Kuva: Ahonlaita metsämansikka melkein kypsä.
Kuva: Yhteislenkillä Kalkkisissa, Wilmalla arvonpönkitysluu suussa.
Kuva: Ihkulla ja Kikalla yhteinen sävel löytyy, Wilma ei alennu moiseen.
Kuva: Ihku ja Kikka - meillä voisi olla hauskaa.
Kuva: Kotona Iissä Kikka ja herkkuluu.Kotona ollaan ja toivutaan matkan rasituksista.
Lähdimme Tomin ja koiruuksien kanssa huristelemaan klo 5 lauantaiaamuna (korjattu) Klaukkalaa kohti. Matka meni hyvin ja nopeasti ilman ongelmia. Ville tuli hakemaan Tomin Klaukkalasta ja jatkoin snakujen kanssa näyttelypaikalle, josta Inka oli tarkoitus hakea.
Eläkeläispäiviä meille viettämään tuleva koiruus on siis Ingana av Thorarinn, V, IPO1 (WW Yasko vom Farbenspiel - Lorrie av Rasthaugen) "Inka" Sensen Mann kennelistä. Teimme paperit Tuulan kanssa ja juttelimme niitänäitä koiran historiasta. Kimi ja Tuula ottivat myös kuvia Inkasta.
Inka lähti reippaasti mun mukaan ja kun avasin auton takaluukun, se hyppäs heti häkkiosaan ja kävi maate. Snakut oli sijoitettu valmiiksi takapenkille ja uuden koiran autoon tulo ei aiheuttanut minkäänlaista protestia.
Kun meidän olisi pitänyt kääntää auton nokka Hauhoa kohti, jouduimmekin suunnistamaan takaisin kotia kohti. En voinut yhteensattumien vuoksi viedä Inkaa Nean kasvattajapäiville.
Sää oli helkkarin kuuma, ulkoilutin koirat, laitoin auton takaosaan peitteitä ikkunoihin ettei aurinko porota suoraan koiriin, kävin pikaisesti ostamassa matkaevästä ja nokka kohti paluumatkalle.
Suunnitelmien muututtua päätin mennä Viljon ja Anitan luo Kalkkisiin yhdeksi yöksi. Ennenkuin pääsimme perille sivutieltä pyöräti U-käännöksen tehnyt autoilija suoraan meidän auton kylkeen. Onneksi ennätin jarruttaa ja väistää hieman ennen törmäystä - jälki olisi ollut muuten ihan toista.
Toinen auto osui minun puolelle etuoven etuosaan ja pyyhkäisi koko vasempaan kylkeen jäljet. Kun näkee, että auto tulee suoraan kohti, törmähtää ja törmäyksen jälkeinen filminauha silmien edessä - voiko jatkaa matkaa ja vaikka ja mitä - olin aika pöllähtänyt saatuani auton pysäytettyä tien laitaan ja runnottua väkisin kuskin puoleisen oven auki.
Heti autosta ulospäästyä selvis, että vauriot ovat ainostaan pelleissä ja matkaa voi jatkaa. Soitimme kylkeenajajan kanssa 112 ja jäimme odottamaan poliiseja paikalle. Kummallakaan meistä ei ollu oma auto alla, minä olin heti tapahtuman jälkeen enemmän sekaisin, olinhan ollut heti tietoinen että toinen auto tulee eteen - törmääjä ei ollut nähnyt meitä ollenkaan. Kertoi tehneensä U-käännöksen sivutien liittymässä ja ei ilmeisesti katsonut ollenkaan oikealle, tuleeko autoja.
Koska sää oli helteinen otin koirat autosta ja vein varjoisaan metsänreunaan odottamaan vesikuppien kanssa.
Poliisien tultua toinen heistä tarkasti mun auton vauriot ja toinen kirjoitti raporttin, meidät puhallutettiin ja auton rekisteriotteet esitettiin. Vastapuoli sanoi, että syy oli hänen ja asia oli siltä osin selvä.
Vieläkin, nyt kun tapahtumaa muistelee, sydän hakkaa sataa ja tuhatta.
Viljon luona piti käydä ensin koiruuksien kanssa pikku lenkillä, että saa mielen rauhoittumaan. Niin ja koirat tuli heti tosi hyvin toimeen keskenään. Wilmalla oli oma tuttu asenteensa - minä olen sitten pomo, mutta ei missään nimessä uhitellut tai muuten haastanut riitaa.
Inka ei ole niitä riitaahaastavia koiria, mutta näyttää muuten olevan oikein leikkimielinen ja vilkas tapaus. Viljolla ja Anitalla on 10 vuotias belggari - leikattu Ami uros ja kaikki tuli keskenään sopuisasti toimeen. Illan mittaan tuli esille, että Inka ja Ihku menee sekaisin nimistä - jotan Inkasta kastettiin Kikka.
Lauantai-iltana koirat pääsi rantasaunan rantaan uimaan ja formuloimaan, ennenkuin vetäydyimme asuntovaunuun nukkumaan. Kikka nukkui omassa isossa sängyssä, snakut tuli nukkumaan mun jalkopäähän.
