Vapaapäivän ratoksi..

Kuva: Työkaverin tytär Vilma osallistui Ihkun kanssa Illinsaaren mätsärissä lapsi&koira kisaan viimme sunnuntaina - huomatkaa esittäjän ylväs esiintyminen :).

Kuva: Ihku, Anna ja Johanna Illinsaaren mätsärissä. Mätsärikuvat Tanja Heikkonen.

Kuva: Ei sittenkään kuollut, vaan nukkuva uros partamonni.

Kuvat: Annikki, Tommi ja Milla pitäytyivät ohikulkumatkalla tiistaina. Vauhdikasta formulointia pallon perässä.

Heräsin aamulla jo viiden aikaan, nyt on aamupäivä enkä ole saanut mitään näkyvää aikaiseksi.
Takautumaa
Viimme sunnuntaina Ihku lähti Annan ja Johannan kanssa Illinsaaren mätsäriin. Ihkulla olikin vientiä, kun työkaverin tytär Vilma pyörähti ensin sen kanssa lapsi&koira kehässä. Vilma-handleri oli ottanut tehtävän asiaan kuuluvalla arvokkuudella ja tapahtuma ei varmasti unohdu ihan pian Vilman mielestä :).
Anna ja Ihku pyörähtivät myös kehässä, saivat parikilpailussa punaisen nauhan, tuomari oli kehunut parin yhteistyötä, Ihkun ryhtiä ja lihaksia... ja olikohan kehunut myös liikuntaa...? Punaisten voittaneiden kehässä Anna ja Ihku sijoittuivat seitsemänneksi - kehässä kolmetoista osallistujaa.
Anna myösi jälkeenpäin, että jossain vaiheessa oli jännittänyt. Johanna kyllä todisti, ettei Annan jännittämistä huomannu ulospäin.
Nyt Anna ja Johanna ovat innostuneet poimimaan puolukoita myyntiin, saavat vähän taskurahaa... hatun nosto reippaille tytöille!

Eilinen tiistai oli pitkä päivä. Ensin jako, sitten pyörähdin kotona ulkoiluttamassa koiria ja samaan aikaan tuli Milla, Annikki ja Tommi ohikulkumatkalla näyttämään Millaa. Kun Milla selvis alkujärkytyksestä Wilman, Ihkun ja Kikan syöksyessä pihalle tutkimaan tulokasta ei ollut mitään ongelmia koiruuksien kanssa. Pallon perässä juostiin ja Milla formuloi myös ihan muuten vaan. Kikka oli melkoinen haka pallon saamisessa, Ihku ei jäänyt huonomaksi vaan rupes ottaan pallon Kikan suusta.
Valitettavasti vauhdikkaista koiruuksista ei kuvat oikein onnistunu ja yritys saada Millasta hyvää poserauskuvaa ei onnistunut ollenkaan... eihän sitä paikalla voi olla sekuntia kauempaa, kun on kavereita piha täys.
Milla oli vahva runkoinen ja luustoinen, mutta tässä kehitysvaiheessa hieman takakorkea nuori koiruus.

Meillä jatkuu narttujen juoksut, Kikalla taitaa olla tärppipäivät, Wilmalla ihan lähipäivinä ja Ihkulla myös tulollaan. Toivottavasti saan pidettyä koirat taas erillään sulhasista, vaikka niitä pihalla pörrääki. Sunnuntaina otin avuksi irtokoirahäätöön vesiletkun ja painepesurin. En uskalla pitää koiria yhtään ulkotarhassa, saavat tyytyä sisällä oloon.
Eilen käytiin altaan lenkillä Anna-Maijan ja Turbon kanssa. Ajateltiin, ettei Turbo vielä ymmärrä juoksujen päälle mitään. Kyllä se sen verran ymmärsi, että nokka pitkällä haisteli tuoksuja ja kulki vuorotellen jokaisen perässä. Yleensä altaalla saa kulkea rauhassa lenkillä, mutta liekkö kaunis aurinkoinen sää saanut koiraihmisiä liikenteeseen... sillä porukkaa oli liikkeellä ihan "haitoksi asti". Jatkuvasti piti kytkeä koirat, joko ohiajavien autojen tai vastaantulevien koirakkojen vuoksi. Kikalla on ärsyttävä tyyli, kun kohdataan vastaan tulevia koiria se ampaisee salaman nopesti edestäni vastaantulevan koiran luo. Vaikka eilen osasin varautua siihen ja varottelin Kikkaa jo hyvissä ajoin, että pysyy sivulla... sillä silmänräpäyksellä kun vilkaisin vastaantulevia Kikka teki taas syöksyn kohti jo melkein ohi mennyttä koiran. Joo ja vaikka Kikka ei missään nimessä ole vihainen, niin tapa raivostuttaa minua tosi paljon. Aion kitkeä sen pois hetimiten vastaantuloharjoituksissa ja heti sillä mielellä, että moinen jää Kikalta unholaan.
Illalla oltiin sitten kaikki ihan naatteja, myös Ihkulle maittoi uni. Koiruudet on järsineet naudan potkaluita koko aamun.

Ollaan muuten koiruuksien kanssa viikonlopulla vartiointitehtävissä pari yötä. Nyt pitää vain toivoa ettei sada ja olis muutenki hyvä sää. Onhan ne pitkiä tunteja, mutta voi sitä yön viettää vaihteeksi valvoen... koiruuksille uusi kokemus :). Meillä on seurana Tanja ja Edi.
Mukavaa keskiviikkoa!

Viikon viimeinen päivä

Kuvat: Lisan pennuista uros ja iso narttu, kuvattu 4.9.08 pentusiistimisen jälkeen.

Taas on varhainen sunnuntaiaamu. Heräsin Kikan tassutteluääniin ennen kello kuutta. Lämpömittari näyttää nollaa ja on oikein kirkas aamu.
Kävin torstaina tekemässä pentusiistimisen Lisan kahdelle pennulle, sillä ne oli lähdössä maailmalle. Toinen narttupentu lähtee myöhemmin ja pentusiistiminen tehdään lähempänä pesästä lentoa.
Narttupentu oli sitä mieltä, ettei siistimistä tehdä, mutta alistui siistimiseen kun ei annettu periksi. Palkintolihapyöryköillä tais olla käsittelyn sietämiseen jonkinlainen vaikutus. Urospentu niskuroi aluksi, mutta alistui käsittelyyn narttua nopeammin. Saa nähdä millainen taisto käydään temperamenttisen pikkunartun kanssa.

Olen ollut viimme aikoina tosi haluttomasti koneella, pakolliset työhommat ja sen lisäksi ei juuri mitään ylimääräistä. Taitaa olla jonkilaista syysväsymystä päätetyöskentelyyn.

Anna oli eilen taksvärkkipäivätöissä meillä. Trimmattiin Ihku ja Wilma loppuun, sitten Anna kävi partojen kanssa lenkillä sillä aikaa kun minä siivoilin karvoja huushollista. Innostuin myös konttamaan lattiat (luutuamaan) ja Anna pesi sillä aikaa Ihkun ja Wilman. Kylläpä koirista tuli kiiltäväkarvaisia, niin että silmiä häikäisi. Nyt on sitte syys siistiminen tehty parroille.
Käytiin sitte Annan kanssa syömässä ja jälkiruuaksi herkuteltiin jäätelötötterö torin laidalla istuen... oli aivan uskomattoman ihana aurinkoinen ja lämmin ilma.
Tänään Anna menee Ihkun kanssa Match Show:n Illinsaareen, minä en saa lähtä mukaan :). Johanna lähtee Annalle henkiseksi tueksi. Sanoin Johannalle, että ottaa kuvia... ja toivottavasti tulee yhtä kaunis ja lämmin päivä kuin eilen.

Naapurin Ilkka on suorittanut viimme viikolla Hämeenlinnassa koiransa Jyryn kanssa vartiokoirakokeen hyväksytysti!!
Taitaa olla Pohjois-Suomen ainoa kokeen suorittanut koirakko. Vartiokoirakoe on vaativa ja sitä ei helposti läpäistä. Sen vuoksi vartioliikkeiden käyttämät vartiokoirat on vähentyneet aiemmasta todella paljon.

Iltasella on tarkoitus mennä Tanjan ja Edin kanssa marjaan, kävimme yhtenä iltana samassa paikassa ja päätimme jättää osan marjoista vielä kypsymään. En ota koiria mukaan, kun siellä kasvoi sankasti heinää, josta irtosi "vihneitä". Vielä eilen sai snakuista harjata vihneitä pois.

Kikka aloitti juoksun toissa viikolla, Wilman ja Ihkun juoksu alkoi tällä viikolla... saa olla tarkkana taas, ettei irtokoiria ilmesty pihalle.
Ihkun juoksu onki sopivasti, sillä silmäpeilaus, lonkka- ja kyynärpääkuvaus on ohjelmassa jonki aikaa synttäreiden jälkeen.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja tsemppiä... itse kullekki.

Lisan pennut

Kuva: Lisan pennut, kuvattu sunnuntaina 31.8.2008.Kuva: Lisan urospentu.
Kuva: Lisan "iso narttupentu".

Kuva: Lisan "pieni narttupentu".

Piksu pyörähti jokin aika sitten pentujen kanssa meidän pihalla. Olivat tulossa eläinlääkärin pentutarkastuksesta.
Uroksella molemmat kivekset, kaikilla normaalit pentupurennat ja kaikki Ok.
Kelpaa sitä valmistautua omiin koteihin lähtöön... jos Piksu raskii luopua vilpereistä. Olivat tosi reippaasti meillä pihalle - aiemmin tuntemattomassa paikassa ja heti löyty kävyt ja kivet. Meidän koiruudet haukku eteisin ikkunassa, eivät päässeet tutustumaan pentuihin.
Huommena pitäisi tehdä pennuille pentutrimmi... toivottavasti ovat väsyneitä ja puolitajuttomassa tilassa. Minulta toi trimmi ei käy niin nätisti ja näppärästi kuin esim. Nealta.

Sitäsuntätä....

Kuva: IiTunes festareilta, kuvassa Forensic.
Kuva: Syksyn ensimmäiset ruskalehdet.Kuva: Marjastusreissulla Anna kiipes hirvitorniin ja Ihku ihmetteli.
Kuva: Oijärvi.

Kuva: Tällänen löytyy Oijärven keskustasta.

Kuva: Joo ja tätä kohti ollaan menossa :).
Lauantaina oltiin Annan ja Johannan kanssa IiTunes festareilla. Ensin oli lasten tapahtuma ja sitten alkoi live musa soida. Minäki vanha korppu otin tuhottomasti kuvia raskasta heviä soittavasta Forensic-bändistä ennen kotiinlähtöä. Anna ja Johanna eivät kestäneet kuunnella sitä :). Kajareissa oli sen verran volymiä, että sisuskalut etti uutta paikkaa ja sydämmen rytmit tais mennä kohilleen... viimmeksi sydämmen rytmejä säädeltiin Rollareiden konsertissa.
Oli miten oli, niin kannatan kaikenlaisia taiteellisia live tapahtumia sen vuoksi, että se vähän tasapainottaa kotona kuunneltua "mono-musiikkia".
Sunnuntaina käytiin marjassa - puolukoita poimimassa. Tehtiin sellainen havainto, että niitä ei ole perinteisissä paikoissa vaan piti ettiä uusia marjastusmaita.
Puolukat ovat nyt just sopivia hyytelöön ja myöhemmin kypsyttyään pitää tehdä mehua... se on tosi hyvää.

Löysin seuraavan ohjeen netistä Keittokirja Finfood:n sivuilta http://www.finfood.fi/finfood/ff2.nsf/0/39f9b7daa143d50ec225694a0041ad12?OpenDocument

2,5 kg puolukoita tai 2,5 l puolukkasurvosta2 l vettä25 g viinihappoa500 g sokeria / litra mehua
Puhdistetaan ja survotaan puolukat. Liuotetaan viinihappo puoleen litraan vettä. Lisätään seos ja loput vedestä puolukoiden joukkoon. Sekoitetaan hyvin. Jätetään mehustumaan 1 - 2 vuorokaudeksi. Mehustumisen jälkeen siivilöidään puolukoista irronnut mehu kaksinkertaisen sideharsokankaan läpi sekoittamatta. Lisätään sokeri ja pullotetaan mehu. Säilytys viileässä. Sopii ruoka- ja janojuomaksi vedellä laimennettuna.
Ohje: Arktiset Aromit ry

