lauantaina, maaliskuuta 31, 2012

Lepopäiviä ja Mysti&Suvi vieraili








Kuvat 27.3.2012 aamulla lumisateen jälkeen. Myös tämä aamu valkeni aurinkoisena, mutta nyt pakkasta on reilu -15 astetta.
Maanantai ja tiistai oli meidän koirille ansaittu luidensyönti- ja lepopäiviä.  Keskiviikkona kiersimme saarekkeiden välissä mutkitellen Ykspensaannokan, koirilla riitti jälleen vauhtia lepopäivien jälkeen. Jäällä oli edelleen tosi hyvä keli kävellä, pikkusen oli vettä jäällä meren puolella.
Torstai-iltana saatiin pitkästä aikaa Suvi kera ihanan Mystin kanssa vierailulle. Hitsi, että Mysti muistuttaa ropaltaan Wilmaa tosi paljon. Mystin pää ei ole niin vahva kuin Wilmalla oli, mutta muuten Mystissä on paljon samaa kuin Wilmassa. Mysti myös supattaa korvaan asioita samalla tavalla kuin Wilma supatti.
Otin kaikki koirat mukaan lenkille, mutta pidin Jolin melkein koko matkan hihnassa. Joli ei jostain syystä pitänyt Mystistä, ei vaikka minä kovistelin sitä napakoin ottein. Ihqu oli myös sitä mieltä, että Mystiä pitää paimentaa ja komentaa, joten huonosti käyttäytyvät koiruudet pääsivät hihnan jatkoksi. Unski ja Mysti raahasivat yhdessä isoa keppiä pitkän matkaa, Unskin luovutettua, Mysti jaksoi raahata leuhkana kepin melkein pihalle asti. Iltaisin on jo valoisaa ja sää oli hieno, saimme kierrettyä saarien välissä niin, ettei tuulikaan päässyt paljon haittaamaan.
Kyllä se niin vain niin on, että jos en näe koirassa mitään Wilmaa niin en näe mitään. Wilman lopetuksesta tulee puoli vuotta ja edelleen tuntuu siltä kuin olisin nähnyt sen eilen viimmeksi. Kova paikka edelleen ja lopun elämäni.
Suvin kanssa oli vähän puhetta, että Mysti tulisi minulle myöhemmin trimmaukseen.
Tällä viikolla sain sitten ilouutisen – työt alkaa 16 huhtikuuta! Pääsen jälleen mitä ilmeisemmin aakkostaa arkistoon meneviä papereita – blondin suosikki hommaa :)! Tällä kertaa minulle on hyväksytty vain 6.5h työaika, siitä huolimatta haluan tehdä työtä ja saan vieläkin vähän enemmän palkkaa kuin ansiosidonnaista päivärahaa. Oli puhetta, että kuukaudeksi näin aluksi, mutta en sure jos työ ei jatku – saanhan olla edes hetken töissä. Tänä päivänä työnantajat yrittää säästää siinä missä voi – ja vaikka ei voisikaan – säästö se on pienikin säästö. Siitä huolimatta - I am very happy!
Erittäin iloiseksi tulin myös eilen, kun Pekan haku matkalla poikkesin Haukiputaan Musti&Mirri:in kissanruokaa ostamaan ja istuin parkkipaikalla autossa puhelimeen puhuen, ohitseni ajoi viime kesäinen työkaveri. Oli tosi mukava nähdä hänet, vaikka vain ohimennen. Vaihdoimme iloiset vilkutukset. Aurinkoiset keväiset terveiset Piksun siskolle!!!

Tätä kirjoittaessa ja kuvia pienentäessä olen käyttänyt koiria kolme kertaa ulkona ja päästänyt kerran Tursakkeen ulos – ei ihme jos kirjoitusvirheitä tulee, kun saa jatkuvasti pomppia ylös ja alas. Koirat ei aina viitsi lähteä kerralla kaikki ulos jos ei tiukasti sitä vaadi ja kissat kulkee miten haluaa. Kissoilla on ihan selvästi kevättä rinnassa ja ... jossain – vaikka ovatkin leikattuja.
Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu nuotioimista ja makkaranpaistoa Saikanväylällä. Odottelemme, että pakkanen ensin lauhtuu. Illalla pitäisi sitten muistaa sammuttaa valot – minulle se ei tuota ongelmia, mutta Pekalle ehkä.
Pääsiäinen lähestyy vauhdilla, Pekalla on vapaata koko ensi viikko. Ei epäilystäkään missä vietämme päivät, jos sää ja jääolosuhteet sallii.
Aurinkoista viikonloppua!

maanantaina, maaliskuuta 26, 2012

Aurinkoinen, lämmin sunnuntai ja pilvinen maanantai aamu















 Kuvat 25.3.2012 lenkiltä, kuvissa Sari & Ira (Jolin sisko), Joli ja Ihqu.

Heräsin sunnuntaiaamuna vielä talviajassa viiden aikaan siirtämään kelloja kesäaikaan, nyt ei tuntunut niin pahalta tunnin katoaminen kuin vuosi sitten, jolloin kävin töissä aamuvuorossa. Ennätin tehdä kaikkea mahdollista ennen kuin Sari Ja Ira tuli vähän ennen yhtätoista sovitulle yhteislenkille.
Meitä kerrospukeutumisen spesialisteja onnisti sunnuntaisen lenkkeilysään suhteen, oli aurinkoinen hieman tuulinen sää. Kerrospukeutuminen meinasi jossain vaiheessa käydä tukalaksi, mutta sai ainakin meikäläisen naaman hohtamaan punaisena. Pidimme alkumatkasta Jolin ja Iran vuorotellen irti - olihan kyseessä niiden ensimmäinen yhteislenkki, Ihqu sai jolkotella jääosuuden vapaana ja pari kertaa Ihqu pääsi moottorikelkkajahtiin. Pidimme muutaman lepotauon, olimme varanneet mukaan juotavaa ja suklaata, myös koirat sai omia herkkuja. Tauot oli lähinnä auringonpalvomista ja nauttimista kauniista säästä. Kiersimme Ykspensaannokan ja viimeisellä tauolla sisarukset aloittivat ystävällisen painin, vaikka ilmeet olivat hurjat. Koska sisarpaini sujui ystävällisessä hengessä Joli ja Ira saivat jolkotella loppumatkan irti.
Lenkillä vierähti kolme tuntia ja sen jälkeen maistui kahvi lisukkeineen.
Olen jo viikon pitänyt salaatti perusteista ruokavaliota – siitä näyttää tulleen joka keväinen tapa. Valmistan ison kulhollisen salaattia ja syön sitä useamman kerran päivässä. Ruokavalio ja ahkera lenkkeily on kadottanut jo viikossa muutaman kilon vyötäröltä ja olo on pirteämpi – talven aikana kehoon kertynyt kuona on saanut kyytiä.

Alkuillasta Joli sai vieraita, kun mahdolliset ostajat kävivät tutustumassa Joliin. Joli pääsi myös lyhyelle vierailulle Haukiputaalle ja mitä ilmeisemmin Joliin oltiin tosi tyytyväisiä. Parin viikon sisällä Joli ehkä pääsee koeajalle ja pidetään peukkuja että Joli vihdoin pääsisi omaan hyvään kotiin – Joli on sen todella ansainnut.

Tänään heräsin kuuden aikaan ja olen vain källäillyt ja nauttinut rauhallisesta, pilvisenä valjenneesta päivästä. Tarkoitus olisi pitää koirille pari vapaapäivää lenkkeilystä. Unski oli jo eilen lepovuorossa, protestoinnista huolimatta. Haen tänään koirille luita, joita saavat kaluta ulkotarhassa aikansa kuluksi. Minun päiväohjelmaan kuuluu kaupassa käynti, salaatin tekoa, naapurista koiranruuan hakua ja akvaariorutiinit. Eiköhän näillä selvitä taas yhdestä päivästä.
Ihqun karva on osittain nypitty ja se pitäisi tehdä loppuun plus kone trimmi – karva tursottaa jo tosi lahjakkaasti.
Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Aikamatka nuoruuteen

On pakko aloittaa otsikolla  "Aikamatka nuoruuteen", jolla viittaan YLE Teemalla esitettyyn BBC:n tiededokumenttiin Aikamatka nuoruuteen - eilen siitä esitettiin viimeinen jakso linkistä löytyy ohjelmasta tietoa. Viikon kestävään paluuseen vuoteen 1975 osallistui mm. kaksi upeaa englantilaista näyttelijätärtä Liz Smith 88v. ja Sylvia Syms 76v. (iät ohjelmaa tehtäessä). Dokumentissa tuli selvästi osoitettua, että ihminen joka vanhemmiten ja sairauksien seurauksena taantuu ja "rapistuu" niin ruumiillisesti kuin henkisesti voi jo viikon aikana parantaa liikkumista, toimintakykyä, muistia ja kuntoa. Ja tämä kuulemma koskee myös nuorempia ikäpolvia, ei pelkästään haudan partaalla olevia.
Ei muuta kuin haastamaan itseä ja hakemaan/kokeilemaan omia rajoja, sen sijaan että keksii muka hyviä tekosyitä miksei voi tehdä sitä tai tätä, tai teettää toisilla sellaista mitä voisi itsekkin tehdä.
Itsensä haastamiseksi ei voi lukea minun eilistä 16km pyöräilyä, sillä sain ajella muutama päivä sitten aurattua tietä. Vähän ennen lähtöä alkoi sakea märkä lumisade, joka paransi ajokeliä. Satava lumi tarttui jäisen ja lumisen tien pintaan, ei tarvinnut pelätä liukasta tienpintaa. Sataneesta lumesta sai mukavasti pientä vastusta polkemiseen, ei mennyt liian kevyeksi ja helpoksi kevään ensimmäinen pyörälenkki. Ihqu jäi sohvalle hoitaan pentuja, Joli häkkiin protestoimaan ja Unski pääsi mukaan. Vierailun ajan Unski sai kuivatella itseään tuulikaapissa, jonne talon emäntä vei herkkuja - ei tarvinnu ihan kuivinsuin odotella meidän kahvitellessa. Unskin kunto ei pettänyt, ja ei varmasti ollut viimeinen pyöräily kyseiseen paikkaan. Seuraavan kerran varaan itselleni suklaapatukan matkaan, sillä paluumatkalla minulla laski verensokeri. Kotiin päästyä tärisevänä ja hiestä märkänä söin ensin kaiken mitä kaapista löytyi/sain kiinni ja vasta hetken kuluttua olin siinä kunnossa että pystyin vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Tänään on sitten pyöräiltävä kauppareissulle. Nykyisillä bensanhinnoilla polkupyörä näyttäytyy suorastaan ihmeiden tekijänä - sillä matkatessa kunto kasvaa, rahat säästyy ja posket saa terveen punoituksen. Kauppareissulle en ota yhtään koiraa mukaan, Joli ei varmasti ole tottunut odottamaan kaupan edessä saatika pyöräilyyn, Unski saa palautua ja Ihqu hoidella olemattomia kakaroita köhästä kuntoutuen. Kun saan kauppareissun tehtyä lähden Unskin ja Jolin kanssa lenkille Saikanväylälle.
Pitää hakea sitten kesällä niitä omia rajoja pyöräilemällä kivisiä, kuoppaisia ja kapeita metsäpolkuja. Vielä viimme kesänä selvitin haasteelliset metsäpolut pyöräillen.
Jokohan minun työt olis alkamassa lähiaikoina. Sain eilen viimmeksi puhelinsoiton jossa kysyttiin minun suostumusta mm. työaikaan ja tiedusteltiin myös milloin voisin aloittaa työt. Työsuunnitelmat on muuttuneet jo moneen kertaan, mutta eilisen tilanteen mukaan minulla olisi tiedossa kuukauden soppari 6.5h työajalla. Olis se tosi mahtava homma päästä taas pyöritteleen ja järjesteleen papereita - tykkäsin arkistointihommista tosi paljon. Jos työhomma toteutuu, olen jo alustavasti asennoitunut pyöräileen työmatkat. Nyt kun Piksukin pyöräilee osan työmatkastaan, mehän ollaan kohta huippukunnossa.. no naama voi näyttää beduiinin sandaalilta jonkin ajan kuluttua (minulla se näyttää jo). Mitä siitä - plussia saa enemmän kuin miinuksia... vai mitä :)?!! Jotain hyvää bensanhinnan korotuksella.
Heräsin tänä aamuna jo viiden aikaan. Koneellinen pyykkiä on pyörinyt, leivinuunista voi vetää kohta hiilet, koirat ovat häkissä ja kauppareissulle valmistautuminen voi alkaa auringon pilkistäessä ajoittain pilviverhon raoista.
Tsemppiä päivään.

