maanantaina, huhtikuuta 28, 2014

Ruumiin ja sielun ravintoa

 28.04.2014 Onnea Binny:n tytön Feisy:n tyttö, pirteä 12v. Opri!
 Aleksin Jukkis.
Ihanan punaoksainen korallikannukka.
 Silmu.
I Love, västäräkki katonharjalla.
Noitanokinenä rakennuspaikan tarkastajana... onko pohjatyöt tehty oikein.
 Pitkänkarin rannassa sunnuntai iltana.



Viikonloppu meni mukavasti niin ruumiin kuin sielun hyvinvointia hoitaessa.
Raahen reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kaksitoista vuotta täyttävälle Oprille oli viemisinä vähän herkkupaloja. Tunnen lukkarinrakkautta Opria kohtaan, onhan se Binnyn tyttären Feisyn tytär. Opri on todella hyvässä kunnossa oleva pirteä vanhus, kuulo on kuulemma mennyt valikoivaksi, mutta sehän on suotava etuoikeus tuon ikäiselle koiralle.
Kuvia saatiin otettua vaikka aurinko piiloutui kesken kuvauksien paksun pilviverhon taakse.
Iltapäivällä lähdimme etsimään Raahen keskustasta ruokapaikkaa. Päivillä oli pari kuulemma hyvää ruokapaikkaa mielessä ja tarkisti ennen lähtöä netistä, että Kahvila-Ravintola HuruAkka olisi avoinna, joten suunnistimme sinne. Paikanpäälle päästyämme saimme huomata, että paikka oli suljettu. Kele... jos yrittäjällä on nettisivuilla infoa yrityksensä aukioloajoista, miksei sivustoa ylläpidetä ajan tasalla – ISO MIINUS!
Seuraavaksi suunnistimme siihen toiseen vaihtoehto paikkaan, joka oli Argentiinalaisvaikutteinen ravintola Porteños. Porteños ei ole kovin suuri paikka, mutta tosi viihtyisäksi kalustettu ja katettu.
Tarjoilija toi meille ruokalistat ja kun saimme kukin päätettyä mitä syömme, otti tilaukset. Päivi, Markku ja Aleksi taisivat tilata häränlihapihvit eri lisukkeilla, minä tilasin – Possua Palermo Viejo; porsaanleike, sipulitomaattikermassa, sipuli-paprikapaistos, patatas al forno (isoja veneen muotoisia lohkoperunoita), salaatti. Ennen tilausta kysyin, saako annoksia vähälaktoosisena tai laktoosittomana johon tarjoilija vastasi (mielestäni hieman epämääräisesti), että joka ruokalajin saa kumpanakin niin halutessaan... tai jotain sinne päin.
Tarjoilija toi hetken kuluttua juomat ja lämpimiä leipäsiivuja kera valkosipulin tuoksuisen levitteen, olivat erittäin hyviä!
Koska paikalla oli muitakin syöjiä, jouduimme odottamaan jonkin aikaa ruoka-annoksi, mutta niitä kannatti odottaa. Wautsi wau, ei voitu kuin huokailla ihastuksesta saatuamme isot annokset eteemme. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi, jopa häränpihvien tilaajat saivat pihvinsä sellaisessa kypsyysasteessa kuin olivat tilanneet. Jälkiruuaksi tilasimme Päivin kanssa vielä sorbetit – minä lime-sitruuna ja Päivi vadelma-mansikan.
Taitaa olla ehdottomasti paras ravintola-annos jonka olen ikinä syönyt, huolimatta siitä että minun porsaanleike oli toiselta reunalta kalvoinen (sitkas).
Annoimme yhdestä suusta kokille vietäväksi isot kiitokset annoksista.
Paikan ehdotonta plussaa oli yleisilme, siisteys, kattaus, erittäin hyvät istuttavat tuolit (iso +), palvelu ja tietysti ruoka! Pienenä miinuksena ruokalistassa ei ollut annosten VL tai L tai muita merkintöjä, paikka on varmaan kesähelteillä kuuma, sillä sisälämpötila oli jo nyt aika korkea ja sisäilma ajoittain keittiön ruuanvalmistuskäryinen. Asiakkaat, jotka istuivat ikkunanviripöydässä, huomauttivat lämpötilasta jolloin tarjoilija laittoi ulko-oven auki. Kiitos Päivi maistuvasta ateriasta, ei jäänyt varmaan viimeiseksi kerraksi kun menemme syömään Porteños pihviravintolaan. Porteños facebookissa
Ennen kotiinpaluuta joimme vielä kahvit Päivin luona. Minulla oli tunne, että jos en pian lähde kotiinpäin, niin kellahdan ruokaunille heidän sohvalle. Oli niin tyytyväinen olo :).

Sunnuntaina lähdin entisen työkaverin Annen kanssa katsomaan Iin Näyttämöyhdistyksen (...kele näitä facebook linkkejä) esitystä ”Tinakuoret murtuu - tapahtui Iissä vuonna 1971” – musiikkinäytelmää Työväentalolle. Reilu tunti meni että hurahti, saimme nauttia 70 luvun musiikista näytelmällisen sivujuonen kanssa. Väliajalla joimme kahvit mokkaruudun kera. Ei voi kuin nostaa hattua ja kiittää jälleen kerran aktiivisia harrastajia, me lahjattomat pääsemme irtautumaan nauraen arjesta edes hetkeksi. Esityksen jälkeen menimme vielä Annen luo munkkikahville. That’s it, hieno iltapäivä kaiken kaikkiaan. Illalla kävimme vielä partojen kanssa mökillä pällistelemässä, saivatpahan parratkin vähän irrotella päivän päätteeksi.
Eikä musiikkipitoinen sunnuntai ollut vielä alkuunkaan ohi. Pitihän sitä mökiltä tultuamme katsoa vielä nauhalta MTV3:n Tähdet, tähdet loppuhuipentuma. Tähdet, tähdet oli ohjelmaformaattina todella nautittavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Itselleni oli yllätys, että Irina oli yksi parhaimmista – olisi kuulunut ehdottomasti kolmen parhaan joukkoon. Toisaalta, kaikki artistit laittoivat niin itsensä likoon jokaisessa jaksossa, että ei olisi halunnut alkaa järjestelemään heitä paremmuusjärjestykseen. Ja että Veitola, jota olen aina inhonnut, vei nyt niin useasti sanat suustani – että olin sanaton ja ällistynyt. Niin samaa mieltä olin Veitolan kanssa joistakin esityksistä.
No, onneksi meillä Veitolan kanssa on vielä ihan eri vaatemaku :).
Vaikka olen Jari Sillanpää fani, olin ihan varma että Driantra voittaa. Diantra on musikaalisesti niin uskomattoman lahjakas ja pelkään pahoin, että menee pienessä suomenmaassa valitettavasti hukkaan. Koska en osallistunut kertaakaan äänestykseen ohjelman aikana, minulla ei olisi oikeutta purnata lopputuloksesta, mutta olen todella pahoillani Diantran jäädessä toiseksi – niin minä mieleni pahoitin – tyyliin. Ei vaiteskaan, huippuja molemmat, Jarilla jo Diantran iän verran esiintymisiä ja suosiota takan ja omaa vankan kannattajajoukon. Diantra on vasta alkutaipaleella lahjakkaana artistina. Onnea molemmille.
Maanantaiaamu valkeni suht aurinkoisena ja niin on myös päivä jatkunut. Kävimme partojen kanssa metsälenkillä, rauhallisella sellaisella. Ihqu on koteloitunut omiin ajatuksiin valeraskauden riivaamana. Yritti valita sellaiset metsäpolut, jotka johtaisivat mahdollisimman suoraan takaisin kotiin. Sellainen peli ei mun kans vetele, joten kiersimme kunnon pituisen lenkin hiljaisessa metsässä. Onneksi vihdoin viime yönä oli satanut ja ilma on selvästi raikastunut.
Vappu lähestyy ja keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä paistamaan munkkeja Martan kanssa. Vaikka minä jatkan kotona edelleen salaattilinjalla, ei se estä pieniä herkutteluhetkiä. Elämä olisi tosi tylsää ilman hyvää ruokaa ja musiikkia.
Lopuksi You Tubesta Diantran eilinen huikea And I am telling you I'm not going esitys. Vaikka en ole kyseisen musiikkityylin ihailija ja kuuntelija, en voi olla ihailematta ja kuuntelematta Driantran esitystä - no huhhuh!
Mukavaa alkuviikkoa!

lauantaina, huhtikuuta 26, 2014

20.04.2014 matkalla kotiin ja kotona

 Lähestytään Vaajakoskea.
 Pihtiputaalla.