Maanantaina käytiin Pekan kanssa Haaparannassa ja ajettiin takaisin Oijärven kautta. Käytiin kahvilla Oijärven keskustassa olevassa baarissa... ja helkkari - onneksi oli kuumaa ja hyvää kahvia, sillä baari oli kylmä kuin pakastin. Oli nimittäin tosi viileä pohjoistuulinen sää ja baarin pation puoleinen ovi oli auki ja tuuli suoraan sisälle. Juotiin äkkiä kahvit ja autoon lämmittelemään. Tulipahan nähtyä taas vähän kotiseutua, Pekka tunsi paikalliset tiet, koska on ajanu joskus puuta niiltä seuduilta.
Muuten, ennen Torniota oli järjestetty rengasratsia (jota tehdään koko massa tämän viikon ajan) eräälle levikkeelle. Ratsiaa tehtiin Torniosta Kemiin päin mentäessä ja kun ajelimme paikan ohi, näimme kun poliisi ohjas liikennettä levikkeelle. Muutama auto ei kääntynyt levikkeelle vaan ajoivat suoraan. Hetken kuluttua kuului Lapin radiosta, hei autoilijat siellä ohjaa poliisi liikennettä eikä tietyömies. No joojoo, ei tainnut olla siitä kyse, ettei liikennettä ohjaavaa henkilöä tunnistettu poliisiksi.
Auton renkaanpaineet pitäisi tarkistaa vähintään kerran kuussa, minimi kulutuspinta 1,6mm (tosi vähä) - suositus 4mm ja mitä leveämpi rengas jossa kulutuspintaa vähän, sen vaarallisempi yhdistelmä liikenteessä.
Täytyy tunnustaa, että minä en edes osaa tarkistaa renkaan ilmanpaineita ja tiedän, että parast aikaa autossa on kohtuu huonot renkaat... sen on huomannut jakopäivinä.
Mut pitäisi pärjätä talvirenkaiden vaihtoon saakka, niin ajattelee varmasti moni muuki. Meillä pitäisi olla hyvät talvirenkaat odottamassa vaihtoa, Pekka kävi viimme syksynä ostamassa Haaparannasta uudet talvirenkaat, siellä ovat halvempia kuin Suomen puolella.
No sitten päästään nahkiaisiin (on ympyräsuisiin kuuluva leuaton kala, joka nousee loppukesällä tai syksyllä merestä jokiin kutemaan) tai nahkisiin kuten Iissä sanotaan. Nahkinen on suurta herkkua monelle, sitä joko rakastetaan tai inhotaan.
Appiukko oli keittänyt nahkisvellin sunnuntaina ja Pekka kävi syömässä sitä neljä viis lautasellista. Minä en moiseen herkkuun koske, mua säälittää kun nahkiset tapetaan suolalla. Joskus aikoinaan appiukko ei voinut millään ymmärtää, etten syö nahkisia - eikä ymmärrä varmaan vieläkään :).
Uunissa paistettujen nahkisten tuoksu leijailee melko monesta mökistä Iissä näinä päivinä. Meilläki Pekka on joskus paistanu itte nahkisia leivinuunissa. Sattuipa kerran paiston jälkeen, että mun sisko tuli kylään ja kysyi nahkispalat nähtyään, että onko tämä lohta. Joo, me ollaan tosi hyvin perillä noista kalatuotteista :), me tietysti, että on on ja sisko söi muutaman palan paistettua nahkista. Kun hetken kuluttua kerroimme että olet syönyt juuri nahkista, sisko meni ulos työnsi sormet kurkkuun ja oksensi palat pois. Minä tekisin varmaan saman, jos erehdyksessä söisin nahkista.
No nyt kun vesi herahti kielelle laitanpa tähän vielä nahkisherkku ohjeet ja ihan Iin murteella;

Reseptejä murteella http://cc.oulu.fi/~tariko/vanhahamina/resepti.htm

Rouva Eevi Viinamäki
Etikkanahkiset
Ensin nahkiset takitettiin eli puhistettiin limasta eli takista. Sen jäläkeen ne paistettiin uunisa hiilloksella. Paistetusta nahkisesta näkkee, onko se paistettu takittamatta: puhistamaton paistuu kullanruskiaksi, puhistettu hiillostuu mustaksi. Paistamisen jäläkeen nahkinen upotettaan etikkavetteen, johon lisätään vähä sokeria, laakerinlehtiä ja pippuria. Soppii suolukaksi ja muun ruuan lisäksi. Syyvään sormin.

Nahkisvelli
Elävät nahkiset pannaan astiaan ja suolaa sekkaan. Ku kiemurtelevat nahkiset on kuolleet, ne pestään monesa veesä puhtaaksi limasta.
Nahkiset palotellaan, potut lohkotaan. Keitetään kypsäksi suolalla maustetusa veesä. Suurustettaan maitoon sevotetuilla vehenäjauhoilla.

Monet on herkut, ei voi muuta sanoa... nahkinen on kuulemma tosi hyvää joten ei ku herkuttelemaan.

Anna ja Johanna ovat useana päivänä touhunneet partojen kanssa ja käyneet niiden kanssa lenkillä. Ei voi kun ihmetellä tyttöjen energiaa, koulupäivän jälkeen lenkittävät ja touhuavat partananaamojen kanssa ja päivän päätteeksi käyvät omien koirien kanssa iltalenkillä. Se nuoruus, se nuoruus.

Tänään on vapaapäivä ja pitäisi tehdä allasrutiinit. Sadetta on luvattu iltapäivästä, joten koirien kanssa pitää käydä metsälenkillä ennen sitä. Aurinko paistaa komeasti ja lämmintä on muutama aste. Mukavaa päivän jatkoa.

Vähä sekava viikko...

Kuva: Puolukat alkaa kypsymään... tällä hetkellä ovat ns. hyytelöpuolukkavaiheessa.

Kuva: Kurjet kaukana taivaalla.Kuva: Normaalikesänä tässä on pieni notkelma. Nyt sadekesän jälkeen metsälampi.

Maanantai ja tiistai oli yhtä hulinaa ja olihan pikkasen hyvä mieli, kun huomas että olemme työporukalla tehneet todella hyvää työtä :). Se korvas kaiken kolotuksen ja väsymyksen.... tai tuli hyvä mieli ja monen päivän väsymys.

Keskiviikkona päästiin vihdoin koiruuksien kanssa marjastuksen makuun. On kiire poimia mustikoita, ennen kuin ne naistuu ja pakkanen panee. Minulla oli kaksi astiaa mukana, toiseen mustikoita ja toiseen puoliraakoja puolukoita, joista tulee hyvää hyytelöä, eväänä mehupullo ja ei k menoksi.

