lauantaina, lokakuuta 27, 2007

lauantai ilta ja menetyksiä...

Aloitetaanpas taas takautumilla.
Eilen oli tosi rankka päivä, työkaverin muuttoapuna meni n. 7h. Olin aivan "rättipoikki" ja kävin koirille hakemassa tuoreet luut kotimatkalla. Koiruudet joutui olemaan koko päivän ulkotarhassa ja laskin aivan oikein, että voin heittäytyä rauhallisin mielin sohvalle, kun koirat järsii luita... ja niinhän siinä kävi. Ennen sohvalle rojahtamista hoidin kalat, kissat ja konnat.

Tämä aamu oli tosi ankea, joka paikkaa kivisti ja pakotti. Piti useaan otteeseen venytellä, venytellä ja taas venytellä, että pääsi jotenki kävelemään. Olotilaa pahensi varmasti myös, että nukahdin sohvalle... ja nukuin siinä koko yön, Ihku jalkopäässä. Pelkässä tavaroiden muutossa on jo tarpeeksi hommaa, oman ylimääräisen työn aiheutti, ettei edellinen asukas ollu siivonnu jälkiään. Kaikki piti pestä ja puunata, ennenkuin esim. kaappeihin saattoi laittaa mitään.

Ja sitte tän päivän menetyksiin... viimme yönä oli sipannu suodatin, löysimme Annan kanssa kadonneen keltarihmakalan luurangon, kun vaihdoimme vesiä olkkarin akvaan - loppui spekulaatiot lattialle hypänneestä kalasta, jonka kissat tai koirat on syöny...Pleko oli hoitanu jätteen... ei ollut kuin pääkallo ja nahka jäljellä. Ja pisteenä iin päälle, kun ulkosuodatinta pestessä kaadoin vessanpönttöön suodattimen säiliön sisällön, mukana meni myös pari Piikkisilmää.

Kun pesen ulkosuodatinta sellaisesta akvaariosta jossa on kalan poikasia, tyhjennän AINA säilön haavin läpi... nyt ei pitänyt olla mitään ötököitä suodattimen säiliössä...Ei siinä auttanut kuin yrittää haavia pöntöstä piikkisilmiä, jotka kävivät silloin tällöin näyttäytymässä. Sain haavittua toisen, mutta toinen pääsi katoamaan vaikka sain muutaman kerran yrittää haavia myös sitä. Oli aikamoinen järkytys, ja meidän huushollissa ei varmaan olla koskaan tuijotettu pönttöä niin hartaasti ja toiveikkaana. Anna huomasi heti kaiken hötäkän keskellä, että suodattimen säiliöön jääneen veden ja moskan seassa uiskenteli vielä kolmas Piikkisilmä ja sai sen pelastettua sieltä akvaan.
Pöntöön kadonneen Piikisilmän pyydystämiseksi tehtiin kyllä kaikkemme, minä pidin jopa haavia likakaivoon tulevan putken päässä ja Anna laski vettä pönttöön... ei tullut saalis haaviin.

Ulkosuodattimen sisäänmenoputken päässä on "ritilä, jossa on muutaman millin raot, en olisi ikinä uskonut että Piikkisilmä menee siitä läpi, vaikka kaikenlaisia kertomuksia olen kuullut. Harmittaa otuksen puolesta aivan hirveästi ja nyt laitettiin sitten suodattimen putken päähän yhden haavin verkko. Ja arvatkaa vaan, laskenko tästä lähtien kaikkien ulkosuodattimien vedet haavin läpi... takuulla.

Wilma on nyt nypitty, pesua ja koneajoa odottelee, Ihku on nyt aivan muotopuoli, sen kolmen jalan tehostekarvat nypitty - yhden ei... se pitää huommena nyppiä. Jospa saisin huommena noi koirat pestyä, toivotaan ettei tule mitään mitään ylimääräisiä yllätyksiä - kahteen akvaan pitää tehdä viikkorutiinit... hmm ja yksi ulkosuodatin pitää pestä... jos uskaltaa.

Koiruuksilla olisi ollut tänään aika tylsä päivä, jos Anna ei olisi tullut touhuamaan niiden kanssa. Wilma odotti myös Pekkaa tänään kotiin tulevaksi - istui sohvan selkänojan päällä ikkunoista ulos tuijottaen... turhaan. Wilmalla on taas yksi rupi enemmän, Lisa oli kuin olikin saanut jätettyä yhden hampaan jäljen Wilman nahkaan toissa iltana.

Nyt töllötän hetken teeveetä ja kömmin sitten koiruuksien kanssa nukkumaan. Ulkona on kova puuskittainen tuuli, toivottavasti ei tarvi kerätä huomen aamulla romppeita ympäri kylää.

Ens yönä saamme keväällä viedyn tunnin takaisin - ihanaa ja toivotaan että sunnuntaityöllä on siunausta - varsinki kun puhutaan akvaariorutiineista.
Hyvää Yötä!

perjantaina, lokakuuta 26, 2007

perjantaiyö klo 2.00...

Kuva: Anna, Ihku ja Wilma Illissä.
Päivä on ollut taas vaihteeksi pitkä. Aamulla seitsemän jälkeen työhommia, Pekan töihin vieminen aamupäivällä, työhommia, vierailu ystävän luona ja vihdoin iltapäivällä kotiin takaisin.
Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin, mutta tuulinen ja vähän aurinkokin pilkisti. Lähdimme Annan ja koirien kanssa reippaalle lenkille katsomaan Illiin, olisko siellä vielä agi-telineet. Ei ollu telineitä, mutta koska mukaan oli varattu pussillinen makkaran ja juuston palasia Anna koulutti koiria. Koirat tykkäs ja olivat täysillä mukana hommassa. Paluumatkalla kiersimme jokirannan kautta takaisin kotiin.
Piksu ja Lisa tuli vierailulle ja koirilla meinas olla täys rähäkkä päällä. Wilma ja Lisa pullistelivat toisilleen ja olivat välillä selvästi sitä mieltä, että toinen on liikaa.... ja LIsa olisi kaksintaistelun voittanut.. .ei epäilystäkään.

Ihku oli taas sitä mieltä, että Lisan nisiä pitää imeä - mistä ihmeestä se on saanu sen päähänsä??? Ihmeellistä.

Sitä saan ihmetellä myös omalla kohdalla, katson nimittäin Big Brother:ia... jota en ole aiemmin sietänyt katsoa.
Keskiviikko-iltana ohjelmaa katsoessani ajattelin, että kyllä olis talvisota hävitty (taidettiin hävitä muutenki, mutta taisteltiin urheasti ja sotakorvaukset toimitettiin) ja maan puolustajia ei olisi aikoinaan ollut mistä ottaa, katsoessani loputonta valitusta viikkotehtävästä - suorastaan ällötti. No olihan hiihtovarusteet sellaiset, joihin nykynuoret ei ole tottuneet... vaikka olisivatki hiihtoa joskus harrastaneet, mutta kuitenki masensi porukan lepsuilu, velttoilu, "ei voi hiihtää ku tulee hiki" tai "ei voi hiihtää ku ei ole hyvän näköinen" asenteet.
No, suurin osa porukasta jatkoi laiskottelua ja samaa vali..valitusta myös torstai-iltana, mutta luojalle kiitos, yks kaveri sai viimme hetkellä mukaansa pari kaveria ja porukalla tempasivat tuhat kierrosta pihan ympäri yhteen putkeen. Jos tätä ei olis tapahtunu, olis BB menettänyt yhden vanhan kalkkiksen teeveen ääreltä. Löytyihän pojista sitä "talvisota-henkeä" - ohjelman pelastus. Se saiko porukka 150 hiihdettyä kilometriä täyteen, selviää tänä iltana... mutta hattua täytyy nostaa.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka tuollainen tv-ohjelma liikuttelee ajatuksia ja tunteita... onneksi myös positiivisia sellaisia.

Koiruuksien nyppimis-aikataulu koki kolauksen tänään, mutta jatketaan tänään jos meikäläisen kunto on kohdillaan. Olen lupautunut muuttoavuksi kaverille ja sehän ei tunnetusti ole sitä kevyintä hommaa.... hmmm tarvitaan sitä "periksi ei anneta asennetta".

Nyt on viisainta lähteä nukkumaan, jos meinaa olla avuksi... muutama tunti unta ei ole pahitteeksi.
Sleep well!

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

takautumia, takautumia...

Ennätän muutaman sanan naputella, ennenkuin lähdemme hakemaan Pekkaa töistä...kello lähestyy jo puoltayötä.
Aika on mennyt nopeasti, olemme lenkkeilleet ahkerasti. Wilma ja Ihku pääsi Aunen kanssa lenkille viikonlopulla, muutoin olemme käyneet Annan kanssa reippaita sadesäälenkkejä. Tänään kävelimme ensin metsässä ja paluumatka tultiin asvalttitietä pitkin.... tuntuu jaloissa. Olemme seuranneet Annan kanssa akvaarioelämää ja onneksi huomsimme, että oli unohtunut laitta suurimman akvan lämmitin päälle viimmeisen viikkorutiinin jälkeen. Veden lämpötila oli laskenut +20 ja kaloilla oli varmaan jo vilu.
Wilman ja Ihkun nyppiminen aloitettu, huommena pitäisi Wilma olla pesukunnossa ja sen jälkeen voi tehdä koneajon. Päätin nyt sitten nyppiä Ihkulta ne jalkojen tehostekarvat pois, mitähän Nea tuumii kun näkee Ihkun... :)?
Ihkuhan pääsee mukaan Wilman astutusreissulle.
Anna on opettanut Ihkulle uusia temppuja ja Ihku on tietysti elementeissään. Koiruudet odottavat joka päivä Annaa, saavat mukavaa vaihtelua elämäänsä.

Nyt tuli häläri Pekalta, ei ku koirat autoon ja auton nokka kohti Oulua. Hyvää yötä!

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

takaumia perjantaiyönä klo 2.33...

Ensinnäkin, aurinko paistoi piiiitkästä aikaa, kun ajelimme Ouluun keskiviikkona iltapäivällä hakemaan kevereilta telkkaria. Pekalla rauha maassa, kun on TV mitä töllöttää :).
Torstaiaamusta heti hommia koneella, puolen päivän aikaan lähdimme lenkille pienten ämpäreiden kera ja poimimme vähän mehukkaita puolukoita koirien kirmaillessa.
Loppupäivä menikin sitten hyvässä seurassa pullakahvia (meillä saa pullakahvit - oikeaa pannukahvia, jos tuo pullat tullessaan) juodessa ja isoimman akvaarion viikkorutiineissa. Akvarutiini sujui jouhevasti, kun oli pari innostunutta kaveria apuna.
Illalla pääsi Wilma ja varsinki Ihku näyttämään temppujaan ja sitä riehakkaampaa minäänsä. Olemme muuten Pekan kanssa saaneet aika reikäpään tuosta Ihkusta - pitäskö olla huolissaan :)? Taitaa olla niin, että kun ittellä liikkuminen jäykistyy ja jalka ei nouse enään niin koreasti, laitetaan koira asialle.... mene ja tiedä.
Annan kanssa suunniteltiin, että koska ens viikolla on koululaisten syysloma lähdetään jäljen ajoon koiruuksien kanssa. Toivotaan edes hieman aurinkoisempia ja kuivempia kelejä.

Pekka kävi hakeen iltapäivällä minulle matkatv:n Oulusta - vanha ja huollettu ja takuukin oli annettu... Kun Pekka lähti töihin, en voinut vastustaa vaan viritin tv:n heti tuohon näytön viereen. Liekkö johtunut digiboxista (blondi), näyttö otti sellaisen häiriön, että siirsin tv:n toiselle tasolle ja heti auttoi.
Nyt olen vain nauttinut töitä tehdessä, parast aikaa teeveestä tulee (kuuluu) yöradio ja tulee hyvää musiikkia.

Tänään selvis joidenki käytöstä poistettujen telkkareiden kohtalo, vielä löytyy käsistään käteviä telkkarin korjaajia joiden jäljiltä vanhat kojeet pääsee "uusiokäyttöön" täysin toimivina.
Ja mitä tapahtui meidän entiselle telkkarille??? No, se pääsi paloharjoituksen harjoituskappaleeksi Iin Palolaitokselle - kunniakas loppu... toivottavasti. Vielä pitäisi hankkia yksi digiboxi, ettei meille tule riitaa kumman telkkarissa toi ainokainen on.
Koiruudet ovat nukkuneen autuaana vauhdikkaan illan jälkeen ja nyt pistän minäkin pillit pussiin... kohta pitäisi herätä pirteänä perjantaipäivään.

Hyvää huomenta!

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Iin SPR:n Pointti täyttää tänään 2 vuotta...

... ja täytekakkukahvia tarjotaan koko päivän. Tervetuloa!
Siinäpä onki minun tämän päivän ohjelma.
Tämä menee nyt takautumaan; Eilen tein aamusta iltapäivään töitä koneella, sain myös näkyvää jälkeä aikaiseksi.Kun Annan tuli, vaihdettiin ensin vettä yhteen akvaarioon ja alkuillasta käytiin n. parin tunnin yhteislenkillä aivan uudella metsäreitillä Annan, Piksun ja Lisan, Wilman ja Ihkun kanssa. Snakuilla oli vauhti päällä ja olivat tosi innoissaan, kun pääsivät haisteleen uudessa maastossa.
Loppuilta meni taas töiden parissa, piti valvoa kun Pekka soitti että se pitää hakea yöllä Kempeleestä. Olimme takaisin kotona vasta klo 1.30.
Nyt pitää olla vikkelä ja valmistautua Pointtiin - varmaa on ainakin, että saa päivän aikana juoda täytekakku kahvit :)!
Mukavaa päivän jatkoa!

