sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Vieraamme Soma ja Trilli

 Riiseni Soma ja Austraaliankarjakoira-kakara Trilli.

 Trilli on hieman ihastunut Unskiin.

 Trilli ja Soma.
 Lauma vauhdissa.
 Mielenkiintoisia hajuja, kuka puuttuu kuvasta?
 Tästäkin kuvasta puuttuu yksi.


Päivä vähän yli puolenpäivän ja aurinko laskemassa.


Perjantai iltana saapui Soma ja Trilli hoitoon, kera ohjeiden, sapuskoiden, herkkupalojen, auton ja muiden vermeiden kanssa. Olimme Marjan kanssa valmistautuneet hyvin koirien hoitoon tuloon. Unskin ja Ihqun kaluamat ja hylkäämät luut pelasti eronhetken omistajasta. Luut oli niin mielenkiintoiset, että ensimmäinen ilta meni niitä kalutessa loistavasti. Ensimmäisillä kerroilla ulkoilutin pihalla Trillin hihnassa, ennakko ajatukseni oli että en pysty Trilliä pitämään ollenkaan irti pihalla. Trillillä oli niin paljon uusia hajuja tutkittavana ja molemmat totutteli ympäristön ääniin niin, ettei ollut mitään ongelmaa pitää Trilliä irti pihalla. Asiaan auttoi myös se että pihalla oli koirien "oma auto", taskussa oli herkkupalapussukka ja molemmat on erittäin hyvin tapakoulutettuja. Aluksi Trillillä pääsi muutaman kerran pisut sisälle, pihalla oli niin paljon tutkittavaa, ettei se muistanut sinne pissoja tehdä.
Viimeisen ruuan jälkeen lähdimme tulokkaisen kanssa hihnalenkille ja silloin koirat katsoi muutaman kerran vähän ihmeissään, että nyt on hihnan toisessa päässä vieras ihminen. Lenkki meni kuitenkin hienosti ja mielenkiintoisia hajuja oli paljon. Koirat rauhoittui nukkumaan jo puoli kymmenen aikaan. Ensimmäinen yö meni hienosti, Unski ja Ihqu pääsi nukkumaan mun kanssa makkariin, Trilli ja Soma nukkui eteisessä Trillin alustan päällä.
Lauantai aamu valkeni sateisena ja myrskyisenä. Aamutoimien jälkeen lähdin Soman ja Trillin kanssa käymään Praavassa mökillä, katsomassa kuinka korkealle vesi on noussut. Paluumatkalla käväsin kaupassa ja sitten olikin aamu-unien aika. Unski ja Ihqu olivat meidän reissun ajan häkissä. En pidä koiria yhdessä kuin metsälenkillä, jossa niillä on tilaa juosta ja touhuta.
Puolenpäivän aikaan lähdimme metsälenkille koko joukolla. Tuuli oli edelleen myrskyisä, mutta onneksi ei enään satanut ja juuri ennen lähtöä aurinko pilkisti pilvien raosta.
Lenkkimaasto oli tuttu myös Somalle ja Trillille, koska olimme käyneet siellä yhteislenkillä. Voimakas tuuli pyöritti koirien nokkaan mielenkiintoisia hajuja ja ne teki laajoja kaaria molemmin puolin metsätietä. Maasto on sen verran harvapuista, että kertaakaan koirat ei menny näkökenttäni ulkopuolelle. Heti jos näytti siltä, että hajut meinaa viedä koiria liian voimakkaasti, kutsuin niitä ja kaikki tulivat vauhdilla hakemaan makupaljoja. En ikinä olisi uskonu, että Soman ja Trillin kanssa menee näin hienosti. Lauma oli niin sopuisa lenkillä, että välillä kaikki partanaamat kuljettivat yhdessä samaa keppiä. Trilli on tainnut hieman ihastua Unskiin. Se peesaili ja haastoi Unskia formuloimaan. Meidän palatessa autolle päin, Soma sai hepulin ja lähti hurjalla vauhdilla formuloimaan laajaa kaarta molemmin puolin metsätietä. Hetken muut koirat katsoi Soman menoa hölmistyneenä, sitten Ihqu ja Unski liittyi jonon jatkoksi Soman perään. Partanaamat viiletti hetken peräjälkeen laajaa ympyrää Soman johdolla ja viimeisenä iloon yhtyi myös Trilli - viisaana kakarana juoksi pientä sisärengasta. Näky oli niin hieno, että en ikinä unohda sitä. Olin aina luullut että Unski on nopein... mutta Soma kyllä pesi koko porukan... no onhan sillä paljon pitemmät jalat, mutta kuitenkin - myös iso koira pääsee tosi lujaa :).
Lenkin jälkeen palasimme kotiin ja oli tirsojen aika. Koska en pidä koiria yhdessä sisällä, Ihqu ja Unski ovat  esteen takana Tomin huoneessa. Kissat ovat evakossa entisessä sisäsaunassa, koska sieltä voi pitää ikkunaa auki ja kissat pääsee kulkemaan siitä ulos. Somalla ja Trillä on pääsy kielletty kissojen ja konnien olinpaikkaan, konnat voi napata turvasta kiinni jos niihin menee tekemään liian läheistä tuttavuutta, eikä konnat ihan heti irroita otetta jos kiinni saavat.
Eilen illalla Tursake päätti, että nyt on päästävä huoneisiin, raapien tomerasti pesuhuoneen ovea. Vaihdoin esteen taakse Soman ja Trillin ja päästin kissat huoneisiin. Laitoin varmuudeksi esteen päälle ison pyyhkeen, että kissat uskaltavat tulla. Unski ja Ihqu nautti päästessään nukkumaan nojatuoleihin, Tursakkeen hypätessä heti syliini ja sitä piti sitten tovi kehua, silittää ja kammata ennekuin Tursake siirtyi sohvan nurkkaan nukkumaan. Soma ja Trilli makasivat rauhallisesti esteen takan sen aikaa, kun kissojen oli aika siirtyä takaisin pesutiloihin.
Onhan tässä vekslaamista ja jatkuvasti pitää olla skarppina, mutta sanoin Marjalle että kestän sen kun tiedän että tämä päättyy sovittuna päivänä. En kyllä ikinä olisi uskonut että kaikki alkoi näin hienosti, vaikka tiesinki että Soma ja Trilli ovat fixuja koiria!

Tänään olisi tarkoitus käydä päivällä ensin Soman ja Trillin kanssa lenkillä takametsässä. Sitten ne joutuu jäämään eka kerran vähän pidemmäksi aikaa keskenään sisälle, kun käyn saman lenkin Ihqun ja Unskin kanssa. Siinä on hoitokoirille jo pientä ensimakua minun työpäivistä. Pitää vain siirtää kaikki mahdollinen koirille sopimaton niiden ulottumattomiin, ettei pääse tapahtumaan vahinkoa. Käyn ruokatunnilla  ulkoiluttamassa ne, etteivät joudu vieraassa paikassa olemaan koko työpäivää yksin. Omat koirat saavat olla päivän häkissä.
Joo ja minulla on nyt viikko takan toimistotyöntekijänä. Työpäivät meni uskomattoman nopeasti, koska oli töitä mitä tehdä. Työporukka on mukavaa ja viihdyn tosi hyvin. Se ei kyllä ole pitänyt paikkansa, kun joskus tietokoneiden tullessa työpaikoille sanottiin että paperimatsku vähenee... mitä vielä... paperimuodossa pitää edelleen tallentaa ja arkistoida satoja hyllymetrejä arkistomappeja. Yllättävän hyvin olen pystynyt keskittymään arkistointiin ja toivoa sopii, että kaikki löytyy minun jäljiltä oikeista vuosiluvuista ja aakkosellisessa järjestyksessä.
Vapaa-ajan ongelmia ei ole, mutta "pahinta" on lenkkeillä pimeässä. Olen joutunut taipumaan koirien kanssa suuresti inhoamaani pyörätielenkkeilyyn. Yhtenä iltana erehdyimme pimeälle tieosuudelle paluumatkalla, se oli elämys itselle ja koirille, edettiin melkein käsikopelolla eteenpäin. Koirat ottavat vastaan iloisesti kaiken vaihtelun, joten siitä pitää myös minun iloita.
Alkuviikosta satoi puoli senttiä lunta ja se valaisi ihmeesti, oli helppo käydä takametsässä pimeässä lenkillä, kun metsäpolut erottui vaaleana vanana. Iloa ei kestänyt kuin pari päivää, vesisade sulatti lumen, kuten myös isot jäälyhdyt jotka oli koirien haudoilla.
Yllätän itseni myös ihan oma-aloitteisesti, viimmeksi eilen illalla virkatessa ja tv-kanavilla sukkuloidessa. Ensin innostuin katsomaan Teemalta (Telkku.com:in info) Mozartia etsimässä (In Search of Mozart) Tutkimusmatka Mozartin maailmaan on kaunis johdanto rakastetun säveltäjän elämään, musiikkiin ja vanhan Euroopan sydämeen. Ohjaaja: Phil Grabsky. Valitettavasti en katsonut ohjelmaa alusta, jos se uusitaan joskus inhimilliseen katseluaikaan katsoisin sen ehdottomasti kokonaan. Seuraavaksi katsoin suurella mielenkiinnolla edelleen Teemalla esitettyä (Telkku.com:in info) Queen: Elämämme päivät 1/2 (Queen: Days of Our Lives) 1/2. Tuoreessa dokumentissa Brian May ja Roger Taylor pohtivat avoimesti Queenin ylä- ja alamäkiä sekä mitä on tehty ja jäänyt tekemättä. Mukana ennen näkemätöntä aineistoa. T: BBC. Tämä pitäisi nähdä myös uudestaan, koska koirien ulkoilutukset katkaisi katselun. Minulla on mitä ilmeisemmin tosi laaja skaala musikkimaussa, jään ihmettelemään sitä pikkupämmyssäni. Jokin aikaa sitten jäin katsomaan kanavasurffailun seurauksena "Toscanini, itse kuultuna" - Larry Weinsteinin rajoja rikkova dokumenttifiktio perustuu legendaarisen italialaisen kapellimestarin, mm. La Scalassa ja Metropolitanissa sekä NBC-orkesterin johtajana vaikuttaneen Arturo Toscaninin (1867-1957) pojan Walterin salaa tekemiin äänityksiin. Äänityksiä, joissa Toscanini keskustelee viimeisinä vuosinaan perheen kotona vierailleiden sukulaisten ja ystävien kanssa, kertyi peräti 150 tuntia.Kun katson tai luen jotain joka herättää minussa mielenkiintoa, seuraavaksi googletan (ensin tietoa suomenkielisenä ja lopuksi engl.kielistä) aiheesta ja jos aikaa olisi niin etsisin lainastosta aiheesta tehtyjä kirjoja tai muuta matskua. Jospa tässä vielä ennättää senki tehdä.
Lisää viimeaikoisia suosikkejani musiikin saralla;
Maroon 5 - Moves Like Jagger ft. Christina Aguilera (YouTube)
Snow Patrol - Called Out In The Dark (YouTube)
James Morrison - I Won't Let You Go  (YouTube)
Musiikissa kiinnitän huomiota ensin fiilikseen mikä siitä tulee. Voin kuunnella ja katsoa niistä videoita lukemattomia kertoja ennenkuin alan selvittää kipaleiden sanoituksia. En välttämättä aina edes halua tietää mitä engl.kieliset sanat on suomeksi. Joo, ja tyypillistä on että pidän vain harvojen artistien koko tuotannosta.

Nyt päivälenkille ensimmäisen erän kanssa, kiireinen päivä muutenkin tulossa. Huomen aamulla pitää selvitä simppelisti töihin.
Marjalle ja Tuomolle kaunista aamua "sinne jonnekkin".

perjantaina, marraskuuta 18, 2011

Ruokapohdintaa ja kuurakuvia lenkiltä

 Unski
 Ihqudaa

 Kuurakuvia auringossa/varjossa













Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut suuri epäluulo eineksiin, enkä ole luottanut suomalaisiin ruokataloihin/einesksien valmistajiin. Olin silti aika järkyttynyt kun uutisiin pompsahti kalan kierrätystä - se pyydetään jossain, lähetetään Thaimaahan tai Kiinaan ja palautuu takaisin eurooppaan loppujalostukseen. Aiheesta YLE.fi uutiset - asiasta lisää Pakastekala matkustaa lähikauppaan Thaimaan kautta. No jotta asia ei olisi oikein hyvin ymmärrettävä Findus tiedoittaa sivuillaan... joopa joo... toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee... ei Kiinassa... no entäs Thaimaassa?
Kalapakasteita olen ostanut vain kissoille, nyt menee tehotarkastukseen mistä kala on tullut. Voihan se olla ettei pakkauksista kyseistä tietoa löydy, mutta silloin voi siirtyä ostamaan tuoretta kalaa kalaliike Kuhalta. Minulla on jo boikotissa ns. kasvatettu Norjalainen lohi - olen kerran nähnyt dokumentin kalan kasvatuksesta Norjassa, kasvatusaltaisiin nakattiin lapiokaupalla salpietaria jotta kalanliha olisivat "punaista", loishäätöön kalat sai Ivomec:iä. Joo, vaihtoehdoksi on jäänyt kalansyönnissä luonnon kala, jota ei olla pyytämässä sukupuuttoon ja joka on saanut kasvaa ehkä vähemmän puhtaissa merivesissä... ei ole helppoa.

Toissa päivänä käytiin jälleen Martan kanssa asioilla ja törsäämässä 20 euron lahjakortti. Kalankierrätysuutisoinnista johtuen päädyimme tutkailemaan tarkemmin ostosten pakkausmerkintöjä. Martan ostoslistalla oli Amerikan pekoni ja Martta halus että se on valmistettu Suomessa, suomalaisesta lihasta. Vaikka pakkauksissa oli valmistajana suomalaisen ruokatalo, vasta kolmannessa pakkauksessa luki että valmistettu suomalaisesta lihasta ja Suomessa. Parissa pakkauksessa oli lihan alkuperäismaana Unkari ja Puola. Joo, pakkausten merkinnät ovat niin pienellä ettei niistä aina millään saa selvää. Onneksi hyvää Suomesta Joutsenlippumerkki on kohtuu helposti löydettävissä pakkauksista, vaikka sekään ei takaa kaikissa tuotteissa 100% kotimaisuutta - vähintään 75% raaka-aineista on suomalaisia. MTV3 esitti Ylen silminnäkijä ohjelman - jossa käsiteltiin lasten- ja koiranruokien lisäaineita, tiivistettynä ”Puolet ihmisten ruoassa käytetyistä lisäaineista kiellettyjä koiranruoassa”.
Minkä ihmeen takia meitä vedätetään, tehdään vaikeaksi tulkita tuoteselosteita, pakkausmerkintöjä ja myydään syötäväksi vaikka mitä mössöä?
No, ruokakaupasta jatkoimme matkaa Kärkkäiselle, ostin lankoja, hautakynttilöitä, tuolityynyjä ja nestemäistä pyykinpesuainetta. Martalla oli myös omat ostokset ja kassalle mennessämme Martan puhelin soi, joten laitoin ensin omat ostokset hihnalle. En ajatellut missä vaiheessa Martta lopetti puhelun, mutta selvisimme ilman ongelmia ostosten kanssa paluumatkalle. Vein ensin Martan kotiin ja järjestettiin kaikki ostokset ja juokastiin kahvit. Kun pääsin kotiin, Martan naapuri soitti että Martan puhelin on kadonnut. Ensin tarkastin auton ja soitin Martan numeroon, mutta kun ei sieltä löytynyt niin hyppäsin loistoon ja ajoin Kärkkäiselle. Suunnistin meitä palvelleen kassan luo ja kerroin että Martta kadotti puhelimensa täällä ollessamme. Kassa sanoi, että yks puhelin on löytänyt. Joku asiakas oli löytänyt puhelimen kassan vierestä lattialta. Helpotus oli suuri, kun puhelin oli Martan... minulla ennätti olla jo syyllinen olo, olinhan sanonut Martalle että mulla on asiaa Kärkkäiselle ja Martan oli vähä niinku "pakko" lähteä mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toissapäivän kävästiin hoitoon tulevien koirien ja Marjan kanssa lähimetsälenkki alkuiltahämärässä ja vesitihkuisessa säässä yhteislenkillä otsalamppujen valossa. Kysyin luvan, että saan ottaa koiruuksista kuvia, kun ovat hoidossa ja päivittää blogiin, tietysti kuulumisien kera - sain luvan :). Vauhtia ei ilmeisestikkään tule puuttumaan, mutta onhan noista vauhtiveikoista kokemuksia, joten eiköhän me pärjätä. Suren Wilmaa vielä niin vahvasti, että kaikki arkirutiinin rikkova ja skarppina oleminen on tervetullutta.

Eilen kävästiin puolen päivän aikaan kuvauslenkillä läheisellä pellolla ja takametsässä. Koska sateen jälkeen oli pakastunut, kesantopelto oli tosi kaunis, sinne mihin aurinko paistoi kuura oli kultainen ja varjossa hopeinen. Koirat ovat saaneet tyytyä maastolenkkeihin, muuta en ole niiden kanssa ennättänyt touhuta. Olen pikkuhiljaa siivoillut ja järjestellyt kaappeja. Tänään pitää mennä tutustumaan mahdolliseen työpaikkaan. Olisi jälleen "uran vaihto" - toimistotyötä ja arkistointia - jos oikein ymmärsin. Kaikkea sitä on tullut tehtyä, mutta näköjään kaikenlaista on vielä tekemättä. Ihan kivalla mielellä ja asenteella - vanha koira oppii istumaan, toivon että saisin työn vaikka se ei ole pitkaikainen.
P.S
Maanantaina alkaa toimistotyöntekijän - toivottavasti menestyksekäs, mutta ilmeisen lyhyt ura... JEEE!!!!
sama

Lopuksi vielä linkki Keskon sivustoon merkeistä, joita käytetään eri tuotteiden yhteydessä.

tiistaina, marraskuuta 15, 2011

Aurinko paistaa

Tosi harmaa, kostea ja sumuinen viikonloppu takana. Kävimme päivittäin lenkillä ja lauantaina saimme vihdoin haettua kuusenoksia Wilman haudalle. Wilman ja Feisyn & Indin haudalla on palanut yötä päivää kynttilät. Nyt on niin pimeä aika vuodesta, että on kynttilöiden aika. En polta kynttilöitä juurikaan sisällä (tuoksukynttilöitä en voi sietää), mutta sitäkin enemmän ulkona. En ole mikään haudan palvoja, varmaanki sen vuoksi että kun koira on lakannut hengittämästä eli kuollut sen maallinen maja muuttuu persoonattomaksi - ei se enään tunnu siltä mitä se oli ollut eläissään. Pois menneet koirat siirtyy muistoihin ja sydämeen. Feisyn ja Indin haudalle olen istuttanut koivun, Kikan haudalla on kanervaa, en ole vielä päättänyt minkä pensaan istutan Wilman haudalle - keväällä ens alkuun ainakin orvokeita.
Eilen oli tosi tuulinen, mutta aurinkoinen sää. Lähdin kylmästä tuulesta ja 0 paikkeilla olevasta lämpötilasta huolimatta koirien kanssa pitkälle pyörälenkille. Voi jessus sitä vauhtia, oli täys työ pidätellä ja jarrutella sekä pysyä pystyssä. Koirilla oli virtaa taas ylenmäärin. Pyöräilimme altaalle, jossa päästin koirat irti ja pidin sellaista pyöräilyvauhtia yllä, että koirat joutui ravaamaan koko ajan. Teimme ylimääräisen parin kilometrin lenkin metsään, talutin pyörää että olisin hieman lämmennyt. Runsaasta vaatetuksesta huolimatta olin aivan jäässä, tuuli meni luihin ja ytimiin. Paluumatkalla kiitin luojaa, että koirilla riitti vauhtia loppuun asti, sillä paksuista sukista ja lenkkareista huolimatta varpaat oli ihan jäässä. Kurvasimme kotipihaan hurjalla vauhdilla, eikä koirista olisi uskonut että takana oli n. 15 km vauhdikasta menoa.
Kuvittelin hyväuskoisena että ilta onkin sitten rauhallinen koirien osalta... turha toivo... äksöniä riitti ihan iltamyöhäiseen asti.
Tänään koirilla on lepopäivä. Olen värkkäillyt kaikenlaista pientä. Käynyt keittiön kaapistoja ja laatikoita läpi, ompelin koirien autoalustaan pari vaihtopäällistä, kävin kaupassa ja keitin jauhelihakeiton. Vielä olisi pientä värkkäämistä tiedossa päivänvalon aikana, jota ei enään kauaa kestä. Koirat olisivat valmiit lenkille, mutta pääsevät vasta iltahämärissä käymään pikku lenkin.
Meille tulee luultavasti äksöniä lähiaikoina, pari koiraa on tulossa hoitoon ja se tietää Ihqulle ja Unskille uutta seurattavaa ja ajankulua. Huomenna olisi tarkoitus käydä hoitoon tulevien koirien kanssa tutustumislenkki meidän lenkkeilymaastoihin omistajan kera. Ei ole sitten koirille niin iso ihmetys, minne ovat joutuneet... ovat kyllä molemmat käyneet meillä aiemmin, ettei ihan outoja olla. Yhteislenkillä ei kyllä näiden koirien kanssa olla aiemmin käyty.
Loppuu minultakin lorvailu, kun on taas enemmän koiria huushollissa.
Lorvailusta puheenollen, poistun jälleen takaoikealle. Aurinkoisia päiviä!