Koiruudet löysi eka paikassa linnunraadon ja Kikka ennätti ryöstää raadon itselleen paeten kauemmas herkuttelemaan. Kuuliaisena koirana Kikka tuli herkku suussa luo, kun kutsuin. Seuraava käsky tulikin sitten tiukemmin "irti" ja raato mäjähti maahan. Vein lauman kauemmas raadosta ja jatkoin marjastusta. Wilma ja Kikka malttoivat pysyä pois raadon luota, mutta yllätin Ihkun useamman kerran hiippailemasta äänettömästi raadon luo. Ei auttanut, kuin lähteä kauemmas raadosta.

Minä en ilenny koko raatoon koskea, työkaveri kertoi että kun heidän saksanseisoja löytää jotain metsästä hän viheltää Edi koiran luo ja koira luovuttaa löydöksen Tanjalle makkarapalasta vastaan. Kääk... Tanjan on otettava Edinltä vastaan vaikka minkälainen raato. Naurettiin, että ei ku kertakäyttöhanskoja metsään mukaan ja kun Edi istuu asennossa Tanjan edessä raato suussa, niin Tanja sanoo että odotappas Edi, laitan ensin hanskat käteen.

No, sain kerättyä mustikoita astian täyteen ja vähän puolukoita. Wilma ja Ihku söivät kilpaa marjoja ja sain opetettua myös Kikalle marjastuksen saloja. Hyvin näytti marjat kelpaavan. Käytiin pikaisesti kotona ja lähdettiin hetken kuluttua uudelleen liikenteeseen. Oli oikein kunnon ulkoilupäivä.
Metsässä on mukava olla, on hiljaista ja voi ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä ihan ittekseen. Koiria pitää kyllä seurata tarkkaan, niiden käytös ilmaisee paljon aikaisemmin, kuin mitä itse kuulis onko muita kulkijoita lähistöllä.

Pekka tulee viikonlopuksi kotiin ja jos sää sallii niin, eiköhän me vietetä paljon aikaa metsässä.

Anna ja Johanna keksivät tehdä eilen illalla koirille pyppyradan pihalle... kaikenlaisista vermeistä. Oli mukava katsoa, kun koirat oliva innoissaan mukana ja tytöt juoksi ja touhus hikihatussa koirien kanssa.
Turbo tulee meille tänään päivähoitoon... joutuu ulkotarhaan Kikan tai Ihkun kanssa. Toivottavasti omat parrat järjestää Turbolle aktiviteettia koko päiväksi, ulkotarha sille on ainaki uusi kokemus.

Sää on pikkuhiljaa viilentynyt niin, että kesävaatteet voi huoletta viedä talvivarastoon ja tuoda lämpimät vaatteet tilalle. Eipä tarvinnu montaa kertaa hellevaatteita päällä pitää... no se oli sitten tälläinen kesä.
Kovasti odotan, että tulis kaunis, kuulas ja aurinkoinen syksy.
Toivossa on hyvä elää sano lapamato ja kuoli.

Nyt Turboa vastaanottamaan... mukavaa viikonloppua!

Sunnuntaiaamua!

Kuva: Auringonlasku altaalla.Kuva: Kalastaja altaalla.

Kuva: Poro jolkottelee, kuvattu auton ikkunasta Yli-Iin tiellä.

Kuva: Sateenkaari ja lehmiä laitumella, kuvattu Yli-Iissä.

Kuva: Paten pentu - yksi kymmenestä.
Heräsin kuuden aikaan ja tuntui että pahasti kesken unien, ei ku ylös mielessä rästihommat. Nyt on koirien kanssa ulkoiltu, kahvia juotu ja koiruudet nukkuvat odottaen ruokaa. Kaiuttimista kuuluu vaihteeksi Tapani Kansan Argentiinalaisia tangoja.

Niin on viikko taas kulunut, että viuhka vain korvissa kuuluu. En tiedä miten tuo aika menee nykyisin niin nopeasti, ettei viikosta jää juuri mitään muistoja.... no ei tilanne vielä ihan niin paha ole - aika menee vain niiiin nopeasti.
Maanantaina Iissä jyrisi ukkonen ihan tolokusti, ukkosilma tuli mereltä ja se tietää aina kunnon jyrinää. Vettä satoi ihan kaatamalla ja en ennättänyt suojata ulkona kuivumassa olevia mattoja... saivat kunnon huuhtelun.
Onneksi perjantaina oli iltapäivästä aurinkoista ja lämmintä, että sain isoimmat matot kuivaksi. Vielä olisi neljä mattoa ulkona ja pitää varmaan raahata ne saunaan kuivumaan, etteivät mätäne narulle.
Käytiin viikolla yhtenä iltana Piksun ja Lisan kanssa altaalla lenkillä. Ensin oli tarkoitus kuvata Lisan pentuja, mutta niillä oli uniaika joten yritetään tänään paremmalla onnella. Kikka ja Lisa taisivat nähdä toisensa eka kerran, mutta ei ollut mitään ongelmia.
Eilen kävin kuvaamassa naapurin neljän viikon ikäisiä sakemannin pentuja ja kyllä olivat reippaita ja suloisia. Minulla on tällä viikolla ollut kaikenlaisia projekteja, joten Anna ja Johanna ovat käyneet kävelemässä koiruuksien kanssa. Eka kerralla pääsivät lenkille Kikka ja Ihku, eilen oli Ihkun ja Wilman vuoro. Aivan ihania noi "koiratytöt"!!!!
Eilen illalla ajeltiin Anna-Maijan, Saran ja Turbon kanssa mutka Yli-Iissä. Haettiin pari sohvaa 3- ja 2 istuttavat - siniset. Nyt meidän pienestä kämpästä löytyy ainaki sohva per koira. Kikka ei oikein ole sohva koira, yöllä kyllä kelpaa mun kainalo... siinä oli Ihkulle ja Wilmalle pieni ressin paikka, kun Kikka hyppäs makkarin sänkyyn.
Kun kissat ovat sisällä Kikka joutuu Tomin huoneeseen, jossa sillä on oma sänky ja oviaukkoon laitetaan este. Kissat ovat pikkuhiljaa tottuneet Kikan läsnäoloon ja tepastelevat suht vapautuneesti sisällä, kun Kikka on esteen takana. Yhtenä iltana minulla ei ollut valoja kuin telkkarissa ja aukaisin pesuhuoneen oven, välittömästi alkoi kuulumaan Kikan tassujen sutimisääniä ja rallia leivinuunin ympäri. Tursake oli livahtanut ovesta ja Kikka sattui makaamaan eteisenlattialla... ajojati oli valmis. Kun sain laitettua valot, Tursake livahti takaisin pesuhuoneeseen Kikkaa pakoon. Tilanne rauhoittui, kun komensin Kikan kamariin ja Tursake pääsi turvallisesti häntä pörheänä tassutelemaan huusholliin.
Tursake tuo melkein joka yö saunan lattialle pyydystetyn hengettömän päästäisen... onneksi hengettömän. Siinä on ihan tarpeeksi, että raadon saa toimitettua likakaivoon. Ei kannata edes ajatella mitä tapahtuis, jos otus olisi hengissä ja kipittäisi vastaan, kun oven aukaisee.... korkea C tulis takuu varmasti.
Saunasta puheenollen, meillä on ollut tänä kesänä muurahaisongelma - eka kerran. Muurahaisia ilmestyy aika-ajoin valtavat määrät, on pieniä siivettömiä tai isompia siivellisiä. Muurahaisia kuhisee välillä niin paljon, että minä meinaan saada "näppyjä". On hankittu myrkkyjä jos minkälaisia... mutta kun saa tuhottua yhden parven, ilmestyy toinen.
En tiedä onko syynä tänä kesänä tehdyt viemäröintityöt - jotka ovat edelleen tällä kylällä kesken. Saunan ikkunaa pidetään auki, koska kissat kulkee sieltä sisälle. En olis koskaan uskonu, että muurahaiset aiheuttaa minussa niin voimakkaita inhon tunteita. Olen aika varma, että kun "maailmanloppu" tulee, henkiin jää rotat ja muurahaiset :).

