keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010

Itsetehtyjä pipareita vielä jäljellä...

Koska olen piparitaikinaherkuttelija oli pakko tehdä tosi vanhan ohjeen mukaan pipareita - vanhemman kuin minä olen.
Taikinasta jäi ihan leivottavaksi asti, eka pellillinen paloi ja loput laitoin peltirasiaan... josta käyn niitä aikaajoin näpistämässä. Nähtäväksi jää onko piareita yhtään jäljellä jouluaattona. No ei niitä kukaan muu meillä syö kuin minä, vaikka niitä olisikin.
Eilen kävi joulupukki, jolla oli Lisa mukana. Pukki otettiin avosylin ja lämpimästi vastaan ja tietty riemukiljahduksin.
Puhelin on hyvä renki, mutta huono isäntä. Minun puhelimen näyttö on ollut jälleen pimeänä. Puhelin ei ole edes vanha ja se alkoi temppuileen melkein heti hankinnan jälkeen. Näyttö pimenee ja silloin ei puhelimella tee juuri mitään.
Olen saanut sen yleensä toimimaan purkamalla puhelimesta kaiken mitä irti saa tai pudottamalla lattialle tai... no ei kannata kaikkea kertoa ja ääniefektit jätän täysin kertomatta.
Nyt viime kerralla piti tehdä vähän noita kaikkia, pitää taukoa ja ottaa uusiksi, pitää pitempää taukoa ja ei ku jälleen purkuhommiin ja kasaus ennenkuin näyttö jälleen toimi.
Joulukiireet ei ole ennättäneet vielä meille asti. Näissä päivän rutiineissa saa päivän kulumaan ilman jouluaskareitakin, tälläisellä lemmikkilaumalla. Ulkolintujen ruokintaan ole myös panostanut pakkasten vuoksi ja ruokintapaikalla onkin melkoinen kuhina päivän aikana. Puita saa kantaa selkä vääränä leivinuuniin, Pekka tilas viimmeksi puut 80cm ja ovat ryökäleet aika painavia kanniskella... joskus olen turvautunut pulkkaan puiden kuljettamisessa.
Tänään on tulossa Päivi ja Aleksi vierailulle ja minun pitää käydä mammografiassa. Pakkanen paukkuu -25 asteen paikkeilla.
Lisasta on tullut ilmeisesti ton kilpirauhasen vajaatoiminnan ja sen lääkityksen johdosta todella kylmän arka. Se pitää vaatettaa kunnolla ulkoiluun, on mantteli ja viimeinen hankinta on fleestossut, jotka Piksun mielestä ovat todella hyvät, ilmeisesti myös Lisan mielestä sillä lenkkeilyt ovat sujuneet nyt tosi hyvin ja vauhdikkaasti.
Oikein mukavaa päivän jatkoa ja rauhallista jouluun valmistautumista!

torstaina, joulukuuta 16, 2010

Jouluajan huipentumaa kohti jolkotellen ja laiskotellen

Wilma "kuuntelee" pupunpapanoita.
Wilma ja keppi.
Ihkudaa tutkii.
Ihkudaa.
Kikka.
Unski, Ihkudaa etualalla.
Unski ja alahampaat.
Unski lentää.
Unski tarkkana.
Unski ja Ihku.
Pimeys yllätti Unskin, Kikan ja Ihkun (jälleen etualalla)
Kaunis koivu on saanut lumihiutalekuun latvustoon.

