanssa Jouluaterialle..... Joulu se tulla jollottaa....

Elvis Presley Blue Christmas löytyy; http://www.youtube.com/watch?v=poVdBVhT4Ss&NR=1

Joululaulu: Tonttuparaati löytyy; http://www.youtube.com/watch?v=UE5YOMcHrpU

Pitkän yöunen jälkeen...

Kuva: Mun uudet lipposet - krossit - nimi noin koska eivät ole aidot crossit.

Kuva: Annan kuvaamana toimituksen ikkunatähti.

Kuva: Iltakuva torin laidalta. surullisenkuuluisa joulukuusi.

Kuva: Iin kirkko iltavalaistuksessa rannan suunnasta.

Kuva: Iin kirkko iltavalaistuksessa Huilingin suunnasta.

Olo hieman tukkoinen ja selkä kenkkuilee - ei siis mitään uutta olotilassa. Eilinen jako ohi, jaon jälkeen migreeni jota parantelin koko illan nukkumalla. Päälle pitkä yöuni ja tuttu rusinainen olotila taattu.
Eilen illalla piti käydä kaupassa ja otin koiruudet ja kameran mukaan. Testailin millaisia kuvia saan pimeässä ilman salamaa.
Kuvasin autossa istuen torin laidalla olevaa surullisen kuuluisaa joulukuusta. Kuusi itsessään on komea ja korkea, mutta ne valot.... yläosassa tiheä valoverkko, joka on liian tiukka - se on väkisin vedetty kuusen päälle (ainakin antaa sellaisen vaikutelman) ja osa verkosta on pimeänä. Alaosassa on harva valoverkko ja siitäkin on osa lampuista pimeänä... hävettää.
Valopylväissä on kauniit valojoulukoristeet ja niistäkin on suurin osa lampuista pimeänä - koko joulukomeus kuvastaa kyllä tosi hyvin tätä Iin touhua.
Sit kävin kuvaamassa Iin kirkkoa, koirat pääs vähäksi aikaa rannalla formuloimaan ennen kotiin paluuta.
Eihän noi kuvat ole mitään huippuja, mutta näyttäisi säädöillä saavan jonkinlaisia pimeän kuvia. Haluaisin lähteä kuvaamaan pihoilla olevia kauniita jouluvaloja ja -koristeita, persoonallisia lumiukkoja jne... tietty pitää ensin kysyä lupa kyseisten pihojen omistajilta.

Tänään olisi tarkoitus tehdä pikkusiivousta sinne sun tänne, akvarutiinit, Kikka on vaihtamassa talviturkkia ja se pitäisi kammata perusteellisesti ja sen jälkeen kunnon pesu. Sais kaikki irtoamassa olevan karvan pois.

Kävimme Johannan ja Annan kanssa lauantaina Haukiputaalla Säästökuopassa ja Step Inn:ssä syömässä. Säästökuopasta löysin ihanata teddyvuorella vuoratut krossit. Niillä on hyvä tepastella ulkona ja sisällä. Koska eivät ole aidot hinta oli alle seitsemän euroa.... ei paha ei paha.
Vuonna 05 ostin Pekalle synttärilahjaksi iiläisen tekemän tiffanylampun - ja tietty rikoin sen jossain vaiheessa. Nyt tilasin samanlaisen ja kävin sen toissa päivänä hakemassa. Lampussa on purjevene aihe ja se oli Pekalle tosi mieluisa.
Koiralauma on nyt ihan omista koirista koostuva. Lyyti ja Edi on haettu ja Ihku kaipaa selvästi niitä, että olis äksöniä elämään.
Nyt tuulta päin ja päivän askareisiin - tänään pitäisi todenteolla saada jotain aikaiseksi... kunhan ensin versyy.

Täältä kaamoksesta (aurinko ei ole edes pilkahtanut muutamaan viikkoon) mukavaa päivää toivotellen.
P.S
Pakko lisätä vielä näin lopuksi... radiosta tuli just kirjan Vihaan Joulua suomentajan Riku Siivosen haastattelu ja Jes! en ole yksin!!! Tässä löytämäni linkki kyseisen kirjan sisältöön http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_4554.asp
sama

Olen jo unohtanu mitä piti tulla otsikoksi :)

Kuva: Työpöytä näkymä kotona. Kaksin aina kaunihimpi.Kuva: Lenkillä koiruudet etsivät donitin murusia. Kuva: Donitsia, donitsia... ja kuvassa on Piksun lisäksi Kikka ja Edi (sakemannit), Lisa, Wilma, Ihku ja Lyyti (snakut).

Kuva: Ihana, ihana Lyyti.Kuva: Ihana, ihana Lyyti on kuoriutunut karvastaan - kuvanlaatu päin prinkkalaa, tais olla säädöt ihan väärät.