perjantaina, marraskuuta 11, 2011

Maastoreenejä ja silmäpuolena

Ihqudaa
 Ihqudaa vauhdissa
 Luonto kuurassa


Keskiviikko aamu valkeni pikkupakkasessa ja aurinko paistoi komeasti. Metsän siimeksessä ei paljon aurinkoa näkynyt, paistoi sen verran alhaalta.
Kävimme pikku lenkillä ja minä ennätin ottaa muutaman kuvan ennenkuin mun vasempaan silmään meni roska, jota en saanut pois. Kuvaaminen loppui alkuunsa, mutta päätin kuitenki tehdä suunnitellut jälkireenit.
Tein Unskille ensin n. 500m jäljen, jossa oli yksi kulma, lyhyin kävelyaskelin ja pyörykän palanen joka viidennessä askeleessa. Askeleet näkyi selvästi koska maa oli kohmeessa.
Sitten kytkin Ihqun jälleen puuhun jäljen lähtöpaikkaan ja tein yli 10m janan. Ihqun jälki oli myös n. 500m pituinen ilman kulmia ja makupala joka kepin alla.
Kun olin hakenut Ihqun jäljen lähtöpaikasta, kävin jälleen tien toiselle puolelle kävelemässä epämäärisen lenkin ja pudotin sinne kolme erilaista esinettä.
Ajoin ensin Unskin jäljen, josta Unski suoriutu loistavasti - oli selvästi hyvä idea pidentää askelvälin pituutta. Vaikka laitan aina makupalan vain oikean jalan askeljälkeen, Unski tarkasti myös vasemman askeljäljen - eteni hienosti pää tehden siksakkia jokaisessa askeleessa. Jäljen lopuksi jälleen viimeisen kepin heittelyä ja kehuja.
Ihqu suoritti janan jälleen täydellisesti ja eteni jäljellä vauhdikkaasti tuoden kepit. Viidennen kepin tuotuaan päästin Ihqun itsenäisesti jatkamaan jäljestystä päästämällä otteeni jälkiliinasta ja jääden seuraamaan taustalle pysähtyykö Ihqu kuudennelle kepille, minun ollessa kauempana. Ihqu pysähtyi kuin seinään viimeiselle kepille, söi makupalat ja toi kepin minulle. Tästä on hyvä jatkaa, jos ei enään tänä syksynä niin sitten keväällä - Ihqun juoksu lähestyy ja voi olla ettei enään tänä syksynä päästä jäljelle.
Autolle palattuamme päästin koirat irti ja ne lähti vauhdilla toiselle puolen tietä, huusin perään "etsi esine". Koirat tarkasti vauhdillä alueen, Unski toi kaksi esinettä ja Ihqu yhden. Niillä oli selvästi pientä kilpailua kumpi ennättää löytää ja napata esineen. Ei tarvinnu antaa erillistä kehoitusta tuoda esine mulle. Löydettyään esineen nappasivat sen suuhun ja lähtivät heti tuomaan sitä minulle.
Reenin jälkeen kävimme vielä pikku lenkin metsässä ja siinä vaiheessa vasen silmäni oli jo tosi kipeä. Tuntui kuin silmässä olisi terävä kiven murikka.
Olin sopinut että käytän Marttaa asioilla joten suunnistimme koirien kanssa Martan luo. Martan luona huuhtelin silmää, mutta kipu ei helpottanut. Martta ehdotti jo ettei lähdetä asioille koska silmä veresti. En antanu periksi, joten lähdimme kylälle kun olin ensin syönyt pari lautasellista hirvenlihakeittoa.
Asiat saatiin hoidettua ja reissun päätteeksi juotiin vielä pullakahvit.
Koiruudet sai olla koko ajan mukana autossa odottaen, lopuksi käytiin pikku lenkki Martan kodin lähistöllä.
Silmän olotila paheni, joten heti kotiin tultuamme huuhtelin silmää vedellä ja laitoin kosteuttavia tippoja. Sitten oli lähdettävä hakemaan Pekka Oulusta. Paluumatkalla kävimme Pekan siskon Anna-Maijan luona, joka on optikko. Anna-Maija huuhteli tipoilla mun silmää ja yritti saada roskaa silmästä, siinä onnistumatta. Sain mukaani rasvaisia ja rauhoittavia tippoja että selviän yön yli.
Meidän reeni- ja asiointireissu kesti kaikkiaan kuusi tuntia ja koirat oli koko illan tosi rauhallisia nukkuen.

