kuvakavalkadi....

Kuva: Halvatun Papat esiintyi Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla.

Kuva: Kuivaniemen markkinoilla oli "tuhottomasti" porukkaa molempina päivinä.

Kuva: Mysti kävi vierailulla sunnuntai-iltana.

Kuva: Mysti hetken paikallaan.

Kuva: ötökkä kukassa... oikea "kärsäjaakko".

Kuva: silta on tehtävänsä tehnyt.

Kuva: ötökkä...

Kuva: kuinkas muuten ... mehiläinen... kai.

Kuva: kukkia ja kärpänen.

Kuva: koiranputki (?) kukkii.

Taas on tullut otettua muutama kuva, en ole ennättänyt päivittää vielä uusia kuvia gallerioihin.
Kuivaniemen Pitäjämarkkinat oli hieno tapahtuma ja mikä tärkeintä sää suosi. Porukkaa oli molempina päivinä paljon ja ohjelmaa oli laidasta laitaan. Nyt on jo mielessä kaksi tapahtumaa ens vuotta ajatellen, joihin aion mennä, Kunigasjätkä - tukkilaiskisat ja Kuivaniemen markkinat.
On se vaan ihmeellinen asia, että Kuivaniemen markkinat vetää vuodesta toiseen laajalta alueelta väkeä. Tietysti säällä on vaikutusta, mutta nyttenki myyjiä oli yli sata ja ohjelmaa jokaiselle jotakin. Markkinat järjestettiin nyt 23 kerran ja niille tullaan perinteisesti tapaamaan tuttuja. Järjestäjät tekevät ison työn... loppuu laatusanat kesken, tapahtuma teki niin suuren vaikutuksen. En sentään ollut ainoa iiläinen, joka oli markkinoilla nyt eka kerran.

Sunnuntai-iltana pistäyty Mysti perheineen ohikulkumatkalla. Mystissä oli sitä oikeaa snakua - formuloita, vauhtia, leikkimielisyyttä ja energiaa. Uskomatonta oli sen vauhdikas luoksetulo, kun Suvi kutsui... sellaista ei joka päivä nää. Vaikka kutsu tuli kesken leikin, luoksetulo tehtiin sata lasissa ja heti *taputuksia*!
Siistin kaulaa, päätä ja peräpeiliä vähän koneella ja annoin korvien teippausohjeet. Mystin korvat oli muuttunu aika lennokkaiksi ja parempi puuttua siihen nyt, kun hampaiden vaihtuminen on käynnissä.
Tiistaina jaon jälkeen parantelin migreeniä ja olin aika hissukseni.
Eilen otettiin Annan kanssa kuvia pörriäisistä ja kukista. Anna on saanut uuden kameran Nikon D60 ja pitäisi jossain vaiheessa ennättää tehdä kunnon kuvausretki eväineen ilman koiria.
Eilen illalla lähdimme porukalla lenkille, koiruudet, Anna ja Pekka. Pekka käveli edellä, Anna ja minä etsittiin kuvauskohteita ja lymyttiin tienreunapusikoissa. Lenkistä tuli ihan hyvän pituinen ja paluumatkalla tunsin että verensokerit laskee. Tuli tosi huono olo ja oli pakko jäädä istumaan tienlaitaan siksi aikaa, kun toiset hakee auton.
Olenhan minä leipää lisukkeineen syönyt, mutta lämpimän ruuan viimmeksi maanantaina.
Kotiin päästyämme tein hunajasta, porkkana-ananasmehusta ja 7 up:sta pari tuhtia juoma-annosta, söin vähän ja sitten kellahdin sohvalle odottelemaan, että tärinä ja huono olo menee ohi. Heräsin sohvalta puolenyön aikaan ja minulla ei ole mitään muistikuvaa illasta - nukuin niin sikeästi.
Viimmeyön unet jäis sitten aika vähiin, kun ei tullut uni. Enimmäkseen keppuroin kyleltä toiselle, mutta aamusta unta olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle päivään.
Lisa ja pennut voivat hyvin, pentujen paino nousee kuulemma kohinalla. Naapuriin on tullut myös eilen perheenlisäystä... ihan muutama... 3 urosta ja 6 narttua :)! Onnittelut sakemanni emä-Patelle ja koko perheelle... mahtaa olla vipinää kuukauden kuluttua :)!

Tänään näyttäisi tulevan kaunis ja lämmin sää.... pitkästä pitästä aikaa. Vein Kikan ja Ihkun häkkiin ja Wilma ottaa aurinkoa puohin seinustalla.
Minua odottaa työhommat, joten ei ku kaunista kesäpäivää kaikille!

Kuivaniemi odottaa.....

Kuvat: 18.7.2008 Pitkässäkarissa.

Päivät ja aika kuluu niin nopeasti, että ei meinaa perässä pysyä. Tämä viikonloppu kuluu Kuivaniemen Pitäjämarkkinoilla, nykin olisi tärkeämpääkin tekemistä, lähtövalmisteluja - kuin kirjoitella blogia. Pääsen eka kerran kyseiseen tapahtumaan, vai pitäskö sanoa että menen - ja nytkin aivan työn puitteissa. Tapahtuma on ollut joka vuosi tosi suosittu. Kun viettää melkein kellon ympäri ulkoilmassa, olen takuulla raittiista ilmasta pökerryksissä illalla.

Eilen minulla ilmoitti kone, että muistitila on täys ja suursiivous oli edessä. Kuvia on tullut otettua tuhottomasti ja ne vei muistitilan...sehän oli odotettavissakin. Siirsin kaikki kuvat ulkoiseen asemaan ja muutin kuvanpurkuohjelman asetuksia sellaiseksi, että kuvat purkautuu tästedes suoraan ulkoiseen asemaan. Pitäisi ennättää tutkailla tarkemmin mitä turhaa roinaa koneelta löytyy ja poistaa ne. Minulla tahtoo mennä noi suursiivoukset vain vähän överiksi, poistuu myös paljon sellaista mitä ei sais.
Voi kait sanoa liioittelematta, että joka helkkarin päivä on satanut. Välillä on toki ollut myös lämmintä, mutta johonki aikaan vuorokaudesta on ripauttanut myös enemmän tai vähemmän vettä. Itikoita riittää edelleen ja metsässä ei liiku mielellään ainakaan tuulettomalla säällä.
Sitten takautumiin;
Lisa keisarinleikattiin ja kolme pentua sieltä löytyi - vaikka ultrattiin ennen leikkausta ja näkyi vain kaksi. Leikkauksen suoritti Jaakko Väyrynen - hmmm... siinä on sitte mukava ja komea huumorintajuinen kaveri. Että jos haluatte hyvää palvelua ja silmänruokaa niin ei ku Oulun Kaupungin pieneläinvastaanotolle.
Piksun porukalla on nyt täys työ saada pysymään kakarat laatikossa, on sen verran vauhdikkaita tapauksia. Lisa ja pennut ovat toipuneet operaatiosta hyvin. Lisa hoitaa kakaroita, syö ja ei meinaa lähteä pentujen luota edes tarpeilleen.

Kikan kissansiedätys eteni eilen vaiheeseen, että olivat Tursakkeen kanssa samassa huoneessa. Ensin Kikka haisteli ystävällisesti kuin mitä tahansa koiranpentua, sitten alko tökkiin kuonolla ja ihan selvästi odotti, että Tursake lähtee karkuun ja Kikka pääsee takaa-ajoon. Puutuin siinä vaiheessa asiaan ja komensin Kikan kauemmas.
Yön Tursake vietti olohuoneessa ja Kikka kamarissa esteen takana.
Mut nyt on pakko aloittaa lähtövalmistelut ja syödä jotain. Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä ja helkkari - ei tarvis ainakaan sataa.

Paksa lenkki.....

Kuva: Ihku näyttää formulan mallia parin tunnin lenkin ja pesun jälkeen.

Kuva: Ihku hymyilee vienosti Edille.

Kuva: Ihku on kellistänyt Edin.

Kuva: Edi antautui.

Edi-poika on tullut meille muutamaksi päiväksi hoitoon ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt. Nurmikkoon on ilmestynyt mustia aukkoja, kun koirat formuloi pihalla. Edi on edelleen uskomattoman energinen, kiinnostunut nartuista ja uskomattoman kiltti ja tottelevainen.
Pakkasin koirat alkuillasta autoon ja suunnistimme Hiastin toiselle puolelle metsälenkille. Itikoita oli aivan helkkaristi ja koirat formuloi sielunsa kyllyydestä. Koska vettä on viimme viikot satanut reippaasti, lenkin varrella tulvi ällöttävät ruosteojat ja koirat tietenki kävi vilvoittelemassa niissä - jopa Wilma. Lähdimme suunnistamaan takaisin umpimetsää... kuvittelin koiruuksien vähän puhdistuvan ja säästyisin hyvällä tuurilla niiden pesulta. Mitä vielä, metsää oli raivattu metsäkoneella ja siinä meni tutut polut hukkaan. Ruosteojia kyllä oli ja koirat kahlaili niissä. Kun vihdoin löysimme tutun polun ja lähestyimme autoa helkkarin Ihku löysi ihmispaskan ja ennätti pyöriä siinä, ennenkuin pääsin hätiin. Sadattelua, sadattelua, Ihkua kintuista kiinni ja vedin sammalikkoon enempiä paksoja pois. Meinas oksennus tulla. Ennen autoa kohtasimme vielä lenkkeilijän ja mahtoi olla mielissään, kun ruosteelle ja paskalle haisevat koirat pelmahti vastaa perässä hikinen ja sadatteleva lauman johtaja.
Onneksi autossa oli iso pullo vettä ja ei ku huuhteleen Ihkusta enimmät paskat pois, ennenkuin koiruudet pääsi itikoita pakoon autoon.
Kotona vedin vesiletkun sisälta ja pesin joka koiran mäntysuovalla ja harjalla ulkona... Ihkun ensimmäisenä. Eihän ne riemuissaan pesusta olleet, mutta ei auttanut.
Pesun jälkeen koiruudet formuloi pihalla, ihan kuin eivät olisi lenkillä olleetkaan. Minä kuvittelin, että parin tunnin metsässä rämpiminen ja päivän painit ja formulat ovat väsyttäneet koirat ja saan viettää rauhallisen koti-illan sohvalla makoillen. Mitä vielä, turha toivo. Vasta sitten, kun annoin iltaruuan koiruudet vetäytyi pikkuhiljaa omille nukkumapaikoilleen.
Koiruudet tulee tosi hyvin toimeen ja päivällä kävi myös pieni pystykorvan pentu näyttämässä naksalihampaitaan laumalle. Wilma ei alennu Edin kanssa painimaan, mutta voi osallistua formuloihin. Edi ja Kikka olivat, kuin olisivat aina tunteneet toisensa.
Sen on huomannut selvästi että kaksi koiraa leikkii keskenään, mutta kun siihen menee kolmas jää yksi niistä ylimääräiseksi.

Lisan pitäisi penikoida viikonlopun aikana ja pitää varmaa köllähtää nukkumaan, että on sitten valmiina, kun Piksu hälyyttää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Lisa pääsee hoitamaan pikkupentusia.
Oli tarkoitus paistaa Annan kanssa tänään lettuja, mutta sille tuli äkkilähtö... meinas unohtaa kaverin synttärit :).
Anna on käynyt katsomassa koiruuksia ja taitaa tykätä noista sakemanneistaki aika paljo.
Taivaalla on komea auringonlasku, mutta en jaksa lähtä kuvaamaan. On luvattu myös ukkosta, joten otan yöksi piuhat pois.
Päivi ja Aleksi olis huommena tulossa käymään, toivottavasti nähdään pitkästä aikaa.
Oikein mukavaa viikonloppua... toivottelee haisulit!

Tapahtumia ja kuvia.....

Kuva: Raasakan kaunis maisemointipato... vai mikä lie viralliselta nimeltään...perjantai-iltana ennen harjoituksia.

Kuva: Tukkijätkiä veneessä ja tukilla perjantai-illan harjoituksissa.
Kuva: Perjantai-illan harjoituslasku.

Kuva: Lauantai kilpailulasku.
Kuva: Joukkuesoutu Iin kunta / elinvoimapalvelut.Kuva: Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisat 5.-6.7.2008 Kiimingin Tassutörmällä, kuva sunnuntain palkintojen jaosta.
Kuva: Mehiläinen... kai...niitä pörrää satoja koristepensaan pienissä kukissa.

Kuva: Kikka ja Nalle fiilistelee - kuva Anna.
Viikonloppu meni kahdessa täysin erilaisessa tapahtumassa. Perjantai-iltana olin katsomassa Kuningasjätkä tapahtuman harjoituksia Iin Raasakankoskella. Oli tarkoitus olla pystyttämässä telttaa. Tuuli sen verran kova, että pystytys päätettiin jättää seuraavaan päivään.
Lauantai-aamuna suunnistin auton nokan Kiiminkiin Tassutörmälle talkoolaiseksi Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisoihin. Lauantaina eräs miespuolinen kisaan osallistuja kilpaili musta puku päällä, kravaatti kaulassa ja nappaskengät jalassa, sen kunniaksi että kyseessä oli hänen ja koiran 50:s kilpailu - koiruus on 10 vuotias :)! Sunnuntaina heillä oli sitten 51:s kisa - on siinä esimerkkiä kenelle tahansa.

Lauantain iltapäivällä suunnistin takaisin Iihin Raasakankoskelle Kuningasjätkä 2008 tapahtumaan, joka järjestettiin nyt viidennen kerran... aiemmin en ole ollu tapahtumassa, kun ei ole kiinnostanu. Voi voi, paljosta olen jäänyt vaille. Tapahtumassa oli tosi hyvä henki, vaikka sää oli tosi epävakainen sadekuuroineen. Sadekuurot karkoitti katsojat vähiin tapahtuman edetessä, mutta kilpailijoilla ja järjestäjillä oli hyvä henki ja tsemppi päällä, jota ei sade haitannut. Ne ajat on jääny kauas kauas taakse, jossa katsojat ovat varustautuneet kunnon sadesään varusteilla ja seuraavat tapahtuman loppuun asti vaikka niskaan tulis vettä kaatamalla. Nyt katotaan kalenteriin - ei ulos, kotoa lähtiessä.
Päätin, että jos vain mulla ens vuonna henki pihisee, lähden ehdottomasti kattomaan tapahtumaa. Ainoa miinus tapahtumaan liittyen on tapahtuman sivujen toteutus Iin kunnan sivuilla http://www.kuningasjatka.fi/sivu/fi/ helkkarin pieni rullautuva sivunäkymä ja sitten tuohon sivun rullaus nopeuteen ei itse pysty vaikuttamaan - kun vie hiiren rullauspalkin ylä tai alanurkkaan niin se rullaa, rullaa ja rulla....

Sunnuntai-aamuna suunnistin taas Tassutörmälle, jossa jatkui belkkareiden kisat. Palkintojen jako vietiin läpi sateessa, muuten sää oli pilvipoutainen.

Eilen oli jälleen jakopäivä ja kesken jaon autosta simahti lämmityslaitteen puhallin - ilmeisesti paloi, koska autoon tupsahti sinisenharmaata savua joka haisi pahalle. Minulla ei heti ollut hajuakaan mitä tapahtui, ensin tarkistin palaako autossa joku. Vasta myöhemmin huomasin, että puhallin ei toimi, jolloin tarkastin sulakkeet läpi - niissä ei ollut vikaa. Seuraavaksi tietenki soitin Pekalle, että mikä ...kele tätä autoa nyt vaivaa :). Toi soitto Pekalle on vakiokäytäntö aina kun jossain mättää... oli Pekka sitte vaikka toisella puolella Suomea... juu... pitäähän sen tietää ja saada selvää minun ärräpäisestä selityksistä.... kummasti aina helpottaa... ainaki itteä.

Anna kävi Nallen kanssa maanatai-iltana ja Kikka oli aivan elementeissään. Tykkäs kovasti nujuta pennun kanssa. Ihku jäi kolmanneksi pyöräksi ja pyöri ympärillä kateellisena. Wilma toi ilmi selvästi, ettei sitä kakarat kiinnosta.

Kävin eilen illalla aikaisin nukkumaan ja tänään heräsin jo 6.30. Selkä hakee taas paikkaansa - kuten aina jaon jälkeen. Nyt ei tarvi sentään tuolin varassa kävellä, kuten viimmeksi. Ulkona sataa vettä kaatamalla ja on satanut varmaan koko yön. Viimmepäivien lämpötilat on ollu syksyiset - muutama aste lämmintä ja vettä sataa. Odottelen edelleen hellettä, että tarkenis pestä matot.
Nyt venytteleen roppaa, että saa tämän päivän käyntiin ja pääsis liikkeelle.
Jouhevaa päivän jatkoa ja Tanjalle mukavia lomapäiviä :)!