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

maanantai ilta..

Kuva: Wilma nukkuu tyytyväisenä lenkin ja iltaruuan jälkeen karhun kainalossa, vieressä iso potkaluu jonka Hulda antoi :).
...ja nyt ollaan kokonaan ilman televisiota. Talon ainoa TV sippas sitte eilen illalla ja aiheutti Pekassa rankkoja vierotusoireita :).
Telkkari raahattiin tänään korjaajalle, mutta saatin puhelu iltapäivällä, ettei sitä kannata enään korjata. Käytiin katteleen jo Haukiputaalta uusia, mutta jätettiin mietintään... tai Pekka miettii :). Sille on paljon kovempi pala olla ilman TV:tä kuin mulle.
Saamme torstaina hätäapu TV:n kaverilta, voidaan sitte miettiä mitä tehdään. Hakusessa on myös minulle matkatv jossa on skart... se töllö tulis tuohon mun näytön viereen pitämään mua ajantasalla. Minnehän muuten joutuu ne kaikki vanhat TV, jotka vaihtuvat uusiin taulu tv vastaanottimiin? Meille kerrottiin tänään liikkeessä, että uusia tv vastaanottimia ostetaan hurjalla vauhdilla.

Eilen tuli sitten uusi tuttavuus Anna katsomaan tätä meidän helasakkia, Annalle näytettiin kaikki mahdolliset temput Wilman ja Ihkun kanssa. Anna oli myös kaverina, kun vaihdoin vettä yhteen akvaarioon. Mukava saada eläimistä tykkäävä ja kiinnostunut "vieras" käymään ja olihan siinä Annalla varmasti ihmettelemistä meidän lauman keskellä.
Toivottavasti Anna tulee toistekki käymään ja päästäisiin lenkille tai kokeileen agitelineitä Ihkun kanssa.

Minun tavoitteet eiliselle päivälle täyttyi muilta osin, mutta sakset on edelleen "hukassa". Huommena jatkuu saksien metsästys, tehtävä parin akvaarion viikkorutiinit ja iltapäivällä lähdemme taas Piksun ja Lisan kanssa yhteislenkille.

Kun olen kirjoittanut tätä blogia, Tursake kävi terrorisoimassa ja paineli näppäimistöä tassulla sekä yritti kynnellä irroittaa näppäimiä, olen soittanut pari puhelua ja yhteen vastannut - ystävä soitti surullisia uutisia, perheen yksi koirista on tänään muuttanut Sateenkaarisillalle.
Koska ei ole töllötintä, käyn koiruuksien kanssa nyt nukkumaan (poikkeuksellisen aikaisin), jospa huommena saisi jotain mainittavaa aikaiseksi - Akun sukutaulu on myös työnalla ja huommena pitäisi olla valmis.
Sleep well!


sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007

eilen oli hyvä päivä..

Hulda ja Ihku - aikamoiset sisarukset. Molemmat erittäin vahavaluonteisia, mikä on minun se ei ole sinun, mustasukkaisia - tuo on minun ihminen ei sinun. Pari kertaa rähinä meni niin kovaksi, että saimme mennä erotuomariksi. Ekaa kertaa en muista, olisko tullut kepistä tai patukasta riitaa, toisella kerralla Ihku oli Annemarin kanssa sisällä ja me Ollin kanssa yritettiin ottaa Huldasta seisontakuvaa ulkona terassilla. Kun sisarukset pääsi taas yhteen ne oli heti toistensa kurkussa.
Enimmäkseen olivat ihan sovussa ja formuloivat leikkimökkiä ja pihaa ympäri. Ihku ei saanut Huldaa kiinni, mutta aikansa perässä juostuaan kääntyi nurkalta vastaa ja se oli Huldalle tosi ylläri.
Siistin vähän Huldan pitkäksi venähtäneitä korvakarvoja ja sovimme, että kun sopiva aika tulee teen Huldalle konesiistimisen.
Hulda oli käynyt Ollin kanssa muutaman kerran agilityreeneissä, ennen Huldan juoksua ja se kyllä näkyi. Huldalla oli moni tottisliike paljon paremmin hallussa, kuin Ihkulla.
Oikein paljon kiitoksia koko Huldan perheelle kestityksestä ja siitä että sisarukset saattoivat tavat, vaikka häntätötteröllä ottivat mittaa toisistaan. Ihku muuten nukkui koko paluumatkan ja se on ihme jo sinäänsä :).
Ja kuten arvelinki, sain melkoista sapiskaa Wilmalta kun palasimme kotiin. Pekka kertoi Wilman maanneen ensin liiterin edessä tielle tuijottaen, oli sitten siirtynyt petäjän juurelle passiin, sisällä makas etutassut sohvan selkänojan päällä ikkunoista tielle tuijottaen.
Torniosta haettu akvaariovalaisin löysi paikkansa ja on tosi hyvä.
Ja ihanaa, Päivi sai Oprin kanssa VPG1 tuloksen. Minulla petti jo pokka, kun ajelin Kemistä kotiin ja soitin naapurille jonka tiesin olevan kisapaikalla... ja just oli tulokset selvillä ja tulos varmistunut.

Upea tulos, kun tietää miten paljon Päivi satsaa harjoitteluun eikä anna vastoinkäymisten lannistaa. Tulos on juhlimisen arvoinen asia, ehdottomasti.

Ja Akun lonkissa ja kyynärpäissä ei ainakaan kuvaava el.lääkäri todennut mitään huomautettavaa.

Sunnuntai päivä on kostea ja vain muutama aste lämmintä. Olen asettanut muutaman tavoitteen tälle päivälle. On löydettävä yhdet töppöset, kahdet isot Fiskarsin sakset (kaikki minun jäljiltä hukassa) ja yhden akvaarion vettä pitäisi vaihtaa. A
lkuillasta koirien lenkitys ja erittäin hyvää plussaa jos saan tehtyä vielä tietsikkahommia.
Joten ei ku hommiin.

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

aurinkoinen, mutta kylmätuulinen perjantai...

... ja pitäisi lähteä koirien kanssa Haminareissulle - ihan päiväkävelylle. Pekka meni autolla töihin, en viitsinyt herätä aamuyöllä kolmen jälkeen viemää sitä.
Huommena me startataan Ihkun kanssa vierailulle Huldan perheen luo. Ensin käymme ottamassa Torniosta vauhtia, haen sieltä yhteen akvaarioon kunnon valaisimen. Sitten pitäisi kaikissa akvaarioissa olla asianmukaiset vermeet.

"Reiman" Anita laittoi minulle ja Nealle meiliä "rapakontakaa" ja siinä oli asiaa myös Reiman kynsistä, päivitin ajankohtaista sivulle kynsiasiaan liittyvän osion.

Akun silmät oli peilattu eilen ja todettu terveeksi, huommena on vuorossa sitten lonkat ja kyynärpäät.
Viikonlopusta tulee kaikinpuolin mielenkiintoinen, kun kavereita on menossa kisaamaan ja jännittää aivan mielettömästi kuinka siellä käy.
Juttelimme eilen kavereiden kanssa, että kyllä narttukoira voi olla tosi vaikea kisakoira - siis jos haluaa kisata koiran kanssa esim. koko kesäkauden. Nartuilla on juoksut, mahdolliset valeraskaudet, puhumattakaan jos tulee kohtutulehdus jne...
Ollaan montaa eri mieltä siitä, että vaikuttaako juoksu nartun luonteeseen, saahan esim. suojelussa kisata juoksuisen nartun kanssa. Riippuu tietysti yksilöstä, joihinki narttuihin juoksuaika vaikuttaa joihinki ei, valeraskaus vaikuttaa ehkä enemmän ja kohtutulehdus takuulla.
Kun joskus muinoin käytin yhdelle sakemanninartulleni valeraskauslääkettä - lääkkeen sivuvaikutukset oli mielestäni pahemmat kuin itse valeraskauden. Koira oksenteli, ei syönyt ja oli kaikin puolin tosi huonovointinen. Lääkkeet on varmasti siitä ajasta kehittyneet, mutta sen jälkeen olen käyttänyt tarvittaessakuin ihan kotikonsteja - ruoka minimiin, lelut pois ja haipakkaa. Useinmiten valeraskausoireet on menny ihan ilman mitään toimenpiteitä ohi.
Ja eiköhän tänä päivänä ole kilpaileminen kiellettyä, jos koiralla on valeraskauslääkitys päällä.

Wilmalla on taipumusta juoksuun, joka alkaa ns. normaalisti, mutta tiputus loppuu 4-5 päivän jälkeen. Varsinainen juoksu alkaa sitten jonkin ajan kuluttua ja on ihan normaali. Olen joskus kysynyt el.lääkäriltä asiasta ja hän sanoi, ettei syytä huoleen ja kun juoksu sitten alkaa kunnolla se on normaali, eikä estä koiran astuttamista ja narttu tulee kantavaksi... no sehän on nähty jo muutaman kerran Wilman kohdalla. kohdalla. Pitkittynyt juoksu ymmärretään yleensä sellaisena, jossa narttu vuotaa useamman viikon. Niinhän ei Wilman kohdalla ole. Minulla on joskus aiemminki ollut sakemanni narttu, jolla oli samanlaisia juoksuja kuin Wilmalla. Niihin ei juuri kiinnitä huomiota, jos ei aio astuttaa koiraa.
Pitää tarkistaa seuraavalla el.lääkäri käynnillä onko kyseiselle juoksulle oikeaa termiä.
Suurimman pettymyksen tuollainen juoksu on aiheuttanut silloin, kun olin ilmoittautunut Wilman kanssa SM-toko joukkueeseen. Reenasimme ihan tosissaan, kävin jopa kisapaikkakunnalla tutustumassa ennakkoon ja reenamassa Wilman kanssa (kiitos Tuulikki vieraanvaraisuudesta) ja eiköhän Wilmalla alkanut juoksu just ennen kisaa ja peruin osallistumisen. Muutaman päivän kuluttua tiputtelu loppui ja varsinainen juoksu alkoi myöhemmin. Wilmalla oli kuitenki koko ajan siinä välissä voimakkaat tuoksut, vaikka vuotoa ei ollut, ja urokset kävi siihen kuumana. Kun olin sitten seuraamassa kyseistä kisaa, yritti eräs uros aivan ohimennen minun housulahjetta nuuskattuaan astua jalkaani.
Nyt tuollainen juoksu tuli kerranki sopivasti, kun Akun terveystuloksia odotellaan.

Sain eilen siivottua ainakin osittain. Olen yrittänyt epätoivoisesti tehdä rästityöhommia ja vielä niissä on tekemistä.
Toissayönä otin takaisin univelkaa, heräsin eilen aamulla klo 9.30 ja koko päivä oli "pilalla", päivä ei lähtenyt sitten millään käyntiin ja tein kuin täi tervassa hommia.

Nyt loppu jaarittelut ja lähden koiruuksien kanssa Haminalle.
Lauantaille, täältä tullaan Hulda ja perhe, kaikille kisaajille onnea (varpaatki on ristissä ja pystyssä) ja Akulle ja Nealle myös peukutuksia kuvauksiin.
Mukavaa ja aurinkoista Viikonloppua!

torstaina, lokakuuta 11, 2007

raskaan päivän ilta...

... väsyttää armottomasti, kello on 1.53 tulimme just kotiin. -kävin koiruuksien kanssa hakemassa Pekkan kotiin työreissulta.
Viimme yönä nukuin 4h, aamusta koulutukseen, oli muuten pikkusen jäiset tiet ja kuulemma on sattunut paljon onnettomuuksia. Koulutuksen vetäjä oli ajanut aamulla 20 km matkaa yli tunnin. Koulutuksen jälkeen kävin pizzalla ja sitten palaveriin. Palaverin jälkeen käytin vanhaa ystävääni asioilla ja pidin seuraa.
Kotona odotti pirteät koiruudet häkissä (ulkotarhassa) ja ei ku puhelu Piksulle, että lähtiskö Lisan kanssa lenkille.
Ennen lenkkiä ennätin tehdä vähän aikaa hommia koneella. Teimme parin tunnin lenkin, tosi reipasta kävelyä pitkin metsäteitä. Ilta ennätti pimetä, koirilla ei ollut edes vilkkupantoja kun pimeässä palasimme autolle. Koiruuksilla oli hauskaa, rilluttelivat ja tutkivat mielenkiintoisia tuoksuja ja kirmailivat sulassa sovussa jälleenäkemisen ilosta. Niiden sopu oli paljon parempaa nyt, kun asuvat eri katon alla - yhtään kertaa ei Wilma tai Lisa pullistellut kuka on pomo.

Olimme kotona vasta puoli yhdeksän aikaan, annoin koirille ruuan ja itse korvasin lenkillä kuluttamani kalorit kahvikupposella ja parilla munkilla. Koirien ollessa tyytyväisenä ruokalevolla yritin torkkua teeveetä katsoen, ei tullut uni joten tein pari päivitystä ja sitten Tursake tulikin "terrorisoimaan" siihen asti, kunnes lähdimme Pekan hakuun.

Nea soitteli, että Akun lonkka- ja kyynärpääkuvaukset ovat lauantaina ja ennen sitä olisi silmäpeilaus.
Nyt on pakko kömpiä sänkyyn, huommena tiedossa työhommia ja siivousta - huusholli on taas kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Hyvää Yötä!

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

kotisivujen ulkoasun värit vaihdettu....

...nyt on kello jo niin paljon, etten kehtaa sanoa. Innostuin muokkaamaan sivuston värimaailmaa uuden yläkuvan mukaan. Kuva ei ole mitenkään hääppönen, pitkästä aikaa otin eilen kuvia ja säädöt oli mitä oli - päin mäntyä.

