keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Jouluaaton aattoaamu

Kuva: Naapurin kaunis ulkokuusi valaisee pimeyttä.
Kuva: Sama joulukuusi valoineen - pientä pyöritystä kuvatessa. Kuvat on naapurin luvalla kuvattuja.
Tämä aamu valkeni pakkasessa ja pikku viimassa. Nyt pari tuntia myöhemmin ulkomittari näyttää -7, jospa pääsisimme aamulenkille hyvässä säässä - ensin pitää saada nämä tiesikkahommat alta pois.
Aloitin heti aamukahvin jälkeen tietsikan ääressä. Löysin vihdoin vieraskirjan tunnukset ja pääsin vastaileen viesteihin. Vierailin myös kavereiden kotisivuilla jättämässä vieraskirjatervehdyksiä.
Eilinen päivä kului aivan sisähommissa, ulkona paukkui -17 asteen pakkanen koko päivän, joka vielä illalla kiristyi entisestään. Jäälyhtyjen jäädyttämiselle on ollut tosi hyvät olosuhteet.
Tämän päivän ohjelmaan kuuluu minulle vastenmielinen liikkeelle lähtö. Auto on jo roikan nokassa. Tarkoitus olisi käydä Haukiputaan Mustissa&Mirrissä ostoksilla. Kissoille nappuloita ja koirille kuivattua mahalaukkua joulupakettiin. Pekka saapuu ilmeiseti tänä iltana, joten ei auta kuin käydä itse ruokaostoksilla. Tänä jouluna en ainakaan minä kanna kotiin kinkkua - ajattelin ostaa kalkkunarullan - eiköhän se lohduta kinkutta paitsi jäävää Pekkaa. Minä en aio syödä edes kalkkunaa, mulle riittää leivinuunissa kypsytetty hirvenliha.
Voisin syödä kinkkua, jos tietäisin että se on saanut elää elämänsä hyvissä olosuhteissa. Minua raivostuttaa suunnattomasti jälleen kerran ilmi tulleet sikaloiden hoidon laiminlyönnit. Ihminen voi olla tosi raaka. Rakas Joulupukki, vie Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle säkillinen ohdakkeisia ja piikkisiä risuja - voisit samalla vedellä sitä niillä päin näköä ja pukata paskaseen karsinaan muutamaksi viikoksi.
Tiedän toki, ettei kaikki sikalat ole laiminlyötyjä, mutta ei sitä tiedä kun kattelee kinkkuja kaupan pakasteessa mikä kinkku on kasvatettu inhimillisissä olosuhteissa ja mikä ei. Joten jääkööt mun puolesta kauppaan.
No niin, nyt sai verenpaineen tasattua ja patit laskeutuu otsalta pikkuhiljaa.
Tämän aamun musiikin kuuntelu alkoi seuraavassa järjestyksessä;
Greengrass Bill Maynard - Hey Liley, Liley, Lo
- http://www.youtube.com/watch?v=ppt0EFI529w

Christmas Song- Happy Xmas (War is Over)- John Lennon & Yoko Ono
- http://www.youtube.com/watch?v=Etbucgvjhwo

Elvis Presley - Blue Christmas
http://www.youtube.com/watch?v=a745wcUku0U&feature=related

Mud - Lonely this Christmas
http://www.youtube.com/watch?v=4BjFMIByROU

Kaunis kiitos saamistani joulukorteista, itse on postittanut ainuttakaan tänäkään jouluna.
Jos lähdette liikenteeseen, malttia ja hyvää mieltä mukaan!
Nyt päätän tältä erää ja katon mitä päivä tuo tullessaan.
Oiken mukavia joulunajan päiviä kaikille!

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Joulu on jo niiin lähellä.

Joululauluja linkkejä Youtubeen;

Jope Ruonansuu - Pakollinen joulu/Mannen Joulu
http://www.youtube.com/watch?v=lFiqMm6520w&feature=related
Jope Ruonansuu - Tonttu ja Enkeli
http://www.youtube.com/watch?v=XvHkpJaQCIk&feature=related
Juice Leskinen - Sika
http://www.youtube.com/watch?v=j-CuPDYB9UM

No niin, nyt joulu voi tulla kun musiikki on viritetty kohdilleen.
Minä olen aina vähän vastarannan kiiski ton joulun kanssa. Silti joudun myöntämään, että kun saan nämä tietisikkajutut tehtyä jatkan joulusiivousta. Lisäksi joudun tekemään ruokaostokset - Pekka kotiutuu vasta aattona ja sen soppailu taitaa jäädä tänä jouluna väliin - kyllä Pekkaa harmitta ja meille taitaa tulla kuiva joulu, kun en oikein jaksa olla ostoksilla.
Kovat pakkaset on toistaiseksi takana, ei toi tämän päiväinen tuuli ole kyllä yhtään lauhempaa - menee luihin ja ytimiin, vaikka pakkasta on vain -10 astetta.
Aika menee niin älyttömän joutuisasti, kaikkea pientä tulee touhuttua, mutta ei mitään oikein näkyvää silti saa aikaiseksi.
Löysin sivustolle vanhan talvikuvan, tämän talven lumille ei ole tullut otettua yhtään koirakuvaa. Ensin ei ollut lunta, sitten kun saatiin vähän lunta, alkoi paukkupakkaset. Päivät ovat olleet tosi pimeitä - tänään on vuoden pimein päivä - joten valoa kohti ollaan menossa tulevina päivinä.
Tuli vaan mieleen, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, kun ei omista koirista saa otettua kuvia.
Nyt iltapäivälevolle - osaan nauttia lomapäivistä houhuilun välissä - ja sitten valssille rätin ja ämpärin kanssa. Kyllä se joulu tulee vaikka ei hirveesti ressiä revi... näin uskon.

torstaina, joulukuuta 17, 2009

Ulkomittarissa -26

Kuva: Auringonnousu Limingassa.
Kuva on otettu pari viikkoa sitten koulumatkalla. Tuoreempia kuvia olisi koulun koneella.
Meillä on ollu koulussa värioppia taiteilijan opastuksella, ollaan tehty kuvataidetta photosopilla jne... Tänään olisi koulun Joulujuhla, auto on jo roikan nokassa... mietiskelen vielä lähdenkö tuonne pakkaseen ajeleen. Koululla odottaa autolle roikkapaikka... no eihän toi pakkaslukema ole mitään, onhan niitä kovempiakin pakkasia koettu, eikä ole hidastanut liikkeelle lähtöä.
En tiedä onko tämä nyt vain "vali vali" osastoa, mut pakkanen tuntuu tavallista kovemmalta, kun ei ole lunta paria senttiä enempää.
Sunnuntaina olin vaihtamassa vettä akvarioon, kun Pekka soitti ja pyysi tarkastamaan oliko saunan pataan jäänyt vesi edellisen saunomisen jäljiltä. Kävin tarkastamassa ja padassa oli osittain jäätynyttä vettä. Suunnitelmiin tuli pikainen muutos, piti tuikata tuli kiukaan alle jotta vesi sulaisi padassa. Illan aikana sain veden kunnialla padasta pois - kylmävesi saavissa vesi oli jäätynyt umpijäähän, mutta se ei haittaa, koska saavi on peltinen.
Niin jäi Ihkun koulutus väliin, kun piti tuhertaa saunassa. Edellisenä sunnuntaina saimme Ihkun kanssa ihan tuomarisihmiseltä palautetta, että meidän tottis on hyvän näköistä. Kehut meni varmasti etupäässä Ihkun työskentelylle, koska se on niin nopea ja innokas ja kuulemma häntä heiluu koko ajan.
Pakkanen kiristy jo sellaisiin lukemiin tiistaina, että emme käyneet lenkillä koulun jälkeen ja koirat sai kaluta tuoreita naudanluita sisällä. En säälinyt mattoja, koska ne menee kuitenki vaihtoon ennen joulua.
Keskiviikon olin kotosalla ja aamupäivällä huomasin kauhukseni, että hanasta tulee vesi pienellä lirinällä - vesiputki jäätymässä! Havainto aiheutti nopeaa toimintaa, vesi valumaan, lämpöpatteri hehkumaan vesiputken tuloaukon viereen entiseen sisäsaunaan. Liruttelin vettä jemmaan pari ämpärillistä. Kun sain tärkeimmät ensiapuhommat tehtyä, soitin Martalle että en pääsekkään käymään hänen luona aamupäivästä, kun pitää vahtia ettei vesijohto jäädy. Martta kertoi, että myös heillä vedentulo on täysin onnetonta. Soitto Piksulle vahvisti, ettei heillekkään tule vettä kuin liruttamalla. Päätelin että koska vedentulo kangertelee eri alueilla, täytyy syy olla pääputkistossa ja isompaa aluetta koskeva. Alueuutiset kertoi myöhemmin, että Iissä oli rikkoutunut vesiputki ja vedenjakelu oli poikki koko Iin alueella. Sai huokaista helpotuksesta, vaikka takaraivossa jyskyttää tosiasia, vesijohto voi nyt jäätyä helposti koska ei ole lunta ja pakkanen paukkuu.
Pakkanen on ollut sen verran kireää, että piti sulkea maanantaina makuuhuoneen raollaan oleva ikkuna ja napsauttaa kattolämmitys päälle. Olin nukkunut vielä ilman lämpöjä ja ikkuna raollaan.

Lauantaina oli vielä sellaiset pakkaslukemat, että pääsi käymään lenkillä. Päivi tuli Santin ja Vinnin kanssa käymään, kävimme altaalla pitkän lenkin. Koirat sai himputella harvinaisemmassa seurassa. Ei niitä kyllä altaalla kiinnosta kuin toisten koirien jäljet, se näyttää olevan koirille tosi mielenkiintoinen lenkkipaikka, kun siellä on käynyt muitakin kulkijoita.
Vaikka pakkanen on aiheuttanut ylimääräistä aktiviteettia, on siitä ollut tosi paljon hyötyäkin :). Olen jäädyttänyt jo lähemmäs kaksikymmentä jäälyhtyä. Jäätyneet lyhdyt olen sijoitellut ympäri tonttia ja vielä pitäisi jäädyttää kymmenkunta... sit olisin ehkä tyytyväinen. Ämpäreitä on rikkoutunut, mutta onneksi löysin yhden "raksaämpärin" - mustaa muovia, joka näyttää kestävän veden jäädyttämisen. Nyt vain pystyy jäädyttämään yhden lyhdyn kerralla, kutta parempi se kuin ei mitään. Toivottavasti ei tule vesisateita ennen joulua.
Nyt lopetan tämän aamukankean näpyttelyn, tiputan toisen kupillisen kahvia ja mietin kouluunlähtöä. Sain valittua 10 kuvaa valokuvanäyttelyyn - opettaja hyväksyi valitsemani kuvat muilta osin, mutta pari koiran uintiformulakuvaa ei kuulemma sopinut kokonaisuuteen. Meidän valokuvanäyttely on myyntinäyttely ja sen vuoksi ei haitannut koirakuvien pois jäänti. Porukat on eilen aloittaneet kuvien tulostamisen ja tänään myös minun pitäisi aloittaa tulostus...
Nyt ei voi toivotella kuin raikasta pakkaspäivää!

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Ei juna odottanut

Kuva 1, ISO 250, suljinaika 13 sek. F 32
Kuva 2, ISO 250, suljinaika 1 sek, F32
Kuva 3, ISO 640, suljinaika 3 sek. F29
Kuva 4, ISO 800, suljinaika 3 sek. F29
Kuva 5, ISO 2500 suljinaika 3 sek. F25
Kuva 6, ISO Hi 0.7, suljinaika 1/5 sek. F F22
Kuva 7, ISO 2500, suljinaika 3 sek. F22
Kuva 8, ISO 640, suljinaika 3 sek. F22
Kuva 9, ISO 200, suljinaika 30 sek. F22
Kuva 10, ISO 400, suljinaika 1 sek. F22
Kuva 11, ISO 400, suljinaika 1 sek. F22
Kuva 12, ISO 400, suljinaika 10 sek. F22
Kuva 13, ISO 400, suljinaika 30 sek. F22
Kuva 14, valoverkko pyöritystä, ISO 200, suljinaika 20 sek. F22
Kuva 15, valoverkko siksak, ISO 200, suljinaika 10 sek. F22
Kuva 16, valoverkko edestakaisin, ISO 200, suljinaika 5 sek. F22

Junat ei odota, niinhän sitä sanotaan. Olin rautasillalta vajaan sadan metrin päässä, kun juna poksutteli pohjoista kohti. Jospa huomenaamulla olisin ajoissa paikalla.
Palasin "tyhjin taskuin" kotiin ja kuvasin pihalla valoverkkoa, siirryin kesäpuolelle sisälle ja kuvasin sieltä ikkunaa. Seuraavaksi kuvasin saunan ikkunaa - kävin sytyttämässä ikkunalle pari kynttilää. Viimeinen jalustan kanssa kuvattu oli jäälyhty.
Lopuksi kuvasin valoverkkoa eri suljinajoilla kameraa heilutellen.
Kuvia ei ole muokattu, ainoastaan pienennetty kokoon 640x480 px. Kamera on selvästi ollut vinossa joissakin kuvissa, keskittyminen alkoi herpaantua, kun näpit alkoi kohmettua.
Nyt on sopiva vuodenaika kuvat pimeässä ja testailla eri säätöjä.
Nyt poistun aamupalalle, neljä tuntia on mennyt kolmen kahvikupillisen varassa - maha muistuttaa kurnien olemassaolostaan.

lauantaina, joulukuuta 05, 2009

Vaihteeksi kuvia.... ja Hyvää Itsenäisyyspäivää!