Yölenkillä....

Kuvat: Altaan lenkillä otettuja yökuvia.
Kävin viimme yönä Oulussa ja sieltä tultuani kävimme koirien kanssa Raasakan voimalaitoksen yläpuolella olevan kanavan reunalla pienellä lenkillä. Odotin, että auringonnousu olisi saanu oikein voimakkaat värit aikaiseksi... no hetken olikin. Auringon yläpuolelle kaartui kaksi voimakkaan väristä kaarta.
Eilen oli vapaapäivä, sain vähän siivottua huushollia ja autoa... hmmm empä paljo muuta. Ukkonen kierteli päivällä lähistöllä ja minulla oli jälleen piuhat pois seinästä.
Tästä päivästä näyttäisi tulevan helteinen, on tiedossa työhommia ja Kuivaniemen reissu.
Koiruudet saa odottaa iltaan lenkkeilyä... jospa käytäs rannalla vilvoittelemassa.
Aurinkoista päivää.

rannoilla, uintia, rannoilla ja vielä kerran uintia....

Kuva: 1.7.2008 Pitkässäkarissa letkaa vetää Ihku, sitten Turbo, Kikka ja Wilma.
Kuva: Vesiformulointia.

Kuva: Kaikki sopii kuvaan, ekana Ihku, sitten Wilma, Kikka ja Turbo.

Kuva: Snautseriformulat Turbo, Wilma ja Ihku.Kuva: Ihku ja Juho kirmailevat.

Kuva: Pikku Turbo istuuu välillä ja ihmettelee toisten kirmaamista... suloinen :)!

Kuva: 2.7.2008 illalla Pihlajakarissa Ihku ja Edi kisaavat dummysta.

Tästähän tuli ihan kuvablogi :). Eilen oli helteinen sää ja jaon jälkeinen migreeni sai lievitystä kun lähdimme vilvoittelemaan Pitkäänkariin Anna-Maijan, lasten ja koiruuksien kanssa. Mukana oli myös Saran kaveri Noora ja hänen Lotta-spanieli. Tosi hienosti meni toisilleen vieraiden koiruuksien kanssa ja oli tosi ihana päästä meren rantaan kahlailemaan matalikoilla, vedessä helteinen sää ei tuntunut yhtään liian kuumalta vedessä kahlaillessa. Turbo on todella nimensä veroinen ja persoonallinen pentu - osallistuu formuloihin, ui ja välillä istuu pylly pohjassa niin että vain pää on veden pinnalla.

Koska oli jo iltapäivä paistoimme nälkää lieviittäksemme vielä makkaroita ja sitten kotiin tyytyväisten ja väsyneiden koiruuksien kanssa. Minä kellahdin sohvalle nukkumaan ja herättyäni ei pääkivusta ollut enään tietoakaan.
Työkaveri Tanja soitti illalla ja tiedusteli tietäisinkö paikkaa jossa voi uida lasten ja koiruuksien kanssa ja niin lähdimme vielä Pihlajakariin (noita kareja Iissä riittää) koko konkkaronkka. Ihku otti vielä täydet vesireenit Edin kanssa Wilma ja Kikka tyytyi hätistelemään itikoita, joita oli mustana pilvenä meidän ympärillä. Taustalla jyrisi ukkonen ja tuuli oli täysin tyytynyt.
Kotiin tultuamme olimme kaikki tosi väsyneitä ja tyytyväisiä. Koiruuksille iltaruoka ja itelle iltapalaa ja sen jälkeen ei tarvinnut nukkumattia houkutella. Oli ukkosta ilmassa ja piuhat irti seinästä, joten ei ollut mitään tekosyytä valvoa.
Yöllä on ollut melkoinen sade ja räiske, me ei tiedetä siitä mitään - nukuimme onnellisen tyytyväisinä.

Kikka on edelleen sopeutunut mallikkaasti porukkaan, mitä nyt pääsi eilen aamulla jahtaamaan Noitanokinenää naapurin pihalle. Kikka sai niskavillakyydin omalle pihalle ja nyt on pihalla pitkä johdin siltä varalta että se pitää kytkeä kissahavainnon vuoksi. Eiköhän me vielä saada Kikasta kissoja sietävä perheenjäsen.
Jos ukkosvaara väistyy, yritän ennättää tekeen Kikalle oman osion sivuille - jos ei tänään niin sitten myöhemmin.
Kikka ja Ihku leikki pihanurmikolla äsken tosi suloisesti, nujakoivat, painivat ja loikoilivat nurtsilla toisiaan kaulaillen.

Kesä on siis vihdoin saapunut myös Iihin, ainakin lämmenneiden säiden perusteella - jokohan nyt vois laittaa pitkälahkeiset kalsarit odottamaan syksyä...

Reissussa rähjääntyy....

Kuva: Ahonlaita metsämansikka melkein kypsä.

Kuva: Yhteislenkillä Kalkkisissa, Wilmalla arvonpönkitysluu suussa.

Kuva: Ihkulla ja Kikalla yhteinen sävel löytyy, Wilma ei alennu moiseen.

Kuva: Ihku ja Kikka - meillä voisi olla hauskaa.

Kuva: Kotona Iissä Kikka ja herkkuluu.