Mistähän minä aloittaisin, no ekaksi... tunnustaudun viikkopöllöksi. Odotin Ediä ja Lyytiä viikkon etuajassa. Edi saapui viimme sunnuntaina ja Lyyti pimpelipom keskiviikkoaamuna.
Edi oli entisensä, vain tytöt ja ruoka mielessä, ei osaa liikkua paljaalla laminaattilattialla ja erittäin tottelevainen häslä. Kiinnitin heti eka iltana huomiota, kun Edi nuoli tassuaan - ennätin kirvata jo mielessä ettei vaan olis furukuloosia. No vaivaksi totesin, että Ediltä oli lähteny ranteessa oleva kynsi (en nyt keksi parempaa nimeä kyseiselle kynnelle) ja jäljelläoleva kynnenpaikka oli tulehtunut isoksi pallukaksi. Onneksi minulla on aina varalla muutama antibioottitabletti jemmassa ja annoin Edille heti pari tabua ja disinfioin tulehtuneen alueen. Se oli sen verran kipeä että en alkanu sitä tarkemmin tonkimaan. Sain käyttää kaiken auktoriteetin, että sain edes noi toimenpiteet tehdä.

Maanantaiaamuna soitin el.lääkärille ja hän määräs antibiotit apteekkiin. Pikkasen huolestuneena olen seurannut vaikuttaako antibiootti... ollaan jo puolessa välissä kuuria.

On ollut tosi mukava seurata toisilleen enemmän ja vähemmän tuttujen koirien sopeutumista laumaan. Wilma on koiralaumassa ehdoton pomo, Edi jättää sen suosiolla rauhaan - pinenikin yritys kuitataan tiukalla äänellä ja hampailla... ja niin Wilma saa liikkua aivan rauhassa ja ylväänä. Ihku on yllättäen Edin ja Kikan yhteisen pikkukiusaamisen kohteena!!!!! Ei Ihku jää toiseksi niille, kiukkuisia vastaiskuja saa molemmat ja enimmäkseen formuloidaan sulassa sovussa ympäri pihaa. Olen miettinyt johtuuko noiden sakemannien yhteishyökkäys Ihkuun siitä, että Ihkulla on ärsyttävä tyyli kiusata niitä takajalkoihin purren aina kun on mahdollisuus.

Sitten Lyyti sekoitti pakan ja Edi rakastua räpsähti - niin että sain paukuttaa Edin kalloon useamman kerran fixuja käytöstapoja tyttöjä kohtaan. Ei mennyt kauaa kun Lyyti piti puoliaan komiasti. Koska minun pitää tämän vierailevan lauman kanssa pitää kauhun tasapainoa yllä kissojen ja keskinäisen sovun suhteen, sovimme että Lyyti menee Piksun ja Lisan luo yöksi - Edi ei olisi varmasti rauhottunut nukkumaan, jos Lyyti olisi ollut talossa.

Päivällä Ihku ja Lyyti leikkivat ja painivat ihan loputtomasti, jos saivat olla kahdestaan pihalla. Ne tulivat tosi hyvin juttuun.
Lyyti sopeutu molempiin paikkoihin hienosti ja ei ollut moksiskaan. Siinä on sitte ihana persoona, oikein positiivisuuden mallikappale... aina iloisella tuulella - huoleton huithapeli. Piksu, Lisa ja Lyyti kävivät illalla kylällä kävelemässä ja Lyyti oli ollut ihmeissään, mutta reipaasti välillä iloisesti pomppien ottanut uudet kokemukset vastaan.

Ainoa joka ei Piksun luona menettänyt sydäntään Lyytille oli mustasukkainen Lisa - "ei kai tuo jää tänne" - tyyliin.

Eilen perjantaina kävimme porukalla pitkällä lenkillä (yli 3h) - ja siitä tulikin melkoinen harakiri. Lähtökiireessä laitoin mitään ajattelematta todella väärät kengät jalkaan. Kävelimme metsäteitä pitkin reippaasti yli 10 km. Teitä ei oltu aurattu, mutta ajettu autoilla, joten ei tarvinnut kahlata lumessa tällä kertaa. Pisku oli keittänyt kahvin termariin mukaan ja minulla oli mukana donitseja ja suklaapatukat.
Koiruudet jaksoivat koko lenkin ajan himputella, loikkia lumisessa metsässä, painia ja nahista isommalla porukalla. Ainoat jotka tais väsähtää minun ja Piksun lisäksi oli Wilma ja Lisa... niille maistui uni lenkin jälkeen. Kaikki muut oli, kuin eivät olisi lenkillä käyneetkään. Ilmeisesti Lisalla on juoksu aika lähellä, koska Edi unohti täysin Lyytin hellustelut ja osoitti kaiken huomion Lisaan... Lyyti oli vähä mustasukkainen.

Olin edellisenä päivänä ostanut savustettuja luita (ei koirille tarkoitettuja) ja sovimme Martan kanssa, että hän keittää "luusopan" niinkuin täälläpäin sanotaan. Lenkin jälkeen höyryävänä äkkiä suihkuun ja Martan luo syömään. Ja sen jälkeen ansaituille iltapäivätirsoille.
Kello viiden aikaan aloitin Lyytin kamppamisen tarkoituksena tehdä sille myös pään ja peräpeilin siistimisen. Tunti meni kampaamisessa ja kun iskin trimmauskoneen siihen, totesin ettei pelkkä pikkusiistiminen riitä - oli pakko ajella koko koira. Karvan määrä oli tosi hurja. Kun jäljellä oli enään jalkojen siistiminen jouduin soittamaan Piksun apuun ja niin minä kynin Lyytin karvoista ja hups kun lopetin kello oli jo puoli yhdeksän. Tuhannesti kiitoksia Piksulle!!!! Jälki ei ollut mitenkään kaunista, mutta päätimme että seuraava siistiminen tehdään oli vuoden aika mikä tahansa - hyvissä ajoin. Annoin manttelin Lyytille lainaa, mantteli on ollut meillä käytössä vain Wilman kantoaikana.
Lyyti otti kaikki käsittelyn vastaan iloisin mielin ja paini heti tilaisuuden tullen Lisan kanssa sielunsa kyllyydestä. Vaikka Lyytillä on todella snautserille epätyypillinen pehmeä karva (karkeaa karvaa löytyy myös) sen korvaa sen uskomattoman ihana luonne.

Lyytin perhe on kasvanut tyttövauvalla ja nähtäväksi jää kuinka Lyyti ottaa uuden perheenjäsenen vastaan.

Minulla on nyt sitte myös läppäri - asensin siihen kaikki työhommissa tarvittavat ohjelmat ja tiedostot toissa yönä. Aloitan vuoden alusta toimituksen päivystykset ja oma kone on ehdottoman tärkeä. Tiistaisin teen edelleen lehden jaon.
Ja tähän aamuun. Tosi pitkän yöunen jälkeen heräsin tokkuraisena ja kipeänä. Selkä oli taas helkkarin krampissa. Jouduin hiissaamaan jalkoja vaivalloisesti polvet koukussa ja selkä takakenossa, käsillä seinistä tukea hakien. Pakko oli hieman liikkua ja yrittää versyttää, että pystyin antamaan koirille jotenki ruokakupit lattialle. Onneksi Wilma keräs kaikkien tyhjät kupit ja antoi ne minulle käteen. Tänään en liiku kuin välttämättömän ja pitää versytellä joka välissä.
Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja pitäisi raivata huushollia. Edi haetaan maanantaina - tarkoitus oli pestä se, mutta nyt se taitaa jäädä tekemättä.
Koska minun koirilla ei ole ollut korvissa tulehduksia tai muutenkaan vaatineet mitenkä puhdistustoimenpiteitä, en omista korvien puhdistusaineita. Edin korvissa oli mustaa mönjää ja puhdistin ne lämpimään veteen kostutetulla pumpulilla (Johannan ja Annan yökkäillessä vieressä). Pitää vain toivoa, että se toimenpide riittää - ei se ainakaan ole enään rapannut korviaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että ei urosta meidän huusholliin, silti Edissä kuten muissaki mulla hoidossa olleilla uroksilla on omia positiivisia ominaisuuksia. Edi on vähän jästipää ja sitä saa toistuvasti kieltää narttujen häirinnästä, silti se tulee luo ja katsoo kauniilla silmillään... enhän minä mitää tarkoita... mutta pyörähtää heti sen jälkeen seuraavaa hännystelemään. Kun yhtenä iltana käytiin koirien ja Annan ja Johannan kanssa metsälenkillä, huomasin että Edi on unohtanu viimmekerran jälkeen kuinka hihnassa kuljetaan vetämättä. Nopean ja lyhyen tehokkaan tehokoulutuksen jälkeen Edi seuras vetämättä sivulla, jos vaadin sitä. Ei se mikään tyhmä ole ja sen päässä näyttää liikkuvan muutakin kuin kuvia narttuista.
Minä käytän just sen verran kovia ja nopeita koulutusmenetelmiä mitä koira vaatii. Mun hermoilla ei harrasteta lällynlälly koulutusmenetelmiä puhumattakaan, että antaisin koiran vetää hihnassa. Silti Edi ei madellut kusta valuen pieksetyn näkösenä mun sivulla vaikka sai teho-opetuksen. Ja jos minä komennan veret seisoittavalla äänellä ja räpsäytän remmillä, annan myös kehun välittömästi ja se näyttää tepsivän koiraan kuin koiraan.

Sitten lopuksi vielä viikon kohokohta. Olin maanantaina kuvaamassa kehitysvammaisten joulujuhlaa, tunnelma oli tosi mahtava ja entisajan Joulujuhlan tuntu oli käsinkosketeltava. Juhlassa esiintyi kirkon lapsikuoro ja heidän laulu sai koko juhlaväen hiljaisena kuuntelemaan kaunista esitystä. Täytyy sanoa, että se pysäytti myös minut. Voiko maailmassa olla kauniimpaa, puhtaampaa ja heleämpää, viattominta kuin lasten lauluääni - minusta ei. Laulu soi todella kauniisti ja ... minulta loppuu laatusanat.
En kuulu kirkkoon - olen sitä mieltä että Jumalaan voi uskoa ilman kirkkoakin ja kuinka monen sodan ja vainon takana kirkko on ollut ja on edelleen?

Lisäksi olen allerginen kaikelle kaupalliselle jouluhössötykselle ja se saa minut suhtautumaan jouluun todella negatiivisesti ja se on vääristänyt asenteeni jouluun ja joulun valmisteluun. Vaihtoehtoisena ei joulua, voisi valita joulutunnelmia kuuntelemalla kauniita joululauluja ja ottamalla osaa vain ei kaupalliseen joulutunnelmaan ja valmisteluun. Ei ole pakko viettää kaupallista joulua vaan voi luoda itse omalla asenteellaan ja valinnoillaan rauhallisen, rentouttavan ja lämpimän joulutunnelman.

Summarum; toivottavasti tästä päivästä tulee hyvä päivä.

Iso haukotus vesisateessa...

Unikavereita yhdessä ja erikseen.
Meillä on jokailtainen unikaverinäytelmä ja onnistuin hakemaan kameran ja sain jopa kuvia, mallit pysyi suht entisillä paikoillaan.
Eilinen jako meni hyvin, vaikka tiet oli sohjoisia... sohjossa ei meinannut renkaat topata millään ja läheltäpiti ojaanmeno oli useasti lähellä. Sydämmen sai hetkeksi kurkkuun, kun aurausraktori oli tulossa auton kylkeen, pääsin viimme hetkellä alta pois. Kuski ei ilmeisesti katsonut ollenkaan taakseen.
Tuttu päänsärky jumputti jaon jälkeen, pikku tirsat ja sitte soitin Piksulle, että lähdetäänkö ulkoiluttaan koiria... me vaan seisotaan ja koirat juoksee. Lopputulemana koiruudet sinkoili edestakaisin ja me rämmittiin sohjossa, löydettiin uusi lenkkipaikka ja seuraavalla kerralla me käydään katsomassa minne reitti loppujen lopuksi johtaa.
Loppuilta meni nukkuessa, ei kerta kaikkiaan pysynyt valveilla.
Tänään pitäisi olla hulinapäivä, Lyyti tulee hoitoon ja akvaariorutiinit odottaa, tarkoitus olisi myös koneajaa snakut - sain Ihkun nypittyä toissa iltana.
Huommena tulee Edi-sakemaani hoitoon. Lyytille on varalla Piksun luona hoitopaikka, jos meno äityy hurjaksi.
Ulkona sataa vettä ihan maahan asti, lumisohjoa on maassa vielä jonkin verran... enemmän vettä kuin lunta.

Joo ja en sitten tehnyt tänä vuonna Joulukalenteria, harmittaa aivan hirveästi. En vain saanut jouluisia lumikuvia koiruuksista. Päivät ovat olleet pimeitä ja sumuisia ja ei ole mitään järkeä yrittää ottaa kuvia surkeissa olosuhteissa.
Toivottavasti saisin edes uuden talvisen yläkuvan sivuille, että saisin vaihdettua talviset värit.
Kahden kahvikupillisen jälkeen nokka kohti päivän touhuja ja Lyytiä odotetaan kovasti koko porukalla.

Kiirastiistaista hengissä selvitty....

Olo on jälleen kuin rekan alle jääneellä... aivan rusina. Nyt ei ole kuvaa Blogiin, kun kamera roikkuu repussa auton niskatuesta... enkä jaksa lähteä sitä hakemaan. Pyrin aina pitämään kameraa mukana, eilen olis hieno tilaisuus ollut saada kuva, kun poliisit ajaa yhen auton takana vilkut päällä.... tulivat minua vastaan kun olin juuri pysähtynyt väärälle puolen tietä postilaatikoille. No, poliisit sai auton pysäytettyä ja hetkeä myöhemmin auto oli edelleen siinä mihin se oli pysäytetty.
Olin kotona eilen illalla kaheksan aikaan, Wilma oli sisällä - armon rouva ei halunnut lähteä aamulla häkkiin Ihkun ja Kikan kaveriksi. Anna kävi iltapäivällä ulkoiluttamassa Wilman.
Lehteä jakaessa ennätän ihailla kaikenlaisia jouluvaloja talojen pihoilla, ne ovat tosi kauniita ja pimeydessä ihanaa katsottavaa. Lisäksi huomasin eilen, että minulla on eri tunteita postilaatikkoja kohtaan *naurua*. Ensin inhokit; postilaatikot, joissa on postin laittoaukko aivan välikannen takareunassa ja yleensä niissä on vaikeasti avattava välikansi, pienet vanhanmalliset laatikot... jos niihin on laitettu jo esim. Kaleva... ei sinne suosiolla muuta mahdu. Ja inhokki laatikonmallista riippuen on jos laatikko on kiinnitetty niin, että se on taaksepäin kallellaan ojassa keikkuen ja jotku laatikot on niin matalalla, että jopa minulla henkilöautosta on vaikea laittaa niihin lehteä... varmasti myös postin jakajalla on ongelmia. Postin suositus tai ohje on että laatikot olisivat 110 cm korkeudella. Käsivarsi jää myös lyhyeksi jos laatikon molemmin puolin on laitettu kärrynpyörät... ei voi ajaa laatikon viereen.
Ja sitten ilahduttavat; tilavat laatikot, joissa ei ole välikantta tai postin laittoaukko on välikannen keskiosassa ja aukko on suht tilava... kuten uusissa laatikoissa näyttäisi olevan. Minun jakoalueella on muutama metallinen ihana laatikko, niistä muutama taitaa olla itsetehty, kumisine kannen reunoilleen... tekisi mieli laittaa niihin laatikkoihin kiitoslappu. Lisäksi hyvää mieltä antaa, kauniit/persoonalliset nimikyltit, yhdeksikön renkaaseen piirretty hymynaama, laatikkotelineiden kukkaset, maalaukset, lämpömittarit ja teipattu iso kiitos, kun avaa kannen. Persoonallisin laatikko on vanha metallinen leipälaatikko joka toimii vallan mainiosti postilaatikkona.
Tein ensimmäisen isojaon paljain käsin ja sormet oli verillä, kun uusien muovilaatikoiden reunat on terävät ja tietty sormet oli painomusteesta aivan mustat... kun menin jaon jälkeen kaupaan, ei kassa meinannut iletä ottaa mun kädestä rahaa. Seuraaville jaoille hankin käsineet. Vaikka eilen oli vain 2-3 astetta pakkasta kylmetty minun sormet niin että jopa sormus putosi sormikaaseen, jouduin kesken jaon ottaan sormuksen pois.
Eilen kotiin tultuani ruokin koirat ja kellahin sohvalle kattomaan telkkaria, heräsin siitä kello kahen aikaan yöllä ja aamulla heräsin vasta kahdeksan aikaan, joten on ainaki nukuttu kellon ympäri.... vanhuus ei tule yksin... näin on vaikka Nintendon Wii:n viimeinen testi väittää että olen 28 vuotias.
Aamulla ilahdutti verhoja avatessa naapurin siniset jouluvalot ulkokuusessa... tosi kaunista.
Tälle päivälle on luvattu sankkaa lumisadetta, joten lumityötä tiedossa. Koiruuksien kanssa pitää touhuta jotain ja tehdä rästissä olevia tietsikkahommia, käydä toimituksessa ja viedä vielä muutama lehti.
Suunnitelmiin tuli äkillinen muutos, kun oven taakse ilmestyi kaveri joka kysyi onko minulla kaikki koirat kotona... olihan ne. Kemppaisen mutkassa sakemanni on kuulemma irti ja pelottelee kouluun meneviä lapsia.
Lähdin katsomaan millainen koira siellä on, erään talon pihalla seisoi korkea hontelo ja erittäin laiha harmaa sakemanniuros. Pysäytin auton ja yritin saada sen kyytiin kutsumalla. Koira oli selvästi paniikissa ja lähti luikkimaan pakoon. Ajoin naapuriin ja yhdessä yritimme miettiä kenen koira se on, soittelimme sinne ja tänne. Naapurin Annika oli kävelly oman koiran kanssa Seolle ja koiruus oli pömöillyt jo nelostiellä, omistaja oli paikalla yrittäen saada koiraa autoon, mutta se oli vain paniikissa luikkunut pakoon kohti Haminaa.
Koiruus oli omistajan kera muuttanut vasta vähän aikaa sitten tänne... muistan nähneeni viikko sitten jaon yhteydessä sakemannin istuvan sellaisen talon portailla, jossa en tiennyt aiemmin sakemannia olevan... en vain saa millään päähäni missä se talo on. Hassua, että tuollaisiin asioihin kiinnittää huomion.
No toivottavasti tapahtumalla on onnellinen loppu ja toivon kyllä, että koira saa enemmän tai parempilaatuista ruokaa ... oli se sen verran aliravitun näkönen ettei kauaa henki pihise.
Nyt takaisin päiväjärjestykseen. Mukavaa keskiviikkopäivää.

Piiiiitkästä aikaa...

Kuva: Koiruudet kaltereiden välissä.
Kuva: Lisa jäi ulkopuolelle.

Kuva: Ihku ja Kikka punkassa. Kuva Anna.

Kuva: Tässä on TV:stä tutun perä... yksi BB-talon pihalla vieraillut poro, jonka kyydissä olen.

Jälleen on todettava, että aika kuluu todella nopeasti tiistaista tiistaihin... niin ainakin minusta tuntuu.

Ainakin vielä "loisto" on säilynyt ehjänä jaosta, ens tiistaina on jälleen isojako ja peukutuksia, että pellit on vielä sen jälkeen ehjänä.