Kuukuvat on otettu eri isoarvoilla ja suljinajoilla. Ja kaikki muut kuvat on otettu koulun ympäristöstä. Perjantainaamun kauniin auringonnousukuvat ovat valitettavasti koulun koneella - pitää muistaa ottaa ne tikulle ja tuoda myös kotiin talteen - niitä ei ole nyt tässä kuvakavalkaadissa.
Taas on vierähtänyt päiviä edellisestä kirjottelusta, aika vaan menee niin joutuisaan. Olen kehittänyt koulussa toisen filmini negat, tehny pinnakaisen ja muutaman koevedoksen. Harmittavasti vain torstaipäivän pimiötyöskentelystä oli seurauksena parin päivän tukkoisuus, pahoinvointi ja kuivuneet kädet, koska ei voinut mitää pimiön ilmastointia päällä, ettei kehityslitkujen lämpötila laske liian alas. Ei tee mieli mennä ihan heti pimiöön työskentelemään - ainakaan jos ei saa pitää ilmastointia päällä.
Perjantaina suunniteltiin koulussa valokuvauslinjan näyttelyä koulun päärakennukseen. Revin nyt jo ressiä, kun pitäisi valita 10 kuvaa/per oppilas näyttelykuvaksi. Yök, olen huono valitseen ja niin kriittinen, etten ajattele olevan itselläni yhtään näyttelykelpoista kuvaa - yök jo etukäteen. Kuvat pitää olla valittuna ens maanantaina - huoh - hartiat ovat laskeneet jo ainakin kymmenen senttiä.
Viikko on mennyt tosi nopeasti, olen lenkkeillyt suht ahkerasti koiruuksien kanssa ja lenkkikavereita on ollut mukavasti. Tanja ja Edi piristi altaan lenkkiä keskiviikkoaamuna. Edi ei tyttöjä noteerannut, juoksenteli parempien hajujen perässä - riistan.
Piksun ja Lisan kanssa vietimme viimme lauantaina pikkujoulua meillä. Parin siiderin ja riksujen ja raksujen kanssa ilta meni mukavasti. Samalla virittelimme erään joululahjaa. Iltamyöhäisellä (yöllä) kävimme koiruuksien kanssa saattamassa Piksu ja Lisa Haminalle asti, oli tosi mukava ilta ja reipas kävelylenkki kruunasi kaiken - mahtava sää eikä ristin sieluakaan liikkeellä meidän lisäksi. Koiruudet sai jolkotella irti pyörätiellä mennen tullen. Koirilla pikkujoulu kului luita järsiessä. Kiitos Piksu ja Lisa mukavasta illasta!
Sunnuntain aamuyön herätys oli vähemmän mukava, oli veskiin hirvittävä kiire. Sunnuntai meni vatsataudissa ja syyttävä sormi osoittaa syötyihin riksuihin ja raksuihin. Vasta tiistaina olo oli lähinnä normaali. Silloin hyppäsin pyörän selkään ja huristelin pitkin kivisiä, märkiä ja koloisia metsäpolkuja koirien juostessa vapaana.
Keskiviikkona Turbo kävi konetrimmissä, joka meni hienosti... ainakin koiruuden osalta... lippa lähti kyllä niin lyhyeksi että sitä Turbo saa kasvatella tovin.
Nyt minulla on "oma" telkkari tietsikan vieressä!!!! Kiitos Tiina telkkarista, se sai tänään kaverikseen digiboxin - kiitos appiukko!
Olen vähän mööpleerannut olkkarissa ja tänään Pekka siirsi ison kukkavalaisimen olkkariin kukkapöydän yläpuolelle. Kukkavalaisin on ollut akvaarion kasvivalaisimena jonkin aikaa. Hankin kukkavalaisimen joskus parikymmentä vuotta sitten ja se toimii edelleen loistavasti. Olen nähnyt samoja valaisimia ns. yleisissä paikoissa - virastoissa, toimistoissa jne...
Viikolla kävin Martalle siivoamassa keittiörempan jälkiä. Keskiviikko iltapäivänä olin Martalle kuskina jouluostoksilla, laitoin myös Martalle jouluvaloja piristämään pimeää.
Tänään saatiin myös meille jouluvalot palamaan - nykyisin taidetaan puhua myös talvivaloista. Lähdin aamulla Haukiputaan Musti&Mirri liikkeeseen ostamaan kissoille nappuloita. Pekka lähti mukaan ja sehän tiesi soppailua myös Säästökuopassa ja Lidil liikkeissä. Säästökuopasta Pekka löysi valoverkon, jonka viritti puojin ulkoseinään. Totesin Lidilissä, että kyllä siellä on halvempaa ruokaa mihin yleensä on tottunut paikallisissa liikkeissä. Inhoan soppailua, joten minulle ei lähtenyt mukaan sieltä kuin lintujen siemenseoksia - jotka oli huomattavasti halvempia kuin mihin olen tottunut ja pistaasipähkinöitä. On vaikea ostaa esim. ruokaa muusta kuin omasta vakiomyymälästä, vaikka halvempaa olisikin.
Sunnuntai aamuna pitää herätä jo kuuden aikaan. Huomasin eräällä varhaisella aamulenkillä, että pohjoiseen menee matkustajajuna seitsemän aikaan aamulla altaan rautatiesillan yli. Tarkoituksena on kuvata juna niin, että vaunun valot heijastuu myös vedestä.... huomen aamulla olisi ensimmäinen yritys. Koiruudet ei pääse mukaan häiriöksi, pääsevät sit eri lenkkireissulle mukaan.
Tänään on satanut noin kolme senttiä lunta... jee on paljon valoisampaa!
Nyt nukkumaan, vaikka juttua olisi vaikka kuinka paljon.
Terveiset Annikille ja Millalle, toivottavasti suunnitelmat toteutuu :)!
Se pitää vielä mainita, että olen viimme viikot kuunnellut Jerry Lee Lewistä. Kuunnellessa olen harmitellut, kun hänen konsertti jäi näkemättä - onneksi hänen musiikkia voi kuitenkin kuunnella esim. Spotifystä. Välillä olen käynyt kattoamassa hänen esiintymistä Youtubesta. Hänen musiikki on piristänyt kummasti sateen ropistessa ikkunaan. Työskentely koneella on hieman tökkinyt, kun on pitänyt hytkytellä musiikin tahdissa... onneksi musiikki elää ja on olemassa. Kiitos Jerry päivien piristyksestä!
Nyt nukkumaan vähemmän rokkaavasti, mutta saunan raikkaana. Sleep well.

