Kuva: ei ainakaan voitatteja, mutta olivat niin kauniita, että piti ottaa kuva.Tämä päivä on ollut yhtä haipakkaa. Heti aamusta koiruuksien kanssa auton tankkaus- ja kauppareissu, paluumatkalla poikettiin tunnin metsälenkille ja bongasin sieltä paljon hyviä voitatteja... ei ollut astiaa mukana joten jäi keräämättä. Lenkin jälkeen koirille ruoka ja minä sain tehdä rauhassa jonkin aikaa työhommia koneella. Puolenpäivän jälkeen lähdin pyöräileen Haminaan ja Wilma pääsi mukaan, Lisan ja Ihkun jäädessä häkkiin.
Kotiin tultuamme vaihdoimme Wimpulan kanssa ajokin autoon, haimme Pekan töistä ja kun kerroin voitateista eihän siinä muu auttanut kun lähteä ne porukalla keräämään.
Sienireissulle pääsi kaikki koiruudet mukaan ja pari tuntia keräsimme sieniä koirien formuloidessa ja syödessä marjoja.
Voitatit ovat työläitä puhdistaa ja teimme Pekan kanssa urakalla hommia tunnin verran, ennenkuin saimme sienisaaliin puhdistettua.
Nyt on sitten olo väsynyt mutta onnellinen ja taas on väärä luulo, että koiruudet olisivat koivet oikosenaan untenmailla - mitä sitä hulluja, ei edes Wilma 9 km pyörälenkin ja metsäformuloinnin jälkeen... ovat virtaa täys ja Ihkun piti ottaa pihalla formularinkiä... kun ei liikuntaa näköjään muuten saa - näyttää tuumivan.
Wilmahan on puhetta vaille ja "lellari" ja omanarvonsa tunteva. Kun olemme liikkeellä Pekan nykyisellä autolla, koiruudet ovat yleensä vapaana, farmarista on takapenkit kaadettu ja niiden pitäisi siis tyytyä olemaan takaosassa. Mitä tekee Wilma.. se aloittaa heti alkumatkasta neuvottelut tuhinalla, huokailuilla ja korvaan supattamalla "saanko tulla etupenkille". Jos olen yksin liikenteessä, annan yleensä luvan ja Wilma hyppää välittömästi kartanlukijan penkille. Jos Pekka on mukana, sanon Wilmalle että kysy Pekalta lupa ja niin Wimpula supattaa Pekan korvaan asiansa. Jos Pekka antaa luvan tulla, Wilma hyppää Pekan syliin, minun ajaessa - Wimpula tuijottaa todella hankalassa asennossa Pekan sylistä minua koko ajan - ihan kuin sanoen, että käske toi Pekka takatilaan, mulla on hankala olla tässä.
Tänään paluumatkalla Wilma ei saanut lupaa ja se piti omaa tuhinaansa koko matkan tuijottaen minua niskaan ja pitäen päätään minun selkänojan reunalla... jos katse olisi voinut porata olisi minun niskassa pari terävää reikää.
Joo ja tiedän, tiedän... koirien olisi turvallisinta matkustaa joko häkissä tai valjaista turvavöihin kytkettynä. Onneksi poliisit eivät ole vielä pysäyttäneet meidän retkuetta... ei päätä silitettäs. Ottenhäkki siirrettiin autoon, mutta kun takapenkit piti jossain vaiheessa ottaa käyttöön häkki nostettiin autosta pois ja koirat hilluu jälleen autossa vapaana.
Hyi minua, hyi.
Koiruudet on saanu viimme aikoina sen verran liikettä, että Ihku on nuorena koirana hoikistunut vähän liikaa. Sillä ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa ropassa. Nyt on lisättävä sen ruokintakerrat kolmeen kertaan päivässä. Lihaksia löytyy kyllä kaikilta koirilta, mutta Ihku on ainoa, jolla vyötärö kapenee... muistuttaa melkein vinttikoiraa.
Vanhana sakemanni-ihmisenä Ihku on just "oikeassa lihassa", mut snaku saa olla kyllä edes vähän tuhtimpi.
Vauhdikkaan ja ulkoilma-rikkaan päivän kruunaa uni... eiköhän noi snakut kans rauhotu pikkuhiljaa... joten Hyvää Yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti