perjantaina, helmikuuta 29, 2008

... niin se viikko on melkein hurahatanut..

ja pari minuuttia on oltu jo perjantain puolella.... niin ja ollaan helmikuun viimeisessä päivässä - tänä vuonna karkauspäivässä.
Koirat, kissat ja Pekka nukkuu, Pekalla on korkea kuume, on ollut jo pari päivää kuumetta ja työ ei nyt oikein suju. Parempi sairastaa kotona.
Suunnittelin just Wilman pentujen lukumäärä ja sukupuolijakauma arvaus-skabaa. Päivitin ohjeita ajankohtaista-sivulle. Päädyin siihen, että arvaukset ilmoitetaan minulle vain meilitse - alunperin olin ajatellut myös tekstaria ja vieraskirjaa, mutta vieraskirja viestiin pitäisi laittaa myös yhteystiedot ja sitä ei varmaan kaikki osallistujat halua - toki jos haluaa voi myös sinne laittaa arvauksia. Sitte tekstari on siinä mielessä epävarma, koska minulla on todella vikkelät sormet ja näppärästi saan viestit poistettua, niin ettei ajatus ole ennättänyt mukaan.

Wilman siistiminen aloitettu ja ruoka-annokset annetaan nyt päivittäin kolmessa erässä. Ihkudaan karvaa pitäisi myös siistiä, mutta pakkasten vuoksi taidan jättää myöhäsemmäksi, pitäkööt karvansa ettei tule vilu.
Sain kuvia Ihkudaan Zara siskosta ja päivitän niitä sivulle viikonlopun aikana.

Ihkudaalle on ilmeisesti tulossa toinen juoksu, merkeistä päätellen. Kaikki hajut kiinnostaa, merkkailee, ei kuule ei näe kuin sen mikä sitä itseä kiinnostaa, on jos mahdollista vieläkin terävämpi, pömöilee - kiinnittää kohtuuttomasti huomiota sellaisiin asioihin joita ei normaalisti edes huomioi jne.. No, nuoren koiran hormoonitoiminnan muutoksilla on omat vaikutuksensa ja kyllä se siitä taas normalisoituu, kun juoksu on alkanut.

Suru on vienyt minulta unet vähiin, mutta nyt lähden kokeileen josko sais unen päästä kiinni.
Hyvää Yötä.

maanantaina, helmikuuta 25, 2008

Hyvää alkavaa viikkoa...

... kellon viisarit ovat lipsahtaneet jo maanantain puolelle.
Raskas ja surullinen reissu takana, matka meni hyvin - kiitos Jukalle matkaseurasta ja kyydistä, niin ja Tomille yöpaikasta. Olin perjantai-iltana kotiin tullessa niin väsynyt, että kävin heti nukkumaan.
Lauantaiaamuna Anna tuli jo varhain sanomaan, että minun puhelin on matkannut Jukan mukana Rovaniemelle - en ollut edes huomannut että se puuttuu - no mistä Anna tiesi tulla kertomaan - Jukka oli laittanut viestiä Pekalle ja Pekka soitti Annan kotiin.
Jukka palautti puhelimen ohikulkumatkallaan sunnuntaina - ja samalla palautu mun rahapussi joka myös oli jäänyt Jukan autoon - rahapussin puuttumista en edes huomannu. Yhdet kengät on vielä jäänyt jonnekki, en vain jaksa vielä miettiä minne.

Hyvin huomaa, että en ole ihan vielä tässä päivässä - en varmaan enään koskaan, ikinä, never palaudu täysin entiselleni.

Kotimiehet oli pärjänneet hyvin - KIITOS - Ihku ei varmaan edes huomannu, että olen pois. Wilma oli tunnollisesti odottanut milloin palaan.
Koska kotihommat ei kiinnosta pätkääkään, sunnuntain värkkäilin snakujen terveystietoja KoiraNetistä - jotain tehdäkseni. En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomion snakujen lonkkatuloksiin. Keskustelua on käyty lonkkavikaisten koirien käytöstä jalostukseen ja Nean koostama D-lonkkaisten vanhempien jälkeläisten lonkkatuloksista - ei ole hääppösiä tuloksia. Ensinnäki kuvausprosentti on luvattoman matala lonkkavikaisten jälkeläisillä, mutta suunta on aika selvä. P&S snakuilla tilanne on riistäytynyt jo käsistä - on minun mielipide - D- ja E-lonkkaisia snautsereita on jo sen verran, että haloo!!!
Mustilla ei tilanne ole vielä yhtä paha, mutta kyllä se saadaan samalle tasolle kuin pippureissa, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota.

Mielestäni on ihan puppua sanoa, ettei snautserin kokoisella koiralla lonkkavika haittaa. Takuulla vaikuttaa koiraan, jos lonkkanivelissä on vaikka luupiikkejä tai nivelrikkoa. Snautseria pienimmilläkin roduilla lonkkavian vuoksi joudutaan syöttämään kipu- ja muita elämää helpottavia lääkkeitä.
Minusta ei ole yhtään liikaa vaadittu, että kasvattaja joka ottaa tietoisen terveysriskin käyttämässään yhdistelmässä velvoitetaan tutkituttamaan kaikki riski-yhdistelmän jälkeläiset - pelkkä suositus tutkimuksiin ei näköjään riitä.
Lemmikkipalstalla snautseri-osiossa käytiin mielenkiintoista mielipiteen vaihtoa viimme viikolla snautserin terveydestä - en itse osallistunut keskusteluun, enkä tiedä minkä vuoksi keskustelu poistettiin.
On keskusteltu myös snautserin käyttöominaisuuksista ja mielipiteitä on monenlaisia - pitäisi saada lisää toimintakykyä, palvelualttiutta, kovuutta ja vaikka mitä ja suojeluakin haluaisi joku snakulla harrastaa.
Sen verran olen suojelureeneissä käyny ja niitä seurannu, että tiedän siihen tarvittavan todella hyvän maalimiehen - ja niitä ei välttämättä edes sadan kilometrin säteeltä löydy, reenejä pari kertaa viikossa, koirassa pitää olla kapasiteettia ja ohjaajassa myös, ei riitä että roikutaan hihnan päässä. Koira pitäisi olla jo ns. "käsissä" kun suojelureeneihin mennään. Jos maalimiehellä ja ohjaajalla ei ole koiran tuntemus hallussa - hukka perii.
Olen nähnyt myös sen verran suojelureeneissä niskarankaan vammautuneita koiria, että ei ihan ensimmäisenä tule mieleen - oli koiran rotu mikä tahansa - alkaa sillä enään reenaan suojelua. Lisäksi olen täysi tumpelo siinä hihnan toisessa päässä - oikea maalimiehen painajainen.
Toivottavasti snautseri säilyttää oman persoonallisen ja aika haastavan luonteensa jatkossakin - vaikka siitä ei olisikaan kisakoiraksi suojeluun - ei se ole sellaiseksi tarkoitettu. Kyllä snakuilla voi monipuolisesti harrastaa, jos omistajalla on siihen innostusta. Toimintaa aina valmis snaku tarvii, eikä omistajan hyvä huumorintaju ole pahitteeksi. Harmaita hiuksia voi tulla, mutta mieli nuortuu mustaparran elämäntoverina.

Kun tuota Wilman mahan kasvua ja ähinää seuraa - sitä tietenki toivoo että kaikki menis penikoinnissa hyvin, tulisi terveitä, reippaan luonteen omaavia ja snautserin näköisiä jälkeläisiä - tuossa järjestyksessä. Koska ihan oikeasti tiedän, että lopputulos ei ole kirkossa kuulutettu - vaikka kuinka toivois, voi ilmetä vaikka mitä ennalta arvaamatonta terveydessä, luonteessa ja ulkomuodossa - täydellistä koiraa ei ole olemassakaan.


Perjantaina otan Wilmasta kuvia ja järjestän "montako pentua ja mitä sukupuolta" - kilpailun. Palkintona ihan oikeaa koiratarviketta - siitä lisää kunhan pääsen naapurin varastolle penkojaisiin. Palkinnot myös toimitetaan mihin päin Suomea vaan - joten kisaan kannattaa osallistua kauempaakin. Palataan asiaan loppuviikosta, jolloin laitan osallistumisohjeen.

Nyt on rikottu muutaman päivän hiljaisuus ihan kunnolla. Wilma on käynyt vähä väliä hakemassa minua nukkumaan, joten täytyy valmistautua yöpuulle - jospa uni nyt tulis.
Hyvää yötä.


maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Pientä katkosta päivityksissä...

Lähden torstaina hautajaisiin ja ennen sitä on kaikenlaista touhua, joten päivityksissä ja blogissa tulee taukoa.
Tietsikka ei ole vielä ihan balansissa, mutta eiköhän Tomi saa kaikki kuntoon ennen torstaita... jos minun varaan jää - voi tulla ongelmia :).
Lentsu ei ole vielä hellittänyt, mutta eiköhän yskä lähde yskimällä ja nuha niistämällä.

Wilma patviintuu päivä päivältä, syö hyvin ja kaikki näyttäisi siltä osin olevan kunnossa. Tämän hetken suunnitelmien mukaan Sari tulee minun reissun ajaksi kotimieheksi ja Anna käy tarkistamassa akvaarioiden tilanteen. Koirat, konnat, kissat ja kalat ovat siis luotettavissa käsissä.

Oikein aurinkoista viikkoa ja pitäkää huoli itsestänne... ja läheisistänne.

lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Kaikki on ihan Ok....

... vai onko?
No suru ja kaikenlaiset ajatukset pyörii mielessä Annelin poismenon johdosta - mut sehän on ihan "normaalia". Hautajaisreissu on edessä vajaan viikon kuluttua.

Olen ollu lentsussa jo muutaman päivän; nuhaa, kurkkukipua, "luita särkee". Odottelen just, että särkylääke alkaa vaikuttaan - tämäkin menee ihan normi juttuihin.
Tomi toi entisen tietsikkansa ja sen "ylösnostaminen" on vielä kesken. Toivottavasti en kadottanut mitään "tärkeää" - tässä riittää vielä hommaa pitkäksi aikaa.

Ihku on edelleen maailman positiivisin koira, sen mieltä ei järkytä juuri mikään. Heti aamun ensimmäisellä ulkoilureissulla se pomppii risun tai kävyn kanssa - sen mielestä elämä on elämistä varten ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia. Anna on vihdoin parantunut lentsusta ja tuli eilen käymään. Ihku ei meinannut pysyä nahoissaan, pomppi huonekalujen päällä ja formuloi matot kasaan joka huoneesta - vaikka tuli just Wilman ja Pekan kanssa lenkiltä. Ihkun ilo purkaantuu kuin tulivuori.

Wilma kasvattaa masuaan ja on ihan selvästi sitä mieltä, että saa ruokaa liian vähän - kerjäämisestä ja vaihtokaupasta ei meinaa tulla loppua. Pahoinvointijakso on takanapäin, se ei ole ollu Wilmalla koskaan kovin voimakas. Nostan Wilman ruoka-annoksen määrää pikkuhiljaa ja Wilman kuntoa tarkkaillen, ettei pääse ainakaan liian lihavaksi.

Oikein mukavaa lauantaipäivää, nyt luusärky on hieman helpottanut ja voi lähteä lehden hakuun.


Katjalle ja Ramsekselle:
Wilma kiittää ihanasta Ystävänpäiväkortista - Ramses on herrasmies :)!
Saat kohta emailin, Tomi on tulkkina.

maanantaina, helmikuuta 11, 2008

Wilma todettiin ultrassa kantavaksi..

Ultrakuvaa pennusta
Anna pääsi mukaan kauan suunnitellulle ultrausreissulle, kylläkin kuumeisena. Wilmakin näyttäisi katsovan mitä näytöllä näkyy :).

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

.... suruviesti...

Tämä hetki on omistettu Anneli siskolleni. Nyt sinun on hyvä olla.... niin paljon sanomatta jäi...

Omistettu siskolleni Annelille

Miksi itken mä nyt, kun tiedän - sun hyvä on olla.
Siksi itken, kun on ikävä ja olisin halunnut luonasi olla.

Rakkaudella kerään muistot - talletan ne syvälle sydämeen,
siellä ne seuraa minua aina uudelleen ja uudelleen huomiseen.

Jälleen yksi syy olla pelkäämättä matkaa kuolemaan,
tiedän - me vielä kohdataan.

Tuula

Makkaranpaistoreissulla.....

Ylemmässä kuvassa nuotion loimussa Anna, Ihku ja Wilma. Alakuvassa pötiköitynyt Wilma.


lauantaina, helmikuuta 09, 2008

vuorokausi vaihtuu juuri lauantaista sunnuntaihin...

... ja väsyttää ihan turkasesti. Meidän huushollissa leijuu vähän erikoinen "tuoksu"... jälleen kerran. Laitoin kaloille kiehumaan tuorekurkun siivuja ja aloin tekemään päivityksiä. Telkkarista tuli Laulava salapoliisi elokuva ja kuinkas ollakkaan havahduin keittiöstä tulevaan tuoksuun, vasta sitten kun kurkut oli palanu pohjaan.
Nyt on uudet kurkut keitetty, ilman pohjaanpolttamista ja odottavat jäähtymistä. Keitetty kurkku painuu paremmin pohjaan, siksi keittäminen.

Väsyttää ja Wilma on käynyt jo useita kertoja supattamassa, että olis nukkaanmenon aika... kohta kohta.
Päivällä käytiin Annan ja koiruuksien kanssa pieni kävelylenkki, sitten parrat ulkotarhaan ja me tehtiin pieni vierailu vanhan ystävän luona... päiväkahveen merkeissä. Sit olikin vuorossa akva rutiineita, ei yllätyksiä tällä kertaa.

Innostuimme tutkimaan myös missä kehitysvaiheessa Wilman pennut ovat - täältä http://home.aland.net/m04564/lehti1_02.htm löysimme seuraavaa:
"21 vrk sikiön sydän alkaa kehittyä,
23 vrk eturaajojen nystyt, maksa, ala- ja yläleuka, korva ja silmä alkavat kehittyä,
25 vrk korva, silmän, raajojen kehitys jatkuu, selkänikamat alkavat rustottua
28 vrk luuston luutuminen alkaa pään alueella"
- tänään on ehkä toi pään luutumisen alkaminen ajankohtaista :).

Meille on tullut jo rutiiniksi saatella Anna illalla kotiin, Anna ja Ihku huristelevat potkurilla, minä ja Wilma lyllerretään perässä - tänä iltana oikein tunsin sen... oman lyllertämisen. Wilma saa kasvatella mahaansa ihan ymmärrettävistä syistä, mutta kuinka ihmeessä minullakin on vyötärönseutu laajentunut???... siinäpä ihmettelemistä. On jälleen pakko tarttua härkää sarvista ja miettiä vähän mitä suuhunsa pistää.

Tässä omat ohjeeni, kuinka kasvattaa vyötäröään;
- laita paksusti voita voileivälle ja syö niitä ainakin 10 päivässä - voi on todella hyvää,
- syö pullaa ja herkkuja aina kun siihen on mahdollisuus - kahvi ilman purtavaa ja sokeria ei ole mitään,
- jos lähdet lenkille yhdistä siihen nuotiolla istuminen ja makkaran paisto - ja kävele mahdollisimman vähän,
- liiku aina autolla, kun on mahdollisuus,
- älä hengästy saatika hikoile lenkillä, -ei sen tarvi olla niin totista touhua, kyllä ne koirat juoksee sinunki edestä,
- ja muista, että syöt ennen lenkille lähtöä, lenkin aikana ja jälkeen, -eihän sitä muuten jaksa lenkillä käydä,
- syö mahdollisimman vähän kasviksia -niitä voi polttaa pohjaan tai antaa kaloille,
- ja älä tee mitään syömiseen liittyviä päätöksiä tänään, huommena, sillä niitä ennättää tehdä ylihuomennakin..
Tuo viimeinen kolahti, ostimme Annan kanssa jo makkarapaketit nuotiointireissua varten :). Annalle kärkkäriä ja minulle ryynimakkaroita... ovat muuten mitä herkuinta nuotiomakkarana.

Mutta joo, jotain pitää tehdä että vaatteet sopii jälleen paremmin päälle - antaa Wilman vain kasvattaa masuaan - ei siihen minun "osanottoa" tarvita.
Olen käyttänyt kansalaisoikeuttani ja annoin sapenkitkerää, mutta asiallista palautetta YLE:lle perjantaina. Katon aina kun mahdollista Perjantaisin YLE 1 aamuteeveen Jälkiviisaat ja ihailen paljon Ritva Santavuorta - vaikka en sen kanssa kaikesta olekkaan samaa mieltä. No, Ritvalle oli annettu potkut hänen aiemman kommentinsa vuoksi erään henkilön ulkonäöstä - itse en sitä sattunut näkemään. Mutta mokiahan sattuu jokaiselle ja näytetään telkkarissa pahempaaki, joka on ihan oikeesti suunniteltu ja tarkoituksella ilkeäksi tehtyä.
Ritva on niin uskomaton "luonnonlapsi", tietää paljon ja on varmasti nähnyt tän maan paskasemman puolen syyttäjänä ollessaan, joten "mitä pienistä". Sain tänään vastauksen, että palautteeni toimitetaan aamuteeveen toimituksesta vastaaville tai jotain sinnepäin... En kato enään koko tekopyhää tyhjäntärkeää aamuteeveetä, säästyypähän sähkö, kun tv on suljettuna - niin alas en ole vielä "vajonnu", että kolmosen karseeta aamuohjelmaa ja mainoksia kattosin :).
Nyt on pakko kömpiä koiruuksien vieraan - Wilma kyllästyi odottamaan ja poistui kamariin, Ihku nukkuu karhupedillä eteisessä.
Oikein kauniita unia ja mukavaa sunnuntaipäivää!

torstaina, helmikuuta 07, 2008

torstai-ilta...

Kuva: Anna ja poikasallas, altaassa ainakin 60 poikasta :).
Meillä on Annan kanssa ollut vähän miinusta ja plussaa tuon poikasaltaan kanssa. Yhtenä iltana Anna otti altaan suodattimen puhdistaakseen sen. Onneksi laittoi lavuaarin tulpan paikoilleen, sillä suodattimeen oli uinut poikasia, osa oli hengissä, osa kuolleita. Elävät Anna haavi lavuaarista takaisin altaaseen. Vähän aikaa mietittiin, mitä nyt tehdään ja viimein keksimme laittaa suodatin tiheäsilmäisen verkon sisään (altaan reunalle kiinnitettävästä poikasaltaasta).
Tänään haavimme jälleen yli 20 poikasta isosta altaasta poikasaltaaseen, Plätyt ovat olleet ahkerina.

Tänään netti toimi aamuaikaisella, mutta seuraavan kerran sain sen toimimaan vasta alkuillasta. Anna kertoi, että heillä oli myös nettiyhteys poikki. Nyt vielä illan aikana nettiyhteys on temppuillut muutaman kerran - Soneralla taitaa olla jokin projekti meneillään.
Meillä on viimme päivinä ollut aika vakiintunut päiväohjelma. Aamuaikaisella tietsikkahommia, seuraavaksi koirille ruoka ja sitten saavat mennä häkkiin, kun minä aloitan töiden teon. Päivän hämärtyessä, just ennen pimeän tuloa on ulkoilun vuoro. Eilen kahlattiin "takametsässä" ja tänään käytiin potkuttelulenkki lintutornilla.
Ihku ja Anna päästeli kunnon vauhdilla, me tultiin Wilman kanssa perässä rauhallisemmin. Käytiin lintutornissa, myös koirat kiipes rappusia ylös asti. Tornin vieressä on laavu ja jos viikonlopun aikana sää sallii, käydään paistamassa siellä makkaraa nuotiolla.
Illalla saateltiin Anna kotiin ja taas Ihku pääsi vetohommiin. Ihku on saanut viimmepäivinä kunnon vetoliikuntaa sen verran, että tänään annettiin lusikallinen voita nappuloiden kyytipojaksi - muuta rasvaa ei sattunut olemaan kaapissa. Pitää käydä Haukiputaan Mustista&Mirristä ostamassa jauhettua rasvaa.
Ihku on muutenki ihan pinserimäisen hoikka, joten lisärasva ei ole pahitteeksi.
Wilma jätti aamulla ruuan syömättä, mutta illalla oli sitten jo niin nälkä että murisi Ihkulle riisipuuron jämästä ja nappulasapuska meni hyvällä ruokahalulla.
Vielä muutama päivä Wilman ultraukseen... kas kummaa kun muistin koko asiaa :)!!
Nyt nukkumaan, minusta on tullut illantorkku. Hyvää yötä!

maanantaina, helmikuuta 04, 2008

maanantai-iltana...


Kuvat: eilen oltiin Kotakankaalla pienellä lenkillä ja tietty paistettiin makkaraa.
Tänään on vauhti ollut paljon vaisumpaa, aikaisin aamusta alkoi pahoinvointi - jokin oksennustauti varmaan. Nyt vasta klo 22 jälkeen pystyin syömään jotain eka kerran tänä päivänä. Vieläkin on hutera olo ja palelee - olen nostanut joka huoneessa lämpöjä ja lämmitin illalla leivinuunia. Jo on kumma jos ei ala tarkeneen :).
Kyllä nyt näyttää siltä, että Wilma on kantavana. Se on vetäytynyt omaan itseensä, välillä käy supattamassa minulle tärkeitä asioita ja pusuja, tänä aamuna ei maistunut ruoka ja kyljet sekä mahalinja on laajentunut.
Ruokaa Wilma ei ole saanut yhtään sen enempää kuin normaalisti - mahdollinen raskaanaolo ei edellytä vielä ruokamäärän lisäämistä normaalista. Eiköhän viimeistään sitten, kun pennut alkaa kunnolla kasvamaan Wilman ruokahalu herää entiseksi ahneeksi. Wilma on sen verran lyhytrunkoinen, että siinä näkyy helposti kaikki pienetkin muutokset, joten en nyt höpötä ihan omiani :). Wilma saa myös entiseen malliin liikuntaa, ei vain enään oikein viihdy pihalla - lähtee usein vasta puolenpäivän jälkeen käymään ulkona, jos ei ole kyse lenkille lähdöstä.
No, viikon kuluttua olemme varmaan vähän viisaampiä siitä mikä on tilanne.

Kunhan varmistuu, että Wilma on kantava teen sivuille koosteen koiran kantoajasta ja pennun kehityksestä.
Takautumaa:
Päivi, Aleksi, Masi ja Perra käväsi perjantaina iltapäivästä. Perra oli todettu erittäin vahvasti kantavaksi Akuutissa. Masilla on jäänä tosi myönteinen suhtautuminen meidän partanaamoihin, sillä ihan ilme muuttuu kun se tapaa ne. Ihku on menettänyt sydämmensä Masille ja ne innoistui jopa formuloimaan pihalla. Masi, joka yleensä on joka voi jallittaa toisia koiria antautuu täysin Ihkun vietäväksi ja sietää Wilman tiukkaa komentoa - nyt ei ole asiaa Wilman lähelle mennä. Vielä kauan kun Päivin porukka oli lähteny, Ihku kävi kaikki Masin jättämät jäljet pihalla kerta toisensa jälkeen haistelemassa.
Lauantaina värkkäiltiin Annan kanssa kalanpoikasille pieni poikasallas - siitä kuvaa myöhemmin. Anna kalusti altaan, laittoi hiekan pohjalle ja sinne pistettiin pieni suodatin porisemaan. Se on nyt Annan oma allas :). Kalanpoikaset pääsi pois pienistä altaanreunalla pidettävistä verkkoaltaista.
Sunnuntaina käytiin vähän kävelemässä porukalla, parrat sai formuloida Pimu-koiran kanssa. Tai itseasiassa Ihku ja Pimu formuloi ja Wilma kulki johtotähtenä. Olin oikein yllättynyt äsken, kun kuvia katsellessa huomasin myös Wilman olevan Ihkun ja Pimun mukana vauhdissa. Lopuksi paistettiin makkaraa nuotiolla, juotiin limskaa ja kahvia... sitten kipinkapin kotia. Ulkoillessa vierähti muutama tunti. Laitoimme vielä Annan kanssa ison altaan sisustusta uusiksi, vaihdoimme vettä jne..
Nyt on viisainta lähteä nukkumaan ja toivotaan, että olo olisi parempi. Haluaisin huommena ehdottomasti käydä Pointtissa syömässä laskiaispullaa - on nimittäin Laskiastiistai :).... pitäsköhän ostaa samalla reissulla hernekeittoa purkillinen...
Tässä vähän laskiaisperinteestä.
"Laskiaisesta:
Vanhankansan mukaan laskiaiseen mennessä oli kehruutöiden oltava valmiit, jotta pellava, hamppu ja villa menestyisivät. Rukki ja värttinä piilotettiin täkkien alle, ettei tulisi huono sato. Nuoret laskivat mäkeä ja huusivat "pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä".Laskiaissaunassa ei saanut puhua, muuten hyttyset ja paarmat ahdistaisivat kesällä. Saunan jälkeen naiset pukeutuivat valkoisiin. Hiukset harjattiin moneen kertaan, jotta pellavan kuiduista tulisi valkeita ja pehmeitä. Iltaruoka on rasvaista, koska "laskeuduttiin" neljänkymmenen päivän paastoon. Mieluiten syötiin siansorkista ja herneistä tai pavuista tehtyä hernerokkaa. Perunaa ei saanut laittaa. (Kansanperinteen aarrearkku)"