sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Aherrus palkittu

 Kuvat Lumia 610:lla aamuiselta marjastusreissulta.




Perjantai iltana olin viimeisessä iltavuorossa. Menin vähän aiemmin töihin ja tarjosin työkavereille pullakahvit kiitokseksi mukavasta työjaksosta. Illemmalla sitten syöpöteltiin iltavuorossa olleen työkaverin kanssa leivoksia kahvitauolla.
Taakse jäi kiireinen ja työntäyteinen kesä ja syksy, nyt voi huokaista sillä palkka ”juoksee” vielä ens viikon. Saa nähdä makoilenko sohvalla ja syljeksin kattoon, kuten olen aikonut.
Normaalista poikkeavasti aloitin vapaan. Lähdimme eilen lauantaina Pekan kanssa Ouluun ostoksille. Melkein kymmenen vuotta vanhat maastokengät oli tullu tiensä päähän ja uudet oli saatava. Olin jo alustavasti tutkaillut uusia kenkiä netistä, josta en kuitenkaan uskaltautunut niitä tilamaan, sillä onhan kenkiä päästävä kokeilemaan ihan livenä, ne on kuitenkin sen verran kalliita hankintoja. Kenkiä ja myös maastokenkiä on joka lähtöön ja kaiken hintaisia, mutta kun ne pitää olla meikäläiselle myös kunnolliset, kestävät ja penikkatautisiin kinttuihin soveltuvat ei köyhä voi ostaa halpaa. Kun kerralla ostaa kunnolliset ja sopivat ei tarvi paperia kengän kärkiin survoa tai ostaa ylimääräisiä pohjallisia, että kengät pysys jalassa.
Tuulisessa ja koleassa säässä suunnistimme Oulussa ensimmäiseksi Partioaittaan, jonka kenkävalikoimiin olin tutustunut Netissä. Myyjän palvellessa asiakasta ja odottaessamme vuoroamme, oli hyvä tutkailla kenkävalikoimaa. Jotkut kengät tuntui kovilta kopuroilta, oli nahka- ja Goretext-pintaista ja merkkivalikoima oli mitä ilmeisemmin suhteellisen laaja. Näpsäkälle nuorelle naismyyjälle kerroin haluavani hyvät sään kestävät maastokengät, ihan metsässä  koirien kanssa liikkumiseen. Myyjä suositteli paria eri merkkistä kenkää ja kertoi mitä eroa on nahka- ja Goretext pinnalla. Olin varautunut itkemättä maksamaan pari sataa hyvistä kengistä... ja kun päädyin ostamaan nahkapintaiset Lowa Renegade gtx mid en itkenyt vaikka niistä sai pulittaa 229 euroa! Myyjä laittoi kassiin vielä hyvät hoito-ohjeet... joten eiköhän tässä pärjätä maastokenkien osalta hautaan asti... jos satun keikahtaan lähiaikoina kannattaa tulla norkoileen jäämistöstä kyseisiä kenkiä... koko on 4/37.

Partioaitasta jatkettiin matkaa Butgettiin, sieltä löytyi vain Haltin sormikkaat. Pekka katteli ittelleen takkia, mutta ei löytänyt mieleistä. Matkaa jatkettiin Punaisen ristin Kontti kirpputorille. Kontti on edelleen siisti paikka, mutta jos en ihan väärässä ole niin hinnat ovat nousseet sitten viime käynnin. Asiakkaita oli kuin pienessä kylässä asukkaita ja kauppa näytti käyvän hyvin. Kontista mukaan lähti lyhyt musta tikkitakki, villatakki, neulepusero ja lasten pussilakana koirien pedin suojaksi. Pekka ei löytänyt sieltäkään itselleen mitään ostettavaa. Olimme käyneet välillä aamupäivällä autogrillillä syömässä ja lähdimme paluumatkalle mutkan kautta kotiin. Poikkesimme paluumatkalla Kaijonharjun Tokmanniin. Työkaveri oli löytänyt sieltä Balleriina lakritsikeksejä ja tuonut työpaikalle. Kyseisiä keksejä ei lähikaupoista ole onnistunut löytämään. En koskaan ole pitänyt mitään ns. halpakauppaa varteenotettavana ostospaikkana... kuten sanottu, köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Kuinkas sitten kävikään... Tokmannilta lähti mukaan 6kpl kahvimukeja, Softsell ulkoilupuku (minulle), yöpuku (minulle, oli tarjouksessa), muutama paketti niitä lakukeksejä ja kahvia. Pekka ei edelleenkään löytänyt itselleen sopivaa takkia. Naisille on ihan selvästi paremmat valikoimat ulkoiluvaatteita kuin miehille. Ennen kotiin tuloa käytiin vielä Autokeitaalla syömässä ja ostamassa Kärkkäiseltä sikapäivä tarjouksessa olleet PEDIGREE® DentaStix hammastikkuja pari pakettia. Kotiin tultuamme oli jo iltapäivä pitkällä ja minä olin soppailu reissusta aivan kanttuvei.

Ens viikon ohjelma on vielä avoin. Tänään pitäisi pestä Unski ja siistiä sen jalat. Konetrimmin menen tekemään Reetun koiranhoitohuoneeseen... ehkä huomenna. Ihqun olen jo nyppinyt ja se pitää myös pestä ja tehdä konesiistiminen. Maanantaina soittelen eläinlääkäriin, josko saisin konnille lopetusajan. Olen päättänyt luopua niistä, enkä halua niitä kuitenkaan kiertoon. Aivan liikaa edelleen etsitään vesikilpikonnille uutta kotia.
Sitten ehkä lähdemme Keski Suomeen (tai ainakin aika lähelle) yllätysvierailulle koko konkkaronkka, koska Pekka pitää kesälomapäiviä. Mukava suunnitella yhteistä reissua, se on sitten toinen asia ilahtuuko talon väki meidän vierailusta jonne suunnistamme... jää nähtäväksi :).

Kengät on marjastusreissulla tänään aamupäivällä sisään ajetut ja hyväksi jalassa havaitut. Jalat pysyi kuivana vaikka maasto oli märkää ja heinäistä... jalat kiittää...ei enää kumisaappaita!
Keikahdamme partojen kanssa ruokalevolle, parrat risteili minun ja Pekan väliä metsässä hippulat vinkuen. Pienet tirsat ei ole pahitteeksi, pari ämpärillistä puolukoita odottaa puhdistamista ja jatkojalostamista.

Lisäys!

Piksulle ja Lisalle terkkuja! Lisa on käytetty kilpirauhaskontrolli verikokeissa ja tuloksena lääkitys jatkuu samana. Hienoa, että mitään muutosta sen osalta ei ollut tapahtunut. Piksu kertoi, että el.lääkäri oli kehunut kovasti Lisaa - on hyvässä kunnossa jne.
Kyllä siinä niin kävi, että meidän yhteinen marjanpoiminta päättyi 10.9. kun sain töihin kutsun. Meillä on vielä ne lopettajaiset pitämättä. Monta tapahtumarikasta, mutta raskasta marjastusreissua tuli tehtyä. Meidän marjastuksia ja marjojen myyntiä ei kukaan ole kadehtinut, ihmetelleet vain kuinka jaksamme ahertaa risukoissa ampiaisten ja polttiaisten pisteltävinä ja raahata marjoja pitkiä matkoja autolle pitkän päivän päätteeksi. Onhan meillä ollut Piksun kanssa hauskaa, hyviä eväitä ja paljon seikkailijan mieltä noilla reissuilla. Jos joku hullu nyt kadehtii, niin sopii mennä metsään... siitä se vihreä naaman väri palautuu nopeasti normaalin väriseksi... tai tosi punaiseksi.
Toivottavasti voimme pitää lopettajaiset Piksun kanssa ens viikolla, keksitään jotain mukavaa ja herkullista juttua.


maanantaina, syyskuuta 24, 2012

Töissä kellon ympäri ja virityksiä

 Nokia Lumia 610 ja sillä otettuja kuvia.



 Kuvattu Nokia 3710

 Tälläiseen viljelmään törmättiin puolukkareissulla.
Töissä on todella tullut oltua kellon ympäri. Vielä pitäisi tämän viikon aikana pinnistää, sitten olisi tehtynä viikon työtunnit sisään. Työsopimukseni loppuu muuten tähän viikkoon, ens viikolla saan sitten palkkaa ns. "kotiin". Onhan se ollut hiton raskasta, mutta kyllä töissä olo on niin mukavaa että sen voimalla jaksaa pinnistellä.
Lauantai päivä meni sitten torkkuja ottaessa, ihan selvästi piti ladata akkuja. Iltapäivällä Pirjo ja Ike tuli hakemaan meidät lenkille. Parrat pääsi Iken kanssa formuloimaan.
Eilen sunnuntaina oli kaunis ja aurinkoinen... kylläkin hieman kolea sää. Olin ajatellut käyväni partojen kanssa poimimassa variksenmarjoja, joista tekisin sitruunahapolla mehua... joo ja ikkunatkin piti eilen pestä. Saahan sitä kaikkea suunnitella, toteutuma oli aivan toinen. Heti aamusta otin muutaman kuvan Lumialla ja kirosin katkerasti kun sen tarkennus/laukaisunappula ihan selvästi toimi kankeasti. Tarkennuksen kyllä sai aika näppärästi, mutta kun olisi pitänyt painaa kuvan otto napsaus, en millään saanut sitä tehtyä sujuvasti. Parroista otetut kuvat oli surkeita, kun tarkennus ennätti ”vanhettua”, laukaisunappulaa ei vaan saanut helposti napsautettua... sadatteluista ja käsien otteen vaihtamisesta huolimatta. Bing hakukone kyllä vilahtaa joka helkkarin tilanteessa näyttöön... taidan laittaa sen hipaisukohtaan helkkarin paksun teipin.
Kuvien oton jälkeen värkkäsin puhelimeen omat kuvat, tietsikalta siirsin avauskuvaksi kuvan Wilmasta. Poistin puhelimesta kaikki siinä valmiina olevat kuvat, jotka vain sain poistettua. Nyt gallerianäytössä pyörii puhelimella ottamieni kuvien lisäksi kuvat Wilmasta ja Kikasta. Seuraava projektini oli saada puhelimeen oma soittoääni... meinas usko loppua. Latasin koneelleni yhden lempparikipaleista My Chemical Romance:n Teenagers. Sitten latasin koneelle videonmuokkausohjelman Audacity:n jolla pätkäisin kipaleesta sopivan pituisen pätkän ja muutin sen MP3 muotoon. Zune-ohjelma piti myös asentaa koneelle ja sitten vain simppelisti siirto oma soittoääni Lumiaan. Eihän se noin mennyt, kuin vasta muutaman tuskaisen tunnin kuluttua. Nokian sivuilta löytyy selvä ohje ja sieltä saa myös käsityksen, että omia soittoääniä voi siirtää puhelimeen useamman kuin yhden. Se ei onnistunut millään konstilla ja luovutin tuhertamisen myöhään illalla. Zune kyllä näytti, että toinenkin oma soittoääni on siirretty puhelimeen, mutta ei sitä sieltä löytynyt. No pitää tyytyä siihen mitä sai aikaiseksi ja jonain velttoilupäivän jatkaa pähkäilyä ja yrittämistä. Teenagers:in sulosäveliin heräsin myös tähän päivään.
Iltapäivällä tuli Päivi, Markku ja Aleksi käymään... onneksi – että pääsi irtautumaan koneelta ruuan laittoon ja kahvin keittoon. Minulla oli lauantai torkkupäivä mennyt ihan voileivän voimalla.
Myös Piksu pelasti päiväni käynnillään, kylkiäisenä sain pussillisen kissanruokaa jonka Piksu oli voittanut Mustin ja Mirrin arvonnasta. Arvonnan palkintona oli siis kuukauden kissan ruuat... no pussin kyljessä oli kyllä että ruokapussukan sisältämä nappulamäärä riittää 21:ksi päiväksi. En halua valittaa, mut jos luvataan kuukauden ruuat, niin pitääkö kissa kuukaudessa n. 9 paastopäivää??? Kiitos Piksu, kissanruoka on todella laadukasta – kyllä Mervi tiesi mikä on minun lemppariruokaa kissoille!
Puolukat on mitä ilmeisemmin tältä syksyltä poimittu. Kävin syysvieraan kanssa toissa sunnuntaina töiden jälkeen poimimassa ämpärillisen itselleni. Nyt on ihanaa tuoremehua pakkasessa ja jääkaapissa ja hyytelöäkin 8 purkillista. Vielä pitäisi poimia variksenmarjoja tuoremehua varten... jospa ens viikolla ennättäisi.
Nyt lenkille ennen saunassa käyntiä ja töihinlähtöä. Mukavaa ja mitä ilmeisemmin syksyistä viikkoa.
Syystuulet kaatoi naapurin luotettavan tuuliviirin salon ja nyt pitää tutkailla tuulensuuntaa ihan ihotuntumalla...
Lopuksi Lumiassaani soiva sulosävel (tai osa alkuperäisestä) ihan videona. Music Video]
My Chemical Romance - "Teenagers" [Official Music Video]

torstaina, syyskuuta 13, 2012

Puolukassa, puolukassa ja retki Vuornokseen

 07.9.2012 Kemintien Seon pihalta kuvattu, synkät pilvet itäisellä taivaalla.
 Pohjoisessa poutapilvistä.
 Synkkiä pilviä itäisellä taivaan rannalla.

 Vuornoksessa.

Synkkiä pilviä ja raiskattu metsä.
 

 Metsähallituksen vanha metsäkämppä Vuornoksessa.


 Västäräkki seuraa meidän liikkumista kämpän katolta.
 Rankka sadekuuro paluumatkalla.


 Paluumatkalla kohti Olhavaa, sää kirkastuu.
Tästä kotiin päin.
Tätä on kirjoitettu useana eri päivinä.

Tauko kirjoittelussa johtuu ihan puolukoista, on tullut kyykittyä marjastusreissuilla päivittäin. Pari vapaapäivää välissä, jotka nekin on mennyt metsäisissä merkeissä, toisena käytiin katsastamassa marjamaita ja viime perjantaina ajeltiin Pekan ja partojen kanssa mutka Vuornokseen, jossa on vanha metsätyökämppä.

Meillä on ollut Piksun kanssa taas todellinen blondien tuuri marja-apajien kanssa. Yllättäviä marikoita on löytynyt ihan sen vuoksi, kun ei olla saatu autoa parkkiin ihan siihen kohti johon oli tarkoitus ja olemme suunnistaneet marjapaikoille hieman eri paikasta ja kas kummaa, huomaamme olevamme keskellä punaisia mättäitä alueella, johon emme muuten olisi ”eksyneet”.

Toissa lauantaina olin koirien kanssa marjassa alueella, johon johtavalta polulta oli kesällä katkaistu nuorta taimikkoa. Olimme huomanneet, että polku on todella vaarallinen maasta törröttävien rungonpätkien vuoksi. Pekka oli tulossa töistä Pudasjärven kautta ja oli löytänyt minulle vihdoinkin sen oikean poimurin rikkoutuneen tilalle Plastex punainen iso Majuri marjanpoimuri (kuva myöhemmin). Odotin onnesta soikeana, kun Pekka aikoi tuoda poimurin minulle metsään. Odotellessa innostin partoja kertomalla niille, että Pekka tulee. Olin neuvonut Pekalle reitin marjapaikalle niin, ettei tule raivattua polkua pitkin. Vaan kuinkas kävikään, Pekan huhuilu alkoi kuulumaan juuri sieltä, mistä ei pitänyt ja koirat lähti vauhdilla polkua pitkin vastaan. Hetken kuluttua Unski tulee luokseni heikosti vikisten pitämällä toista etujalkaa ylhäällä. Tajusin heti, että koira on loukannut jalkansa polulla törröttäviin rungonpätkiin. Tarkastin varpaat ja kynnet, enkä huomannut mitään ihmeellistä. Lohdutin Unskia, että kyllä se siitä... ajattelin varpaan venähtäneen tms. Unski vikisee surkeana edelleen, eikä laita jalkaa maahan joten tutkin jalkaa uudelleen. Löytyihän se syy vihdoin vikinään, kannuskynsi sojotti vaakasuorassa ja karvat oli veressä. Ei auttanut kuin lähteä kotiin koko konkkaronkan kanssa. Kotona puhdistin kynnen ympäryksen ja soittelin tutuille, olisiko kellään koirille tarkoitettua särkylääkettä. En uskaltanut tehdä sojottavalle kynnelle mitään. Onneksi särkylääkettä löytyi ja Unski pärjäsi vammansa kanssa maanantai aamuun, jolloin sain sille ajan eläinlääkäriin Iihin. Pyysin el.lääkäri Minna Mustikkaa laittamaan Unskille kuonokopan, että hän voi tutkia Unskin ilman turhia pörinöitä. Unski käyttäytyikin herrasmiehen tavoin muhkea parta survottuna kuonokoppaan. Koska vamman laadusta ei saatu kunnolla selvyyttä, Unski nukutettiin ja karvat ajeltiin kynnen ympäriltä. Onneksi kynsi ei ollut taittunut ihan juuresta, el.lääkäri sai sojottavan kynnenosan irti pyörittämällä ja kynnestä jäi siisti lyhyt pätkä jäljelle. Kynnen ydin jäi jonkin verran ilman suojaavaa kuorta ja sen vuoksi Unskille pistettiin piikkinä lyhytvaikutteinen antibiootti ja kipulääke. Kannuksessa ei ollut merkkiä tulehduksesta, joten antibiootti pillereitä ei määrätty, ainoastaan kipulääkettä annettiin mukaan muutamaksi päiväksi tarvittaessa  annettavaksi. El.lääkäri tarkasti kaikki Unskin kynnet ja ne olivat moitteettomassa kunnossa.
Unskilla oli kauluri muutaman päivän aina silloin, kun en pitänyt sidettä. Kipulääkettä annoin vain kerran, koska kynsi ei näyttänyt kipuilevan. Nyt reilu viikko tapahtuneen jälkeen, Unski porskuttaa normaalisti ilman kauluria tai sidettä. Oli ehkä onni onnettomuudessa ettei kynsi ei katkennut juuresta, eikä tulehtunut.
Parrat joutuu välillä liikkumaan tosi huonokulkusissa maastoissa, hyvä ettei pahempaa ole tapahtunut. Ihan vaurioita en minäkään ole selvinnyt. Olen kompuroinut risukoissa sen verran, että jalat on mustan/punaiset kirjavat kipeistä mustelmista. Pekka meinasi ettei noilla kintuilla ainakaan missikisoja voiteta... tuskinpa muutenkaan. Joinakin päivinä jalat on ollu niin maitohapoilla, ettei ne vaan nouse risukoiden yli ja olen lukemattomia kertoja kellahtanut nurin. Marja-astiat ei ole vielä kertaakaan kaatuneet, jostain kumman syystä. Maa-ampiaisten hyökkäilyiltä ei ole säästytty, viimmeksi minä huusin korkealta, kovaa ja juoksin pakoon kiukkuisia ampiaisia ja sain monta kipeää, kirvelevää ja punaista pistojälkeä.

Maanantaina 10.09.12) kun oltiin Piksun kanssa marjassa, sain puhelinsoiton HRV:stä ja kysyttiin että olisinko kiinnostunut lähtemään töihin. Mikäs siinä, lupasin aloittaa heti seuraavana päivänä ja tiistaina olin kesätyöpaikassani ensimmäisen päivän pienen tauon jälkeen. Työkomennuksen pituudesta ei ole täyttä varmuutta vielä, mutta se ei minua kiinnosta... teen töitä niin kauan (tai lyhyen ajan) kuin on tarvis ja joustojakin saa jälleen tehdä. Ensimmäinen työpäivä oli aika raskas, kun tuli oltua viikonloppu ja maanantai pitkään ja hartaasti marjassa. Viime yönä nukuin kunnon yöunet, peräti 10h ja nyt tuntuu että joustoja jaksaisi myös jälleen tehdä. Puolukoita olen nyt myynyt 450kg ja vielä pitäisi lisää ennättää kerätä. Eiköhän sitä jaksa vielä vähän aikaa ahertaa, sitten voi käydä talviunille. Pihlajissakin on niin paljon marjoja, että vanhan sananlaskun mukaan ei pitäisi tulla runsasluminen talvi.
Olen siirtymässä älypuhelimeen... postissa odottaa Nokian Lumia 610. Taitaa olla sellainen ”karvahattumalli”, kun sitä suositellaan ensimmäiseksi älypuhelimeksi. Tutkailin useana päivänä älypuhelimia netissä, tein vertailuja ja päädyin kokeilemaan kuinka blondi pärjää älypuhelimen kanssa. Jää nähtäväksi, voi mennä aikaa ennen kuin ennättää edes pakettia avata.
Harmaasta tuhnuisesta säästä toivottelen mukavaa viikonloppua, jonka meikäläinen viettää joko töissä tai puolukassa.