maanantaina, tammikuuta 19, 2009

Ollakko vai ei olla....

Kuva: Matkalla Kuivaniemestä Iihin... jossain Iinsuoralla.







Kuvat: Matkalla Iistä Ouluun ja takaisin... tää viimeinen tarkoituksella överiksi.

Tämä on niitä iltoja, että ei olisi halunnut herätä iltapäivätirsoilta ollenkaan, aivan veto pois.
Hyvää tarkoittava reippailu kävellen töihin ja takaisin oli kyllä tarkoitettu puhdin ja energian takaisin saamiseksi... mitä vielä. Näin sieluni silmin vanhan muorin tallustavan tai paremminki raahautuvan ja huojuvan painavan repun painosta tienlaitaa. Reppu tosiaan painoi, siellä oli kannettava ja kamera ja sen vuoksi kävelyni oli hieman etupainoista. Onneksi löytyi niin iso reppu johon kaikki sopi. Paluumatkalla reppuun pääsi kokonaisia katkarapuja pussillinen - ne ostin konnien ruuaksi.
Kaupan kassat saavat aivan väärän kuvan mun ruokavaliosta kun ostoksiini kuuluu katkarapuja, broilerin fileitä ja sianlihasuikaleita... ei ei ne ole minulle tarkoitettu vaan noille passatuille ja krantuille läskeille kissoille ja konnille.

Toimituksessa oli helkkarin kylmä - vähä yli +10 astetta, kun sain sinne aamulla luuni raahattua. Yöllä oli sammunut sähköt ja lämmitys ei toiminut. Vaikka lämpö nousi päivän aikana normi lukemiin, en ole koskaan juonut työpäivän aikana niin paljon kuumaa kahvia, kuin tänään.
Raahauduin kotiin iltapäivällä, söin pari voileipää ja kellahdin sohvalle. Wilman räähkä ei antanu mun nukkua kunnolla, vaan kävi jatkuvasti korvaan supattamassa asioita ja viimein raahauduin pystyyn ja päästään koiruuksia häkistä.

Yhtä raahautumista koko päivä, miten ihminen voi olla näin veto pois... Tomi tänään lohdutteli, että kunhan kevät tulee ja pääsen kuvaamaan niin kyllä minä siitä piristyn. Mä vihaan, vihaan pimeitä päiviä *kuvittelen itseni Pikku Myyksi ja polen kiukkuisesti jalkaa*.

Mun vaatetilanne alkoi olla sillä tolalla, että oli pakko suunnistaa perjantaina töiden jälkeen suuresti vihaamalleni ostosmatkalle Ouluun, Pekka kuskina ja Anna muuten vaan seurana. Rintamäki on sellainen luottopulju, josta olen ostanut melkein kaikki ulkovaatteeni.... ehkä kaikki. Tuskanhikeä pukkas, kun ajattelinki vaatteiden sovitusta.
Perjantaina lähti mukaan toppahousut ja takki. Onneksi pääsin vähällä, vain yhden toppapuvun turhaan sovitus. Vaatteiden koot on muuttunu ja jotku mallit on niin kapeita, että vaikka ei omistaisi kuin pienen rintavarustuksen tuntee olevansa silikoonipommi... vetoketju ei mene rinnan kohdalta kiinni, vaikka takin koko on 40.
No, sitten haaveilin, että jos ostais ns. "Hankiset" - nimitys on varmaan sata vuotta vanha ja tänä päivänä puhutaan Kuomista... Sovitin Kuomia ja en vaan tiedä missä mättää, kun koekävelin niillä... onhan ne ihanan lämpöiset jne... mutta jalan kantapää tekee ylösalasliikettä kävellessä, ihan kuin olisi läpyskät jalassa.
Ei sellaisia voinut ostaa, jalan kantapää olisi pitänyt liimata pohjaan kiinni. Sit yhdessä kaupassa oli Kuru-merkkisiä jalkineita. Niiden lestin mallina on varmasti ollut siron ja pieniluisen etelän immeisen jalka. Mun koko on 37 ja siitä kokoa en saanut jalkaani koska jalkapöydän yli meni sauma, joka oli tiukka. Seuraavaksi kokeilin kokoa 38, vähän eri mallista kenkää, hyvin meni jalkaan ja jäi vielä tilaakin varpaiden kärkeen... mutta mutta, pohja oli niin kapea kaukalo, että puristi molemmin puolin. Voi voi ja kengät olisivat olleet ihan tyylikkään näköiset ja turkisvuorella.
Kävimme siis Rintamäellä ja InterSportissa Torikadulla ja Raksilan marketeissa. Jossain välissä kävimme Gallerian alakerrassa salaattibaarissa - vai mikähän se lie -
Street Cafe (kertoo Google) - tosi hyvät salaattiannokset ja anna söi kanapanniinin.
Raksilan Eka marketissa näin sellaisia vaatteita, että jäin kuolaamaan. Ei hätää, kuola ennättää kuivua ja ennätän kuolla kupsahtaa ennenkuin seuraava ostosreissu kymmenen vuoden kuluttua koittaa. Tai itseasiassa ne talvikengät pitäs saada hankittua ennen sitä, ne nyt on ensimmäisenä olemattomalla hankintalistalla.
Ostan tosi harvoin vaatteita ja kenkiä, kerran kymmenessä vuodessa ei ole pahasti pieleen arvioitu.
Syy voi olla siinä, että minulla on oma omalaatuinen tyylitaju, jos ei ole vara ostaa sellaisia kuin haluan, olen mieluimmin ilman. Köyhällä ei ole vara tehdä halpoja hankintoja.... vai miten se nyt meni.
Perjantai-ilta meni sitten sohvalla nukkuen, nukahdin jopa pari kertaa istualleni. Pekka kertoi, että kissat ja koirat oli käyny mua vuorotellen herättämässä ja minä en tiennyt mitään. Wilmalla on jälleen huono tapa - se toimii aamuisin kukkona eli herätyskellona vinkuen makkarin oven raosta. Ei siinä mitään, mutta herätys on aamuyöllä kello viiden aikaan jopa viikonloppuisin *tahtoo pyssyn*.
Wilmalla ja Ihkulla on tahtojen taistelu karhupedistä - siitä ei hevillä luovuta jos jompikumpi ennättää sen vallata itselleen. Yleensä Wilma valloitaa sen yöksi ja heti kun Wilma aloittaa kiekumisen aamuyöllä Ihku valtaa pedin, eikä suostu edes ulos lähtemään.