Vaikka pitäisi olla jo untenmailla, laitoin vielä yhden kupillisen kahvia tippaseen. Pitää käydä noita sivuja läpi, että kaikki on Ok. Toi värinvaihto ei ole ongelma käy simpplisti, sukutauluihin pitää muuttaa yksitellen värit.
Kun vaihdan yläkuvan, otan siitä kuvankäsittelyohjelman väripipetillä värinäytteitä ja niistä muodostuu sivuston kulloinenki värimaailma.
Linkki-sivun linkit tarkastettu, Reiman sivut eivät näkyneet, olisivatko muokkauksessa? Piritta Pärssisen linkki toimii jälleen - käykää tutustumassa, siellä on paljon mielenkiintoisia linkkejä. Lisäsin muutaman linkin -nartun valeraskaudesta, -uroksen eturauhasvaivoista ja -SLO-kynsisairaudesta - Suomeksi ja Englanniksi. Googlettamalla löytää aiheesta kuin aiheesta hyviä linkkejä - suosittelen.

Tänään käytiin partojen kanssa hihnalenkillä "kylänpinnassa", hyvää vaihtelua parroille päästä tutkailemaan uusia hajuja. Kun kaveri kävi kyässä, Ihku esitti melkein kaikki osaamansa temput.

Minun koneella työskentely on joskus tosi takkusta. Juuri kun olen aloittanut naputtelun, Tursake hyppää näytön eteen tai kävelee näppäimistöllä. Minä luovutan ja silittelen sitä aikani, otan syliin ja kehun kovasti. Jos vahingossakaan katson näyttöä, Tursake ojentaa etutassun ja tarttuu yhdellä kynnellä minua poskesta kiinni, no silittely jatkuu. Jonkin ajan kuluttua ehdotan Tursakkeelle ulos menoa ja käyn aukaiseen ovet - ei lähde ulos. Yritän "karkottaa" kissaa seuraavaksi kampaamalla sitä ja selvittämällä sen takkuja - ei tehoa läheskään aina. Seuraavaksi käyn tarkistamassa, että kissojen ruokakupeissa on ruokaa ja laitan lisäksi jotain herkkua, kutsuen Tursaketta syömään. Jos saan kissan houkuteltua syömään, juoksen äkkiä koneelle ja toivon että saan jatkaa työskentelyä. Ei mene kuin hetki, kun Tursake raapii ovea pyytäen ulos, taas pitää nousta työn äärestä.

No ei auta - kissa pitää päästää ulos ja ajattelen että nyt tuli työrauha. En varmasti ennätä kuin istahtaa, kun ovelta kuuluu jälleen raapimista - sieltä on sisään pyrkimässä Noitanokinenä. Jälleen ruokakuppien täyttäminen ja äkkiä koneelle. Jos Ihku ei tule tuijottamaan viereen jokin lelu suussa, niin ovelta kuuluu taas raapimista - pomppaa ylös ja päästä Tursake sisälle... siinä vaiheessa pikkasen jo harmittaa. Sanon Ihkulle jossain välissä, että ei nyt ja huokaisen - jospa nyt sais keskittyä työskentelyyn... turha toivo.. Noitanokinenä pyrkii ulos syötyään vatsan täyteen - katti ulos ja jupisen itsekseni. Nyt on jo raskaat askeleet, kun palaan koneen äärelle ja toivon ettei Tursake tule taas näytön eteen.... tämä juttu on tosi ja melkein jokailtainen... viimmeksi tänä iltana.

Nyt nukkumaan, tänään on koulutusta joten pitää olla skarppina. Hyvää Yötä.

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

nyt on pakko purkautua...

...ja yritän tehdä sen ketään loukkaamatta ja hyvin tapojen mukaan...ja nämä mietteet ei liity pelkästään snautseriin.

Minun valintani ei tarkoita sitä etteikö "hylkäämilläni" uroksilla ole mitään annettavaa snautserin jalostuksessa - ei todellakaan. Eikä se, että omistamilleni nartuille ei käytetä joidenki kasvattajien uroksia tarkoita sitä, että se olisi snautserijalostuksen pelastus...tai tuho, mitä sitä hulluja!
Eikä se tarkoita sitä, että vaikka kuinka nyt yrittäisin kierrellä ja välttää jotakin terveysongelmaa, sitä ei esiinny yhdistelmässä johon päädyn, valitettavasti. Minä en ole se jumalan valitsema kasvattaja, jonka koirien jälkeläisillä ei tule koskaan olemaan mitään terveysongelmia.

On vielä niin, että jalostukseen käytettyjen koirien todellinen jalostusjälki eri yhdistelmistä näkyy vuosien kuluttua. Jos kasvattaja voisikin tietää miten tehdyt jalostuspäätökset näkyy rodussa kymmenen vuoden kuluttua - vai näkyykö ollenkaan.

Jos olisin pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassa huolimatta saamastani tiedosta, kaikki olisi näyttänyt olevan ulospäin ok, mutta mutta - olisinko voinut hyvällä omallatunnolla salata samani tiedon. Ei vaan, minun olisi pitänyt kertoa pentujen ostajille, että on tätä ja tätä riskiä - muiden riskien lisäksi.
Jos olisin laittanut sivulle vain ilmon, että urosvalinta on muuttunut - eikö kenelläkään olisi herännyt uteliaisuus miksi näin on käynyt?
Olen sen verran tietoinen perityvyyden satunnaisuudesta, että tiedän terveitä jälkeläisiä joissakin yhdistelmissä tuntemissani roduissa, vaikka jompi kumpi vanhemmista on periyttänyt jotakin sairautta. Ja tietenki on myös päinvastaisia tapauksia, terveet vanhemmat ei takaa pelkästään terveitä jälkeläisiä - sehän on selvä.

Tiedämme loppujen lopuksi tosi vähän koiran perimästä, vaikka olisimme kuinka viisaita. Ja kasvattajaa lopputuloksesta syytetään - tai sitten ei.

Siihen en ikinä usko, että väitetään omien kasvattien olevan täysin terveitä, vaikka koirien sukutaulussa esiintyy toistuvasti samat koirat kuin niissä yhdistelmissä, joissa sairauksia esiintyy. Kyllä ne vähemmän toivotut perimät putkahtaa aikaa myöten ja jossakin muodossa esiin, halusipa tai ei. Sitä aina vaan itse toivoo, että ne putkahdukset olisivat mahdollisimman lieviä.

Vaikka tämä pohdinta liittyy rooliin, joka minulla on pentueen suunnittelussa, olen myös ollut "vastapuolella" - eli pennun ostajana - kahdessa eri rodussa.
Tänä päivänä pennunostajat toivoo saavansa ainakin terveen, monipuolisen harrastuskoiran - niin sakemanneissa kuin snautserissakin ja silti näissä kuin monessa muussa rodussa koiran omistajien lääkärilaskut kasvaa ja koira ei välttämättä voi elää normaalia aktiivista koiran elämää.
Mielipiteeni on, että kaikki koirissa esiintyvät ongelmat eivät ole pelkästään koiran perimästä johtuvia. Liian yleistä on tänä päivänä, että koira joutuu viettämään virikkeetöntä, vähemmän koiramaista elämää ja ruokinta on päin prinkkalaa - kuka sitä kestää stressaantumatta ja jatkuva stressi ei tunnetusti ole hyväksi.

Mielestäni ongelmana kasvattajalla on varsinki mustissa snautsereissa kapea jalostusmateriaali ja kasvattajan on pakko tehdä joskus kompromisseja rodun säilymiseksi. Vai onko, kaikkea voi ehdollistaa? Jos jokin rotu on saatu sellaiseen tilaan, että sukutaulut vilisee samoja koiria, ei voi ottaa huomioon rodunomaista terveyttä- tai luonnetta - onko pakko tehdä tietoisesti riskiyhdistelmiä rakkaudesta rotuun? Pakko ei ole kuin kuolla, mutta kyllä mielestäni musta snautseri on sellainen rotu, jonka toivoisi säilyvän.

Minä protestoin Suomen Kennelliiton kantaa, että mustien ja p&s snakujen sekoittaminen on tehty luvanvaraiseksi ja ilmeisen vaikeaksi... tai ainakin päätöstä voi joutua odottamaan. Tiedän että p&s puolella on myös omat "ongelmansa", mutta se olisi ehkä rotuna lähin mustaa snakua yhdistettynä laajentamaan jalostusmateriaalia. Pinsereistä en tässä yhteydessä puhu mitään, koska en niitä tunne riittävästi rotuna... vaikka snakujen takaa niitäkin pitäisi löytyä.
Toisaalta ihminen itse, on kaventanut rodun perimää käyttämällä jalostukseen kerraten, kerraten ja taas kerraten esim. näyttelyvoittajia. Joidenki siitosurosten pentuemäärät olisivat saaneet jäädä pienimmiksi, kun varmasti vaihtoehdoiksi olisi löytynyt terveitä vähemmän kauniita uroksia.

Nartuilla on aikojen saatossa ollut usein jalostuksessa pienemmät vaatimukset - eli astutetaan rakenteellisesti tai luonteeltaan vaatimaton narttu huippumenestyjä uroksella - harvemmin päinvastoin.
Hyvä se on näin jälkeen päin arvostella historiaa (vai onko se välttämättä historiaa tänä päivänä), mutta jos ei tunne historiaa - ei tiedä tästäpäivästä... vai miten se nyt menikään...
Yhteenvetona tälle sekavalle pohdinnalle täytyy sanoa, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma - myös koiran jalostuksessa. Näyttelymenestyjä yhdistelmistä ei tule ainoastaan multivalioita - kaikista käyttöpuolen komeetoista ei tule kisakenttien kunkkuja.

Tähän lopuksi minulle unohtumaton muisto menneisyydestä, joka hyvin kertoo kauhun tasapainosta, jossa kasvattajat voi joutua tasapainoilemaan.
- Kommentoin hyvän kasvattajaystäväni tekemää yhdistelmää hieman arvostelevasti, sillä uros oli jättänyt lonkkavikaisia jälkeläisiä. Siihen ystävä vastasi, että kuule Tuula - täydellistä ja virheetöntä koiraa ei ole olemassakaan - jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolet. Kyse on aivan siitä, mitä ominaisuutta koirasta hakee tai toivoo saavansa, jollekki ominaisuudelle, myös huonolle on laitettava painoarvo. Välillä painoarvo on luonteessa, välillä terveydessä, mutta ulkomuodosta en tingi -.

Kasvattaja joutuu tekemään aina valintoja, mutta tietääkö pennun ostaja niistä... uskoisinpa että yleensä ei.

Jaa, ja mitä meidän maanataipäivään muuten kuului. Aamusta työhommia kotona ja työpaikalla käynti. Sitten lähdimme Pekan ja koirien kanssa Karpaloita poimimaan. Koirat rillutteli mättäisellä pienellä suonlämpäreellä ja söivät karpaloita. Ei edes märkyys ja sade haitannut niitä. Otin muutaman valokuvan, jospa niistä saisi vähän syksyisemmän kuvan sivupohjaan.
Iltapäivällä otin koirat mukaan, kun vein Pekan töihin ja paluumatkalla kävimme tervehtimässä lentsuista ystävää.
Ihkusta tulee selvästi temppukoira, nyt sen saa tulemaan reppuselkään, hyppii omaksi ilokseen varaston hyllyillä, keikkuu kuin vanha varis sohvan selkänojan päällä. Juoksu on sillä nyt selvästi ohi, ja on herännyt myös kaksijalkaisten olemassaoloon, hakee toistuvasti kontaktia tiukalla silmiin tuijotuksella - eikös alettaisi jollekki.
Ihanaa, kun Ihku on taas oma iloinen itsensä. Wilman kielenkannat ovat myös käytössä. Taas tänään se kertoi minulle jotain tärkeää asiaa, ja täytyy tunnustaa etten ymmärtänyt, sen huomasi Wilmakin ja luovutti.

Ja nyt luovutan minä ja lähden untemaille - iltatirsat sohvalla verotti yöunista... pääasia että joskus nukkuu.
Hyvää Yötä!

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

taas ennätti vuorokausi vaihtua...

Mööppleeraus ja huushollin raivus jäi sen verran veriin, että olemme Pekan kanssa koko päivän raivanneet turhia tavaroita pois nurkista... ei nyt kaikkea ihan kaatopaikkakuormaan - eihän sitä koskaan tiedä milloin jotakin nyt tarpeetonta tarvitsee, mutta kuitenki.
Minä, joka en pidä verhoista koska ne estää valon sisälle tulon, vaihdoin jopa keittiön ikkunaan uudet verhot... löysin kaapista sievää kangasta ja ompelin käsin kaikki reunat, koska ei ole ompelukonetta.
Sopivaa puuhdetta ja ajankulua sateisena päivänä ja aika meni tosi nopeasti. Sain pestyä myös sen ison maton, Pekalla meinas mennä hermot kun raahasimme sitä ensin valumaan - sisälle tuominen oli sitten jo helpompaa kun enin vesi oli valunut pois. Toivotaan, että saan sen joskus kuivaksi. Ei varmaan auta kuin lämmittää kiuasta ahkeraan, matto roikkuu nyt saunassa.

Martina oli jättänyt viestin vieraskirjaan - liittyen Wilman urosvalinnan muuttumiseen, johon vastaaminen oli tosi työlästä - ei sen vuoksi että en olisi rehellinen ja en katso peiliin - ei vaan sen vuoksi, että kun olin kirjoittanut vastineen ja klikkasin "lähetä" tuli herja että sinun pitää olla kirjautunut vieraskirjaan... omasta mielestäni olin kirjautunut. No ei auttanut kuin ottaa uusiksi ja nyt klo on jo niin paljon, etten taida enään tehdä päivityksiä vaan kömmin nukkumaan.

Päätöksenteot koiran kasvatus- ja jalostusasioissa kuuluvat kasvattajalle, minä nyt päätin etten ota tietoisesti riskiä - vaikka lopputulos ei ole kirkossa kuulutettu, eli terveysperimä mahdollisilla pennuilla olisi voinut olla erinomaisen terve. Kuten Martina sanoi minulle puhelimessa, tieto lisää tuskaa.

Tässä koiramaailmassa, oli kyseessä rotu kuin rotu asia on takuulla niin. Koira on terve kunnes toisin todetaan ja mitä ei tiedä koirien taustasta, siellä olevia asioita ei voi aavistaa tai ottaa huomioon - oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia asioita koiran jalostuskäyttöä ajatellen. Ja kaikkien sairauksien periytyvyyttä ei tiedetä - joihinki tarvitaan molemmilta puolilta tuleva perimä, joihinki riittää kun toinen vanhemmista periyttää.
Lisäksi harvassa maassa varmasti tutkitaan koiria niin paljon kuin Suomessa ja tutkimustuloksiin voi pääsääntöisesti luottaa. Niin ei voi läheskään aina tehdä, kun kyseessä on ulkomainen koira.

Summarum tätä vois pohtia loputtomasti, eikä silti tulis hullua hurskaammaksi, joten nyt nukkumaan.
Hyvää Yötä!

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

haukotus ja paljon asiaa...

Piti töllöttää TV 2 elokuva, joten myöhäiseen meni tämä naputtelu ja vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi.
Muutama päivä taaksepäin... torstaina juteltiin Martinan kanssa puhelimessa ja sain kuulla että W P eräissä koirissa, (jotka ovat sukua E-uroksille) on todettu joitakin sairauksia. Päätimme Nean kanssa, että on liian suuri riski käyttää jompaa kumpaa E-urosta Wilmalle, vaikka kyseiset urokset olisivat terveitä.
Sopivia urosvaihtoehtoja ei liiemmilti juuri löydy. Ei auta kuin terveystutkituttaa nuori saksantuonti Aron vom Grauen-Papagay "Aku", ja jos se on terve niin käyttää sitä.

Ihkun tärppipäivät pitäisi olla jo aika turvallisesti ohi, mutta lenkillä sille jäi kimeä vinkuminen aina niiden talojen kohdalla jossa on uroskoira. Minulla alkoi moinen kiikaaminen ottaan tosissaan korvaan ja päätin tehdä siitä lopun. Kun Ihku aloitti ensimmäisen talon kohdalla vinkumisen, sanoin ei ja nyppäsin pikkusen hihnasta - ei minkäänlaista vaikutusta- jolloin tartuin poskiparrasta kiinni tiukalla otteella, tuijotin silmiin ja sanoin tiukasti ei. Päästin otteen Ihkun ollessa hiljaa, kehuin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan talon kohdalla taas vinkumista, jolloin nappasin heti tiukan otteen parrasta, tuijotin silmiin ja tiukasti ei, päästin irti kehuin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan koiratalon kohdalla Ihku ei reagoinut koiraan mitenkään.
Toistin saman lenkin muutamana päivänä peräkkäin ja Ihkun reaktio oli, että lähestyessämme ensimmäistä koirataloa se tuli sivulleni kävelemään ja otti minuun kunnon katsekontaktin jonka palkitsin reippaalla kehulla ja juoksupyrähdyksellä talon ohi Y E S!!!. Seuraavien koiratalojen kohdalla ei vinkumista vaan kontakti minuun ja pitää vielä lisätä ettei Ihkun häntä laskenut missään vaiheessa.
Minun tapoihin ei kuulu lenkkeillä samaa reittiä perättäisinä päivinä, lenkkireitit ovat vaihtuvia aina sen mukaan mitä toivon koirien saavan lenkin aikana (irti, hihnassa, toisten koirien hajuja, vaihteleva maasto jne). Nyt toistin tuon reitin ihan sen vuoksi, että näen kuinka oppi meni perille ja hyvin näytti menevän. En vain jaksa jatkuvasti samasta asiasta kieltää, joten parempi tehdä heti selväksi koiralle miten sen haluaa toimivan... ja miten ei.

Hyvin on näyttänyt menevän Ihkulle perille myös taiteilu sohvan selkänojan reunalla. Just kun olimme Pekan kanssa kantamassa väliaikaista sohvaa ulos, Ihku hyppäsi yllättäen sohvaan ja siitä selkänojan reunalle keikkumaan kuin kana orrelle... ei voinut kuin nauraa, vaikka hankalasti kannettavassa sohvassa paino lisäänty huomattavasti. Jatkoimme sohvan kantamista, jolloin Wilma hyppäs myös sohvalle... se oli jo hieman liikaa ja jouduimme hätistämään otukset alas. Sirkuskoiria, sirkuskoiria..


Olin tänään Marjan kaverina Kemin 2-ryhmän näyttelyssä, jossa Anne-Marin Aune-snautseri (P&S) sai viimeisen sertin ja tuli FIN MVA:ksi!!! Hieno saavutus! Ajateltiin Marjan kanssa eri rotuisia koiria katsellessa, että kyllä meilläkin pitää vielä olla sellainen koira, jota voi kantaa sylissä... näkis vaan ja kuulis kolinan :).
Iltapäivällä saimme yllätysvieraita Etelä-Suomesta, kävimme synttäreillä ja loppuilta töllötettiin puolinukuksissa telkkaria.
Iltapäivällä oli hyytävä tilanne, kun olin päästämässä Wilmaa tarhasta Ihkun ollessa jo vapaana tuli naapurin sekarotuinen isohko uros morjestaan partoja. En ole juossut vuosikausiin niin lujaa ja yhtä paljon kuin silloin. Wilma totteli välittömästi ja meni sisälle, Ihkua kiinnosti uros aivan luvattoman paljon ja sekunnissa välähti mielessä, jos uros ja Ihku pysähtyvät hetkeksikkään tapahtuu varmasti astuminen. Joten minä kutsuin Ihkua- ei vaikutusta, juoksin niiden perässä ympäri ja pitkin piha-aluetta, huusin Pekkaa avuksi ja koko kylä varmaan kuuli kun yritin hädissäni hätistää urosta pois pihalta... juoksivat ryökäleet aina sen verran vaihtaen paikkaa että minulla oli tosi työ pysyä perässä.
Pekka tuli jossain vaiheessa hätiin katuharjan kanssa hätistellen urosta, uros nosti karvat pystyyn ja näytti siltä että se käy päälle. Pekka pääsi sen verran Ihkun ja uroksen väliin että minä sain kutsutta Ihkun sisälle ja Pekka hätisti uroksen pois. Ei mennyt kuin hetki, kun uros palasi pihaan, jolloin minä nappasin ensimmäisen kengän joka käteen sattui ja nakkasin sillä urosta. Kenkä sattui olemaan Pekan raskas turvakenkä ja osui kovasti kolisten puuritilään, jonka takana uros juuri haisteli maata, ... sen jälkeen vilahti vain uroksen hännänpää ja sitä ei näynyt enään koko iltana.