Paluumatkalle lähdettiin sunnuntaina. Liikennettä oli enimmäkseen vastaantulevalla kaistalla. Ruuhkat olivat ihan selvästi siirtyneet teiltä huoltoasemien parkkipaikoille, jotka olivat poikkeuksetta tupaten täynnä autoja.
Pysähdyimme jälleen Pihtiputaalla rannassa ja eihän minua meinannu saada jatkamaan matkaa, kun innostuin kuvaamaan vedenväreilyjä veden pinnalla.
Olin vähän odottanut, että kevät olisi pidemmällä keski-suomessa, mutta eipä vaan ollutkaan. Tasaisen ruskea ja väritöntä maisemaa reissun alusta loppuun.
Kotona odotti hyvin hoidetut kissat, kaikki oli mennyt hyvin meidän reissun ajan.
Tämä viikko on mennyt palautuessa reissusta. Podin pari päivää nuhaa ja yskää, eikä minun tarvinnut makoilla yksin. Myös Unski ja Ihqu elpyivät reissusta, nukkuen viereisellä sohvalla pitkin pituuttaan.
Tuli taas todistettua, että reissuun lähtiessä puolet omaisuudesta saa melkein huomaamattomasti kerättyä kasseihin ja pusseihin. Auta ja varjele, kun palaat kotiin, hyvä että niitä kaikkia kasseja ja pussukoita jaksaa raahata autosta, puhumattakaan että ne pitäisi vielä purkaa ja lajitella kukin kampe omille paikoilleen... se on yhtä tuskaa.
Aurinkoiset päivät ovat innostaneet meidät pitkille lenkeille. Metsäpolut ovat yllättävän kuivia, mutta eipä ollut viljelystie, jonne tänään poikkesimme. Mitä maa-ainesta lie kyseiselle viljelystielle levitetty, ei se ainakaan vettä läpäise. Selvisin kuivin jaloin aivan tien reunaa kulkien, yleensä niin hienohelmatassuiset parrat pettivät tällä kertaa minut täysin ja himputtelivat iloisesti kuralätäköstä toiseen. Lämpimän sään innoittamana poikkesimme paluumatkalla katsomaan, onko Hiastissa vielä jäitä. Olihan niitä vielä väylän reunalla, mutta keskellä virtasi vuolas virta.
Tänään lenkillä näin ensimmäisen västäräkin, iltapäivällä myös omalla pihalla. Aikasin ovat saapuneet, toivottavasti löytävät sapuskaa suht koleissa säissä. Vaikka aurinko paistaa päivisin, yöllä on ollut pakkasta ja ennusteen mukaan näin mennään vielä ainakin pari viikkoa.
Minun joka keväinen ruokavalion muutos on jälleen alkanut, eli raakasalaattia olisi tarkoitus syödä vähintään viikon – toivottavasti kolmen viikon ajan.
Lauantaina käännän auton keulan kohti Raahea ja käväsen juhlistamassa vähän etukäteen Oprin 12v syntymäpäivää ja jos sais otettua koirista muutaman kuvan.
Kesää odottelen ilmeisesti niin innokkaasti, että vaihdoin blogin värimaailman jo etukäteen vihreään.
Oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!

perjantaina, huhtikuuta 25, 2014

Hauskaa Pääsiäistä!
















 Halo auringon ympärillä ja tosi hassu kiekura auringon alla.
 Ihqu ihan selvästi halusi koristella turkkinsa.





Pääsiäinen vietettiin hyvässä seurassa, syöden, pelaten, lenkkeillen ja tulipahan muutama sidukka pullokin tyhjennettyä. Kakuntekijä teki herkullisen täytekakun, josta minä rohmusin varmasti suurimman osan. Perjantaina kävimme pitkällä lenkillä, parrat pääsivät tutustumaan paikallisiin hajujälkiin. Olimme suunnitelleet, että menisimme lauantaina pikku pinkin grillin kanssa rantsulle grillaamaan, mutta hieman koleatuulinen sää sai jättämään grillin kämpille. Kävimme muuten vain istuskelemassa rannalla jossa parrat pitivät omat pääsiäiskarkelot. Ensimmäiseksi Unski pihisti jostai veneestä onkivavan, jossa ei ollut siimaa. Onkivapaa ei heitelty veteen, partojen lukuisista yrityksistä huolimatta, vaan palautin vavan veneeseen partojen harmiksi.

Torstai 17.04.2014 matkalla





Matkalla pääsiäisen viettoon, kävimme kahvittelemassa Tanjan ja Tonin luona Pulkkilan K-Marketissa. Parrat pääsivät myös pienelle ulkoilutauolle autosta. Seuraava pysähdys pidettiin Pihtiputaan Shellin takana olevalla rannalla, siellä on aina mukava ulkoiluttaa koiria ja seurata hetki vesilintujen touhuja... vuodenajasta riippuvaista onko seurattavaa vai ei.
Viitasaarella pyörähettiin M.A.S.I Companyn tehtaanmyymälässä, josta ostin itselleni mustat farkut. Myymälässä ei kauaa nokka tuhissut, joten pian jatkoimme taas matkaa pilvisessä säässä.

Hulvatonta menoa valtatie 9, välillä Vaajakoski-Kuopio. Suorastaan kuuli, kun kusi hölskyi monessa autossa ratin ja istuimen välissä.







Piti kiittää luojaa, ettei tarvinnut ajella pitkää matkaa Vaajakoskelta Kuopioon päin valtatie ysiä. Tie on suht’ kapea, mutkainen ja mäkinen ja aina on niitä kusipäitä, jotka eivät välitä omasta saati muiden tielläliikkujien turvallisuudesta. Kiilattiin tosi törkeästi eteen, ohitettiin välittämättä vastaantulevasta liikenteestä, mutkista tai mäistä ja vaikka ja mitä.
En edes kuvannut kaikkia, läheltä piti tilanteita, tulipahan jupistua muutama tulikivenkatkuinen pääsiäistoivotus kusipääkuskeille.