Pekka lainas isältään Sotavuosien konsteja ja korvikkeita-kirjan. Lueskelen sitä aina silloin tällöin. Kirjassa lukee muun muassa etikasta "Etikka on erinomainen aine ikkunoiden pesuvesissä. Etikkasuolaseos sopii paitsi kuparin myös sinkkiastioiden puhdistamiseen. Arkaväristen vaatteiden huuhteluveteen sekoitetaan etikkaa ja sitä voi käyttää myös hiusten pesuun."

Itse käytän etikkaa "hajunsyöjänä" auton sisätilojen pesuvedessä. Olen kuullut joskus sanottavan, että etikka huuhteluvedessä kirkastaa värejä ja estää värien irtoamisen... mene ja tiedä.

Sain viikolla aloitettua Wilman nyppimisen, se on vielä pahasti kesken, joten pitää istahtaa kattoon Sydämmen asialla eilistä uusintaa ja jatkaa nyppimistä. Wilman kuontalo on jo melkoisen tursakkeena, pikainen siistiminen olisi ajankohtainen. Turbo pitäisi ottaa myös käsittelyyn, ei sitä enään nauramatta voi katella on niin mainion näköinen Dumbo-korvineen.
Annoin tässä välissä koirille ruuan, saivat extrana keitettyjä kananmunia ja tuskin malttoivat odottaa, että saavat kupit nokan eteen.
Tänään olisi ohjelmassa rästihommia koneella, Lisan pentujen kuvaamista, Juhon synttärit, toimituksen siivousta ja lenkillä pitäisi myös käydä.
Muuten... tällä viikolla on ollut aivan ihania lämpimiä elokuun iltoja... kyllä elämä on ihanaa :).

Oikein mukavaa sunnuntaipäivää, joka valkeni ainakin täällä Iissä pilvisenä ja lämmintä on plus 12 astetta.

Hieno viikonloppu takana

Kuva: Anna ja parrat.

Kuva: Pienenpieniä kukkia.

Kuva: Nappikukkia.

Kuva: Laitakarin "rupeli"

Kuva: Auringonlasku Laitakarissa perjantai-iltana.

Kuuntelen Olavi Virtaa ja suunnittelen Helsingin reissua Jerry Lee Lewisin (täyttää pian 73 vuotta) konserttiin joka on, la 8 marraskuuta Finlandia-talossa. Haluaisin nähdä Jerryn ihan kunnioituksesta pitkästä urasta ja sormenjäljistä musiikkimaailmaan.
Seuraavaksi olisi hienoa päästä My Chemical Romance:n konserttiin.
Takautumia...
Viikonloppuna oli tosi hieno ja lämmin sää ja muutenki poikkeuksellinen, että sain tehtyä kotihommia paljon... tai siis tein :).

Lauantai alkoi matonpesulla painepesurin kanssa, sitten lähdettiin Annan ja koirien kanssa Iin koirapuistoon - meillä oli työkaverin ja hänen Edi-koiran kanssa - unohtamatta lapsia - kanssa tärskyt. Koirapuistossa oli muitaki koiruuksia ja aikaa siellä vierähti puolitoista tuntia. Kotona jatkui matonpesu ja sitten lähdimme Annan ja partojen kanssa pyöräileen Haminalle. Kävimme kyläilemässä, syömässä pehmikset ja ennen kotiin tuloa menimme rannalle. Anna heitteli keppejä koirille - Ihkulle, Wilmaa kiinnosti vain kahlailu. Ihku on kyllä tosi kova ja väsymätön uimari. Kun vihdoin tulimme kotiin, oli kellon viisarit vierähtäneet jo alkuiltaan. Pekka kävi vielä illalla Kikan kanssa kävelylenkillä. Ainakin koirilla oli aktiivi päivä ja kaikki oli väsyneitä ja tyytyväisiä.

Iin uusi koirapuisto on tosi hyvä paikka, jossa suuri määrä koiria touhuaa sopuisasti - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Onneksi omat koiruudet ovat sosiaalisia - Kikalle tulee "tarhakäyttäytyminen", jos ollaan puistossa pitempään. Se turhaantuu ja aloittaa itikoiden jahtaamisen ja aitaverkon vieressä edestakaisin juoksemisen. Ei ole tarkoitus käydä usesti koirapuistossa. Se on hyvää vaihtelua koiruuksille, jotka ei paljo toisia koiria näe.
Muistas vaan koirien omistajat, että ne oman lemmikin paskat, koirista kammatut karvat ja muut romppeet vois ystävällisesti siivota pois. Aika heikolta näyttää jo nyt.

Sunnuntaina jatkoin mattojen pesua ja innostuin siivoamaan ja raivaamaan puojin eteisen, pikkupuolen ja sen eteisen. Helkkarin pölystä, mutta antoisaa hommaa. Olen silti ihan varma, että vuoden kuluttua "kömmänät" on yhtä epäjärjestyksessä kuin nyt ennen siivousta.

Saimme rauhassa Pekan kanssa järjestellä, kun Anna ja Johanna kävivät partojen kanssa pitkällä lenkillä.

Tänään on ollut kova ukkosenilma ja vettä on satanut ihan maahan asti. Harmittavasti jäi vielä ulkona kuivumassa olleet matot suojaamatta ja siinä onki nyt hommaa saada ne kuivaksi.
Nyt pitää aloittaa valmistautuminen huomisen jakoon ja pitää toivoa kainosti, että ei sataisin ihan hirveästi vettä. Auto on saatu korjaamolta ja aamulla Pekka pyörähti Koistisen korjaamolla, jossa vihdettiin puhaltimen moottori... ei pitäisi ainakaan ikkunat huuraantua kesken ajon.
Hyvää alkanutta viikkoa täältä kuorsaavien koiruuksien keskeltä.

Jerry Lee Lewis nuorena hujoppina 1957 http://www.youtube.com/watch?v=8yRdDnrB5kM&feature=related
Jerry Lee Lewis pari vuotta sitten http://www.youtube.com/watch?v=r5b7-xp23nE&feature=related
Ja laitetaampa vielä tämä - huipputaitelijoiden (Ray Charles, Jerry Lee Lewis, Fats Domino) yhteisesiintyminen http://www.youtube.com/watch?v=z_k-CL3dJ8k&feature=related

Keskiviikko

Kuva: Lisan pennut eka kerran ulkona 9.8.08.

Kuva: Naapurin tyttö (apua, en muista hänen nimeä)- koirien uusi kamu, leikkii partanaamojen kanssa.

Kuva: Maisemointipato Illinsuvannossa, kuvattu sillalta. Virtaava vesi viehättää.

Kuva: Kukkia ja pörriäisiä... kuinkas muuten.

Kuva: Kukkasia... kuvattu iltalenkillä.

En enään ikinä syö aamupalaa ennen jakoa. Eilis aamu oli yhtä rautakangen vääntämistä ja väkisin yrittämistä. Ihan selvästi verenkierto keskittyi aamupalan sulatteluun, päässä ei tuntunut kiertävän mikään. Tähän asti jako on mennyt ilman lapsia liikenteessä, eilen oliki sitte lapsosia pilvin pimein kouluun menossa. Illinsaaresta lapset kuljetetaan kouluun taksilla ja siinä näyttäisi olevan sukkulointia edestakaisin... oli sen verran runsaasti lapsia odottamassa koulukyytiä. Kiinnostais älyttömästi kuinka paljon kunta maksaa koululaiskyydeistä. Näppituntuma on, että ei tule halvaksi. Pohjois-Iistä kuljetetaan eskarilaiset Haminaan jne..

Jaon aikana satoi välillä kaatamalla ja auton ikkunat menivät aika-ajoin huuruun, auton puhallin on odottanut rempaa eikä ole toiminut muutamaan viikkoon.
No, sain kuitenki jaon suoritettua ja hain kotoa polkupyörän auton perään... vihdoin ja viimein auto meni korjaamolle kolarin jälkien korjaukseen - olen nyt autoton. Pyöräilin toimitukseen palaveriin ja kun vihdoin pääsin kotiin oli jaon jälkeinen pääsärky täysillä päällä.
Alkuillasta oli pakko raahautua koirien kanssa metsälenkille, vaikka olo ei ollut mitenkään häävi. Sain raahauduttua kunnon lenkin - melkein kaksi tuntia ja ihan koirien vuoksi. Loppuillan sain makoilla rauhassa sohvalla.
Aamulla ristiselän ympärillä tuntui kuuma vanne ja olen rauhallisesti elpynyt ja venytellyt - ikä tuo vaikka mitä rempaa roppaan ja on vain elettävä sen mukaan.
Viikonlopulla tein akvaariorutiinit sillä poikkeuksella, että sain pyydytettyä ja harvennettua plätykannan minimiin. Hengissä selvinneet, haavia onnistuneesti vältelleet plätyt ovat poistolistalla edelleen. Muuten ovat mukavia, pirteitä ja värikkäitä kaloja, mutta niiden suvunjatkaminen on ihan huippua.
Konnat ovat jo sisällä ja en usko, että enään laitan niitä isoon altaaseen ulos. Jos lämpimiä aurinkoisia päiviä riittää, saavat tyytyä muovikaukaloihin pihalla. Aikaisin tulee syksy... missä lämpimät elokuun illat.
En sitte ennättänyt viikonloppuna siivota. Jos selkä vertyy, on tänään edessä huushollin perusteellinen siivous.
Odotan myös mielenkiinnolla, josko viemärin kaivajat tulisivat kaivamaan Paasorannantien loppupätkän, meidän ja naapurin välistä auki. Eilen Kantolantien reunassa oli 4 kaivuria töissä pikkupätkällä ja kaivurit näkyvät lähestyvän meitä, talossa käy pieni tärinä.
Koirat ovat jo tottuneet tontinreunalle pysäköityihin työmiesten ajoneuvoihin ja viemäriputkiin, joita on jätetty valmiiksi pitkin tien reunoja. Työmiehet saavat myös rauhassa liikkua... jos eivät tule ihan pihalle kävelemään.

Nyt kun auto ei ole käytössä, olisi hyvä mahdollisuus pistää omat ja Wilman linjat kuntoon. Me aletaan Wilman kanssa muistuttaan toisiamme... kylkiluita ei tunnustellessa tunne läskin alta (ja parta kasvaa molemmilla). Aina pitää olla jokin syy miksi näin on päässyt käymään, kelpaisko syyksi itikat - ei huvita metsässä möyriä, kävelytielenkkejä ei ole ennenkään tehty, kiire, ressi - pitää syödä herkkuja ja grilli- sekä pitzeriasapuskoita. Tosiasia on, ettei alle tunnin reippaalla lenkkeilyllä ole mitään parantavaa merkitystä kunnon kohennuksessa. Meillä on vähentynyt just ne parin tunnin metsälenkit ja marjastus on jäänyt nollaan. Mustikoita kyllä olis, mutta ne helkkarin itikat. Myrkkyjä en voi käyttää, joten pitäskö ostaa verkkohattu ja laittaa käsineet käteen.
Pitäähän niitä tavoitteita aina olla, eri asia saako otettua itseä niskasta kiinni.
Mukavaa viikon jatkoa ja toivottavasti aurinko pilkistää edes vähän.

Lauantaiaamuna...

Kuva: Wanha Pappila rannasta kuvattuna.Kuva: Uimakopin kyljessä oleva kieltotaulu, ilmeisesti aika vanha. Jos taulu esittää sakemannia, tänä päivänä on tyyppi osittain mennyt justiin tuohon tyyppiin - valitettavasti.

Kuva: Putkinotkon lavasteiden reuna-alueelta.

Kuva: Vielä ennättää katsomaan Putkinotko-näytelmää.

Kuva: Katsomo.

Kuva: Putkinotko-näytelmän lavasteet.

Kuva: Putkinotko-näytelmän lavasteet.
Kuvat: Persoonallisen näköisiä nautaeläimiä laitumella.Kuva: Lyytiltä lähtee karvat.
Kuva: Lyyti korvat nurinpäin trimmauksen jälkeen.

Tämä lauantaiaamu ei meinaa lähteä käyntiin, ei sitten millään... vähän kaikki mitä tekee tökkii. Selkä on kipee, väsyttää, laiskottaa ja vaikka mitä valivali.

Torstai-iltana minulla oli "vapaailta". Lähdimme entisen työkaverin Annen kanssa perinteiselle "nokka kohti tuntematonta" ja suuntasimme Simoon ja siellä ensin Wanhaan Pappilaan http://www.wanhapappila.com/

Joimme hyvät kahvit piirakkapalan kera, kävimme tutustumassa Pappilan ympäristöön ja minä tietenki kuvasin. Seuraavaksi tutustuimme pappilan vieressä olevan kesäteatterin Putkinotko näytelmän lavasteisiin. Päätimme palata Pappilaan toistekki - syömään ja nauttimaan kauniista ilmasta merenrannalla. Ruokalista oli pelkästään luettuna niin herkullinen, että vesi herahti kielelle. Rannalla oleviin vuokramökkeihin - hotellimajoitukseen voisi myös majoittua vaikkapa kevättalvella. Kerrassaan hieno paikka. Ennenkuin jatkoimme matkaa joimme toiset kupilliset kahvia piirakan kera. Jakoimme ajelua Simon rantamaisemissa ja ihailimme vanhoja kauniisti kunnostettuja ja hoidettuja taloja niin että meikäläinen meinas ajaa ojaan useamman kerran. On tosi hienoa nähdä kuinka vanhaa kunnioitetaan ja kunnostetaan ja ihmettelimme kuinka suuri ero onkaan Iin ja Simon rantamaisemien välillä. Simon maisemat hakkaa Iin 100-0. Päätimme Annen kanssa selvittää Simon rantateiden reitistöä tarkemmin ja palata ällistelemään ja ihailemaan monttu auki myöhemmin.

Seuraavaksi suunnistimme Simolines-kahvilaan http://www.simolines.fi/ Siellä oli monenlaista käsityötä esillä ja myytävänä. Ennätimme kuulla paikan pitäjien kertomana alueen ja kahvilan historiasta mielenkiintoisia juttuja. Tämän kesän kylmät säät olivat valitettavasti verottaneet käviöiden ja risteilyjen määrää.
Lopuksi kävin näyttämässä Annelle Kuivaniemen "pankinrantaa" - joka on suosittu uimapaikka Kuivaniemessä. Oli tosi mukava reissu, kiitos Anne jälleen kerran seurasta. Pohdimme Annen kanssa, että pitäisi tutustua oman lähseudun elämyksiin, maisemiin ja palveluihin eikä aina hakea niitä kauempaa. Loppuillan ja osittain yön tein työhommia.
Eilen perjantaina oli vähän hulinapäivä. Herätys kuuden jälkeen, työhommia, työhommien välissä aamulla Lyytin koneajo, käytiin työporukan ja Tomin kanssa syömässä, työhommia ja puolen yön aikaan vein Tomin Oulun rautatieasemalle.
Lyyti kuoriutu karvoista ja sieti aika hyvin käsittelyn, jalkojen ja hännän siistimisen aikana Lyyti oli jo sitä mieltä että riittää. ltapäivällä tultiin Lyyti hakemaan - olihan siinä varmasti totuttelemista Lyytin muuttuneeseen ulkomuotoon. Koiruuksille tuotiin lomatuliaisina iso kassillinen herkkuja - niistä riittää herkkuja viikoiksi eteenpäin. Lyyti oli niiiin ihana persoona, että sitä tuli ihan ikävä. Tietysti Ihku oli jo sitä mieltä, että meinaako Lyyti jäädä tänne... sen lellaripaikka oli selvästi uhattuna. Perjantai-ilta menikin sitten torkkuessa - olin kyllä vähän suunnitellut siivousta, olin aamulla heittänyt matot kartanolle Lyytin trimmauksen jälkeen.
No tälle viikonlopulle onki sitten hommia tiedossa; akvaariorutiinit, siivous (saa puhtaat matot lattiaan), Lisan pentuja pitää käydä kuvaamassa, vanhan ystävän jelppaamista ja koiruuksien kanssa pitäisi käydä myös lenkillä... ja mustikoita pitäisi poimia. Voi käydä niin, että maanantaina suurin osa hommista on edelleen tekemättä... no sen näkee sitte.

Kikan karvanvaihtuminen on loppusuoralla, vanha on pääosin lähtenyt ja uutta karvaa odotellaan, Wilman karva on lähiaikoina nyppimisvalmis - pitäisi siistiä taas omat koirat. Ihkulle ei tarvi tehdä kuin konesiistiminen.

Radiosta ja teeveestä tulee Olympialaisia tuutintäydeltä - EVVK - ei vois vähempää kiinnostaa "narkkariurheilu". Enemmän kiinnostaa Kiinan ihmisoikeuspolitiikka, ei todellakaan mahtipontiset esitykset - kulissien takana on polettu ja häädetty ihmiset asuinpaikoistaan, jotta saadaan suurelle urheilutapahtumalle loistavat kulissit. Siinä ei paina paikallisen väestön- tai ympäristöongelmat mitään. Suurta ja tekopyhää teatteria koko homma ja ne urheilijat pärjää joilla on lääkistys kohdillaan tai parhaiten kiertävät dopingin. En usko puhtaaseen urheiluun.
Mieluimmin kuuntelen kaiuttimista, Rollareita, Olavi Virtaa, Fats Dominoa tai My Chemical Romancea ja kiroa joka kerta, jos urheilu on syrjäyttänyt jonkin telkkariohjelman jota tavallisesti seuraan.

