Kuva: tammikuussa syreenissä nuput.Lohdutonta voi olla monenlaista, nyt olen pari päivää miettinyt että viimmepäivien säätä voi kutsua todella lohduttomaksi.
Piha on pelkkää jäätä ja vettä, siellä täällä vähän lunta jonka olla on vettä. Aurinkoa ei ole näkynyt päiviin, pimeää, märkää, harmaata - ei toivoisi Suomen talvien muuttuvan tälläisiksi.
Nyt kun ei olla päästy pariin päivään koirien kanssa kunnon lenkille, Ihkudaa sai eilen sisällä formulahepulin. Revitteli ihan kunnolla taloa päästä päähän, välillä hyppeli huonekalujen päällä - no pitäähän sitä saada välillä vähän purkaa ylimääräistä energiaa.
En tiedä johtuuko lohduttomasta säästä, mutta olen viimme päivinä muistellu paljon Feisyä. On aivan ihmeellistä, kuinka käsi muistaa sen karvan silityksen tunteen, silmä muistaa auringonsäteet karvassa, korva muistaa tassujen äänen ja hengityksen sekä huokauksen ennen nukahtamista ja paljon, paljon muuta.
Minulla ei ehkä ole niinkään rotua ikävä, vaan hienoja upeita persoonia -yksilöitä.
Nykyisen sään vallitessa, on hyvä ettei Muorien tarvitse luistella jäisellä pihalla.
Tänään olisi vielä töihin lähtö edessä, huominen menee muuttoapuna.
Nyt ei auta, kun tiputtaa kolmas kupillinen kahvia ja ottaa itseään niskasta kiinni. Wilma ja Ihku ovat jo ulkotarhassa - se on ainoa paikka meidän pihalla jossa on puhdasta lunta - ei vettä eikä jäätä.
Torstai toivoa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti