torstaina, joulukuuta 17, 2015

Joulun lähestyessä, tekemisiä muistellen

Jestas, taas on vilahtanut muutama viikko viimeisestä bloggailusta. Bloggeriin on tullut uusia ”virityksiä”, joita piti ensin vähän ällistellä, mutta hyvin näyttää pelaavan.
Olemme elelleet ihan omalla porukalla viime viikot. Pimatsu haettiin omaan kotiin Oriveden suunnalle ja sen maailma avartui kertaheitolla. Maailma on niin suuri ja on myös suuria mustia koiria olemassa. Hyvin kuuluu Pimatsun kanssa menneen ja hienoja haasteita ja mukavaa yhteiselämää en lakkaa toivottelemasta – Pimatsu on niin hieno pakkaus.
Melkein samalla hetkellä kun Pimatsun hakijoiden auto kaarsi pihasta, tuli Noitanokinenä tarkastamaan, että joko huushollissa voi tepastella rauhassa ja omalla porukalla. Huushollin normaali rytmi palautui kuin luonnostaan, kissoja on kyllä saanut lällytellä ja rapsutella sylissä koko syksyn edestä. Vaikka Unski sieti pitkin hampain Pimatsua, niin kylläpä veti mustaparran hiljaiseksi tuijottelijaksi, kun sai ihan omassa rauhassa himputella huushollissa ja lenkillä.

Olen Pimatsulta vapautuneen ajan käyttänyt käsitöihin, koirien kanssa lenkkeillen ja joulusapuskoita valmistellen. Päivänvaloa on nyt niin vähän aikaa, että lähden Martsan kanssa lenkille metsään aamuhämärässä, Martsalla on kaulassa yksi led lamppu ja minulla heiluu toinen lamppu kädessä. Hyvin on nähnyt metsäpoluilla tepastella. Käyn kotona vaihtamassa lenkkikaveriksi Unskin ja yleensä siinä vaiheessa on jo päivä sen verran valjennut, ettei lamppuja tarvitse. Lenkkeilen kummankin koiran kanssa erikseen, sen vuoksi että saavat ns. omaa aikaa minun kanssa ja voin heitellä niille keppiä tai järjestää muuta virikettä lenkkeilyn lomassa.

Säät ovat olleet todella vaihtelevat, mutta kun ei ole sokerista ja pukee vaatteet sään mukaan, niin ei ole montaa lenkkiä jäänyt tekemättä – korkeintaan kolme neljä lenkitöntä päivää kuukaudessa. 
Minulla on nyt vain murhe, kun lunta on hieman maassa, että en voi keväällä hankkimiani keinukenkiä pitää enää lenkillä. Kun minulle keväällä tarjottiin täysin käyttämättömiä keinukenkiä ostettavaksi (koko oli minulle sopiva), emmin ja aioin palata uudelleen asiaan, kun olen tutkinut netistä tietoa. Kysyin myyjältä voiko kenkien kanssa lenkkeillä metsässä ja maastossa, sain vastauksen että ei, koska kengät ovat valkoiset. Sanoin, että kenkien väri ei ole koskaan ollut esteenä, jos muuten ovat hyvät.
Nähtyäni ja kokeiltuani kengät, kaupat tehtiin. Heti ensikokeilulla ja ensimmäisillä lenkeillä kengät oli kuin tehty minulle. Minulla ei ollut esim. mitään ongelmia tasapainon kanssa, eikä tullut mitkään lihakset kipeiksi, kuten vähän varoteltiin netistä löytämissäni arvosteluissa. Voi luoja, että niillä kävely on vaivatonta, ei vaivannut lenkkeilyn jälkeen penikkatauti kinttuja, eikä ole ollut selkä kipeänä. Ja ovat soveltuneet mainiosti metsäpoluille säässä kuin säässä (kesä-syksy) ja asvalttitielenkkejä tuli niillä käveltyä normaalia useammin. Eiväthän ne tietenkään kaikille sovellu, mutta minusta saivat vankkumattoman käyttäjän. Nyt on todella hyvä syy odottaa lumien sulamista, että saisin vetäistä keinukengät jalkaan ja lähteä lenkille.
Tälläiset uutena Avia Motion...
..ja tälläiset ahkeran käytön jälkeen
Martsan kanssa lenkillä 1.11.2015



Heijastuksia lammikoissa







Hieman kurainen metsätie/viljelystie


Pitkänkarin tuulisella rannalla 1.11.2015



Unski ja Pimatsu 22.11.2015













Ikkunan läpi kuvattu auringonlasku...
...josta heijastui vastapäiseen ikkunaan hieno verhonkuvio.
Joulun läheisyys ei ole välttämättä näkynyt ikkunasta ulos katsellessa tai ajoittain riehuvan myrskyn rytinöitä kuunnellessa. Radiota on tullut kuunneltua tosi vähän, joten ei ole edes joululauluja tullut kuunneltua. Olen virkannut ”väkertänyt” 150 lumihiutaletta neljää erimallista, jotka silitin ja kovetin sitten sokerivedessä ja kuivatin uuninpäällä muutaman päivän. Kuivuneet hiutaleet yhdistin langalla 6-8kpl rimpsuksi. Hiutaleita tein valkoisesta, hopea- ja kultalangasta. Osa hiutalerimpsuista on päässyt jo omaan kotiin, loput roikkuvat vielä meidän ilona ikkunassa. Valmiina virkattuina ja silitettynä odottelee myös 150kpl isoäidin peitteen lappusta, ne odottavat sopivaa lankaa palojen yhdistämiseksi. Iissä ollut Kirjokas käsityöliike muutti Ouluun ja täältä ei nyt saa minkäänlaista sopivaa virkkauslankaa. Netin kautta lankoja voisi tilata, mutta mieluimmin haluaisin itse päästä lankoja hypistelemään. 
...sokerointi...
 ...kuivumassa

Viime viikolla Pekka rakensi listarimoista seinälle ”joulukuusen”, joka koristeltiin heti. Joten meillä on nyt joulupuu rakennettu, eikä ole pelkoa, että se varistaa havunneulasiaan.
Joulupuu on rakennettu
ulkona palava pensas
Unski kännykän kameran ikuistamana 16.12.
Viime yönä oli kunnon pakkasyö, lauhtuvaa luvattu vielä tälle päivälle ja koirat jo odottaa, että pääsisivät lenkille. Unski on trimmattu joten se on vähän kylmänarka vielä, onneksi on mantteli lämmikkeenä. Vaikka Unski ajoittain innostuu lenkillä formuloimaan, on se kovasti taantunut vauhdissa, nyt kun sillä ei ole kunnon formulointikaveria. 
Kiitos kaikille, joilta olemme saaneet joulukorttitervehdyksen, en itse ole lähettänyt ainuttakaan korttia, joululahjoja en myös osta kenellekään. Jää taas tänä jouluna markettihulina kokematta.
Toivottelemme kaikille oikein mukavaa joulun odottelua ja joulunaikaa. 