torstaina, maaliskuuta 22, 2012

Tasasen harmaata auringonpaisteen jälkeen
















Kuvat 21.3.2012 lenkiltä, kierrettiin taas Ykspensaannokka.
Joli palautu huusholliin ja se köllähti maanantai-iltana ihan selvästi tyytyväisenä sohvalle nukkumaan.
Tiistai valkeni aurikoisena ja yöpakkanen lauhtui nopeasti lähelle nollaa. Suunnistimme aamusta kiireellä Saikanväylälle nuotioimaan, koska oli tiedossa että Pekalle tulee töihin lähtö. Tapasimme tutun pariskunnan, isäntä oli suksilla ja emäntä potkurilla liikkeellä. Heillä oli pari karhukoiraa mukana. Totesimme kuorossa, että kevät jäällä kulkeminen on monelle paikalliselle henkireikä talven jälkeen ja etelän lomamatkat ei vedä vertoja aurinkoisille kevätjäällä retkeilylle - on huikaisevan valkoista ja puhdasta.
Emme ennättäneet paistaa kuin yhdet makkarat, kun Pekalle tuli odotettu puhelinsoitto. Oli tosi harmillista lähteä nuotiolta, aurinko paistoi täydeltä terältä, oli tuuletonta ja lämmintä.

Eilen aamulla oli pakkasta yli kymmenen astetta ja aurinko paistoi. Odottelin sään lämpenemistä ennenkuin suunnistimme rantaan Unskin ja Jolin kanssa, Ihqun jäädessä ulkotarhaan harmistuneena haukkumaan. Kiersimme jälleen Ykspensaannokan mutkien kautta. Kiertelimme aiempien vuosien lemppari nuotiopaikkoja, joissa ei olla vielä tänä keväänä käyty. Koirilla oli virtaa ja ne juoksi koko matkan laajoja kaaria jäällä. Auringonpaiste oli vaihtunut tasaiseen harmauteen, ilma oli silti häikäisevä kirkas valkoisen lumen vuoksi. Kun katsoi merelle päin, horisontissa olevat saaret näkyi sinisenä - aluksi oli vaikea hahmottaa mitä siniset alueet on. Jäällä liikkujia oli jonkin verran liikkeellä suksilla ja moottorikelkoilla. Me oltiin ainoat jalkapelillä matkaajat, oli aika raskasta talsia pehmeähkössä moottorikelkan jäljessä.
Nautiskeltiin jäällä kolmisen tuntia ja koirat oli tosi tyytyväisiä koko illan. Nyt olisivat taas valmiita lenkille, seuraavat silmätarkkana alanko valmistautumaan lenkille lähtöön. Tänään ajattelin varmistaa onko tuttavaperhe kotosalla ja jos ovat hyppään pyörän selkään ja käyn kyläilemässä. Pikkusen olen miettinyt otanko Unskin mukaan, matkaa tulisi kaikkiaan n. 16 km. En epäile etteikö Unski jaksaisi juosta matkaa, mutta matkanteko olisi ainakin hitaampaa kuin yksin pyöräillen.