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Sateinen aamu ilman kuvia

Perjantaiaamu on käynnistynyt vauhdikkaasti, herätys 6.30 ilman herätyskelloa. Aamukahvin jälkeen koirat autoon ja lenkille metsätiellä - joka oli muuten aivan älyttömän kurainen. Metsätiellä oli liikkeellä myös tukkirekka ja jouduimme poikkamaan välillä sysipimeään metsään.
Lenkin jälkeen kävin kaupassa ostamassa kissoille ja konnille purtavaa. Kotiin tultua annoin koirille ruuan ja tiskasin. Koiruudet nukkuvat nyt tyytyväisinä.
Nyt istun hetken tietsikan äärellä ja jatkan sitten siivouksella. Iltapäivällä olen lupautunut Martalle siivouskaveriksi, hänen asuntoon tehtiin keittiöremppa ja Martta on joutunut olemaan reilun viikon "evakossa". Toivottavasti hän tänään pääsee palamaan omaan kotiin.
Kävimme eilen iltapäivällä Piksun ja Lisan kanssa reippaalla lenkillä altaalla. Minä sauvakävelin, koska olen viimme päivät istunut koneen äärellä ja "purkanut" Kennelliiton listauksia tulosjulkaisuun. Hartiat ja niskat ovat melko jumissa.
Tarkoitus oli käydä tänään koululla hakemassa sinne unohtunut kameran jalusta ja olis voinut samalla tehdä pinnakkainen toisesta filmistä. Toivottavasti siinä olevat Wilman kuvat ovat onnistuneet. Kuva Tursakkeesta on valmistunut ja odottaa kehyksiä. Koululla käynti saa nyt kuitenkin jäädä tältä päivältä.
En edes tiedä kuinka myöhään tein tulosjulkaisua viimme yönä. Kuuntelin samalla YLE Areenasta Knalli ja sateenvarjo kuunnelmia. Päivällä kuuntelin Spotify:stä musiikkia. Radion kuuntelussa on taukoa, kyllästyttää kuunnella samoja uutisia puolen tunnin välein. Parast aikaa Spotifystä kuuluu Queen.
Sadetta on saatu useampi päivä ja olen saanut konnien tarvitseman veden räystäältä, pari isoa saavia on jatkuvasti täys, vaikka kannan urakalla vettä sisälle lämpiämään konnien altaisiin. Konnilla on taas se aika vuodesta, että on muninnan aika. Kulkevat levottomana ja etsivät hyvää munintapaikkaa. Yhden munan olen löytänyt, mutta eiköhän niitä tule vielä lisää, vaikka uroskonnaa ei ole mailla eikä halmeilla.
Ens viikolla käyn koululla vain parina päivänä, teen kotiympyröissä annettuja kuvaustehtäviä - joita onki useampi. Ens viikolla olisi myös hyvä aika aloittaa suursiivousta - joulu on jo aika lähellä. Vielä pitää kestää vajaa kuukausi päivien pimenemistä ja sitten olemme taas matkalla valoisempia päiviä koti.
Pitää yrittää ajatella positiivisesti, että jaksaa tämän pimeän, sateisen, tuulisen ja kuraisen ajan yli... joka tuntuu vuosi vuodelta olevan pidempi ja pidempi ajanjakso.... kaipaa lunta.
Mukavaa perjantaipäivää ja toivottavasti viikonlopusta tulee antoisa!

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Harmaa kuvauspäivä









Yllä olevat kuvat: Kuvattu sunnuntaina.
Kuva: Koirahuoneen ikkunavalo.

Kuva. Oma auto käy tyhjäkäynnillä altaan penkkatiellä.
Pimeät kuvat: Kuvattu maanantai-iltana patoaltaalla. Alimmaisessa kuvassa altaan toista penkkatietä ajavan auton valot jotka heijastuu myös veden pinnalle.
Viimme päivät ja varsinki illat ovat olleet todella sumuisia ja kosteita. Ei tullut mieleenkään lähteä iltakuvauksille, jota nyt harmittelen.
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa aurinkoinen sää ja se piristi kummasti.
Tarkoitukseni on viettää tämä päivä Iissä kuvaillen - lintsaan koulusta. Minulla on mustavalkofilmikamera lainassa ja toinen filmi jo menossa. Se pitäisi saada kuvattua tämän päivän aikana. Haluan ottaa mustavalkokuvia omasta ympäristöstä, ei haluttaisi kehittää kuvia itselle vieraasta aihepiiristä. Ensimmäisen filmin kuvista olen tehnyt pinnakkaisen, vielä pitäisi kehittää siitä yksittäisiä kuvia.
Kuvausreissulle ei pääse koirat mukaan, että voin keskittyä pelkästään kuvaamiseen. Saavat odottaa iltapäivälenkkiä.
Sain viikonlopulla siivottua, pesin muutaman maton ja koirien alusia. Aika turhaa siivous, kun piha lainehtii vettä ja maa on paljas. Taas on se aika vuodesta, jolloin hermot pitää ripustaa naulaan.
Lauantaina kävimme Piksun ja Lisan kanssa tutustumassa uuteen lenkkireittiin, jonka Piksu oli löytänyt. Oli mukavan vaihteleva reitti ja koirat oli innoissaan uudesta reitistä, jota Lisa esitteli selvästi leuhkana.
Minulla on koirien nyppiminen vaiheessa, molemmilta parroilta on toinen puoli nypitty. Ajattelin tehdä loppusilauksen puohin eteisessä, koska on näin lämmintä. Just radiossa kerrottiin, että Suomeen on ennustettu poikkeuksellisen kylmää talvea. Tuntuu ainakin tällä hetkellä vähän epäuskottavalta. Tulis edes lumi maahan, että olisi hieman valoisampaa.
Olimme Ihkun kanssa toissa sunnuntaina hallireeneissä ekan kerran - viimme sunnuntain reeni peruuntui agi-kisojen vuoksi -. Ensimmäiseksi kävelin reenialueen Ihkun kanssa, Ihkun ollessa kytkettynä hihnaan. Se sai pari minuuttia rauhassa tutustua paikkaan, ihmetellä hallin kovaa huminaa ja ällistellä paikalla olevia toisia koiria. Ihku ei kummemmin ihmetellyt ja aloitin reeni. Ei ollut mitään ongelmia Ihkun keskittymisessä, kontakti piti ja saatoin pian päästää Ihkun irti. Ei ollut pelkoa, että se lähtee toisten koirien luo, vain minä olin kiinnostava ja tietty minulla olevat broiskupyörykät, pallo ja patukka. Saatoin heittää Ihkulle pallon palkkioksi, se ei kiinnittänyt mitään huomiota ympäristöön. Lopuksi palkkasin Ihkun agi-esteillä ja putkella. Ihku oli tosi innoissaan reeneistä, haukahti alussa sivulle tulossa ja teki nopeasti liikkeet. Olin tosi tyytyväinen Ihkun ekaan hallireeniin ja odotan kovasti sunnuntaita, että päästään taas halliin touhuamaan. Halli oli jaettu kahteen osaan, me reenattiin sillä puoliskolla jossa oli useampi koira yhtä aikaa. Hallin toinen puolisko oli sovittu yksittäisreeniin - yksi koira kerrallaan reenas ohjaajan kanssa. Aion pysyä Ihkun kanssa ainakin alussa alueella, jossa on useampi koira kerralla.
Ulkona on viisi astetta lämmintä ja vettä sataa, koirat odottaa aamuruokaa. Kunhan selviä aamuhommista, pakkaan kamerat autoon ja lähden etsimään kuvauskohteita - päässä ei ole kyllä mitään ideoita... ainakaan vielä.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Kehitystä