Kotona ollaan ja toivutaan matkan rasituksista.
Lähdimme Tomin ja koiruuksien kanssa huristelemaan klo 5 lauantaiaamuna (korjattu) Klaukkalaa kohti. Matka meni hyvin ja nopeasti ilman ongelmia. Ville tuli hakemaan Tomin Klaukkalasta ja jatkoin snakujen kanssa näyttelypaikalle, josta Inka oli tarkoitus hakea.
Eläkeläispäiviä meille viettämään tuleva koiruus on siis Ingana av Thorarinn, V, IPO1 (WW Yasko vom Farbenspiel - Lorrie av Rasthaugen) "Inka" Sensen Mann kennelistä. Teimme paperit Tuulan kanssa ja juttelimme niitänäitä koiran historiasta. Kimi ja Tuula ottivat myös kuvia Inkasta.
Inka lähti reippaasti mun mukaan ja kun avasin auton takaluukun, se hyppäs heti häkkiosaan ja kävi maate. Snakut oli sijoitettu valmiiksi takapenkille ja uuden koiran autoon tulo ei aiheuttanut minkäänlaista protestia.
Kun meidän olisi pitänyt kääntää auton nokka Hauhoa kohti, jouduimmekin suunnistamaan takaisin kotia kohti. En voinut yhteensattumien vuoksi viedä Inkaa Nean kasvattajapäiville.
Sää oli helkkarin kuuma, ulkoilutin koirat, laitoin auton takaosaan peitteitä ikkunoihin ettei aurinko porota suoraan koiriin, kävin pikaisesti ostamassa matkaevästä ja nokka kohti paluumatkalle.
Suunnitelmien muututtua päätin mennä Viljon ja Anitan luo Kalkkisiin yhdeksi yöksi. Ennenkuin pääsimme perille sivutieltä pyöräti U-käännöksen tehnyt autoilija suoraan meidän auton kylkeen. Onneksi ennätin jarruttaa ja väistää hieman ennen törmäystä - jälki olisi ollut muuten ihan toista.
Toinen auto osui minun puolelle etuoven etuosaan ja pyyhkäisi koko vasempaan kylkeen jäljet. Kun näkee, että auto tulee suoraan kohti, törmähtää ja törmäyksen jälkeinen filminauha silmien edessä - voiko jatkaa matkaa ja vaikka ja mitä - olin aika pöllähtänyt saatuani auton pysäytettyä tien laitaan ja runnottua väkisin kuskin puoleisen oven auki.
Heti autosta ulospäästyä selvis, että vauriot ovat ainostaan pelleissä ja matkaa voi jatkaa. Soitimme kylkeenajajan kanssa 112 ja jäimme odottamaan poliiseja paikalle. Kummallakaan meistä ei ollu oma auto alla, minä olin heti tapahtuman jälkeen enemmän sekaisin, olinhan ollut heti tietoinen että toinen auto tulee eteen - törmääjä ei ollut nähnyt meitä ollenkaan. Kertoi tehneensä U-käännöksen sivutien liittymässä ja ei ilmeisesti katsonut ollenkaan oikealle, tuleeko autoja.
Koska sää oli helteinen otin koirat autosta ja vein varjoisaan metsänreunaan odottamaan vesikuppien kanssa.
Poliisien tultua toinen heistä tarkasti mun auton vauriot ja toinen kirjoitti raporttin, meidät puhallutettiin ja auton rekisteriotteet esitettiin. Vastapuoli sanoi, että syy oli hänen ja asia oli siltä osin selvä.
Vieläkin, nyt kun tapahtumaa muistelee, sydän hakkaa sataa ja tuhatta.

Viljon luona piti käydä ensin koiruuksien kanssa pikku lenkillä, että saa mielen rauhoittumaan. Niin ja koirat tuli heti tosi hyvin toimeen keskenään. Wilmalla oli oma tuttu asenteensa - minä olen sitten pomo, mutta ei missään nimessä uhitellut tai muuten haastanut riitaa.
Inka ei ole niitä riitaahaastavia koiria, mutta näyttää muuten olevan oikein leikkimielinen ja vilkas tapaus. Viljolla ja Anitalla on 10 vuotias belggari - leikattu Ami uros ja kaikki tuli keskenään sopuisasti toimeen. Illan mittaan tuli esille, että Inka ja Ihku menee sekaisin nimistä - jotan Inkasta kastettiin Kikka.
Lauantai-iltana koirat pääsi rantasaunan rantaan uimaan ja formuloimaan, ennenkuin vetäydyimme asuntovaunuun nukkumaan. Kikka nukkui omassa isossa sängyssä, snakut tuli nukkumaan mun jalkopäähän.

Sunnuntaiaamuna suunnistimme auton nokan koti Iitä ja kotona olimme klo 15 aikaan. Kikka saa olla pihalla irti, paitsi silloin kun kissat ovat pihalla - Kikalla on selvästi kissan takaa-ajo halu ja siinä on työmaa edessä, että saadaan se kissoja sietäväksi.
Koiruudet järsii parast aikaa eteisessä naudan potkaluita - joten hyvin toimeen tulevat.

Kyllä noi pitkät reissut ovat raskaita, matkasta saa siedettävän kun pysätyy usesti, ulkoiluttaa koiria ja huolehtii niiden hyvinvoinnista. Radioa tulee kuunneltua ajon aikana ja se tuli selväksi että en edelleenkään voi sietää Alivaltiosihteeri-ohjelmaa.
Vaikka kolarin seuraamukset olivat ns. vähäiset pitää minun nyt soittaa vakuutusyhtiöön ja sopia tarkastus, korjaus jne.. minulla pitää auto olla käytössä ainakin joka tiistai - joten kyllä pienikin vaurio aiheuttaa toimenpiteitä ja sovittelua.
Kun Sinikka ilmoitti perjantai-iltana että Inkan on haettavissa, pesin ja tein siistimistrimmin snakuille, pitäähän niiden olla siistissä kunnossa Nean kasvattajapäiviä ajatellen. No, ei päästy esittäytyyn kasvattajapäiville mutta ompahan snakut edustuskunnossa - vaikka ei ne koskaan taida olla sen näköisiä, ettei kehtais esille viedä. Itte on vain niin kriittinen, että ei tursakkeita viitti esille viedä.
Nyt päivän hommiin, ulkona tihuutta vettä, itikoita ja kaikenlaisia verenimijöitä pörrää ulkona triljoona

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Lisätty maanantai-iltana.
Puhelinluetteloilla ei näytä tekevän enään mitään. Soittelin pariin Pohjolan numeroon tavoitellessani vahinkotarkastajaa, ekassa numerossa tuli teksti - numero ei vastaa, tokassa alkoi automaatti luetteleen OP:n palvelunumeroita (Osuuspankin). Joten jälleen pelasti google ja Pohjolan sivuilla oli infoa, että auton voi viedä suoraan korjaamolle, jossa otetaan kuvat ja erillistä tarkastajaa ei tarvita.
Soittelin Iiläisille korjaamoille - ensimmäisessä oli alkamassa viikon kuluttua kesäloma ja sieltä suositeltiin Iin Autofix:iä. Soitto sinne ja heti sovittiin milloin voin tuoda auton näytille, siellä otettiin kuvat ja kerrottiin, että kuskinpuoleinen ovi menee vaihtoon, etulokasuoja vaihdetaan ja takasivuovi pintakäsitellään.
Sovimme alustavasti, että vien auton 8.7 jaon jälkeen korjaamolle ja saisin (toivottavasti) auton seuraavana maanantaina.
Jouduin vielä soittamaan tapahtumapaikan Poliisilaitokselle, minun piti saada tietoon vastapuolen tietoja korjaamoa varten. Ei tosiaan tullut kolaripaikalla mieleen, että tarvin mitään tietoja sillä Poliisit aikoi postittaa mulle paperit.
Tapahtumapaikalla voi olla siis tosi blondi, kun Poliisit hoitaa kaiken.

Edessä on siis ainakin viikoton jakso ilman autoa, no onhan sitä pärjätty muutama vuosikin ilman autoa... mutta nyt kun se on työkaluna niin vähän toinen juttu.

Iltapäivällä kävi Wilman Lyyti-pentu ensimmäisessä siistimisessä. Ajeltiin posket ja kaula ja takapeili, siistittiin korvat ja tassut. Lyti on perinyt isänsä seisonnan, seisoi tosi ryhdikkäästi aina pysähtyessään. Wilma ja Ihku ei esittäny parasta puoltaan, olivat sitä mieltä että näytetään heti snakuformulat ja rajut leikit. Lyytin karva on tosi pehmeää ja pitää suunnitella miten tehdään sitten isompi trimmaus. Lyyti meinas aluksi siistimisestä, ettei alistu moiseen, tiukka komento ja herkut sai muuttumaan ajatukset ja siistiminen meni lopulta tosi hyvin.

Anna ennätti käydä eilen katsastamassa Kikan ja on lähtenyt tänään muutamaksi päiväksi Kuusamoon leirille.

Melkein päivälleen vuosi ilman sakemannia...

ja nyt pitäisi lähteä seuraavaa hakemaan muutaman tunnin kuluttua... pitäisi varmaan malttaa nukkua muutama tunti. Ajomatkasta tulee pitkä Ii-Kalukkala-Hauho-Ii... siinä olisi matkareitti. Sanoin just Tomille, että lähtö on klo 4.00 aamulla.
Jaa että minkälainen koiruus olis tulossa. Aikuinen saksanpaimenkoira narttu - nimen laitan myöhemmin, kuten myös sen keneltä koiruus on. Ei sitä usko muuten, ennenkuin se on omalla kartanolla. Siinä on partanaamoilla varmasti ihmettelemistä ja kuten asiaan kuuluu, myös puolin ja toisin sopeutumista.
Tomilla loppuu viikon loma ja se tekee mulle matkaseuraa menomatkalla, takaisin tulemme Nean kasvattajapäivien kautta. Päästään koiruuksien kanssa pippaloihin huomen illalla.
Anna tulee kotimieheksi - hoitaa kissat ja kalat.
Lyhyestä virsi kaunis, joten hyvää yötä ja toivotaan että sunnuntai-iltana voin päivittää kuvia uudesta perheenjäsenestä ja kertomusta reissusta... josta Pekka ei tiedä vielä mitään :).
Sleep well!

Juhannus takanapäin...

Kuva: otettu Pitkässäkarissa 21.6 illalla. Joutsenia... olivat vain niiiin kaukana.

Kuva: 21.6 Pitkässäkarissa Ihkudaa, Piki, Turbo ja Wilma.

Kuva: 21.6 Pitkästäkarista merelle päin, pilviä ja meri hopeisena.

Kuva: 21.6 Pitkässäkarissa Ihkudaa ja Wilma pulikoi.

Kuva: 21.6 Pitkässäkarissa... herkullinen räiskäle.

Kuva: Tomin lelu joka menee lujaa, mutta aiheuttaa harmaita hiuksia... pakoputki ihan "rusinana".

Juhannus on selvitty hengissä ja kaikki hyvin, vaikka Pekalle tuli perjantai-iltana äkillinen kuume ja vatsatauti. Hyvä, että sai ajettua auton kotiin Pitkästäkarista, niin kovan horkan kuume aiheutti. Minä olin kotosalla aattoillan koiruuksien kanssa ja tein palapeliä. Illalla kahvittelemassa ja juttelemassa vanhan ystävän luona, muuten lorvin kotona, kun Pekka ja Tomi oli serkkutapaamisessa.
Lauantaina kävimme koiruuksien kanssa Pitkässäkarissa ja otin tapaamisesta valokuvia, osallistujille poltin kuvia CD-levylle ja käytiin viemässä ne illalla. Pekkakin jaksoi lähteä mukaan, vaikka olo ei ollut vielä ihan Ok.
Sunnuntaina suunnistimme Aaltokankaalle pärisyttään Tomin lelua... koirilla oli ainakin hauskaa ja juoksivat kuin viimeistä päivää pärisevän auton perässä. Hauskuus loppui siihen, kun auto törmäs petäjän runkoon eikä käynnistynyt enään. Autoa ällistellessä ihmettelin ääneen, että ompa pakoputki kasassa ja niin selvis, miksei lelu enään käynnisty.
Harmittaa, kun en ennättänyt ottaa kuvaa autoa takaa-ajavista snakuista - oli se niin vauhdikasta menoa, että harvoin näkee.
Viikonlopun sää oli vaihteleva, aurinko paistoi, satoi, ukkosti ja taas paistoi aurinko. Itikoita oli vaikka muillee jakaa ja koiruudet sai ruokaöljysuojauksen niitä vastaan. Minua ei juuri itikat kiusaa... on varmaan niin paha veri ettei kelpaa, mutta Tomille ne tuottaa tuskaa.
Niin tuosta palapelistä... löysimme viimme viikolla Annan kanssa pikkupuolen eteisen kaapista ison palapelin (3000 palaa) ja lähempi tarkastelu paljasti, että laatikossa oli myös sakemannin pää palapeli... sulassa sovussa sikisokin palat sekaisin. Olen käyny palat jo muutaman kerran läpi ja erotellu paloja toisistaan... nyt sakemannin pää alkaa oleen valmis... vain vaikeimmat värikohdat taustassa on kesken.
Tänään kaivuri on kaivanut pari monttua tontille... viemärin tienalituksia ovat tehneet - ei jaksanu enään seurata työmiesten touhuja. Snakut piti huolen, ettei työmiehet ihan miten sattuu kävele tontilla.
Tietokone on pysynyt kiinni viikonlopun... siitä piti osittain huolen myös ukkosenilmat ja sähkökatkokset. Pitää pikkuhiljaa palata arkeen, huommena on taas "rallipäivä" - Aslakin jakopäivä ja edelleen on perhosia vatsanpohjassa vaikka edellinen jako meni mitä ilmeisemmin ... uskaltasko sanoa - tosi hyvin.

Ei kai se auta, kun valmistautua nukkumaan ja toivoa että huominen on hyvä päivä. Hyvä yötä!

Juhannuksen aaton aattoiltana...

Kuvat: veneilyreissulta merellä 19.6.2008
..käytiin veneilemässä. Ihku oli eka kerran veneessä ja heti kuin kotonaan. Ihkussa taitaa olla lintukoiran vikaa... ajaisi mielellään lintuja takaa, mutta ei saa koska se on kielletty hauskuus.
Olen ollut nettipimennossa, jostain syystä yhteys on pätkinyt viimme päivinä.
Huomen aamulla käyn hakemassa Tomin rautatieasemalta Oulusta ja eiköhän sitten voida aloittaa Juhannuksen vietto.
Oikein mukavaa Juhannusta - itikoista huolimatta, älkää jättäkö aivoja narikkaan ja pitkäkää veneillessä housut jalassa ja vielä kun muistaa liikenteessä malttaa ja ottaa rauhallisesti... kyllä se siitä.

Ei kuvia tänään... eikä kaivinkoneita talon nurkalla..

... minun pitäisi olla jo nukkumassa ja kohta olenki... huommena on taas rallipäivä. Onneksi on satanut, tiet ei pölise niin kauheasti, kuin viimme tiistaina. Kävin hakemassa varmuuden vuoksi astmalääkettä tänään apteekista, jos vaikka sattuis tarvitsemaan.
On ollut vähän sekava päivä, sain sentään iltapäivällä laitettua kuvia gallerioihin. Wilman-, Ihkun-, Lisan-, luontoa- ja Noitanokinenän kuva kissat-galleriaan. Piti poistaa vanhoja kuvia, että sai uusia näkymään - Teneriffan matkakuvat poistin kokonaan.. Mä olen viimme päivinä kuvannu aika vähän. Pitkässäkarissa otin lapsista pulikointikuvia, mutta niitä en laita galtsuun - vaikka olivat erittäin onnistuneita.

Se on Juhannus sitte tällä viikolla. Meinaan viettää rauhallisen Juhannuksen - vanha ystävä pyysi käymään luonaan ja muuten källäillään koiruuksien kanssa kotosalla. Pitää kait sitä käydä jossain vaiheessa kattomassa miten serkut perheineen viettää yhteistä Jussia. Toivottavasti mahdollisimman moni selviää keskikesän juhlasta hengissä.

Nyt kömmin Wilman viereen - Ihku makoilee eteisessä ja siirtyy sitte minun kanssa makkariin.
Hyvää Yötä!

Viikko viikkojen joukossa...

Kuva: Keskiviikkona kaadetut tienlaitapuut vielä pystyssä.... kele.... Kuva: otettu lauantai yönä kello kahden jälkeen Pitkänkarin rannalta.

Kuva: pulikointia meren rannalla.
Kuva: Turbo vartioi rantahiekalla varusteita... ihan pikkuisen hiekkaisena.

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja raskas monella tavalla. On tullut valvottua ja muutama vuorokausi meni muutaman tunnin unilla - ei yöunilla. Kun keskiviikko piti olla palautumispäivä, havahduin aamukavin jälkeen moottorisahan pörinään... jossakin tosi lähellä. Ja ei tarvinnu mennä kauas ulko-ovelta, kun totesin miesten kaatavan puita tontilla... kele niin kaatu meidän 1980 istuttamat petäjät. Seitsemän on kaadettu ja vielä ei tiedä montako kaatuu ja tienlaidassa oleva kaunis koivu on myös suunnitelmissa pölkyllä. Joo, sivistys tulee tuppukylään... ei ku Päkkikankaalle viemäriverkoston merkeissä.
Yks on ainakin selvää, Iin Vesilaitoksen johtaja on harvinaisen vastenmielinen tyyppi - mun inhokki numero yks!!!!
Oli muuten järkyttävä kokemus - vaikka ei tämän kummemmasta kokemuksesta ole kysymys - siis sun tontille voidaan tulla ja tehdä ihan mitä vaan, etkä sinä voi ku huuli pyöreenä yrittää äkistä vastaan. Uhkaillaan oikeustoimenpiteillä, jos ei kirjota allekirjotusta ja kartassa tienlaitaan vedetty punainen viiva voi tarkoittaa 8-10 metriä ihan minne päin vain. Voi saakeli... mä haluan muuttaa pois täältä Iistä - tää on aika paska paikka.

Lopputeksti ei jostain syystä näkyny... miksiköhän... tai ei ainakaan minulla näkynyt... jospa nyt.

Viikko siis kaikenkaikkiaan sekava... odotan mielenkiinnolla, kun maanantaina jatkavat kaivamista ja Paasorannantiellä jatkavat kaivamista - hujauttaisivat talon nurkan monttuun, pääsi keljuileen. Perjantaina alkuillasta lastasin makuuvaatteita ja kaikenlaista varustetta ja koirat autoon. Kävin hakemassa Annan varusteineen mukaan, kävimme ostamassa evästä ja suunnistimme Pitkäänkariin mökille, jossa Anna-Maija oli lasten kanssa. Teimme valmisteluja, kun mökille kerääntyy serkut ympäri Suomen ja Ruotsista perheineen Juhannukseksi. Lapset ja koiruudet pulikoi, vesirajassa ei ollut itikoita.... maalla niitä kyllä riitti. Piti suojat koiruudet pyyhkimällä ruokaöljyä korvanlehtiin ja mahan alle. Koirat ja lapset nautti rantaelämästä täysillä ja ei tarvinnut unta kenenkään houkutella. Mulla selkä vähä kenkkuilee, joten on parasta kompuroida sänkyyn, sunnuntaina odotettavissa lenkkeilyä - lue opastettua aluetuntemusta Piksun ja Lisan kanssa. Pääsee Ihku ja Wilma ihan sivistyksen pariin hyvässä seurassa. Niin, käytiin viikolla Lisa ultrauttaan ja kantava on.
Oikein mukavaa sunnuntaita...

kamerapulinaa ja tylsä siivouspäivä...

Kuvat: Räpsitty sieltä sun täältä Nikon D40, Objektiivi NIKKOR AF-S DX VR 18-200/3.5-5.6G IFED.
Siinä se nyt on - uusi kamera. Kuvia on tullu räpsittyä jo n. 1000 kpl -sekavaa räpsimistä sinne tänne - ilman että olisi perehtynyt käyttöohjeisiin puhumattakaan termeihin. Olen käyttänyt noihin kuviin Manuaalista säätöä.
Automaatilla kuvatessa ei välttämättä opi säätöjä tekemään.
Olen saanut työkaverilta hyviä vinkkejä, joista on todella apua... mutta kun kuvaa auringonlaskussa, auringonpaisteessa, vauhdissa ja kuvauskohteita riittää ympärillä... ja intoa on enemmän kuin taitoa... niin eihän siinä lopputulos ole aina toivottu.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että kamera saa olla millainen vaan, mutta jos sitä ei osaa käyttää niin ei voi syyttää kuin itseään. Joten odotan innolla valokuvauskurssia ja yritän tallentaa kaikki saamani ohjeet selkäytimeen. Valokuvaaminen vaatii malttia, onnea, intoa ja ehdottomasti asiaan perehtymistä. Mulla tuottaa kyllä tuskaa oppia ammattisanasto, joten oppimista ja perehtymistä riittää.... no tästä se lähtee.

Tänään olisi siivouspäivä... tosi tylsää. Tursakkeella on myös surkea päivä - pyykkikone on pyörimässä ja Tursake pelkää linkousääntä ja vielä kun otan imurin esille... maailmanloppu on lähellä. Toivottavasti Tursake pakenee vaatekaappiin piiloon, sillä ulos se ei pääse.
Koiruudet pääsee ulkotarhaan päiväksi, eilis-iltainen formulointi pitää ne tyytyväisenä ainakin iltapäivään asti.

Kun Nea ja Katja kävi pentuja kattoon ihasteltiin Wilman kuntoa ja ulkonäköä yhdestä suusta. Nea kysyi, mitä jos ilmoitetaan Wilma erkkariin ja minä, että mikäs siinä. No, eihän Wilma pitänyt karvaansa ja trimmasin sen jokinaika sitten. Siinä sai sanoa hyvästit erkkarireissulle ja Wilman lopuille karvoille. Nyt kun erkkarireissu peruuntui, voin lähteä Nean kasvattajapäiville koiruuksien kanssa.
Päivitin Ihkun sivulle jo uusia kuvia, galleriat ja Wilman sivu odottaa päivityksiä.
Nyt ei auta, kun nostaa persus penkiltä ja aloittaa siivous...
Jotta sais kunnon meiningin aikaiseksi, soitetaampa lopuksi, tai siivouksen aluksi -päivänsankari Tom Jonesin - Tomppa täyttää tänään 68 vuotta - yhteisesitys Engelbert Humppernikkelin ja Billy Prestonin kanssa.
Esityksen alussa on puhetta, mutta kyllä se Together kipalekki sieltä tulee. ... ja se linkki http://www.youtube.com/watch?v=0qaVW2SLGfg