Autoon on kalterit asennettu ja koirilla oli aluksi vähän ihmettelemistä, nyt ovat täysin tottuneet tilaan, josta ei pääse hyppimään penkille.
Jaa, että miten aika on mennyt... No lenkkeilemällä, töitä tekemällä ja iltaisin olen kutonut ja virkannut. Minä olen joskus ollut intohimoinen virkkaaja ja on tullut hankittua lankoja tuhottomia määriä jotain suurempaa projektia varten. Pengoin langat puojista esille ja olen kutonut nyt niistä kaulahuiveja, sekaan olen laittanut pörrölankaa. Osa langoista menee virkkauksiin.

Tietsikalla olo on vähentynyt 70%... vain pakolliset on tullu tehtyä. No, eilen jo tuntui, ettei jaksa enään töllöttää telkkaria kovin kauaa... kutoessa ja virkatessa kun tulee töllötettyä kaikkea mahdollista töllöstä... ja nyt tarjonta alkaa tympiä. Uutiset on olleet viimme aikoina samaa paskaa, taantumaa, lamaa, pörssikursseja, pelastettavia pankkeja... ei niitä jaksa kattoa ja kuunnella ollenkaan. Ei ...kele ole kauaa kun toitetettiin, että kohta islantilaiset sijoittajat omistavat koko suomen... mitä vielä... nyt ne vinkuu konkurssissa apuja - minulle uutiset on boikotissa.
Joo ja vielä yks huomio... joka helkkarin kerta ennen Joulua toitotetaan, että kauppiaat odottavat huimaa joulumyyntiä, sitte uutisoidaan että joulukauppa on tehnyt todella hyvin kauppansa... sitte vinkuu kauppiaat että voi voi ei päästy tavoitteisiin.... eikö niille mikään riitä....???!!!

Oli sitten jokin yritys tai kauppa... miksi ihmeessä tulostavoitteet pitää laittaa niin ylös ettei niihin ole mitään mahdollisuutta päästä... tai vaikka päästäisiinki niin ei mikään kelpaa.

Joo ja kun vauhtiin päästiin, niin minä en edelleenkään vietä kaupallista joulua... minun ostoilla kauppiaat lopettas toimintansa.... vaikka uusia ostosparatiiseja nousee kuin sieniä sateella oli taloustilanne mikä tahansa... ihmisiä houkutellaan... ja meille annetaan aina vain paremmat mahdollisuudet päästä eroon rahoistaan, saadaan lisäämään luotonottoa, pikavippejä ja hermothan siinä menee.
Joo ja kohta pukit kantaa selkä vääränä lahjoina kaikenlaista rääsää lapsille, jotka menettävät lahjapaljouden keskellä mielenkiintonsa saamiinsa lahjoihin saman tien, kun paketit saa avattua... ja kuinka monen lahjan tai joulukoristerääsän onkaan näperrellyt pieni lapsonen, joka on suljettu lukkojen taa ja tekee kellon ympäri räpellyksiä nukkuen säkin päällä lattialla työnsä vieressä.

Sain yhtenä iltana nypittyä Wilman, Ihku odottelee vuoroaan ja sitten on tarkoitus tehdä koneajo parta-tytöille ja pestä kaikki koirat. Olemme muutaman kerran käyneet Lisan ja Piksun kanssa lenkillä. Nyt on Turbo-poika viikonloppuhoidossa. Ensimmäinen ilta meni Turbolla narttujen takamusta haistellessa ja eilen aamulla lattioilla oli merkkauslirien jälkiä. Ei auttanut kuin sadatellen siivota. Koko huusholli hais uroksen kuselle. Sadattelin, että en ikinä laita urosta... en ikinä.
Turbo on itseasiassa mitä mainioin tapaus ja minun hyvä kamu. Makaa nytkin minun tuolin vieressä. Meillä ei ole ollut mitää ongelmia tottelevaisuudessa, se suorastaan palvoo maata minun jalkojen alla. Tein heti Turbon tullessa muutaman lihapulla-tuoksetulon ja hyvin Turbolla näyttää korvia riittävän minun sanomisille. Annan tarvittaessa tiukkaa moitetta, mutta heti kunnon kehut ja yhteispeli toimii. Turbo ei juuri Pekkaa noteeraa, vaan jallittaa mennentullen. Oli sentään käyttäytynyt tosi hienosti Pekan kanssa lenkillä, mutta täällä kotona ei tule edes sisälle jos Pekka käskee.

Kyllä uros on uros rakenteeltaan... Turbon on tosi vankka ja vahva pötikkä. Omat nartut ei näytä miltään sen rinnalla. Tänä aamuna ei lirejä löytynyt, joten Turbo on saanut eiliset lirit anteeksi minulta ja minä raisun partaisen lipaisun.
Olin eilen Kuivaniemen Joulunavajaisissa ja otin paljon kuvia. Illalla sitten purin kamerasta kuvia, Turo hääräs ympärillä ja vaati huomiota pudottaen häslätessään kameran pöydältä. Kamera putos karmeasti kolahtaen lattialle, mutta kuvien puku jatkui. En ole vielä kokeillut toimiiko kamera muuten.... toivottavasti toimii.

Aamu on valjennut aika kirkkaana. Annoin koirille aamuruuan ja on tarkoitus lähteä pikku lenkille aamupäivällä, kunhan ruokailusta kuluu hetki.

Vähän etelämmäs on luvattu kovaa myrksyä ja lumipyryä... toivotaan että mitään pahempaa ei tapahdu. Varjelusta ja kaikkea hyvää sunnuntaipäivän kunniaksi.

Merenrannalla ja sukan kutomista...

Kuvat: lauantaiaamuna lenkillä Isoniemessä, merenrannelle.

Kuva: Unikaverit. Kuva Anna.
Varhain lauantaiaamuna lähdimme Pekan ja koirien kanssa Haukiputaalle lenkille. Kävelimme mutkin Isoniemen Leirikeskuksen rannassa.
Olen ollut pari päivää pois koneelta - innostuin kutomaan ittelleni töppösiä "jäämälangoista". Seuraavaksi ajattelin kutoa kaulahuivin ja siihen minun pitää ostaa jotain pörrölankaa.
Ulkona on melkeinpä myrsky ja sade. Kävimme koirien kanssa metsä- ja tielenkin... ja olimme kotiin päästyämme kaikki kuin uitettuja koiria.
Iltapäivällä, jos palaverin jälkeen ennättää lähdemme Annan kanssa käymään Haukiputaan Mustissa ja Mirrissä - tilipäivän kunniaksi. Huomenna on jakopäivä ja keskiviikkona lähden hakemaan autoon koirakaltereita Pattijoelta.

Kun aamulla aukaisin tietsikan ja outlookin yllätys oli melkoinen. Minulle oli tullut 78 roskapostia - eikä mitään muuta. Roskapostit tuli sellaisesta osoitteesta, kuin silloin kun lähdtetty meili ei mene perille. Koskaan aiemmin ei minulle ole tullut tuohon outlookkiin noin valtavaa määrää roskapostia. Harmittaa vietävästi, jos siitä tulee jokapäiväistä.

Luukku emailosoitteeni olen jo unohtanut - en käy seillä ollenkaan katsomassa meilejä. Viimmeksi poistin monta sataa roskapostia.

Alan valmistautumaan Haminan reissuun, koirat on ulkotarhassa... tai paremminki kattelevat koirahuoneen ikkunasta ulkona riehuvaa myrksyä.

Kunahan tulemme keskiviikkona koirakalterien hakureissulta, päivittelen kuulumisia.

Tytöt duunas Wilmaa

Kuvat: Wilma duunattuna kaunis "mummuhuivi" harteilla.

Yhtenä iltana Anna ja Johanna laittoi Wilmalle hartiahuivin, josta Wilma oli erittäin ylpeä. Wilmasta olisi tullut oiva mannekiini tai muuten vaan esiintyjä. Se on täysillä mukana jos vaikka halutaan tavaroiden pitämistä valokuvausta varten, tai muuta vastaavaa. Toivottavasti Ihkusta saadaan vielä samanlainen.

Tiistaina jakopäivä valkeni todella liukkaana, lumen ja jään päälle satoi alijäähtynyttä vettä joka jäätyi tienpintaan mustaksi jääksi.
Sai olla tosi skarppina, että pysyi tiellä eikä törmäillyt postilaatikoihin.
Jako meni hyvin, vaikka normaalia hitaammalla vauhdilla. Jaon loputtua oli migreeni ja tajuton väsymys. Nuokuin koko illan ja nukuin pitkän yön. Eilen aamulla sain hälärin, että pitäisi mennä toimistolle päivystään - vapaapäivä siirtyi täksi päiväksi.

Ulkona on reilu viisi astetta pakkasta, laitoin heti herättyäni tulen leivinuuniin, sillä en ole laittanut vielä sähkölämmityksiä päälle ja kämppä oli melkoisen vilpoinen.
Tänään olisi tarkoitus tehdä pari kyläreissua - toiselle pääsee koirat mukaan, tehdä pienempään akvaan viikkorutiini ja huushollin siivous sekä tiskaus. Koirien kanssa tietty käydään lenkillä jossain vaiheessa... joten touhua olisi ja minä istun vielä koneella.
Ihku tuli viereen tuijottamaan ja häntää heiluttamaan, sillä taitaa olla jotain asiaa... pitäiskö päästä ulos vai onko vailla aktiviteettia... saa nyt odottaa hetken.
Lumesta on vain paikoin jäinen muisto... tahtoo lisää lunta...

Lunta, lenkkeilyä ja kaverit

Kuva: Torstaina iltapäivällä käytiin poimimassa karpaloita.
Kuva: Metsäpolulle muodostuneen lammen heijastus.
Kuva: Kikka ja Tursake untenmailla.