perjantaina, lokakuuta 30, 2015

Peräkammarin vanhapoika pipinä

Tiistai aamuna Pekka teki lähtöä veljensä kanssa Pirttikarin mökille saareen. Unski seurasi repun pakkaamista silmät palaen, mutta Pekka meinas ettei ota Unskia mukaan, jos vaikka innostuvat kaatamaan puita. Silloin Unski on vain haittona. Minä vain innostin Unskia katsomaan anovilla silmillä Pekkaa, että se heltyisi ja ottaisi mukaan. No, saimme Unskin kanssa tahtomme läpi ja sain jäädä Pimatsun ja Marsan kanssa kotiin. Siivosin päivän huushollia, kaverina aina yhtä innokas ja joka paikan höylä Pimatsu, lattiarätissä roikkuen.
Olin iloinen Unskin puolesta, että se sai lähteä veneilemään ja rilluttelemaan saareen päiväksi.
Iltapäivällä kotiin palasi väsyneet mutta tyytyväiset partanaamat. Unskilla oli kova nälkä ja iltapäiväruuan saatuaan kellahti tyytyväisenä nukkumaan, hetken kuluttua punkasta kuului vain kuorsausta.
Alkuyöstä Unski pyysi ulos ja vaikka se meni pimeään kohtaan tarpeilleen, kuulin äänestä että kakka tulee loristen. Yö meni valvoessa ja Unskia ulkoiluttaessa. Seuraavana aamuna Unski oksensi kourallisen havunneuloja ja henki haisi niin, että itsesuojeluvaistoni kielsi ajattelemasta mitä se oli edellisenä päivänä saaressa popsinut. Annoin sille parafiini öljyä ja Pekka lähti sen kanssa pikku lenkille. Unski oli erittäin virkeä, mutta kakalla piti käydä useasti. Keitin sille puuroriisiä, laihaa nauta jauhelihalientä ja ruoka-annosta ryyditettiin vielä Eila raejuustolla.
Pöperön antamista jatkettiin pieninä annoksina 3-4 kertaa päivässä. Kakka oli edelleen löysää, mutta ei tarvinnut enää jatkuvasti ulkona laukata. Eilen haettiin apteekista Canikuria ja jatkettiin pöperölinjalla. Iltapäivällä pöperö ei enää maistunut ja Unski nukkui paljon.
Soitin tänään aamulla el.lääkärille ja se meinas, että jatketaan noilla eväillä kuten tähänkin asti, ei tarvi viedä koiraa lekuriin, koska suolitukoksesta ei ole kyse ja jos pöperö ei maistu niin lisätään siihen keitettyä kanaa tai muuta hyvälle tuoksuvaa ja ruokahalua herättävää.
Ohjeita noudatettu ja tänään Unski on ollut jo niin pirteä, että aamupäivällä tepasteli metsäpoluilla Pimatsun kera. Pöperöannoksia on maustettu Almo Naturen kanalla omassa keitinliemessä (kissan ruokaa), sitä ei tarvi laittaa kuin ½ rkl annokseen ja hyvin maistuu.
Jospa se tästä, Unskin vointi normalisoituisi myös kakan suhteen. Tarkoitus on vielä jatkaa pöperölinjalla muutama päivä, Canikur tuubi käytetään loppuun ja Inupekt tabuilla jatketaan. Ens viikolla pöperöön lisään vom:mia pikku hiljaa ja sen jälkeen pikku hiljaa totutellaan nappularuokaan. Antaa suoliston rauhassa elpyä ja parantaa itseään.
Ja arvatkaas kuka on ollut hiljaa, eikä ole päkättänyt miksi Unskin touhuja ei ole tarkemmin seurattu – minä. Koska itse halusin Unskin pois jaloista siivouksen ajaksi ja ajattelin että Unskille tekee hyvää olla päivä ainoana koirana vapaana rillutellen ja eväsleipiä mutustellen.

”Akuutti koiran ripuli: kotihoito
Jos koira voi ripulista huomatta hyvin ja on pirteä, voidaan ripulia hoitaa kotona muutamien päivien ajan. Aiemmin suositeltiin koiran paastotusta ensimmäisenä ripulipäivänä, mutta tästä on luovuttu ja nykyisin suositellaan rajoitettua ruokintaa.
Rajoitettu ruokinta tukee suoliston limakalvon solujen toimintaa ja energiansaantia. Tavoitteena on tarjota ripulista kärsivälle koiralle hiilihydraattipitoista vähärasvaista ruokaa hyvin pieninä annoksia jo ensimmäisenä ripulipäivänä. Tarjottavan ruoan määrä on noin 25 % koiran normaalista päivittäisestä energiantarpeesta jaettuna useisiin annoksiin.
Ensimmäisenä ripulipäivänä koiralle tarjotaan hapanmaitotuotteita, raikasta vettä ja pieniä annoksia keitettyä riisiä. Seuraavina kolmena päivänä riisiannoksia suurennetaan ja riisin mukaan sekoitetaan raejuustoa tai tonnikalaa. Tämän jälkeen koira voi siirtyä vähitellen omaan ruokaansa.
Kotihoidon aikana tulee tarkkailla koiran juomista ja varmistaa, että koira ei pääse kuivumaan. Jos koira ripuloi jatkuvasti ja ripuli on kovin vetistä tai koira oksentaa juomansa veden toistuvasti, tulee koira viedä eläinlääkärille, jossa sille annetaan nestettä suonensisäisesti.
Ravintolisien kuten Canikur®, Canikur plus® käyttöä suositellaan koiran suolistohäiriöiden hoitoon. Ravintolisävalmisteet tukevat suoliston omaa bakteerikantaa, sisältävät hyödyllisiä bakteereita ja valmisteen sisältämät kuidut sitovat pinnalleen vahingollisia bakteereita.”
Edellä oleva lainaus http://www.elainlaakariin.fi/akuutti-koiran-ripuli/

Seuraavan kerran Pirttikarireissulle Unski pääsee mukanaan haukankatseinen esiliina – minä. TursakeUnskin trimmaus on siirtynyt, kuka nyt puolikuntoista alkaisi ”kiusaamaan”. Älä tee sitä tänään, jos voit siirtää sen hamaan tulevaisuuteen.
Oikein mukavaa pyhäinmiestenpäivää ja rentouttavaa viikonloppua!

maanantaina, lokakuuta 26, 2015

Pimatsu




































Meitä on viime viikot ihastuttanut ja pistänyt päiväjärjestyksen täysin uusiksi musta terhakka saksanpaimenkoiran narttu pentu, jota kutsun Pimatsuksi (pitää siitä itse eniten), pippuriksi ja sussuksi.
Pimatsu on Marsan pentu ja on meillä vain hoidossa, sille etsitään aktiivista ja harrastavaa kotia.

On jälleen ollut suuri onni ja etuoikeus kun olen saanut seurata pienen pennun kasvua ja kehitystä ja olla mukana siinä, enkä lakkaa ihmettelemästä niiden suurta viisautta ja ennakkoluulotonta maailmankatsomusta.
Pimatsu on erittäin viisas, älykäs, sopeutuvainen, periksi antamaton, rohkea, utelias, NOPEA ja se pitää huushollin jatkuvassa epäjärjestyksessä – ihan luvan kanssa. Se on perinyt emältään vauhtia ja tekemisen riemua. Hetkittäin tuntuu, että sillä on turbomoottori, sillä eteneminen tapahtuu lentämällä.

Tuleva omistaja ei ehkä taputa kaikista meillä opitusta käsiään. Pimatsu on saanut esimerkiksi olla sohvalla, koska Unskikin saa, se saa kuljettaa tuoreita potkaluita ympäri huushollia, lattiaharja on sen lemppari ja sen kolinaan herää sikeäunisemmatkin aamuisin, sisälle on saanut kantaa Marsan pihalle jättämiä keppejä ja järsiä niitä, se saa nukkua minun lenkkivaatteitten päällä (jos olen unohtanut ne hampaiden ulottuville) ja kaikkea saa kantaa. Vain mielikuvitus on ollut rajana pennun kanssa touhutessa. Se myös tietää mitä tarkoittaa ei ja mitä hyvä.

Jossain menee raja, se saa käydä makkarissa vain meidän seurassa mutta ei nuku siellä, kissoja ja Unskia ei kiusata, tassuja ei pöydän reunalle, kissan ruokia ei syödä ja ihmisten ruokailua ei noolata.
Muutamana aamuna Pimatsu on päässyt Unskin seuraksi metsälenkille ja se on päässyt tutustumaan pihalla naapurin venäjänajokoiraan. Kaikki pienetkin uudet asiat ovat suuria pienelle pennulle.
Kunpa koiranpennun ottavat älyäisivät todella käyttää hyödyksi varhaisen pentuajan ja olisivat mahdollisimman hyvänä esimerkkinä, antaisivat sen olla pentu, touhuta ja kokeilla yhdessä. Pennun on hyvä oppia myös ns. kantapään kautta ja yli hysteerinen suojeleminen sitä asioilta on turhaa. Ja jos pentu ei saa ihmisestä lauman johtajaa, se kyllä ottaa johtajuuden omiin pikku tassuihinsa epäröimättä, hitaasti mutta varmasti.
Unski on sietänyt pennun välillä pitkin hampain. Sisällä sitä ihan selvästi raivostuttaa, kun pentu saattaa hypätä viereen köllöttelemään, omii Unskin ”oman” nojatuolin, pomppii päällä ja yrittää varastaa luun tai syöksyy tilaisuuden saatuaan Unskin ruokakupille (harvoin päässyt tapahtumaan). Lenkillä ja mökillä Unski kelpuuttaa Pimatsun hetkellisesti formulakaveriksi, mutta tutkimusreissuilla pennun seura on täysin suotavaa, ihan kuin Unski haluaisi opettaa pennulle mikä on se ihan oikea juttu maastossa ja olla ”se isoveli”.

Tursake on todella kiinnostunut pennusta ja hakeutuu pennun seuraan ja viereen nukkumaan. Noitanokinenä pitää hajurakoa, eikä aio luoda minkäänlaista kaverisuhdetta pentuun.

Toivon tietysti, että pennulle löytyy aktiivinen harrastava koti, vaikka sitä tulee ikävä. Eikä sitä unohda koskaan, on se sen verran mainio ja äärettömän älykäs PERSOONA.

Unski on edelleen trimmaamatta, no jospa alkaneella viikolla saisi sen tehtyä. Päivissä ei tahdo tunnit riittää, siitä osaltaan pitää huolen noi nelijalkaiset.
Mukavaa alkanutta viikkoa!