sunnuntaina, toukokuuta 22, 2011

Takautumia

 Kaksi ensimmäistä kuvaa kuvattu "takametsässä"


 Alla olevat kuvat kuvattu makkararuudussa 18.5.2011










No niin, elämä on jälleen voittanut ainakin joksikin aikaa.
Minun kuukauden kuumeilu johti keuhkoputkentulehdukseen. Lopulta olin jo aika huonossa hapessa, sillä en ollut pois töistä kuin vasta lääkärissä käynnin jälkeen.
Pöljästä päästä kärsii koko ruumis, se varmaan on vain niin että kun olo on tarpeeksi huono, ei jaksa ajatella "järkevästi".
Pef puhallukset 1. 125, 2. 175, 3. 180 - "tollasiahan ne on ollu jo muutaman vuoden"
Tulehdusarvo 39 - "eihän toi ole pahakaan, vois olla korkeampikin"
Happisaturaatio 94 - "toihan on hyvä, on se ollu huomattavasti alempiki"
Noi mun kommentit ei lääkäriä naurattanu ja meillä meni napit aika hyvin vastakkain. En jaksanu välittää ja tottahan noi mun kommentit oli.... no pef puhalluksissa olen joskus päässy jopa 275.  Pussillinen lääkkeitä mukana palasin kotiin ja viikko meni vielä aika huonossa kunnossa, mut nyt jälleen olen "elämäni kunnossa".
Tuntuu tosi ihmeelliseltä, kun ei väsytä jatkuvasti ja jaksaa tehdä muutakin kuin pakolliset päivärutiinit.

Wimpula on nyt sitten ihan viralliseti 11 vee ja elämänsä kunnossa. Vaikka koko ajan pitäisi muistaa että kuinkahan kauan - vai pitääkö?. Päivä kerrallaan ja pitää muistaa iloita eloisasta Wilmasta, vaikka sen pomottelu on välillä tosi raivostuttavaa. Tuntuu että se pitää ohajkset tassuissaan ja päivittäinen aikataulu pitää mennä minuutilleen, muuten alkaa pomottelu. No, suodaan se Wilmalle - nyt kun vielä voi tehdä niin.
Wilma on ollut mukana lenkillä ihan normaalisti ja himputteli eilen pyörälenkillä 4 km - ihan kevyesti eikä ollut mitään tietoa väsähtämisestä. Kiitos Suvi, kuvaonnittelu Wilmalle tuli perille parin päivän viiveellä - mun puhelin oli taas pari päivää näyttö pimeänä. Kuvassa Mysti nukkuu autuaana sohvalla :)!

Eilen innostuin siivoamaan tuulikaapin kaapit ja varaston. Tarkoitus oli jatkaa siivousta, mutta siirryin ulos ja sahasin tienvieruspensaat alas. Ne oli päässy rehottamaan yli kahden metrin korkeuteen, olivat muutaman vuoden leikkaamatta. Pitää vain toivoa että innostuisivat kasvamaan uudestaan, ovat aivan mahtava suoja pihalle ja sitovat tiepölyä. Oksia tuli peräkärryllinen ja kädet naarmuille.
Kaikki vapaa-aika on mennyt taas Tulosjulkaisun parissa. Onneksi se on loppusuoralla ja tarkoitus olisi saada se eteenpäin viikon kuluttua.

Olen jaksanut taas seurata pihan lintumaailmaa. Peipot ovat palanneet pesimään pihapönttöön, muutama pari varpusia pesii räystään alla. Minun ehdottomia lemppareita, rohkeita västäräkkejä ei ole näkynyt - vain yksi arka lintu bongattu ja en jaksa uskoa että se on "meidän" vakio kesävieraamme. Ensimmäisen pääskysen bongasin viikko sitten - yksinäinen lintu kaarteli muutaman kerran ja sen jälkeen en ole pääskysiä nähnyt.

Vettäkin on viimein satanut, mutta siitä on ollut lyhyt ilo, kun kova tuuli on kuivannut heti perään kaiken kosteuden. Eilen illalla oli ihan syysmyrskyyn verrattava sää, lämmintä vain muutama aste. Tuli aivan syksyinen fiilis tuulenpuuskien repiessä liikkeelle kaiken mahdollisen joka ei ollut pultattu kiinni.
Tänään pitäsi sään lämmetä tilapäisesti, mutta jos tuulee edelleen kovaa niin korkeimmista lämpöasteista saa vain haaveilla. Sovimme Piksun kanssa että lähdemme pitkästä aikaa yhteislenkille aamusta. Koiruudet pääsee Lisan kanssa himputtelemaan.
Kikka pudotti jälleen vauhdilla karvansa ja muistuttaa erehdyttävästi kapista kettua. Kikalla on jälleen ilmennyt takapään heikkoutta ja se on ollut välillä viikon tauolla yhteislenkeistä.
Nyt valmistautumaan lenkille.
Aurinkoista sunnuntaipäivää!

maanantaina, toukokuuta 09, 2011

Kuvasatoa

 Wilman ojanylitys
 Ihq pupunpapanoita etsimässä
 Kikka ja halko, Wilma etualalla
 Kikkakin etsii papanoita
 Lammella
 Lammella
 Tuli otettua taas muutama luontokuva....







 Aurinko piiloutui pilven taa, joten metsässä piti käyttää salmaa... sorry
 Lisää luontokuvia...


 Ihqu ja Unski formuloi, Wilma etsii papanoita
 Ihqun kaunis kalusto
 Ihqun ja Unskin peräpeilit
 Seuraava kuvasarja kertoo ilman tekstiäkin, pääosissa Unski ja Ihqu ja papanat


 Vastaantulijat...
 Ohikulkijat....
 Vielä löytyy lunta metsästä
 Wimpula jälleen ojan ylityksessä
  
   Ihqudaa vauhdissa
  
No niin. Eilen oli kuumeeton päivä ja pysyttelin ihan iisisti sisällä mitään tekemättä... mitä nyt tietsikalla naputtelin tulosjulkaisua 2010. Tuli sen verran paljon nukuttua kuumeessa, että eilen illalla oli ongelmia saada unenpäästä kiinni. Nukahdin jotain kymmenen aikaan illalla ja heräsin pirteänä kuin peipponen 2.10. Ei auttanut kuin nousta ylös, join aamukahvin ulkona koiria ulkoiluttaen... tai niiden ulkoilua vahtien, sitten suihkuun ja ennen töihin lähtöä ennätin tehdä muutaman päivityksen.
Työpäivä meni tosi hyvin, ei väsyttänyt ollenkaan. Kotiin tultua join kahvia kupillisen ja sitten suunnistimme takametsään lenkille. Aurinko paistoi alkulenkin aikana, mutta painui sitten paksun pilviverhon taakse. Lämpömittari näytti +9, ei voi helteestä puhua näin meren äärellä mistä löytyy vielä paksuja jäitä... ottaa vähän pattiin.
Koirat oli yhtä iloisia kuin minäkin, kun vihdoin päästiin "rakkaalle" pellolle kävelemään. Ei ole pelkoa että koirat kakkais tai pissais pellolle ikinä, kun menemme sinne hyvän matkaa metsän läpi. Ei, koirille on tärkeämpää formuloida ja etsiä jäniksen papanoita. Kikkakin unohtaa minun vahtimisen, kerranki.
Wilma oli elementeissään ja entisensä koko lenkin ajan. Tuli jo mieleen, että ei kai vaan Wilma yrittänyt minulle kertoa, että olen kipeä tai tulossa sairaaksi. Minullahan oli jo maanantaina kurkku tosi kipeä, mutta siihen tepsi tällä kertaa vanha konsti. Paljon suolaa pieneen määrään vettä ja sillä kurlataan kurkku. Keskiviikkona minulla olo huononi, mutta kuvittelin sen olevan vaan normaalia väsymystä.

Wilma nukkui koko lauantaipäivän minun seurana ja se ihan selvästi piristyi eilen. Pekka käytti eilen koirat Kotakankaalla pitkällä lenkillä. Lisa ja Piksu pistäyty Äitienpäivä kahveella, koska olin joskus sanonu, että tämä on Lisan mummola... oliko se niin Piksu :)? Mennään päivä kerrallaan, eihän tässä muuta voi.
Niitä himskatin helteitä odottaen...



sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011

Hyvää Äitienpäivää!

Radiossa soitetaan lauluja Äideistä ja Äideille, onhan tänään Äitienpäivä.
Unski herätti minut kello viideltä, oli tietenki huolissaan että nyt on nukuttu ponniin. Nyt voi kyllä sanoa, että olen nukkunut ponniin perjantaista asti. Lähdin perjantaina töistä vähän aikaisemmin, väsytti aivan älyttömästi ja oli huono olo. Hyvä että jaksoin ajaa kotiin. Ulkoilutin Wilman, laitoin mittarin kainaloon ja istahdin sohvalle... ja heräsin siitä vajaan parin tunnin kuluttua kainalossa sammunut mittari ja lasit päässä. Tuli tehtyä varmaan nopeusennätys nukahtamisessa. Mittasin uudelleen kuumeen ja olihan sitä yli 38. Join kuumaa ja voi sanoa että olen sen jälkeen vain nukkunut. Onneksi Pekka tuli kotiin perjantai-iltana, on huolehtinut koirien ulkoiluttamisesta. Eilen aamulla jaksoin olla jalkeilla kuudesta kahdeksaan, sen jälkeen vain nukkumista tähän aamuun, kuumetta koko ajan yli 38.
Töissä pörrää jokin sitkeä viirus, porukkaa on ollut sairaslomilla ja lentsu uusii tai jyllää viikkokausia. Minä sinnittelen viikot töissä ja sairastan viikonloput. No, jospa tästä olo vielä kohenee ja lentsu putoaa jossain vaiheessa kelkasta.
Oikein Aurinkoista Äitienpäivää!

keskiviikkona, toukokuuta 04, 2011

Mitä eroa on kun sakemanni ja snautseri syö luuta?

 Unskin taidonnäyte
 Wilma kuokkavierailee Kikan luuta
Joo, ero ainakin näin kolealla ilmalla on se, että sakemanni makaa maassa pitkin pituuttaan ja snautseri ei pistä takapäätään maahan ettei pylly palellu. Sakemanni osaa valita aina sen rauhallisemman ja pehmeämmän alustan luun syömiselle, snautseri syö siinä missä luun on antanut. Paitsi, snaku syö luun kaikista mieluimmin kyllä sisällä, jos siihen antaa mahdollisuuden. Wilma ja Ihqu söi omansa sisällä ja menivät sitten ulos norkoileen saisivatko napattua toisilta luut.
Ensimmäisen kerran tällä viikolla paistaa aurinko. On ollut erittäin pilvistä, mutta ei ole satanut ei sitten millään vaikka kuinka olisi toivonut. Maa huutaa nyt vettä ja ehkä se kevätkin etenisi nopeammin vesisateen jälkeen. Eilen iltapäivällä mittari näytti +2-+3 lämpöastetta.
Tänään ei lenkkeillä, vaan on koirien luunsyönti päivä. Olemme käyneet kolmena perättäisenä päivänä parin tunnin lenkkejä eri paikoissa ja nyt on lepopäivä.
Töissä on niin hektistä, että minä mieluimmin kellahtaisin nukkumaan, mutta on pakko sinnitellä hereillä ja saada jotain aikaiseksi. Leivinuuniin olen saanut jo tulen viriteltyä.
Minun työsopimus jatkui, mutta vielä ei ole sovittu kuinka pitkäksi aikaa.
Pikkusen on ollut "kutina" että Wilmalla ei ole ehkä kaikki ok. Ihan normaalisti se on lenkillä himputellut, eikä onnu... mut jotain on. Nukkumaan käydessä sillä on kovasti asiaa, vielä siinäkin vaiheessa kun olen vaipunut jo melkein untenmaille. Eilen raplasin telkkaria katellessa sen imusolmukkeita ja minusta sen oikean takajalan - josta poistettiin ensin varvas - imusolmuke on hieman suurentunut. Pitäisi uskaltaa kokeilla kummanki takajalan solmukkeet yhtä aikaa, että sais varmuuden. Sen kynnetkin pitäisi taas lyhentää, mutta jotenki tuntuu ettei uskalla, jos vaikka huomaan jotain poikkeavaa... ihmeellistä pehmoilua, joka ei auta yhtään eikä mihinkään.
Sen päätin, että oli miten oli tai ei ole mitenkään niin Wilman 11 vuotis synttäreitä ei juhlita. Jos Wilma on sillon vielä kunnossa niin vietän Wilman kanssa päivän Kotakankaalla jälkeä ajaen ja muuta sille niin mieluista touhuten. Wilman synttäripäivä sattuu keskelle viikkoa joten siinä voi viikonloppuisin molemmin puolin viettää sen kanssa laatuaikaa metsässä.
Töitä on ollut onneksi sen verran, että joka päivä on tullu joustoja, joten siltäkin osalta olen alkanu varautua pahimpaan.
No, jospa kaikki onki mun omaa kuvitelmaa... toivottavasti.
Nyt jatkan arkisempia askareita koirien käydessä luiden vaihtoa ja harhautuksia.
Aurinkoista loppuviikkoa!