Näissä sekavissa tunnelmissa ja ajatuksissa ajattelin tiputtaa kolmannen kupin kahveeta ja alkaa katteleen mille alkas, sää on tällä hetkellä aurinkoinen... illalla ajattelin katsoa SFT5:ltä Norjalaisen elokuvan Jonny Vang.
Annalta tuli just viesti, että hän on eilen illalla voittanut nuorten diskossa polkupyörän! Onnittelut ja Aslak:issa on ens tiistaina juttu ja kuva :)!
Nyt liikenteeseen, että saisi jotain tänä päivänä aikaiseksi.... mukavaa lauantaipäivää!

Kuva: Lyyti ja Mysti rätin vedossa.

Kuva: Lyyti ja Mysti.

Eilen tuli Mysti trimmaukseen. Nypin ensin runkokarvan ja lopun siistimisen tein koneella ja saksilla. Välillä koiruudet sai formuloida ja leikkiä. Mysti ja Lyyti löysivät toisistaan tasavertaisen leikkikaverin, vaikka Lyyti meinas välillä että Mysti on tullut sen reviirille. Lisa ja Wilma olivat sitä mieltä että liikaa kakaroita ja joutuivatkin sisälle jäähylle.

Lopuksi yritettiin ottaa Mystistä seisontakuvaa ja se ei ollutkaan sitten helppoa. Tietysti just silloin, kun koira seisoi kuin patsas oikeassa asennossa, minä olin hakemassa hihnaa sisältä. Kunnon seisontakuvaa ei sitten saatukkaan. Kannattaa ehdottomasti opettaa jo pennusta myös seiso käsky, istu ja maahan opetus kyllä sujuu melkein automaattisesti, mutta seiso on myös tärkeä vaikka ei näyttelyyn aikoisikaan mennä.
Jos koiralle on opetettu jo istu ja maahan, pitää seisomisen opetteluun aloittaa ihan eri "ruumiin kielellä" ja makupalakäsi pitää olla eri korkeudella kuin maahan tai istu opetuksessa. Koiran on silloin helpompi ymmärtää mitä sen toivotaan tekevän.

Kaikista parasta olisi, jos aluksi opetetaan vapaana seisominen - sanotaan seiso ja palkitaan heti, tätä toistetaan ja vahvistetaan pelkkää seisomista. Reeniä jatketaan niin, että pidennetään pikkuhiljaa seisontaa ennenkuin makupala annetaan. Reenissä kannattaa välttää mahan alta nostamista, aluksi voidaan nätisti laittaa käsi rungon alle ettei koira istuisi, mutta se kannattaa jättää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pois. Koira köyristää helposti selkäänsä, jos mahasta nostetaan. Seisomisen opettelun voi aloittaa esim. pöydällä. Koiran on myös totuttava siihen, että sen jalkojen asentoja muutellaan. Suosittelen kaikessa totuttelussa ja reenissä makupalojen käyttöä ja kehua, harjoittelu on oltava koiralle mielekästä eikä vastenmielistä - eikä ohjaajan pinna saa katketa.

Jos koiruuden kanssa meinaa näyttelyyn mennä, silloin jatketaan seisomisen harjoittelua niin että harjoittelu vastaa näyttelyesittämistä. Näyttelykehässä koiran ja esittäjän on myös osattava liikkua "oikein". Koiran on osattava ravata halukkaasti, mutta tasaisesti esittäjän vierellä. Kuinkahan monen koiran arvosana on alentunut sen vuoksi, kun koira ei osaa liikkua tai esittäjä ei osaa esittää koiraa? Näyttelyitä ajatellen, koiran on myös siedettävä vieraan ihmisen tekemä hampaiden tarkastus. Sen voi myös opettaa - "istu", palkkio - "hampaat", palkkio.

Jos koira on erittäin perso makupalalle, ei se haittaa kun alussa palkinto annetaan heti seisonnasta. Pikkuhiljaa koira siedätetään odottamaan palkkiota ja se kyllä sen myös oppii. Vaikka ei koskaan aikoisi itse esittää koiraa näyttelyssä, on koiruudelle silti hyvä opettaa kehäkäyttäytyminen - eikä ajatella että katotaampa miten esittäjä pärjää duraselin tai pimpelipommin kanssa kehässä.

Lyyti on vielä saanut pitää karvansa, en ole ennättänyt tehdä sille mitään. Viimme yönä lämpötila laski jo pakkaselle, joten karva olisi ajeltava pikapuolin.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa... ja nyt on syksy sitten alkanut.

Osittainen auringonpimennys

Kuva: osittainen auringonpimennys1.8.2008
Sain napattua muutaman onnistuneen kuvan auringonpimennyksestä... tietty ilman mitään suojakalvoja tai muita vermeitä. Kameran säädöt tein ihan näppituntumalla ja hyvällä onnella.
Lyyti tuli sitten eilen hoitoon ja hyvin on mennyt. Kotona herättää yöllä ulos tarpeille. Täällä ensimmäinen yö meni ilman herätyksiä ja ei löydetty lattialta tehtyjä tarpeita.
Lyytin "loma" alkoi heti lenkillä Turbon seurassa ajoittaisessa vesisateessa. Lyyti saa nyt tupla-annoksen kaikenkarvaisia koiria ja sen pitää tottua Kikan ja Ihkun painiärinöihin, formuloihin, kissoihin ja tämän sekavan hullunkurisen huushollin ääniin ja elämään.
Tänään kävimme Lyytin kanssa Annan ja Nallen kera mukavalla iltalenkillä. Hihnassa kävelytiellä ja metsätiellä saivat olla irti. Lenkin päätteeksi Nalle kävi vielä painimassa Kikan kanssa.
Tursake muuten tunsi vielä Lyytin, ei yhtään pelännyt ja puski vain päätään Lyytiä vasten niin kuin tekee omille koirille.... Lyyti oli aluksi aivan ihmeissään.
Lyytin karva on erittäin pehmeä ja minun sormia on syyhynnyt tosissaan, josko ajaisin karvan koneella. Ei sitä varmaan koskaan voi nyppiä. Pitää vielä jutella viisaampien kanssa ja kysyä tietysti Lyytin perheeltä lupa... ja varmuuden vuoksi voisin tervata sormeni, että syyhy loppuis.
Lauantaina olisi tarkoitus käydä vihdoin ja viimein kuvaamassa ja katsomassa Lisan pentuja... jotka tepastelee jo kuulemma tomerasti laatikossa.... niin se aika kuluu.
Enköhän minä saa otettua Lyytistäki kuvia huommena, joten palaamisiin. Leppoisaa lauantaita.