Eilen aamulla silmä oli tosi verestävä, luomi muhkeasti turvoksissa ja luomessa oli mustelma. Pekka vei minut heti aamusta terveysasemalle jossa pääsin heti terveydenhoitajien käsittelyyn. Silmä huuhdeltiin ja roska saatiin pois, lisäksi silmään laitettiin vielä tippoja jolla tarkastettiin onko silmän pinta vaurioitunut - ei onneksi ollut. Lopuksi silmän kävi vielä tarkastamssa lääkäri, joka laittoi antibioottitippoja silmään ja sain reseptin mukaani.
Silmä on edelleen ärtynyt ja näkökenttä hieman samea, mutta kyllä sen kanssa nyt paremmin pärjää.
Tämä aamu on valjennut tosi harmaana ja sumuisena. Päivän suunnitelmiin kuuluu siivousta ja lenkkeilyä. Hartiat on tosi jumissa, joten sauvakävely olisi paikallaan.
Ens kuussa olisi tiedossa töitä ainakin kuukaudeksi, tarkempi aloituspäivä on vielä sopimatta.
Nyt hommiin, että saa jotain tänään aikaiseksi.
P.S
Minulla ei yleensä ole onnea minkäänlaisissa arvonnoissa. Kun käytin Marttaa S-marketissa, Martta täytätti minulla kaksi arpalipuketta - itselleen ja minulle - voittona oli 20 euron lahjakortti kyseiseen liikkeeseen ja arvona suoritettiin samana päivänä. Kuinka ollakkaan, sain puhelun illalla ja minulle kerrottiin että olen voittanut 20 euron lahjakortin. Soitin heti Martalle että voitto laitetaan puoliksi, olihan ihan Martan ansiota että täytin arpalipukkeet.
sama

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Kylän pinnassa ja lähimetsissä

Sunnuntaina käytiin Piksun ja valeraskaana olevan Lisan kanssa kimppalenkillä "kylän pinnassa". Lisa oli valeraskaudesta huolimatta reipas. Lenkki aloitettiin pappilan parkkipaikalta josta suunnistettiin sillan yli koirapuistoon. Koirat sai haistella hetken tuoksuja, ennekuin jatkoimme matkaa uudelle "näköalareitille" rantamaisemaan. Sen jälkeen teimme kierroksen Vanhaan Haminaan ennekuin palasimme autolle. Lenkin päätteeksi tulimme meille pullakahville, koirat sai oman osansa pullasta. Oli tosi mukava ja koirillekki hyvä, erilainen lenkki, pääsivät vaihteeksi ihmisten ilmoille - ainakin Unskille ja Ihqulle harvinaisempaa herkkua.
Tihkusateessa oli sopivasti tauko lenkin ajan.

Eilen käytiin läheisessä metsässä lenkillä. Tein välillä yllättäviä poikkeamia lenkkireittiin, koska Unski meinas ottaa laumanjohtajan paikan edeten reilusti edellä. Unskissa on tapahtunut huomattava muutos, myös Piksu huomas sen. Se ei enään esim. pihalla juuri rilluttele toisten koirien kanssa vaan pysyttelee minun lähistöllä ja seuraa tarkasti mitä teen. Varmasti käytökseen vaikuttaa pallien poisto, tytöt ei enään kiinnosta entiseen malliin, myös jatkuva narttujen pissojen merkkaaminen on loppunut. Terävyys ja vauhti ei ole kadonnut mihinkään.
Sääennusteessa on lupailtu vähän aurinkoisempaa säätä, jospa koiristakin saisi jonkinlaisia kuvia otettua. Lupauduin pesemään siskon ikkunat ja niitä on ihan kiitettävästi, aloittelin eilen ja jatkan tänään. Tänään koirilla on tylsä häkkipäivä tiedossa. Huomenna ajattelin viettää koirien kanssa metsässä reenaten jälkeä ja esineruutua.
Löysin kadonneena oleet esineruutuliivit sekä muitakin joskus Wilmalle hankittuja vermeitä. Vielä on hukassa Wilmalle PK tottikseen hankittu metallinen kettinkikaulain. Muistelen käyttäneeni sitä kun kävimme Ihqun kanssa hallissa tottisreeneissä.
Trimmauksen jälkeen Unski ja Ihqu muistuttavat toisiaan niin, ettei niitä erota pihalla huonossa valaistuksessa. Olen erehtynyt niistä jo monta kertaa... jostain syystä tätä "ongelmaa" ei aikaisemmin ole ollut.
Päivä valkenee, joten ei ku hommiin... aurinkoa odotellen +6 asteen lämpötilassa.