Ihqu köhii jo harvemmin ja innostuu pihalla formuloimaan ja haukkumaan muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen. Ihquun taitaa vaikuttaa tällä hetkellä enemmän valeraskaus, kuin köhä. Myllää, petaa ja nukkuu kiepillä sohvan nurkassa. Varminta on pitää se levossa vielä muutama päivä - hoitakoot olemattomia pentuja rauhassa. Ihqun ulkoilun voi aloittaa ihan lyhyellä hihnalenkillä lähiteillä ja ilman muita koirakavereita. Eiköhän se ennätä vielä jäälle formuloimaan, ennenkuin jäät sulaa.
Vaikka tällä hetkellä ei paista aurinko, toivottelemme kaikille aurinkoista päivän jatkoa.

maanantaina, maaliskuuta 19, 2012

Reissussa ja nuotiolla















Vaiherikas reissu Lohjan erkkariin takana. Lähdimme reissuun Iistä perjantaiaamuna seitsemän aikaan. Pekka vei minut ja Jolin Sarin luo. Onneksi saimme Tiinalta ja Reetulta autoon sopivat häkit koirille, Sarin matkavarustusta jouduimme karsimaan "kovalla kädellä" - pääasia oli että koirilla oli hyvin tilaa. Reissuun lähdimme Jannen ja Sarin autolla. Sisarukset Joli ja Ira matkasivat omissa häkeissään ja käyttäytyivät koko matkan hienosti.
Muutamalla pysähdyksellä pääsimme Pirjon luo, jossa heti ensimmäisenä ulkoilutimme koirat hyvin. Kävin Jolin kanssa katsastamassa tutut koirapuistot ja ne oli tosi hyvässä ja siistissä kunnossa - puhdasta lunta oli vielä paljon.
Pirjon luona odotti valmis ruoka ja kun saatiin vielä kahvit juotua, lähti Sari koirien kanssa suunnistamaan Lohjalle ennalta varattua majapaikkaa etsimään. Minä jäin elpymään reissusta Pirjon luo.
Lauantaiaamuna Pirjo ja Maija nakkas minut näyttelypaikalle, jossa Päivi oli jo Jolia kampaamassa valmiiksi näyttelykehään. Joli sai hyvän ja kokeneen esittäjän - Asikaisen. Yksittäisarvostelu meni muuten hyvin, mutta liikunta-arvostelu olisi voinut mennä paremmin. Joli sai arvosanan L+, sijoitus 11. Sarin Ira sijoitus oli 6:s myös L+ arvosanalla. Minä kuulemma pilasin Iran viidennen sijoituksen avustamalla Jolia juuri kun Markku ja Ira oli ohittamassa minua, Ira tietenki ryykäs minun luo kehän reunalle ja tuomari oli heti pudottanut Iran sijoitusta yhden pykälän - sori Sari - minähän näin vain Jolin kehässä :).
Joo, kyllä oli viimeinen kerta kun menen sakemannierkkariin. Koirien tyypit ovat suurelta osin muuttuneet ja väritys muistuttaa dopperi-väritystä. Näkyi paljon rintakehältään syviä koiria joilla vatsalinja oli vetäytynyt ylös ja lantio oli luisu.
Joli joka on rakenteeltaan standardi ja terve, ei pihtikinttunen takaa eikä tassut edestä ulospäin kääntyen, korkea säkä, suora selkä, olkavarsi ja lantio saisi olla hieman pidempi ja väritykseltään hyvä pigmenttinen (ei tosin nykysuuntauksen mukaan dopperi-väritys), vaan ihan normi sakemanniväritys - eihän sitä kele tänä päivänä arvosteta. Pahat rakenteelliset virheet annetaan anteeksi, luisu lantio, tassut ulospäin, takaa pihti, "ylikulmautunut takaosa", kunhan on pitkärunkoinen ja ylivoimakas väritys. Joli on myös tervepäinen ja välikuvissa terve - eikä sitäkään nykyisin arvosteta ...kele. Tämä saa verenpaineeni nousemaan ja pattia kasvaa ottaan yhtä helposti kuin lomamatkalta tulitikkuaskissa kilpikonnia tuovat idiootit. Joo ja sitte kuvitellaan että jos on tervepäinen ja luonteikas uros, sitä voidaan käyttää vähemmän luonnetta omistavalle nartulle ja jälkeläiset perii uroksen luonteen ja nartun voimakkaan pigmenttin - joopajoo.
Joli ei siis ole vielä löytänyt omaa kotia ja minusta se on hirveä vääryys, kun tuntee Jolin. Hitto, minä ottasin sata kertaa ennemmin Jolin kuin jonku luisuperse luimistelijan. Kauhea ja väärin yleistää minulta, mutta ottaa vaan niin pattiin ja kirosanat on sensuroitu - niitä riittäs nyt ihan muutaman rivin verran.
Näyttelypaikalla Markku tarjos vielä kahvit ja lisukkeet ennenkuin lähdimme Sarin kanssa paluumatkalle klo 15 aikaan. Joli jäi Päivin kanssa vielä Lohjalle.
Onneksemme pujahdimme 25 tielle, jota pitkin pääsimme sujuvasti Mäntsälän kohdalle nelostielle. Jossain vaiheessa jouduimme sakeaan lumisateeseen ja voimakas tuuli tuntui autossa aina aukealle kohdalle ajettaessa. Muuten matka meni hyvin, ajoin koko paluumatkan että Sari saa palautua näyttelyjännityksestä - jota minulle ei edes ennättänyt tulla. Pysähdyimme kunnon pituiselle tauolle Hirvaskankaalle ja olimme Iissä ennen puoltayötä. Kahvittelun jälkeen Sari lähti ajeleen kotia kohti.



Eilen lähdimme aamulla Saikanväylälle nuotioimaan, vain Unki mukana. Ihqulla on kennelyskä, joten se sai jäädä kotiin nukkumaan. Viihdyimme nuotiolla melkein kolme tuntia ja kotiin tultua minä kellahdin sohvalle nukkumaan. Illalla kävin saunassa ja löhösin sohvalla Tursake sylissä - se oli sitä mieltä että olin ollu liian kauan pois kotoa.
Nyt alan pannarin paistoon. Päivi tuo Jolin ja myös Sari tulee käymään. Lupasin Sarille pannarikahvit Iran menestyksen johdosta. Ira pärjäs sisaruksista (nartuista) parhaiten, yksi sisarus ei saanut L+, koska ei ollut kunnoltaan näyttelykunnossa. Narttujen 8-10kk oli muuten tosi kova luokka - melkein kaikki sai L+ arvosanan. Joo ja sisarusten velipoika Jukkis yllätti arvosanalla L+ sijoitus 3:s, vaikka oli vajaassa karvassa.
Toivottavasti pulssini pysyy tasaisempana alkavalla viikolla.
Kiitokset; Pekalle kotimiehenä olemisesta, häkkien lainaajille, Pirjolle majoituksesta, Sarille mukavasta matkaseurasta. Onnittelut Päiville ja Markulle Y-pentueen hienosta menestyksestä ja Sarille Iran menestyksestä.
Sari - näistä erkkarireissuista tahtoo aina muodostua elämyksellisiä syystä jos toisesta :)!