Kuuraisia oksia.
Kuvat kuvattu 15.12 iltapäivällä.
Huokaus... on hyvä syy notkua tietokoneella, sillä siivous odottaa. Aina on tärkeämpää tekemistä kuin siivous... onhan? Luotan siihen, että kun aloitan niin iltaan mennessä olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi.
Parina viimeisenä päivänä sää lauhtui -10 asteen lähelle ja olemme vihdoin päässeet koirien kanssa kunnon lenkeille. Tänään pakkanen on jälleen kiristymässä ja tuulee kylmästi.
Pakkasesta on ainakin se hyöty, että voi mattoja ja petivaatteita tuulettaa kunnolla.
Toissapäivänä käytiin Pitkässäkarissa mökillä. Vietiin Turbon haudalle kynttiä ja käytiin jäällä kiertelemässä lähisaaren ympäri. Wilma nautti selvästi lenkkeilystä, ennätti juosta saaren ja mantereen välin useampaan kertaan, kunIhku ja Unski keskittyi keskenään formulointiin, Kikan vartioidessa minua. Samoin eilen Wilma viipelsi kuin viimeistä päivää, kun käytiin takametsässä metsälenkillä. Unski ja Ihku nauttivat yhteisestä nahistelusta, olivat pari viikkoa eristettyinä toisistaan koska Ihkudaalla oli juoksu. Ihkun juoksuaika meni jo aika kivuttomasti kaikille osapuolille, voi sanoa että melkein rutiinilla.
Nyt vanhukset Kikka ja Wilma valmistautuva seuraavaan juoksuun, ovat ihan pikkasen ärhäköitä ja niillä on lyhyt pinna. Kikka aloitti myös rajun karvanlähdön. Se on pakko kammata ja pestä useampaan kertaan, että saisi irtoavan karvan mahdollisimman nopeasti pois. Miksi noiden narttujen pitää tiputtaa karvaa myös aina ennen juoksua, sakemanneilla sen näkee/kokee "pahimmillaan".
Tomi kävi muutaman päivän olelemassa kotosalla, hassua sitä edelleen ajattelee että täällä on Tomin koti ja Helsingissä kämppä. Joulu vietetään Pekan ja lauman kanssa keskenämme, mitä ilmeisemmin syöden ja ulkoillen (toivottavasti sää sallii kunnon lenkit) ja laiskotellen.
Minulla on haave valvoa joku yö ennen joulun h-hetkä. Radiosta tulee hyvää musiikkia, yllättävän paljon joulumusiikkia, yö kuluu aivan älyttömän nopeasti - olen testaillut jo muutamana yönä muutaman öisen tunnin verran.
Milla, Annikki ja Tommi pyörähti pihalla Itsenäisyyspäivänä. Visiitti oli niin nopea, että jälkeenpäin piti miettiä kävivätkö he todella :). Kyllä kävivät, Milla ennätti formuloida Unskin kanssa pari kierrosta - Unski oli aivan ihastuksissaan ja Wilma ennätti hermostua Millan jälleenäkemisen höyleilyyn niin että pölläytti Millaa. Milla on melko tarkka kopio Wilmasta, piti katsoa kaksi kertaa kumpi on kyseessä.
Nyt katteleen tätä huushollia ja toivottavasti jotain tekemään. Olkaa huoleti, en hössötä joulua en peruustellisella joulusiivouksella saatika leipomalla. Kunhan saisi siivottua perus viikkosiivouksen - Kikan villakoirat pois nurkista. Joulu tulee ja menee hössöttämättäkin hitaasti mutta varmasti - turha repiä ressiä.
Wilmakin käy kertomassa jotain asiaa mulle ja pyörähtelee markkoja... en valitettavasti vain ymmärrä mitä asia tälläkertaa koskee... taitaa tietää että Pekka tulee tänään kotiin.
Rauhallista joulun tai vapaapäivien odottelua!

perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Joulua odotellessa


Kuvat Selkäleton rannasta (Praavan edustalla) merelle päin. Kuvattu 28.11.2010.
Kävin koirien kanssa Selkäleton rannassa viimme sunnuntaina. Päivä oli kylmä, aurinko paistoi. Uskaltauduin jäälle koska tuuli oli ollut jo pitemmän aikaa maalta, vesi oli alhaalla ja pakkaslukemat olivat paukkuneet jo pidemmän aikaa. Luotin, että jää kestää. Lähdimme matkaan Pitkänkarin rannasta ja matkan varrella kävimme tervehtimässä kesäistä ilakointipaikkaa - matalikkoa jossa olen ottanut mielestäni kauneimmat- ja muistorikkaat kesäkuvat. Koirat olivat täpinöissään ja juoksentelivat onnellisina tutuissa paikoissa, joita peitti paksu jää.
Suunnistin Selkälettoa kohti ja sen rannallalta koirat löysikin sitten kunnon apajan... jäniksen papanoita oli ilmeisen paljon. Aurinko kultasi ja pensaat olivat saaneet kuurapeitteen. Sanoin ei voi kuvata, kuinka kaunista oli. Saaren ranta oli tosi suojainen ja kuvasin paljain sormin, -20 asteen pakkasesta ei ollut "tietoakaan". Kovien pakkasten vuoksi olimme viettäneet sisällä monta päivää ja me kaikki nautimme olostamme saaren rannassa. En ikinä unohda sitä olotilaa, kaunista luontoa ja ihmeen kaunista valoa.
Rannan edessä oli jäälle purkautunutta jäätynyttä vihreän sävyistä vettä, joka oli kuin paksua kermaa.
Joulukalenterin kuvista suurin osa on Selkäleton rannassa kuvattuja. Osa kuvista on sellaisenaan tai muokattuna ja joululaulujen sanoilla maustettuja.
Joulukalenterita löytyy myös kuvia vanhoista joulukorteista joita olen löytänyt tämän talon kätköistä.
Omien koirien lauma on pysynyt vakiona, Wilma ja Kikka porskutta vauhdikkaina... uskomattoman hienoa nähdä Kikka leikkisänä, Unskin ja Ihkun kanssa formulota kirmaten. Ei olisi kesällä uskonut, että tulemme vielä moista näkemään. On pakko vannoa Nutrolin Senioriöljyn nimiin.
Ikävääkin kuuluu, Turbolla on todettu lymfooma eli imukudossyöpä. Tieto oli minulle melkoinen järkytys, vaikka omasta koirasta ei olekkaan kyse. Olen aina tykänny Turbosta - huolettomasta hulivilistä ja jästipäästä. Muutama ärräpää on kyllä Turbon seurassa tullut välillä lausuttua, mutta ei Turbo ole ottanut siitä nokkiinsa. Meidän jälleennäkemisemme ovat aina olleet yhtä riehakkaita ja iloisia. Turbo on elänyt nimensä mukaisesti täysillä joka sekunnin.
No mutta, ilman kuolemaa ei olisi elämää... tosi mutta joskus vaikea muistaa.
Mukavaa joulun odottelua ja nauttikaa jokaisesta auringonpilkahduksesta, päivien valoisa aika lyhenee - vielä jonkin aikaa.

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Sataa kaatamalla vettä ja toukat

Sataa, sataa ja tuulee... töihin pitäisi valmistautua jo kiireen vilkkaa, mutta muutama näppäilyn vielä ehtii...
Ikkunoita pestessäni tein löydön. En tiedä minkä eläimen toukkia noi on, mutta saivat karun lähdön pesistään. Irroitin toukat ja heitin ne ulos, lintujen ruuaksi.
Piksu koki myös yllätyksen, kun oli Lisan kanssa aamulenkillä. Lisa oli alkanu pomppimaan metsikössä, Piksu oli vähä ihmetellyt syytä moiseen, koska ei nähnyt mitään ihmeellistä. Hetken kuluttua oli kuulunut "piip" ja Lisa oli rouskutellut jotain eläintä josta oli näkynyt vain häntä. Voin hyvin kuvitella kun Piksu Lisaa luokse kutsuen oli yökkäillyt. Lisa lähti ensin pakoon saalista pureskellen, Piksu yökkäillen perään, kunnes Lisa lähti tulemaan kohti purren koko ajan saalista. Piksu oli saanut Lisan leuvoista kiinni (varmasti inhosta kiljuen) ja sai saaliin putoamaan. Ei tullut ihan selväksi mikä Lisan saalis tarkalleen ottaen oli, mutta pitkä häntä sillä oli kuulemma ollut :). Piksu muistaa varmasti pitkän aikaa millaista on omistaa "rottakoira", ei hevillä unohdu rouske ja heiluva häntä Lisan suusta! Piksu ei kuulemma hyväksy enään Lisan pusutuksia... "heiluva häntä" kummittelee partahaivenien välissä.
Onnittelut Räsäsen Piialle ja Kiralle - PAHA3 Musta (n) Zornoi Shakira, Om. & ohj. Piia Räsänen, Tulos 192/86/278 HK3 => FI KVA!!!!
Oikein mukavaa päivän jatkoa - säässä kuin säässä!

sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Taviaika ja heijastavat pannat ja viikon järkytys

Wilma ja Kikka
Wilma ja Ihku
Wilma loikkaa
Nyt riitti kuvaaminen, näyttäisi Wilman ilme kertovan
Ihku tarkkana
Ihku
Kikka ja keppi... tietysti
Unski
Saatiin taas takaisin keväällä "pois otettu" tunti. Helkkariin koko kesä- ja talviaika... aivan turhaa kikkailua - kaikkea ne ranskalaiset keksi mieliharmiksi.
Ostin parroille M&M tarjouskorista Hurtan heijastavat pannat. Valitettavasti Kikkalle ei löytynyt enään sopivaa kokoa joten Kikka sai tyytyä erimerkkiseen, mutta kauniin punaiseen pantaan.
Eilen aamulenkillä meidät yllätti iloisesti kaino, mutta valitettavan lyhyeksi jäänyt auringonpaiste. Iltapäivällä kävimme vielä Pitkässäkarissa, koirat pääsivät päivittämään mökin pihatuoksuja.
Tänään auringosta ei ole mitään havaintoa, tuulee ja on edelleen hämärää vaikka aamu on jo pitkällä. Koiruudet järsii tuoreita naudan potkaluita... herkullinen jälkiruoka aamusapuskalle.
Tein viikolla rullausnyppimisen Wilmalle, otin kaiken vähänkin pitemmän karvan (joka oli jäänyt aiemmin nyppimättä) pois. Ihkun karva on seuraavana vuorossa ja seuraava nyppiminen on sitten keväthankien aikaan.
Lintuja on muuten tosi mukava seurata. Mun lemppareihin kuuluu ehdottomasti västäräkki. Odotan niiden saapumista pihalle keväisin, jolloin ne ovat uskomattoman "kesyjä". Tepsuttelevat aivan koirien ja kissojen edestä. Viimme keväänä jouduimme Pekan kanssa suojelemaan rohkeaa västäräkkiä, joka uhmasi Tursaketta rohkeilla syöksyillä kissaa kohti. Tursake oli pakko viedä sisälle, ettei rohkea lintu päädy sen suuhun. Koirat antavat lintujen olla rauhassa, vaikka ne tepastelee koirista muutaman kymmenen sentin päästä. Västäräkit ei pesi meidän piha-alueella, mutta tulevat myöhemmin poikasten kanssa etsimään hyönteisiä. Juuri äsken seurasin harakkaa, joka keräs auringonkukan siemeniä ja piilotti niitä sitten maahan.
On pakko kertoa vielä "viikon järkytys". Tapasin englanninbulldoggi uroksen. Vaikka olin kuullut paljon ns. "kauhukertomuksia" kyseisestä rodusta (jotka ovat valitettavan tosia), olen edelleen melkein sanaton järkytyksestä. Minä en kykene edes ajattelemaan että kyse oli koirasta, sillä kaiken huomion vei koiran korina. Koiralla on ns. löysä kitalaki ja henki oli todella ahtaalla. Korina oli sitä luokkaa, että raktorin pörinä jää toiseksi. Katseeni jähmettyi seuraamaan koiran kylkien liikettä koiran yrittäessä saada tarpeeksi happea, palkeet olivat todella lujilla. Löysiä kitalakeja korjausleikataan, sieraimien reikiä porataan auki ja näitä toimenpiteitä voidaan tehdä kuulemma samalle koiralle useamman kerran. Voi härregyyd, vain ihminen voi olla niin julma. Koira oli oikea ihmisen aikaansaaman jalostuksen kukkanen. Minä en nähnyt koirassa edes koirapersoonaa ja siihen oli vastenmielistä koskea, vaikka koira on täysin syytön vastenmielisyyteeni sitä kohtaan. Minun vajavainen ymmärrys ei ymmärrä, että kyseisen rodun ongelmia siedetään ja korjaillaan koska rotu on niin ihanan luonteinen. Anteeksi, myönnän vajavuuteni.
Jaaha, on aika päättää näpyttely, pitäisi virittyä päivän askareisiin. Iltapäivän ohjelmaan kuuluu mm. lenkkeily koirien kanssa.
Mukavaa ensimmäistä talviaikapäivää!

tiistaina, lokakuuta 26, 2010

Kuvakikkailua


Kikka ja keppi kuivuneen lammen heinikossa

Kikka kuvattu salama peitettynä turkoosilla
Pisaroita ilman salamaa - pimeitä kuvia


Naavaa ilman salamaa
Naavaa salamalla
Naavaa salama peitettynä turkoosilla
Oksia salama peitettynä turkoosilla


Pihapensaan oksia ja vesipisaroita, turkoosi sävy heikko pihavalon vuoksi


Eilen iltapäivälenkillä kikkailin kameran kanssa pitkästä aikaa. Ensin kuvasin ilman salamaa neulasilla olevia vesipisaroita, tummiksi vedetyillä säädöillä. Sitten kuvasin salamalla kunnes innostuin peittämään kameran salaman turkoosilla kaulahuivilla. Iso-säätöihin en koskenut... ehkä seuraavalla kerralla.
Kun innostuin kuvaamaan, olimme jo kotia päin tulossa. Wilmalla meinas mennä pelihermot, kun pysähdyin välillä kuvaamaan. Se muisti kotona olevat "pennut" ja hoputti minua selvin sävelin kiirehtimään.
Karhupedin vatsa on totaalisen revitty, samoin sisällä oleva tyyny. Eilen Wilma oli ahertanut varmasti koko päivän. Kaikki vaatteet oli vedetty hengareista ja vedetty olohuoneeseen sohvan eteen. Vaatteista oli sommiteltu rengas jonka keskellä Wilma tyytyväisenä makas kiepissä.
Oli pakko ensin ihailla rengaspetiä, niin hienosti vaatteet oli aseteltu. Wilma putos tassuilleen arkeen, kun päkätyksen säestyksellä vein vaatteet parempaan talteen.
Tänään kaikki koirat saa mennä häkkiin, minulla on kokous alkuillalla ja en tule välillä käymään kotona.
Ulkona on pari astetta pakkasta ja lumihiutaleita sataa harvakseen.
Nyt valmistautumaan töihin.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Sunnuntaiaamu ilman kuvia

