Kuvat 21.3.2012 lenkiltä, kierrettiin taas Ykspensaannokka.
Joli palautu huusholliin ja se köllähti maanantai-iltana ihan selvästi tyytyväisenä sohvalle nukkumaan.
Tiistai valkeni aurikoisena ja yöpakkanen lauhtui nopeasti lähelle nollaa. Suunnistimme aamusta kiireellä Saikanväylälle nuotioimaan, koska oli tiedossa että Pekalle tulee töihin lähtö. Tapasimme tutun pariskunnan, isäntä oli suksilla ja emäntä potkurilla liikkeellä. Heillä oli pari karhukoiraa mukana. Totesimme kuorossa, että kevät jäällä kulkeminen on monelle paikalliselle henkireikä talven jälkeen ja etelän lomamatkat ei vedä vertoja aurinkoisille kevätjäällä retkeilylle - on huikaisevan valkoista ja puhdasta.
Emme ennättäneet paistaa kuin yhdet makkarat, kun Pekalle tuli odotettu puhelinsoitto. Oli tosi harmillista lähteä nuotiolta, aurinko paistoi täydeltä terältä, oli tuuletonta ja lämmintä.
Eilen aamulla oli pakkasta yli kymmenen astetta ja aurinko paistoi. Odottelin sään lämpenemistä ennenkuin suunnistimme rantaan Unskin ja Jolin kanssa, Ihqun jäädessä ulkotarhaan harmistuneena haukkumaan. Kiersimme jälleen Ykspensaannokan mutkien kautta. Kiertelimme aiempien vuosien lemppari nuotiopaikkoja, joissa ei olla vielä tänä keväänä käyty. Koirilla oli virtaa ja ne juoksi koko matkan laajoja kaaria jäällä. Auringonpaiste oli vaihtunut tasaiseen harmauteen, ilma oli silti häikäisevä kirkas valkoisen lumen vuoksi. Kun katsoi merelle päin, horisontissa olevat saaret näkyi sinisenä - aluksi oli vaikea hahmottaa mitä siniset alueet on. Jäällä liikkujia oli jonkin verran liikkeellä suksilla ja moottorikelkoilla. Me oltiin ainoat jalkapelillä matkaajat, oli aika raskasta talsia pehmeähkössä moottorikelkan jäljessä.
Nautiskeltiin jäällä kolmisen tuntia ja koirat oli tosi tyytyväisiä koko illan. Nyt olisivat taas valmiita lenkille, seuraavat silmätarkkana alanko valmistautumaan lenkille lähtöön. Tänään ajattelin varmistaa onko tuttavaperhe kotosalla ja jos ovat hyppään pyörän selkään ja käyn kyläilemässä. Pikkusen olen miettinyt otanko Unskin mukaan, matkaa tulisi kaikkiaan n. 16 km. En epäile etteikö Unski jaksaisi juosta matkaa, mutta matkanteko olisi ainakin hitaampaa kuin yksin pyöräillen.
Ihqu köhii jo harvemmin ja innostuu pihalla formuloimaan ja haukkumaan muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen. Ihquun taitaa vaikuttaa tällä hetkellä enemmän valeraskaus, kuin köhä. Myllää, petaa ja nukkuu kiepillä sohvan nurkassa. Varminta on pitää se levossa vielä muutama päivä - hoitakoot olemattomia pentuja rauhassa. Ihqun ulkoilun voi aloittaa ihan lyhyellä hihnalenkillä lähiteillä ja ilman muita koirakavereita. Eiköhän se ennätä vielä jäälle formuloimaan, ennenkuin jäät sulaa.
Vaikka tällä hetkellä ei paista aurinko, toivottelemme kaikille aurinkoista päivän jatkoa.
Joli palautu huusholliin ja se köllähti maanantai-iltana ihan selvästi tyytyväisenä sohvalle nukkumaan.
Tiistai valkeni aurikoisena ja yöpakkanen lauhtui nopeasti lähelle nollaa. Suunnistimme aamusta kiireellä Saikanväylälle nuotioimaan, koska oli tiedossa että Pekalle tulee töihin lähtö. Tapasimme tutun pariskunnan, isäntä oli suksilla ja emäntä potkurilla liikkeellä. Heillä oli pari karhukoiraa mukana. Totesimme kuorossa, että kevät jäällä kulkeminen on monelle paikalliselle henkireikä talven jälkeen ja etelän lomamatkat ei vedä vertoja aurinkoisille kevätjäällä retkeilylle - on huikaisevan valkoista ja puhdasta.
Emme ennättäneet paistaa kuin yhdet makkarat, kun Pekalle tuli odotettu puhelinsoitto. Oli tosi harmillista lähteä nuotiolta, aurinko paistoi täydeltä terältä, oli tuuletonta ja lämmintä.
Eilen aamulla oli pakkasta yli kymmenen astetta ja aurinko paistoi. Odottelin sään lämpenemistä ennenkuin suunnistimme rantaan Unskin ja Jolin kanssa, Ihqun jäädessä ulkotarhaan harmistuneena haukkumaan. Kiersimme jälleen Ykspensaannokan mutkien kautta. Kiertelimme aiempien vuosien lemppari nuotiopaikkoja, joissa ei olla vielä tänä keväänä käyty. Koirilla oli virtaa ja ne juoksi koko matkan laajoja kaaria jäällä. Auringonpaiste oli vaihtunut tasaiseen harmauteen, ilma oli silti häikäisevä kirkas valkoisen lumen vuoksi. Kun katsoi merelle päin, horisontissa olevat saaret näkyi sinisenä - aluksi oli vaikea hahmottaa mitä siniset alueet on. Jäällä liikkujia oli jonkin verran liikkeellä suksilla ja moottorikelkoilla. Me oltiin ainoat jalkapelillä matkaajat, oli aika raskasta talsia pehmeähkössä moottorikelkan jäljessä.
Nautiskeltiin jäällä kolmisen tuntia ja koirat oli tosi tyytyväisiä koko illan. Nyt olisivat taas valmiita lenkille, seuraavat silmätarkkana alanko valmistautumaan lenkille lähtöön. Tänään ajattelin varmistaa onko tuttavaperhe kotosalla ja jos ovat hyppään pyörän selkään ja käyn kyläilemässä. Pikkusen olen miettinyt otanko Unskin mukaan, matkaa tulisi kaikkiaan n. 16 km. En epäile etteikö Unski jaksaisi juosta matkaa, mutta matkanteko olisi ainakin hitaampaa kuin yksin pyöräillen.
Ihqu köhii jo harvemmin ja innostuu pihalla formuloimaan ja haukkumaan muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen. Ihquun taitaa vaikuttaa tällä hetkellä enemmän valeraskaus, kuin köhä. Myllää, petaa ja nukkuu kiepillä sohvan nurkassa. Varminta on pitää se levossa vielä muutama päivä - hoitakoot olemattomia pentuja rauhassa. Ihqun ulkoilun voi aloittaa ihan lyhyellä hihnalenkillä lähiteillä ja ilman muita koirakavereita. Eiköhän se ennätä vielä jäälle formuloimaan, ennenkuin jäät sulaa.
Vaikka tällä hetkellä ei paista aurinko, toivottelemme kaikille aurinkoista päivän jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti