Kuva: surkea kuva Lisasta, Ihkusta ja Wilmasta syömässä metsässä heinää.Vielä eilisiltaan, oli muuten erittäin komeaa "ilotulitusta" taivaalla myöhäisillassa, salamat valaisi koko eteläisen taivaan yli tunnin ajan monta kertaa. Ukkosen jyrinää ei kuulunut, kerran olin kuulevani kaukaista, kaukaista kuminaa.
Tänään koiruuksilla oli taas häkkielämää muutaman tunnin päivällä ja kun Pekka tuli kotiin lähdimme tietty vielä katselemaan sieniä. Ajoimme ensin Kotakankaalle, josta ei löydetty kuin muutama hapero. Vaihdoimme paikkaa ja ajoimme Laitakariin. Siellä lähdimme Pekan kanssa eri suuntiin, minä hortoilin koirien kanssa aivan rannan tuntumaan - sienisaalis olematon. Pekka oli löytänyt muutaman herkullisen tatin ja karvarouskun.
Yritin ottaa aikani kuluksi muutaman kuvan koirista, mutta eihän ne malttanut pysähtyä kuvattaviksi. Heinänsyönti hetki jossa kuvakulma aivan onneton, mutta jotain jäi muistoksi aurinkoisesta illasta.
Ja tuohon otsakkeeseen viitaten. Ihkulle on opetettu - oikeammin sanottuna teetetty, perso kun on - erilaisia temppuja. Tänä iltana se on saatu hyppään Pekan selän päälle, kuljettamaan metalliesinettä ja hyppäämään suorilta jaloilta ylöspäin ihan noin vain - kannustimena uunissa paistettu lohi. Wilma ja Lisa yrittävät olla kovasti mukana tempuissa - Lisa ihan seuraneidin ominaisuudessa, Wilma kantaa myös metalliesinettä, mutta nyt onkin ollut pointti saada Ihku kantamaan, sillä aiemmin ei ole vielä tärpännyt. Kaikki saa kuitenkin aina palkinnon keittiössä ja tempun suorittanut aina ensin.
Tästä on nyt hyvä jatkaa ja takaan että temput onnistuu seuraavalla kerralla, vaikka palkintona olisi vain ruisleivän kannikka.
Pekka teki uunilohelle sienikastikekuorrutuksen ja vaikka en ole mikään kalan ystävä - herkullista oli.
Huommena odottelemme Kajaanin vieraita kattomaan snakuja livenä - tähän hävityksen kauhistukseen. On mukava kuulla, mitä mieltä he ovat näistä vauhtiparroista.
Päivi on tulossa myös reenaamaan ja toivottavasti ottaa Masin mukaan, on ollut sakemanni-ikävä taas viimme päivät ja olisi ihana nähdä Masipoikaa pitkästä aikaa. Päivillä on ollut aiemmin mukana Opri, mutta vaikka se onkin Feisyn tytär ei siitä tule niin elävästi mieleen Feisy niin kuin Masista.
Nyt voi sitten köllähtää vatsa täys untenmaille, että jaksaa taas huommena keksiä mukavia aktiviteettejä snakuille, jos vaikka lähtis Päivin kanssa käymään tuolla koulutuskentällä, jonku snakuparran kanssa.
Oikein Hyvää Yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti