tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Valokuvanäyttely avattu ja vihdoinki lenkille

Kuva: Takaa-ajon jälkeen korvat nurinpäin - Ihku.
Kuva: Tarkennus oli kyllä tarkoitettu koiraan...
Kuva: Tarkennus kohdillaan, vaikka edessä Uunon häntä ja Ihkun edessä risuja.
Kuva: Ihku umpihangessa.
Kuva: Kelkan takaa-ajossa ensin Ihku, Uuno ja Wilma pitää perää.
Kuva: Näissä langoissa virtaa sähkö.
Kuva: Kuuraa ja valoa.
Kuva: Valon kajo metsän siimekseen.
Kuva: Pehmeitä muotoja.
Kuva: Kumpareita.
Kuva: Talvimaisema.
Kuva: Aurinko nousemassa.
Kuva: Ihku kuulee kelkan lähestyvän.
Kuva: Jäärata-autoilija ja kolme snakua takaa-ajossa - Ihku keulilla.
Kuva: Valoja.
Kuva: Lenkillä auringonnousua odotellessa.
Kuva: Kauniita värejä.
Kuva: Limingan taidekoulun ruokalan kaunis ikkuna.
Kuva: Avajaisväkeä.
Kuva: Juha Korhonen lausuu näyttelyvieraat tervetulleiksi ja näyttelyn avatuksi.
Kuva: Meikäläisen valokuvat.

Vietän sairaslomapäivää kotosalla ja koirat odottaa lenkille lähtöä - minä odotan särkylääkkeen vaikutusta. Istuminen tietsikalla ei ole nyt niitä parhaita hommia, mutta hetken kerrallaan.
Mun selkä on antanut jo jonkin aikaa varoituksia. Jouluaattona vihlas ikävästi lapojen välissä, uuden vuoden aattona lenkin loppuvaiheessa kun nousin ylös kyykystä (irroitin Uunon tassujen pohista jääpaukkuja) selän lihakset jumittu ja känkkäsin loppumatkan kierossa. Eilen aamulla irroitin kouluun lähtiessä auton roikkaa, kun putosin polvilleni maahan. Aikani manaillessa ja ihmetellessä tilannetta sain jonkin ajan kuluttua itsen jalkeille ja mitään ajattelematta istuin autoon ja suunnistin koulua kohti. Ajo meni alkumatkasta ihan hyvin, jossain vaiheessa huomasin ettei jalat tottele käskyjä käyttää polkimia ihan entisellä vauhdilla. Pääsin kouluun ja sain onneksi opettajalta särkylääkkeen. Ei voinut juuri istua tai seisoa vaan pientä hippasua edestakaisin.
Hain koulusta paluumatkalla koirille potkaluita, joita saivat kaluta illan minun maatessa sohvalla.
Voitelin selkäni lämpösalvalla ja aamupalan jälkeen otin särkylääkkeen. Nyt olisi pakko lähteä käymään takametsässä edes jonkinlaisella lenkillä. Pitää ottaa varovasti ja toivoa, että liharamppi hellittää.
Viimme viikolla menin kouluun vasta torstaina loppiaisen jälkeen, vaikka perjantaina oli näyttelyn avajaiset. Maanantaina vein auton 30 tuhannen km huoltoon, tiistaina olin kuskina Martan tyttären tytölle. Reipas pikkuneiti oli ollut mummon luona lomalla. Torstaina olikin sitten näyttelyn valmistelua, onneksi Saaru tarjoutu pohjustamaan minun jo ennen joululomaa tulostamani kuvat. Saaru on tehnyt paljon pohjustushommia ja niin pelastuin kuvieni varmalta tuholta, jos itse olisin joutunut ne liimaamaan levylle.
Mulla oli pikku ressi ja vastenmielisyys omien kuvien esille laittoon - jo niiden valinta oli pikkusen vastenmielinen homma. Toiset laittoi kuviensa yhteyteen nimensä ja nimesivät myös kuvat. Minun kuvien yhteyteen tuli vain nimeni. No liekkö nimeämättömyys tehnyt sen, että Limingan ja sen lähialueen paikallislehden toimittaja etsi minut käsiinsä ja halusi tehdä minusta jutun. Hän kertoi, että minulla oli hyvä kuvavalikoima jne.. Joo ja sehän tiesi, että jouduin myös kuvauskohteeksi (manauksia) . Maanantai aamuna kiikutin heti nimilaput valokuuviin.
Kaiken kaikkiaan meidän luokan valokuvanäyttelyyn tuli todella erilaisia valokuvia esille, pitäisi olla jokaiselle katsojalle jotakin. Valokuvat ovat esillä tämän kuun loppuun koulun päärakennuksessa - ruokalassa ja eteisaulassa.
Nyt on pakko lähteä liikkeelle, ettei tarvi pimeässä kompuroida.

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010

Laiskottelua, pakkasia ja surkeita kuvia

Kuva: 2.1.2010 otettu kuva. Pakkasta -24 - pilkkijä sinnittelee.
Kuva 2.1.2010 erittäin lyhyt lenkki kovassa pakkasessa. Wilma käytti lyhyen ajan hyödyksi ja ennätti käydä kaukana.


Kuvat: Kuurankukkia olohuoneen ikkunassa.
Kuva: Katulyhty - kuvattu pihalta uudenvuoden yönä.
Kuva: Yksi kahdestakymmenestä yhdestä jäälyhdystä.
Kuva: Jäälyhty.
Kuva: Jäälyhty.
Kuva: Jäälyhtyrivi, yksi kynttilä jo sammunut.


Kuvat: Onnettomia kuvia ilotulituksesta, kuvattu omalta pihalta ja ilman jalustaa.


Kuvat: Auringonlaskuja.
Pakkaset on pitäneet huolen, ettei kuvia ole tullut juuri otettua. Ne muutamat kuvat joita olen ottanut, on otettu hampaat kalisten ja näpit jäässä. Ei ole tullut mieleenkään viritellä jalustaa kameraan. Uudenvuoden yönä otetut kuvat on väkisin väännettyjä. Itse ei ammuttu raketteja ja naapureiden ilottelu ei ollut samaa luokkaa kuin aiempina vuosina. Koiruudet jahtas naapureiden ampumia raketteja ja samalla kun otin kuvia, jouduin toisella silmällä vahtimaan etteivät juokse innoissaan tielle rakettien perässä.
Nyt on totuus edessä, huommena paluu arkeen ja koulutielle. Koko hela loma on mennyt laiskotellessa, syödessä ja taas laiskotellessa. Olemme käyneet vain muutamalla lenkillä, pakkaslukemat ovat olleet liian kovia koirien kunnolliseen lenkkeilyyn. Lumisade on pitänyt huolen, etten ihan ole päässyt vajoamaan sohvan pohjalle. Lunta on tullut niin paljon että kolaamisessa on mennyt muutama tunti rattoisasti kerrallaan.
Uuno tuli ennen vuodenvaihdetta ja ei näyttänyt olevan huusholli unohduksissa. Wilmakin innostui formuloimaan pihalla Uunon saapumisen kunniaksi. Uunon paluu on sujunut niin hyvin, ettei uskoisi sen olleenkaan välillä muualla. Uunon karva oli tietty kasvanut ja muutaman kilon laihtuuneena lähdöstä palasi, muuten valloittava oma itsensä. Kissat ovat eritoten innostuneita Uunon paluusta ja nyt on Ihkullakin painikaveri - Kikka ei juuri Uunoa noteeraa.
Mun laiskottelu on ollut yhtä kuin käsityöt - samalla olen katsonut DVD:ltä vanhoja TV-sarjoja. Olen tutustunut käytännössä kaula- ja hartiahuivien sielun syövereihin, nyt taitaa se polku olla kuljettu loppuun - huiveja on valmistunut kaikkiaan noin kolmisenkymmentä kappaletta. Huivien teon aloitin jo viimme talvena.
Viimeisin innostus on syventyminen pipoihin. Minä kun en löydä tähän outoon päähän mieleistä pipoa kaupasta - sellaista joka pysyy päässä ja pitää myös korvat lämpimänä. Pari pipoa on valmistunut. Eka meni harjotellessa, toisesta tuli mieleinen ja ainakin näin -20 asteen pakkasilla pysyy myös korvat lämpimänä.
Nyt käsitöihin tulee taukoa, hartiat ei kestä kutomista. Taidan vaihtaa taas virkkaukseen jonkin ajan kuluttua.
Loma-aikaan kuului myös täydellinen melkein kahden viikon tauko tietsikasta, eikä tehnyt heikkoakaan.
Koiria ja kissoja rassaa kovasti nämä kylmät ilmat. Ulkona ei tarkene kuin kävästä. Pitää odotella vielä hetkonen, että aurinko alkaisi päivisin lämmittämään. Jospa nämä kovat pakkaset tietäisi lämpimiä kesäpäiviä - toivossa on hyvä elää.
Konnilla oli taas joka vuotiseen tapaan munintakausi vuoden vaihteen tienoilla. Ennen munintaa on levoton jakso, kun etsivät munintapaikka. Nyt muninnan jälkeen on ollut rauhallista ja konnat viettävät päivät tyytyväisinä pesuhuoneen lattialämmöstä nauttien.
Ahkerasti käsitöiden kera uutisantia seuranneena voi olla luottavaisin mielin;
- Valtion rautateillä menee hienosti ja kalusto on hankittu Suomen talviolosuhteet mielessä.
- Todella rahakkaat ovat tosi tosi huolissaan ilmaston lämpenemistä ja tekevät kaikkensa ottamalla osaa energiansäästötalkoisiin - Dubaissa on valmistunut maailman korkein rakennus Burj Khalifaks eli Khalifan torni. Tornin rakentajat ovat ollet siirtotyöläisiä ja saivat palkkaa peräti 5 euroa päivältä. Tornin lämmitys ei ole kuulemma ongelma vaan sen viileänä pitäminen ja suora lainaus yle uutisista " Suurellisen tornitalon rakentamisen arvioidaan maksaneen 1,5 miljardia dollaria. Tornitalo on osa Downtown Burj Dubaiksi nimettyä projektia, jonka rakennuskustannukset nousevat 20 miljardiin dollariin. Tornitalon työmaalla on työskennellyt jopa 12 000 rakentajaa eri maista. "
- Pakkanen ja lumentulo on kirvoittanut "mielenkiintoisia" kommenteja. Uusavuttomuus huipussaan - halutaan neuvoja lämpimään pukeutumiseen ja toisaalta sanotaan ettei voi pukeutua toppavaatteisiin kun ne ei ole trendikkään näköisiä tai tekevät möykyn näköiseksi.
- Ulkomaalainen menee ja tekee Suomessa suomalaiselle identiteetille tyypillisen surmatyön.

Kaikesta huolimatta Antoisa Uutta Vuotta 2010!