Kuva: Tässä purkissa on Saaran ja minun ensimmäiset mustavalkofilmit loppuhuuhtelussa.

Kuva: Minun filmi kuivauskaapissa vasemmalla, keskellä Saaran ja oikealla Jaakon leveä filmi.

Kuva: Joulu lähestyy.
No niin. Eilen päästiin koulussa tosi toimiin filmin kehityksessä. Jaakko, Saara ja minä olimme ensimmäiset filmin kehittäjät. Pimiötyöskentely hieman tökki minulla. Filmin kierto kelalle epäonnistui kaksi kertaa, piti vaihtaa toiseen kelaan ja lopulta filmi kelautui kelalle. Täysin umpipimeässä tuhertaminen näköjään onnistuu, kun varaa kaikki tarvittavat välineet käsien ulottuville ja on näppärä kaveri vieressä.
Kun filmit oli saatu purkkiin turvallisesti jatkettiin kehityshommia eri litkujen vaihtamisella purkkiin, purkkia käänneltiin aika-ajoin ja kaikki tehtiin kellon tarkasti ja minuutilleen. Kehitykseen tarvittavat litkut oli laimennettu omiin pulloihin jo aiemmin.
Juhlan tuntua oli ihan selvästi ilmassa, kun filmit saatiin ripustettua kaappiin. Siinä vaiheessa oli iltapäivä jo pitkällä - virallinen koulupäivä oli jo loppunut, mutta se ei meitä haitannut ja opettaja oli myös meidän tukena ja ihan selvästi iloitsi meidän kanssa projektin valmistumisesta.
Odotan mielenkiinnolla tätä päivää, kun filmiä aletaan jatkojalostamaan valokuviksi.... Pientä jännitystä ilmassa, olen tosi tyytyväinen jos edes yksi kuva on onnistunut kolmestakymmenestä kuudesta.
Kun on digiajan kuvaajaharrastelija, on pieni shokki kun filmikameralla kuvatessa ei heti näe miten kuva on onnistunut. Nostan hattua valokuvauksen pioneereille!!!
Lauantai-iltana iltapäiväunilta herättyäni huomasin, että ei ole enään kurkku eikä pää kipeä. sunnuntaina kävin ensimmäisellä lenkillä ja olo oli todella "valaistunut". Nautin täysin siemauksin olotilastani ja toivon totisesti että nyt ei enään tarvi sairastaa lentsua.
Meidän luokassa on käynyt kato, melkein puolet porukasta on sairaslomalla.
Joulun lähestymisestä ei ole mitään merkkejä. Luonto on täysin lumeton, sää tosi harmaa ja tihkuinen.
Nyt alan valmistelemaan kouluun lähtöä.... mielenkiintoinen koulupäivä edessä.
Mukavaa torstaipäivää!

lauantaina, marraskuuta 14, 2009

Edelleen kiikunkaakun






Ylläolevat kuvat otettu viikko sitten Lautsian (Hauho) lomakeskuksen rannasta.
Olin Päivin kaverina SPL-kasvattajapäivä reissulla viimme viikonloppuna Hauhon Lautsiassa. Ajelimme yön ja lauantaiaamuna olimme perillä ehjänä, mutta ei varmasti täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Keli oli tosi paha, lumipyryä ja loppumatkasta sohjoa. Lauantain ohjelma jatkui runsaalla aamiaisella ja mielenkiinoisilla luennoilla joita piti Saksasta saapuneet Dr. Antje Wigger - koirien lonkka- ja kynärpääarvosteluista ja Frau Ursula Zabel - Saksanpaimenkoirien poikkeavuudet / erikoisuudet ja saksanpaimenkoiran ruokinta.
Dr. Antje Wigger
oli erittäin miellyttävä persoona ja aihe oli ERITTÄIN mielenkiintoinen. Meille selvis, että Pohjoismaat vastaan Saksa kyynärpääkuvien arvostelu on erillainen. Pohjoismaissa arvostellaan VAIN nivelrikko, Saksassa arvostellaan sen lisäksi myös kolme eri luustosairautta (luun tiheyteen liittyen, jos oikein muistan). Se tarkoittaa, että joissakin tapauksissa esim. Suomessa terveeksi arvostellut kyynärpäät voivat olla Saksassa 2 tai 3. Selittäisiköhän tämä osaltaan kyynärpäiltään terveeksi todetun koiran etupäänontumisia??
Myös Ursula Zabel oli miellyttävä persoona - minulla nousi vain niskavillat pystyyn kun hän näytti kuvan saksanpaimenkoirasta - näyttelylinjaisesta ja kertoi että tämä koira on on jo nuorena altistettu suurille ressitekijöille - koiraparka kun oli myyty Meksikoon ja palannut välillä Saksaan jossa sille oli koulutettu ja kilpailtu suojelutulos, jonka jälkeen koiruus oli matkannut takaisin Meksikoon. Hohhoijaa - käyttölinjaiset koiruudetko ei sitten joudu kärsimään yhtään ressistä nuorella iällä - hohhoijaa sanon minä.
Vaikka en ole enään aktiivi sakemanniharrastaja mielestäni rodun kuin rodun kasvattajapäivät pitäisi olla puolueettomia ja näyttö- käyttölinja jakoa ei pitäisi olla.
Toi Lauitsan leirikeskus oli paikkana erikoinen. Siellä oli palveluja vaikka muille jakaa. Tässä linkki leirikeskuksen sivuille http://www.lautsia.fi/
- ja koirat/kissat oli sinne myös tervetulleita.
Yksi asia mikä minua vähän häiritsi, siellä oli useita majoitusrakennuksia ja kaikki oli erin värisiä... se ei antanut paikasta ainakaan yhtenäistä vaikutelmaa.
Mutta!!! Siellä oli erinomainen ruoka, ystävällinen palvelu ja alue oli siisti... me ihmeteltiin Päivin kanssa, kun työntekijöitä ei näkynyt juuri muualla kuin päärakennuksen palvelupisteessä.
Sää koko reissun ajan oli sumuinen - pelkkää harmaata - ei päivä paistanut eikä kuu kumottanut.
Lauantain ohjelma kesti pitkään, pääsimme syömään vasta 17.30 ja siinä vaiheessa meinas jo sinni pettää.
Olimme reissussa ilman koiria - luojalle kiitos. Ei olisi ollut voimia enään huolehtia koiran hyvinvoinnista reissun aikana - ainakaan minulla. Kävimme aikaisin nukkumaan, kun Päivi laittoi herätyksen puhelimeen se näytti että herätykseen on aikaa reilu kymmenen tuntia - pitkä uni tuli tarpeeseen.
Sunnuntaina kasvattajaporukka oli harventunut ja minulla petti pokka heti aamupäivästä. Ensimmäinen esitelmöitsijä (suomalainen) oli niin pitkäveteinen ja toi vähemmän mielenkiintoisesti asiaa esille, että keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin kameran kanssa rannalle kuvaamaan. Enkä enään palannut kokoustilaan, odottelin Päiviä leirikeskuksen päärakennuksessa. Ohjelma loppui 14.30 - pääsimme syömään ja sitten alkoi kotimatka sumuisessa kelissä. Paluumatka meni hyvin, mulle tuli loppumatkasta huono olo ja Päivi vaihtui rattiin. Kotona olin puolen yön aikaan väsyneenä mutta onnellisena että olimme selvinneet hengissä raskaasta, mutta muuten mukavasta reissusta. Väsyneenä tulee ainakin naurettua normaalia enemmän.
Muuten, lauantain tulkkaukset hoiti Maimu Strang, ei voi kuin ihailla hänen sujuvaa ja erittäin hyvää saksankielen taitoa - tulkkaukset suomeksi tuli kuin apteekin hyllyltä.
Pekka oli pärjännyt viikonlopun hyvin kotijoukkojen kanssa, Anna oli käynyt lauantaina heittelemässä palloa koiruuksien kanssa ja ne olivat vielä sunnuntaina väsyneitä.
Minun viikko alkoi todella huonossa olotilassa. Mulla on taas varmaan jokin tauti ilman kuumetta. Koulussa on ollut niin mielenkiintoisia aiheita koko viikon, että en malttanut olla pois kuin perjantain. Tiistaina koulun jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille ja henki meinas loppua sillä reissulla. Röörit meni niin tukkoon, että oli todellinen ihme että selvisin lenkiltä autolle. Sen jälkeen en ole uskaltautunut lenkille.
Jos Hauhon reissulla tuli syötyä kuin viimeistä päivää, niin tämä viikko on mennyt ilman lämmintä ruokaa, lukuunottamatta itsevalmistamaa porkkanalaatikkoa jota lämmitin maanantaina. Kouluun otin vain mandariineja evääksi. Mulla ei kertakaikkiaan tee mieli ruokaa. Viikolla olen syönyt 400g raejuustoa, puolikkaan ruislimpun, muutaman kilon mandariineja ja monta litraa kuumaa hunajavettä. Ostin yhtenä päivänä spagetti ja jauhelihakastikkeen ainekset... en ole saanut valmistettua niistä ruokaa... ei tee mieli, vaikka se onkin mun herkkuherkku ruokaa.
No, vielä varmasti koittaa päivä, että ruoka maistuu entiseen malliin.
Sikainfluenssa puhutta, kauhistuttaa ja on nyt levinnyt kuulemma koko suomeen. Minäkin kuulun riskiryhmään, mutta en ole käynyt ottamassa piikkiä, enkä aio ottaa.
Eilen annoin koirille pallonhakuliikuntaa pihalla, se saa koirat ilosta aivan sekaisin. Painavat parta putkella ja yrittävät ennättää pallolle ennen Kikkaa. Kikka taas tavoittelee palloa vain yksi tarkoitus mielessä... saada purtua ne tuhannen palasiksi. Aloitin kolmella pallolla - jokaiselle oma. Kikka ennätti hajottaa niistä kaksi heti alkuunsa.
Illemmalla huomasin, että Kikka liikkui vähän kankeasti - sillä on C:n lonkat ja ne ei enään Kikan iässä välttämättä tykää noin rajusta liikunnasta. Ihkun ja Wilman vointiin tuollainen raju pyrähtely ei vaikuta mitenkään... säntäilyä voitas jatkaa vaikka kuinka kauan. Aloitin Kikalle viimme viikolla Happy Dogin Arthrofit-kuurin, eiköhän nivelten kankeus ainakin vähene tulevilla viikoilla.
Madotin tällä viikolla taas kaikki koirat ja konnat, vielä pitäisi laittaa matolääke kissoille niskaan.
Tänään ajattelin tehdä koirielle herkkuruutuja pihalle, tallaan alueita ja ripottelen niille lihapyörykän palasia. Lenkille uskaltaudun vasta sitten kun oma olotila on parempi - koirat saa nyt "kärsiä" ja kestää parempia päiviä odotellen.
Olen odotellut pysyvää lunta (kaikki aiemmin satanut lumi on sulanut), jotta saisi vaihdettua kotisivuille värimaailman ja uuden talvisemman kuvan yläosaan. Muitakin päivityksiä pitäisi tehdä sivuille, mutta ne saa vielä odottaa hetken.

Illan telkkariohjelmaa tutkiessani huomasin että Monk oli vienyt esiintymispaikan Yorkshiren etsivät-sarjalta. Pettymys oli niin kova, että piti laittaa Spotifystä soimaan Jerry Lee Lewis - vähän lohduttaa :).
Meillä alkaa koulussa mielenkiintoinen mustavalkokuvaus filmikameralla. Pitäisi ensin reenata omalla kameralla mustavalkokuvausta, että oppis näkemään erot mitä pitää ottaa huomioon mustavalkokuvauksessa verrattuna värikuvaukseen. Kehitämme myös itse omat filmit... toivottavasti kestän kehityksessä käytettävien kemikaalien höyryjä.

Koska edellisestä bloggailusta on aikaa, pitää vielä muistella kuvausreissua Ruskon kaatopaikalle koululuokan kanssa. Menimme ensimmäisenä alueelle, jossa on ruokajätteitä ja haju oli niin pitävä ja järkyttävä että kotiin tullessa piti laittaa kengät ja kaikki päällä olevat vaatteet pyykkikoneeseen. Kiertelimme suurella kaatopaikka-alueella eri pisteissä ja reissusta jäi todella surullinen olotila ja usko sanontaan - maailma hukkuu paskaan. Muovijätteille oli oma valtavan iso alue ja ei voi kuin miettiä tajutaanko me ihmiset kuinka paljon käytämme muovia. Voisimme säästää kyllä muovin käytössä jos vain kiinnittäisimme siihen huomiota. Seurasimme aikamme myös valtavan sekajätelaakson reunalla kun ihmiset kävi kippaamassa sinne kaikenlaista tavaraa, seassa oli ihan hyvää käyttökelpoista kamaa... miksi ihmeessä niitä ei viedä esim. kierrätykseen. Ehkä siitä on enemmän vaivaa itsekullekkin, on niin helppo käydä kippaamassa ne montun reunalta alas. Iso pillari käy ne välillä möyhentämässä matalaksi mössöksi.
Kun katselin kaatopaikkareissun kuvasatoa sain kuvista aiheen "menetetty lapsuus" - kuvia rikkinäisistä lasten leluista ja viimeinen kuva nuoren lenkkarista ja siideripullosta kaatopaikka-altaan reunalla.
Kaatopaikka-alueella oli valtavasti lintuja ja niitä tuli kuvattua paljon, vaikka olivat yllättävän arkoja. En laita kaatopaikkakuvia blogiin ainakaan vielä - ehkä tulevaisuudessa.
Minun ulkoinen kovalevyasema on tällä hetkellä pois käytöstä, uusi on hankittava pikimmiten.
Päivä on jo pitkällä, vien Kikan ja Ihkun hetkeksi ulkotarhaan. Me jäädään Wilman kanssa sohvalle pikku tirsoille. Iltapäivällä jaksaa sitten olla taas jalkeilla jonkin aikaa.
Ihku ei tiedäkkään, että jos mun olotila on siedettävä se pääsee sunnuntaina iltapäivällä halliin reenaamaan - uusi mielenkiintoinen kokemus Ihkulle. aloitan kontaktireeneistä oudossa porukassa, mukaan lähtee uusi reenipatukka, pallo ja lihapullia... eiköhän niilla saada Ihkun huomio pidettyä, vaikka ympärillä pörrää Ihkulle vieraita sakemanneja ohjaajineen. Odotan kovasti hallireenikauden alkua.
Varmasti taas unohtui jotain, jota piti blogiin kirjoitella... mutta onhan tässäkin.
Mukavaa viikonloppua!