Nyt saa olla jonkin aikaa tarkkana, ettei uros pääse toista kertaa yllättäen pihalle.... ärsyttää, kyllä omalla pihalla pitäisi saada olla rauhassa helkkarin irtokoirista.

Pesin viikon aikana useita mattoja painepesurilla, välillä koleassa sadesäässä, välillä vain koleassa säässä... no niiden kuivaksi saaminen on teettänyt vähän töitä. Ne on pitänyt roudata yksitellen saunaan kuivumaan, sauna hetkeksi päälle ja yön yli kuivatusta ja taas seuraavana päivänä uusi matto kuivatukseen. Nyt ei olisi enään kuin kolmen maton kuivatus... ja huommena pitäisi pestä vielä viimeisin ja suurin matto, kun Pekka on kaverina sen liikuttelussa.

Mutta nyt, Hyvää Yötä!

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

jotenki on vaan edelleen kiirettä ilmassa...

Perjantai-iltana tuli Päivi, Aleksi ja perheen narttusakemannit yökylään, ohikulkumatkalla Kemissä järjestettävälle koulutusleirille. Käytiin illalla pizzalla ja lätistiin, Pekka tuli kotiin vasta myöhään perjantai-iltana.

Huusholli on täysin kaaoksessa, saatiin talon tyhjennyksessä sohvakalusto ja "hätävara" sohva on edelleen myös olohuoneessa. Sille on kyllä uusi koti tiedossa odottaa siirtoa, laatikoita on ympäri lattioita, matot odottaa ulkona muovin päällä vesisateessa painepesuri pesua.
Vaikka joka ikistä paikkaa kolotti viikonlopun jälkeen ja selkä ei ole todellakaan hyvässä kunnossa, innostuin eilen pestessäni Pointtiin meneviä "talotyhjennys" astioita ja tavaroita järjestelemään myös omia kaappeja ja lisäsin entisestään huushollin kaaosta. Lisäksi kesävaatteiden vaihtaminen talvivaatteisiin on kesken... no jospa se tästä pikkuhiljaa.

Ihkulla ei ole ollut tähän asti mitään pömökausia kehistysvaiheessa, mutta nyt viikonlopulla on ollut. Liekkö osasyyllisenä eka juoksu ja tärppipäivät että se kuuhistelee, kuulee olemattomia, näkee olemattomia ja hännän alla tapahtuu selvästi jotain uutta ja outoa. Lisäksi ennätin lauantai aamuna tehdä Ihkulle konesiistimisen, ei varmaan sänkinen karva helpota yhtään oloa.
Tuota kuuhistelu - kehistysvaihdetta olen odotellutkin tulevaksi ekan juoksun lähestyessä - pidän sitä täysin normaalina kehitysvaiheena, no Ihkulla se kohdistuu tärppipäiviin ja menee ohi kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota. Murkkuikä se on koirillakin.
Lisa lähti sitten perjantaina Piksun perheen koiraksi. Kuten aiemmin kerroin Lisa oli Piksun luona, kun sairastelin keväällä. Sen jälkeen Lisa sai toistuvasti tervehdyskäyntejä, kun heille jäi ikävä Lisaa. Pitkään pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että Lisa voisi muuttaa heidän koiraksi.

Yritin epätoivoisesti potea huonoa omaatuntoa asian johdosta mutta ei vaan onnistunut ja miksiköhän ei sillä ei ole tapoihini kuuluvaa luopua omasta koirasta noin vain.
No, asiaan vaikuttaa; Lisa asuu nykyisin n. 5 km päässä, olemme tunteneet Piksun kanssa jo melkein pari vuosikymmentä - Piksulla on ollut minun kasvatti-sakemanni, olemme useasti tekemisissä, käymme yhteislenkillä, Piksu on hoitanut Lisaa ja konnia lomamme aikana jne... tiedän varmasti, että Lisalla on ruhtinaalliset oltavat Piksun perheessä, kaikki tykkää siitä - jopa perheen kissa. Lisa saa monipuolisesti liikuntaa, pääsee mukaan perheen elämään täysivaltaisena perheenjäsenenä. Ja Lisasta ei ollut mitenkään tarve päästä eroon, en ollut etsimässä sille uutta kotia, puhumattakaan että olisin lopetuttanut sen - hyi hitto pelkkää ajatustakin.

Asiaan vaikuttaa myös se, että Lisa on luonteeltaan ns. "kansainvälinen koira", se ei ikävöi ja on joka paikassa kuin kotonaan kunhan ruokaa saa ja lenkille pääsee.

Lisan tulevaisuuteen kuuluu, että ennen seuraavaa juoksua sen kohtu poistetaan. Minulla oli sellainen toivomus Piksulle, että emme tapaisi nyt aluksi pariin viikkoon, että Lisa saisi kotiutua rauhassa. Puhelimitse olemme jutelleet Lisan lähdön jälkeen Piksun kanssa ja eilen tapasimme kylällä ihan naamakkain. Yhteislenkille snakut pääsee tulevaisuudessa takuuvarmasti. Pitää vielä sopia Piksun kanssa jätetäänkö Lisan tiedot meidän kotisivulle - voihan sinne päivittää esim. vain muuttuneet omistajatiedot. Lisa kuuluu elämäämme edelleenki.
Ennättäis vaan noita päivityksiä tehdä.

Meillä elelee nyt kaaoksen keskellä tärppipäiväinen Ihku - on bongannut että naapurissa asustelee ihana ajokoirauros ja juoksunsa aloittanut Wilma joka on sitä mieltä, että Ihkun pitää leikkiä sen kanssa.

Sunnuntaina koiruudet pääsi kävelylenkille, kun menin talontyhjennykseen kävellen. Ihkudaa piipitti joka ikisen talon kohdalla, jossa oli koira pihalla... yritti tietenki viestittää että sulhasta etsitään tositarkoituksella. Pekka toi sitten autolla ne kotiin häkkiin odottamaan. Eilen eivät päässeet lenkille, olivat häkissä kun kävin asioilla. Tänään suunnitelmissa työhommien jälkeen kunnon metsälenkki. Ihkua en taida uskaltaa päästää irti, ettei vaan joku hurmaava metsäkoirauros vie Ihkua mennessään.
Nyt pitäisi tehdä hetki työhommia, ennenkuin lähden Haminalle asioille.
Mukavaa päivän jatkoa huushollista, jonka kylkeen voisi liimata postimerkkejä ja laittaa ameriikkaan.