Kuva: Kaverit.

Perjantai-illan lumisadetta valokeilassa.
Kuva: Lauantaiaamun riemua lumessa - Lisa, Ihku ja Kikka.
Kuva: Ihku, Lisa, Wilma ja Kikka.
Kuva: Lauantaipäivän auringonpaistetta.
Torstaina iltapäivällä kävimme lenkillä ja samalla keräsin hieman karpaloita. Suo ja metsä oli erittäin märkä ja koiruudet pomppi mättäältä mättäälle ja jouduimme useasti kiertämään metsäpolulle kertyneen vesilammikon. Kylmä vesi ei houkutellut koira kastelemaan tassujaan ja minulla oli vanhat vaelluskengät jotka ei enään ole kovin vesitiiviit.

Perjai-iltana alkoi lumipyry. Kävimme iltapäivällä Tanjan ja Edin kanssa koirapuistossa, jossa ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Olimme puistossa melkein tunnin, vaikka sää oli todella kylmä - myrskyisä tuuli ja lumipyry.
Viimeisen juoksun jälkeen nartut ovat menneet jotenki huumorintajuttomammaksi. Edin kanssa ei kauaa formuloitu sovussa, sen lähentelyt kuitattiin tylysti.
Lauantaiaamu aloitettiin varhaisella lenkillä Haukiputaalla Piksun ja Lisan kanssa. Lenkistä tuli todellinen hikilenkki, kävimme Runtelin laavulla mutkin ja koirat kirmas sielunsa kyllyydellä vastasataneessa lumessa. Me rämmittiin Piksun kanssa hikipäässä ja kuitattiin hikipisarat Piksun tarjoamalla pullakahveella Haukiputaan Seo:lla.

Eilen lauantaina oli Mystillä ja Suvilla ensiesiintyminen Kajaanin pentunäyttelyssä ja tuliaisina sieltä KP ja ROP-pentu, tuomarina Tuula Pratt. Mystin arvostelu: Hyvät mittasuhteet, hyvä pään muoto mutta saa vielä vahvistua. Hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä tiivis runko. Hyvät terveet ja loistavat (?) liikkeet. Hyvälaatuinen turkki.
Mysti oli käyttäytynyt tosi reippaasti, pallohallin kuhina ei ollut häkellyttänyt reipasta Mystiä. Lämpimät Onnittelut ja rapsutukset Mystille meiltä koko porukalta!!!

Kikan suhtautuminen kissoihin on hyvä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista. Kikka... vannoutunut kissanjahtaaja hyväksyy nyt kissat. Tursake on sen verran röyhkeä ja omanarvonsa tunteva, että kävelee Kikan yli, nukkuu vieressä. Noitanokinenä tyytyy seurailemaan tilannetta pienen välimatkan päästä ja nukkuu mieluimmin mun vieressä makkarissa tai pesuhuoneessa konnien seurana. Noitanokinenä on aina ollut "arempi" kuin Tursake.

Täällä on ihan potkurikeli. Anna ja Johanna kävivät eilen illalla vierailulla ja olivat potkurilla liikkeellä. Pitää varmaan nostaa oma potkuri esille, Ihku odottaa jo malttamattomana potkurireissuja. Haisteli eilen hartaasti potkurin jälkiä, kun tytöt lähti.
Annoin aamulla koirille matolääkkeet, konnilla myös matokuuri meneillään ja kissat saavat myös matolääkkeensä. Koirat saivat Lopatol-tabletit... saa nähdä tulevatko pahoinvoiviksi, muut Axiluria.

Tänään olisi vuorossa akvaario-rutiinit ja vähän tietsikkahommia. Sää on pilvinen ja tuulinen. Jos koirat ei tule pahoinvoiviksi pääsevät lenkille iltapäivällä.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Kuvat: Laitakarista jonne on tehty "aallonmurtaja" jonka päähän tulee uusi tuulivoimarupeli.
Eilinen päivä meni "pelastusarmeijalle". Aamulla siistin Lisan, sit käytiin työkaverin kanssa syömässä, sit iltapäiväunet jonka jälkeen lähdin koiruuksien kanssa Laitakariin.
Käveltiin aallonmurtajaa, joka on tehty tänä kesänä. Sää oli muuten kaunis, mutta helkkarin kylmä ja kova tuuli, josta ei ollut mitään havaintoa kotipihalla. Onneksi mulla oli paksu takki, mutta pää paljaana ja korvat meinas paleltua... samoin näpit. Kuvaamisesta ei tullut mitään, kun sormet oli ihan kohmeessa.
Jätin auton takaluukun auki ja ei tarvinnu koirille sanoa, että "autoon"... ilmeisesti tuuli ei tuntunut niistäkään mukavalle.
Olisin mielelläni keskittynyt aaltojen kuvaamiseen, jos olisi ollut lämpimämpi sää.
Nyt päivän hommiin... toivotaan tuuletonta ja sateetonta päivää