Noitanokinenä on normalisoitunut ja täysin Kikkaan tottunut. On mukava seurata, kun kissat ja koiruudet ovat sulassa sovussa.

Eilen kävi Anu ja Lissun poika-Noki. Noki kuoriutu turkistaan, tein kevyen nyppimisen ja koneajon. Anu voi huokaista helpotuksesta, Nokilla kilkuttimet ja pistooli edelleen tallessa... toivottavasti :). Reipas otus ja kosiskeli narttuja ja Kikka oli tietysti mieluisin, Ihku mukava jytyämiskaveri ja Wilma-muori antoi ärhäkkää palautetta - jätä minut rauhaan. Lisa ja Piksu käväs myös ja siinä pyöri Tursakkeen pää epäuskoisena kun mustia härveleitä pyörähti sinne tänne - mitä snakut on lisääntyny, onko tämä näköharhaa.
Wilman Milla-tytär kävi eilen Annikin kanssa pokkaamassa ekan sertin Juvan näyttelyssä. Lämpimät onnittelut!

Huommena jakopäivä ja listat tulostamatta, ei auta kuin terästäytyä. Radiosta kuuntelen Yle Areenan kautta Bluesministeriä ja Wilma käy vähä väliä tökkimässä mua - Ihku ennätti vallata karhupedin.

Toivon totisesti reippaampaa oloa kuin itsellä ja herätys helkkarin aurinko - sinua kaivantaan.

tiistaina, tammikuuta 13, 2009

Epätoivoista heräämistä...


Kuvat: Yritettiin Johannan ja koirien kanssa sunnuntaina Saikanväylälle potkuroimaan... ei päästy.
Kuva: Lauantaina lenkillä ja Ihku pääsi painimaan välillä Nallen kanssa.
Keskiviikkoaamu ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Eilen jo puolessa välissä jakoa tunsin pääsäryn alkavan. Kotiin tultua söin ja kellahdin sohvalle - heräsin siitä tunnin kuluttua puhelimen soittoon. Tiputin kupillisen kahvia ja kuulostelin millainen on olotila, päätä särki edelleen ja otin migreeni-lääkkeen, hain koirat häkistä ja kellahdus uudelleen sohvalle. Heräsin puoli seitsemän aikaan, mutta olo oli edelleen surkea. Huimas ja pahoinvointi kruunas olotilan. Ihku oli tuttuun tapaan vauhdikkaalla ja äksöniä vaativalla tuulella. Onneksi Anna tuli pelastamaan illan, minusta ei oikein ollut Ihkulle kaveriksi.