lauantaina, marraskuuta 05, 2011

Pyhäimiestenpäivä - tasasen harmaata

Unski ja Ihqu luuli että pääsevät häkkiin ja saavat makupalan... turhaan odottivat. 2.11.2011 pyörälenkin jälkeen.
Tasaisen harmaita päiviä takana, jotka olemme viettäneet vauhdikkaasti - ainakin ajoittain. Olemme tehneet hurjia pyörälenkkejä kuhmuraisilla metsäpoluilla, metsäautoteillä ja välillä päällystetyillä teillä. Hurjaksi pyöräily menee silloin, kun koirat on hihnassa ja ne juoksee minkä kintuistaan pääsee välillä haukkuen. Minä yritän pysyä pyörän päällä välillä jarruttaen silmälasit huurussa ja silmät vettä valuen kovasta vauhdista (puoli sokeana) - teemaksi sopii  "pois alta kivet ja männyn kävyt". Toki pyörälenkkeihin sisältyy myös vapaa osuuksia, jolloin koirat saavat haistella ja tutkailla tienlaitoja, välillä olen joutunut taluttaan pyörää kun metsäpolku on ollut niin kivinen ja kuoppainen. Pyöräilylenkit ovat olleet 10-16km pituisia - koirat on lenkkien jälkeen olleet hetken rauhallisia. Tänään koiruuksilla on vapaapäivä. Saavat olla päivän häkissä ja iltasella odottaa lyhyt kävelylenkki.
Minä olen Wilman lopetuksen jälkeen haamuillut itsestäni ulkopuolisena - EVVK olotilassa. Suru on vielä niin vahvana läsnä, että on vaikea saada otetta tähän hetkeen. Eilen pitkän korvienväliä tuulettavan pyörälenkin jälkeen aloin järjestelemään mappihyllykköä, joka on pursunnut tavarapaljoudesta... edellisen kerran taisin tehdä kyseiseen hyllykköön inventaariosiivouksen Kikan lopetuksen jälkeen. Nyt sain käytyä lippuset ja lappuset perusteellisemmin läpi. Myös CD:t sain järjestykseen ja tajusin kuinka helkkarin paljon minulla on kuvia... niitä en kyllä pystynyt selaileen, mutta levyt saivat sisältötekstit ja kaikille löytyi myös kotelot. Olen miettinyt, että jospa tekisin Wilmasta ja Kikasta kalenterin ens vuodeksi, mut siitä toteutuuko se, en ole ollenkaan varma. Pitää vaan suunnitella jotain... vois tietty myös tilata isot kuvat tai jotain.

Tänään paikkojen penkominen pitäisi jatkua vaatekaapissa. Oli melkoinen järkytys havaita että Tursake oli pitänyt yhtä vaatekoria petinään. Vaikka kampaan Tursakkeen useimman kerran viikossa, oli korissa olevat vaatteet karvan peitossa. Ei auttanut kuin maalarinteipillä poistaa vaatteista karvat ja pestä ne sitten pyykkikoneessa. Olen nyt lukinnut vaatekaapin oven, ettei Tursake pääse pesityyn sinne enään.
On pieni "pelko", että työt alkaa lähitulevaisuudessa ja jospa se saisi kinttuihin vähän vipinää ja sais kotona tehtyä jotain muutakin kuin koirien kanssa touhuttua.
Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, vaikka säästä sitä ei huomaa. Jouluksi olisi pari suunnitelmaa, saa nähdä kumpi toteutuu vai toutuuko jokin kolmas neljäs suunnitelma. No, ompahan jotain mietittävää elämässä eteenpäin kompastellessa.
Rauhallista pyhäpäivää.

keskiviikkona, marraskuuta 02, 2011

Lämpimät säät jatkuu - ilman kuvia

On se aika vuodesta jolloin aurinko pysyy piilossa pilviverhon takana - ainakin täällä. Ihan turha napsia kuvia pimeässä.
Olin taas toissa iltana nukahtanut sohvalle ja heräsin eilen aamulla siitä neljän aikaan - tietysti telkkari oli jäänyt auki. Ulkoilutin koirat ja koska ei väsyttänyt hain puut uuniin ja tuikkasin tulet.
Ennätimme metsään jo ennen yhdeksää. Kävin koirien kanssa ensin pikku lenkin ja siirryimme sitten jälkialueelle. Tein Unskille jäljen n. 200m pitkän, johon tein yhden kulman. Aiemmat jäljet oli lähteny heti polulta, mutta nyt loikkasin niin pitkälle metsään kuin pystyin hyppäämään - tarkoitus totuttaan Unskia pikkuhiljaa janaan. Jälki oli Unskin neljäs ja astelin vielä ihan töpöaskelin laittaen pienen lihapyörykkäpalasen aika tiheään ja keppien alle, kuten aiemminkin.
Kun sain Unskin jäljen tehtyä, otin Ihqun autosta hihnaan ja menimme polkua pitkin alueelle, johon olin päättänyt tehdä Ihqun jäljen. Laitoin Ihqun puuhun kiinni ja tein n. 10m janan, käännyin metsään kohtisuoraan Ihqun olinpaikkaan nähden - sen jäädessä protestoimaan. Jälki oli tänä vuonna Ihqun viides, kävelin normaali askelin ja pyörykkäpalasen laitoin vain joka toisen kepin alle. Tein jälkeen tien ylityksen ja yhden kulman ja jälki oli n. 300m pitkä.
Jäljen tehtyä hain Ihqun, joka istui kiltisti odottamassa, laitoin sen autoon Unskin kaveriksi ja kävin kävelemässä tien toisella puolen epämääräisen lenkin, pudottaen pari esinettä metsään. Esineet oli nahkalompsa ja käsinekäärö. Koirat näki minun metsään menon, mutta eivät nähneet missä asti kävin.
Ajoin ensin Unskin kanssa jäljen ja se meni tosi loistavasti. Unski eteni nokka maassa viidennelle kepille ja vasta lähestyessämme tietä nosti muutaman kerran päätä tarkistaakseen ympäristöä, mutta ajoi loppuun asti tosi hyvin. Kun Unski pyörittää keppiä jotta saisi sen alta makupalan - kehun, mutta en ole vielä vaatinut tuomaan keppiä minulle. Kerään kepit taskuun ja annan Unskin keskittyä jäljestämiseen. Kun olemme viimeisellä kepillä kehun, riisun valjaat ja heittelen viimmeistä keppiä koko matkan autolle mentäessä tietenkin ylenpalttisesti kehuen ja vaihtaen tuotua keppiä makupaloihin. Unskin eteneminen jäljellä on jo sen verran varmaa, että seuraavaan jälkeen pidennän askelta ja vähennän makupaloja. Jospa meille sattuisi niin hyvä tuuri, että jälkireenialueella ei kirmaisi poroja tai hirviä ja Unski unohtaisi ne.
Kun lähdin Ihqun kanssa jäljelle, pikkusen jännitti miten Ihqu suoriutuu ensimmäisestä janasta - ymmärsikö se asian tarkoituksen. Turhaa jännitin, Ihqu lähti vauhdilla ja nappas jäljen kuin vanhan tekijä, toi vauhdilla kepit, tien ylitys onnistui ja muutenki jäljesti hyvin. Nyt pidän pienen tauon jälkireeneistä, koirat saa sisäistää oppimiaan asioita. Toivottavasti ennätän vielä ennen lumen tuloa tehdä muutaman innostavan ja koirille motivoivan jälkireenin. Pitää vain itse pitää itsensä kurissa, etten enään vaikeuta tai muuten mokaa reenejä etenemällä liian nopeasti eteenpäin. Ihqun kanssa on edetty pienellä riskillä nopeasti, jotka se on kestänyt ja selvittänyt. Uusia asioita otetaan mukaan edelleen reeneihin ja välillä tehdään palauttava helppo reeni.

Jälkireenien jälkeen koirat pääsi vapaasti alueelle, jonne olin jättänyt esineet - huikkasin perään "etsi". Koirilla oli mielessä heti, missä olin käyny ja ne säntäs vauhdilla tien yli metsään. En ennättänyt itse edetä pitkälle, kun Ihqu toi käsinesutturan, jonka olin jättänyt kauemmas. Ihqu sai reilut kehut ja löytö vaihdettiin makupaloihin. Hetken kuluttua Unski löysi lompakon ja ei tarvinnut edes innostaa, kun toi sen minulle vaihdettavaksi makupaloihin. Koirat oli ihan täpinöissään ja jäivät tarkistamaan minun jälkiä, löytyisikö lisää vaihdettavia esineitä vaikka minä jatkoin syvemmälle metsään.
Täytyy kyllä olla tosi tyytyväinen koirien reeneihin ja taidan jatkaa metsälenkeillä noiden esineiden pudottelua ja vahvistaan etsimistä ja nokan käyttöä... ei kaikkien reenien tarvitse olla niin vakavia. Uskon, että noi vapaamuotoisemmat esineiden etsinnät vahvistavat koirien nenätyöskentelyä ja esineiden tuomista. Minulla on koirien esineruutuvaljaat vielä "hukassa", joten en tee varsinaista esineruutureeniä ilman valjaita. Raahessa saatiin Päiviltä valjaat lainaan esineruutuun. Minulla on pinttynyt tapa reenata aina asiaan kuuluvilla vermeillä -jäljellä jälkivaljaat ja esineruutuun omat valjaat. Ajattelen että koirat mieltää kulloisenki toiminnan tarkoituksen helpommin, asiaan kuuluvien vermeiden kera.
Nämä meidän harvakseltaan tehdyt reenit ovat rauhoittaneet koiria huomattavasti, aivotyöskentely rauhoittaa paremmin kuin kymmenen kilometrin lenkki... mutta molempia tarvitaan sopivassa suhteessa.

Tänään olisi tarkoitus käydä pitkällä lenkillä ja käydä asioilla, tuulee aika reippaasti ja aika ajoin taivaalla näkyy valoilmiö... kyl se aurinko on edelleen olemassa.

Sain trimmattua koirat, kylläkin vasta maanantaina... ja lihapyöryköitä on syöty muutama päivä. Jos en nyt lopeta tätä naputtelua, saan pistää uusiksi tämän päivän suunnitelmat... joten poistun koneelta takaoikealle.