Sunnuntaiaamuna suunnistimme auton nokan koti Iitä ja kotona olimme klo 15 aikaan. Kikka saa olla pihalla irti, paitsi silloin kun kissat ovat pihalla - Kikalla on selvästi kissan takaa-ajo halu ja siinä on työmaa edessä, että saadaan se kissoja sietäväksi.
Koiruudet järsii parast aikaa eteisessä naudan potkaluita - joten hyvin toimeen tulevat.
Kyllä noi pitkät reissut ovat raskaita, matkasta saa siedettävän kun pysätyy usesti, ulkoiluttaa koiria ja huolehtii niiden hyvinvoinnista. Radioa tulee kuunneltua ajon aikana ja se tuli selväksi että en edelleenkään voi sietää Alivaltiosihteeri-ohjelmaa.
Vaikka kolarin seuraamukset olivat ns. vähäiset pitää minun nyt soittaa vakuutusyhtiöön ja sopia tarkastus, korjaus jne.. minulla pitää auto olla käytössä ainakin joka tiistai - joten kyllä pienikin vaurio aiheuttaa toimenpiteitä ja sovittelua.
Kun Sinikka ilmoitti perjantai-iltana että Inkan on haettavissa, pesin ja tein siistimistrimmin snakuille, pitäähän niiden olla siistissä kunnossa Nean kasvattajapäiviä ajatellen. No, ei päästy esittäytyyn kasvattajapäiville mutta ompahan snakut edustuskunnossa - vaikka ei ne koskaan taida olla sen näköisiä, ettei kehtais esille viedä. Itte on vain niin kriittinen, että ei tursakkeita viitti esille viedä.
Nyt päivän hommiin, ulkona tihuutta vettä, itikoita ja kaikenlaisia verenimijöitä pörrää ulkona triljoona
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Lisätty maanantai-iltana.
Puhelinluetteloilla ei näytä tekevän enään mitään. Soittelin pariin Pohjolan numeroon tavoitellessani vahinkotarkastajaa, ekassa numerossa tuli teksti - numero ei vastaa, tokassa alkoi automaatti luetteleen OP:n palvelunumeroita (Osuuspankin). Joten jälleen pelasti google ja Pohjolan sivuilla oli infoa, että auton voi viedä suoraan korjaamolle, jossa otetaan kuvat ja erillistä tarkastajaa ei tarvita.
Soittelin Iiläisille korjaamoille - ensimmäisessä oli alkamassa viikon kuluttua kesäloma ja sieltä suositeltiin Iin Autofix:iä. Soitto sinne ja heti sovittiin milloin voin tuoda auton näytille, siellä otettiin kuvat ja kerrottiin, että kuskinpuoleinen ovi menee vaihtoon, etulokasuoja vaihdetaan ja takasivuovi pintakäsitellään.
Sovimme alustavasti, että vien auton 8.7 jaon jälkeen korjaamolle ja saisin (toivottavasti) auton seuraavana maanantaina.
Jouduin vielä soittamaan tapahtumapaikan Poliisilaitokselle, minun piti saada tietoon vastapuolen tietoja korjaamoa varten. Ei tosiaan tullut kolaripaikalla mieleen, että tarvin mitään tietoja sillä Poliisit aikoi postittaa mulle paperit.
Tapahtumapaikalla voi olla siis tosi blondi, kun Poliisit hoitaa kaiken.
Edessä on siis ainakin viikoton jakso ilman autoa, no onhan sitä pärjätty muutama vuosikin ilman autoa... mutta nyt kun se on työkaluna niin vähän toinen juttu.
Iltapäivällä kävi Wilman Lyyti-pentu ensimmäisessä siistimisessä. Ajeltiin posket ja kaula ja takapeili, siistittiin korvat ja tassut. Lyti on perinyt isänsä seisonnan, seisoi tosi ryhdikkäästi aina pysähtyessään. Wilma ja Ihku ei esittäny parasta puoltaan, olivat sitä mieltä että näytetään heti snakuformulat ja rajut leikit. Lyytin karva on tosi pehmeää ja pitää suunnitella miten tehdään sitten isompi trimmaus. Lyyti meinas aluksi siistimisestä, ettei alistu moiseen, tiukka komento ja herkut sai muuttumaan ajatukset ja siistiminen meni lopulta tosi hyvin.
Anna ennätti käydä eilen katsastamassa Kikan ja on lähtenyt tänään muutamaksi päiväksi Kuusamoon leirille.
Iltapäivällä kävi Wilman Lyyti-pentu ensimmäisessä siistimisessä. Ajeltiin posket ja kaula ja takapeili, siistittiin korvat ja tassut. Lyti on perinyt isänsä seisonnan, seisoi tosi ryhdikkäästi aina pysähtyessään. Wilma ja Ihku ei esittäny parasta puoltaan, olivat sitä mieltä että näytetään heti snakuformulat ja rajut leikit. Lyytin karva on tosi pehmeää ja pitää suunnitella miten tehdään sitten isompi trimmaus. Lyyti meinas aluksi siistimisestä, ettei alistu moiseen, tiukka komento ja herkut sai muuttumaan ajatukset ja siistiminen meni lopulta tosi hyvin.
Anna ennätti käydä eilen katsastamassa Kikan ja on lähtenyt tänään muutamaksi päiväksi Kuusamoon leirille.