Palataampas ajassa vähän taaksepäin. Perjantaina tilipäivän kunniaksi olin luvannut tytöille, että jatketaan grilli-kierrosta. Vuorossa oli ateria Nelos-Grillillä Iissä. Siitä matkaa jatkettiin Haukiputaalle Mustiin ja Mirriin. Kissoille ruokapussi, koirille kuivattua mahalaukkua ja Ihkulle pehmustetut haskivaljaat. Sitten oli vuorossa Säästökuoppa ja eiköhän löydetty itsemme lankahyllyjen vierestä, mukaan lähti melkoinen määrä Novita virkkauslankoja. Säästökuopassa oli myös Reetu ostoksilla ja sovimme, että menemme tyttöjen kanssa paluumatkalla hänen luo kahveelle. Kävimme vielä Lidilissä ja K-marketissa, ennenkuin suuntasimme auton nokan Iihin päin. Reetun luona kahvittelimme, söimme herkkuja ja pällistelimme Kaapoa ja Emmaa (sakemanneja).
Paluumatkalla poikkesimme vielä Kärkkiäisellä muistitikun ostossa. Sitten olikin jo kiire kotiin jossa odotti konnat ja kissat ja tietty koirat.
Meillä oli lauantaina tyttöjen kanssa herkuttelu-ilta ja niin tuli mussutettua karkkia ja sipsejä että ei tarvi vähään aikaan mussutella. Aloitin uuden puseron virkkaamisen - sinisen ja valkoinen odottaa vielä hihoja. Onneksi edelleen on myynnissä valkoista Novitan Tennessee-lankaa - muuten olisi pusero jäänyt ilman hihoja.
Lauantaina kävimme lenkillä "takametsässä" ja sain otettua joitaki kuvia. Sunnuntaina Anna oli kaverinsa mukana Kajaanin näyttelyssä. Me yritettiin Johannan ja koirien kanssa Saikanväylälle potkutteleen. Ei onnistunut, väylälle oli noussut runsaasti vettä sään lauhtumisen ja kovan tuulen johdosta.
Sää vaihtui viimme viikolla yli kahdenkymmenen asteen pakkasesta plusasteisiin.
Meillä on vesiputki pysynyt sulana. Pekka oli tilannu Eeron kaupasta nipun tyröksiä ja levitin niitä talon nurkalle... en tiedä onko niistä mitään hyötyä, lunta ei ole kuin sentin verran.
Rikkinäinen sähköhella jököttää edelleen paikallaan, odotamme että Pekka tulee kotiin ja sitten se saa lähöt, vääjäämätön loppu hyvin ja pitkään palvelleelle vempeleelle.

Vesisadetta on saatu, se alkoi jo maanantaina ja eilen aamulla satoi edelleen. Aika nopeasti sää pakastui ja vesisade vaihtui lumisateeseen, jota ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Jakoreitin varrella sadevesi oli paikoin noussut teille. Lumen alle jäi paikkapaikoin jäinen pinta ja saa olla tosi varovainen, ettei jalka lipeä.
Nyt pitäisi elpyä ihmisten ilmoille toimitukseen päiväksi, miten rusinasta sais viinirypäleen - mahoton tehtävä. Työhommia rästissä ja viikko jatkuu edelleen pitkillä työpäivillä.Pitäis saada Ihkun energia siirrettyä itselle. Kyllä minusta on tullut vanha... pakko tunnustaa. Laitoin toisen kupin kahvia tippaseen, konstit on vähissä - ei minusta saa pirteää millään, vähän vaikuttaa siltä.
Olen muuten tullut loistavasti toimeen ilman sähköhellaa. ainoa joka hellattomuudesta on kärsinyt on Mustapleko, se ei ole saanut keitettyä kesäkurpitsaa viikkoon.
Vienon lumisateen kera toivon pirteämpää päivää.... toivossa on hyvä elää.


torstaina, tammikuuta 08, 2009

Ei savua ilman tulta ja lirinää...

Kuva: Anna ja Johanna kutoivat parroille omat kaulahuivit.
Meillä oli muutamana iltana "ompeluseurat", tytöt kutoivat kaulahuiveja minä virkkasin itselleni puseroa. Sunnuntai-iltana tyttöjen urakka oli takana ja sitä juhlistettiin valokuvin ja jäätelöllä. Anna-Maija tuli lasten ja Turbon kanssa parin jäätelöpaketin kanssa, jotka hupeni nopeasti parempiin suihin. Parrat osasivat olla tosi ylpeitä omista huiveistaan ja esittelivät niitä kuin paremmatkin mannekiinit.