Jälleen viikon ainoa virallinen lepopäivä. Koirat ovat ruokalevolla, Pekka nukkuu vielä.
Minä heräsin jo ennen kuutta, kun Wilma vinkui oven raossa. Se on valeraskaana ja kuvittelee hoitavansa pentuja.
Viikko oli töissä erittäin raskas, mutta muuten tosi mukava. Liikkeeseen tuli Hurtan uusi Lifeguard huomiotuotemallisto, jonka vuoksi jouduimme Mervin kanssa mööpleeraamaan, että saimme tilaa niiden omalle tuotetelineelle.
Hurtan huomiotuotteet on kyllä hienoja ja hyviä tuotteita, on kuitenki pakko antaa vähän negatiivista palautetta asiaan liittyen. Miksi ihmeessä jokainen tuote on yksilöpakattu jäykkään muovipussiin, jossa niitä ei kuitenkaan laiteta esille? Miksi jotkin tuotteet on esillelaitettavassa - tuotetta huomattavasti ylimitoitetussa kartongissa? Miksi uuden malliston mukana tuleva esillelaittoteline poikkeaa aiemman malliston telineestä (mitoitus, väri)? Miksi tuotteen esillelaittokartongin etupuolelta ei selviä kuvamallina millaisesta tuotteesta on kyse - se selviää kartongin takapuolelta? Hurttaa ei voi todellakaan kehua hyvästä ympäristöteosta, jätteen määrä on järkyttävä ja kartonkia tuhlattu - mitä pienempi tuote sen suurempi esillelaitto kartonki.
On tullut sen verran paljon siirreltyä koiranruokasäkkejä ja kissanhiekkapusseja viikon aikana, että sormien nivelet ovat tulehtuneet. Ei näillä sormilla ole viikon aikana pystynyt juuri mitään kotona tekemään. Särkylääkkeillä menty päivästä toiseen ja ranteista roikkuu nippu muhkuraisia porkkanoita. Työpäivät ovat menneet tosi nopeasti ja rattoisasti. Ainahan se on mukava mööpleerata ja kuolata hienoja uusia koiratuotteita. Seuraava investointi parroille voisi olla Polar huomioliivi, koska se on lämmittävä. Formulasnakujen lihakset pysyisi lämpimänä talvisilla lenkkipoluilla ja kevättalvella Saikanväylän jäällä retkeillessä. http://www.hurttacollection.com/lifeguard_huomioliivit
Selkä on kestänyt uskomattoman hyvin viikon uurastuksen ja kun selkä pelittää, muiden vaivojen kanssa kyllä pärjää.
Lyytin loma loppui ja Unski jäi kaipaamaan siskolikkaa. Ensimmäisenä iltana ilman Lyytiä Unski kierteli tontinreunoja, josko Lyyti löytyisi. Vielä seuraavanakin aamuna Unski etsi Lyytiä ja oli tosi vaisu - formulakaveri on kadonnut.
Käytiin eilen koirien kanssa lenkillä. Pekka oli ostanut minulle uudet kävelysauvat ja pitihän ne testata. Eihän siitä tullut mitään, minua ärsytti sauvojen rannetukien tarranauhat. En saanut niitä millään toimimaan tilanteessa nopeasti päälle/pois. Ensimetrien aikana ennätin repiä rannetuet helkkariin ja matka ei pitkälle vanhennut kun sauvojen kumitulpat piti poistaa, että saa tukevan tuntuman maahan - onneksi sauvojen päistä löytyi kumitulppien poiston jälkeen piikit. Eikä siinä kaikki... sauvat on teleskooppivarsilla, korkeuden olin säätänyt itselle sopivaksi mutta äkinää piti jatkaa koska sauvat "notkui" pientä ääntä pitäen. Aikani äkistyäni, Pekan seuratessa hiljaa perässsä sanoin itselleni ääneen että nyt turpa tukkoon ja äkinät pois... ja annoin sauvat Pekalle. Kotiin tultuani etsin vanhat suksisauvat esille, olin aiemmin käyttänyt niitä kävelysauvoina... ja käytän edelleenkin. Ne ei notku, niissä on yksinkertainen rannelenkki - ne on nopeasti on/off. Nyt olen koonnut poistamani osat takaisin uusiin kävelysauvoihin ja luovuttanut ne Pekalle. Ei sillekkään tee pahaa harrastaa sauvakävelyä.

Sain erittäin mukavan meilin Tiinalta Nadan kuulumisista. Tiina kirjoitti .... "oon niin älyttömän tyytyväinen Nadaan. Tultiin just agilitykisoista - toisista virallisista - ja saatiin hyppyradalta nollatulos ja sijoitus oli 3.!! Osallistujia 47! Agilityradalla tein itse virheen siten että käännyin liian nopeasti pois putkelta ja Nada huomas sen ja luuli ettei putkeen kuulukaan mennä - siitä siis 5 ratavirhettä ja sijoitus 14 (myös n. 50 osallistujaa :))"
Lämpimät Onnittelut Tiinalle ja Nadalle Agimenestyksestä!!!! Kiitos myös mieltä lämmittävistä sanoista Nadasta! Toivomme koko lauman kera menestystä tuleviin kisoihin!
Nyt päivä on jo pitkällä, Pekka lukee Kalevaa ja koirat ovat kuulolla - josko lähtisimme lenkille... sauvakävelylle :).
Oikein mukavaa lepopäivää, toivottavasti aurinko paistaa jossain päin Suomea... täällä ei ainakaan tällähetkellä.

sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

Sunnuntai

Kikka nauttii kepistä

Hötynen
Ihku, Unski ja Kikka maastoutuneena metsänreunassa
Wilma, Ihku ja Kikka nauttivat luonnonantimista
Kikka ihmettelee Lyytin ja Unskin formulointia
Lyyti ja lentävät korvat
Lyyti tarkkana
Ihku, Unski, Kikka ja Wilma etsivät syötävää (jäniksen papanoita)
Ihku
Unski, Ihku ja Lyyti vauhdikkaina heinikossa
Käytiin eilen pelto- ja metsälenkillä koiruuksien kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti vaikka muille jakaa. Viiden koiran kanssa hihnakävely onnistuu hienosti metsälenkille mennessä. Omat koirat osaa ryhmittäytyä minun vasemmalle puolen, Lyyti on tainnut tottua käveleen oikealla puolen. Autotieosuus ei ole pitkä mutta sille on tarkat säännöt; koirat vasemmalla puolen, ei vedetä, ei pysähdellä tarpeille tai haisteleen, pysähdytään ennen tienylitystä. Minun on kyettävä pitämään koirien hihnat yhdessä kädessä.
Yleensä emme kohtaa ketään metsälenkillä. Eilen törmäsimme heti alkumetreillä neljään ihmiseen ja mustan käppänän. Olin ennättänyt päästää koirat irti, mutta havaittuani vastaantulijat sain kaikki koirat ihan "täällä" huudolla tulemaan kytkettäväksi.
Juttelin muutaman sanan käppänäporukan kanssa ja korvaan särähti kun he esittelivät 8 vuotiasta narttukoiraa, "tämä on aivan ihana koira, ei ollenkaan sellainen kuin snautserit yleensä. Ei hauku ja on rauhallinen". Minulla tuli heti mieleen - sorry vaan - kuollut snautseri.
Onhan se tietty ihan hyvä että rodusta löytyy luonteiltaan erilaisia koiria ja niille sopivat kaksijalkaiset laumat. Omalle kohdalle olisi vaikea ajatella jotain passiivista ja virratonta koiraa, vaikka oma jalka alkaa jo tökkiin. Sit kun minä haluan laittaan sellaisen koiran - olen valmis kuoppaan. No, tämänki varmaan vielä edestä löytää.
Tämän päivän aikana pitäisi tehdä yhtä ja toista. Kellahdan illalla tyytyväisenä sohvalle, jos olen tiskannut, imuroinut, vaihtanut veden akvaarioon, järjestellyt pyykit, sulattanut pakastimen ja tehnyt lintulaudalle telineen ulos.
Pekka ja Tomi kaatoi alkukesästä meidän tosi vanhan monihaaraisen koivun, joka oli mitä mainioin lintujen ruokintapaikka. Siihen sopi roikkumaan useita ruokinta-automaatteja ja talipötköjä. Nyt pitäisi tehdä koivun korvike. Talitintit kurkkii jo ikkunan takana ruokaa anoen.
Ensviikoksi on luvattu muutamaa astetta lämmintä ja sadetta, silloin taitaa olla viimeinen hetki pestä ikkunat. On se niin väärin miettiä kotitöitä viikon ainoana virallisena lepopäivänä.
Unski, Lyyti ja Kikka saavat ensin nauttia häkkielämästä, koiruudet pääsee pitemmälle lenkille iltapäivällä.
Olen jo aloittanut muutosten tekemisen omille sivuille - Unskille pitää tehdä oma sivu. Toivottavasti saan sen lähiaikoina päivitettyä.
Lyyti on edelleen ihana iloinen pimpelipom koiruus, sen kohtu on poistettu. Leikkauksesta ei ole kauan aikaa, johtuneeko siitä että se yrittää astua kaikkia koiria ja on tosi kiinnostunut koirien takapään hajuista. Lyytin turkki on jo kovasti harmaantunut. On valkoisia pistokarvoja ja eturaajoissa on vaaleasävyisiä karvoja.
Ei kai se auta, jotta saisin tota tekemisen listaa edes vähän lyhennettyä pitäisi alkaa hommiin.
Oikein mukavaa syksyistä sunnuntaipäivää!