Sitte tuohon savuun... koko joulunseudun äkisin Pekan laittaessa ruokaa että laita liesituuletin päälle, tuli sellainen katku kuin kuumalla levyllä joku palais. Ajattelin että Pekalla on roiskunu levylle jotain. Huomauttelin asiasta jatkuvasti ja pesin ja hankasin levyjä useamman kerran ihmetellen mitä niille on voinu roisua niin, ettei saa puhtaaksi ja jatkuvasti levyjä käyttäessä tulee palanutta katkua.

Kun Anna-Maija ja lapset tuli, laitoin kahvipannun levylle ja lähdin ulos että koiruudet voi formuloida. Anna ja Johanna sai tehtäväksi laittaa jäätelöannokset valmiiksi. Hetken kuluttua tytöt huhuilee ulko-ovella, että sähköhellan levyltä tulee savua ja katkua. Vastasin vain, että jos se johtuu siitä, että olen sen jälleen kerran hetkisitten pessyt. Käskin laittaa liesituulettimen päälle. Hetken kuluttua Johanna tulee sanomaan, että kyllä sieltä tulee jotain savua levyn alta.
Lähdin sisälle kattomaan ja niinpä tosiaan savua ja katkua tuli sähköhellan sisältä levyn alta. Sammutin äkkiä levyn ja liesituuletin täysille - onneksi kahvivesi kiehui pannussa jo siinä vaiheessa.
Illalla otin vielä varmuudeksi lieden sulakkeet pois sähkötauluista. Liesi on palvellut moitteettomasti melkein kolmekymmentä vuotta - muutamalla levynvaihdolla. Nyt olen ilman sähköhellaa ainakin muutaman päivän. Pekka tulee viikon kuluttua ja eiköhän silloin viimeistään haeta uusi liesi jostain.
Meillä ei ole mikroaaltouunia - pari kertaa sellainen on tuotu taloon, mutta annettu eteenpäin koska ei meillä ole sille käyttöä. Vaikka en valmista juuri ollenkaan ruokaa yksinollessa, pitää nyt sopeutua hellattomuuteen. Onneksi minulla on kahdenkupin kahvinkeitin ja vesikeitin - saa kahvia ja teetä ainakin. Leivinuunissa voi lämmittää jotain syötävää jos on tarvis.
Tiistain loppiaispyhä oli aika hulinainen. Aamuvirkut Piksu ja Lisa tulivat lenkkeillen ja kävimme porukalla heitä saattamassa Iin silloille. Lisalla oli tärppipäivät ja vanhan tavan mukaan Wilma yritti olla kovasti urosta.Tanja kävi Edi-saksanseisojan kanssa, Anna ja Johanna tuli ompeluseuraan ja päivän päätteeksi pidimme jäätelökestit.
Kyllä narttujen juoksut on lähestymässä, Turbo oli aivan rakastunut Kikkaan. Olisi pitänyt ottaa kuva, kun se palvoi Kikkaa nuolemalla sen korvat aivan litimäräksi ja loppujenlopuksi istui kieli vyönalla Kikan vieressä, joka yritti olla huomaamatta innokasta sulhasta.

Eilen jaon jälkeen kävin pikaisesti kaupassa, en juuri koskaan osta valmiita eineksiä ja eiköhän mukaan lähtenyt laktoositon maksalaatikko ja italiansalaatti, mielessä pikainen sapuska että voi ottaa lääkkeen päänsärkyyn. Kotona huomasin, että pieleen meni, ei voi lämmittää maksalaatikkoa koska leivinuunikin oli haaleana. Onneksi jääkaapissa oli valmiina riisipuuroa ja vadelmasoppaa - ne kelpas enshätään. Laitoin leivinuuniin tulen ja kellahdin sohvalle.
Iltaan mennessä olin ottanut pikku tirsat ja
toipunut päänsärystä ja aloin katteleen, että jotain pitäis tehdä. Aikamoinen sokki oli kun vesihanoista ei tullut pisaraakaan vettä - ulkona paukkui reilun kahdenkymmenen pakkanen ja tajusin heti että vesiputki on jäätynyt. Soitin parille naapurille ja kuulin, että heille tulee vettä. Kävin myös parissa naapurissa ja heille tuli myös vettä. Soitin vesilaitokselle ja sieltä päivystäjä sanoi, että hän tarkistaa koneilta tilanteen ja soittaa hetken kuluttua. Meille tulee vesijohto sisälle juuri siltä talonkulmalta joka kaivettiin syksyllä auki viemäröinnin vuoksi ja vesimittari on saunassa, joten laitoin saunan lämpiämään, vesilaitoksen kaveri oli kertonut minulle, että vesijohto jäätyy yleensä kivijalan vierestä... ja se on nyt lumesta paljaana koska lunta ei ole senttiäkään.
Pitihän sitä jossain välisssä Pekallekki soittaa että vesiputki on jäätyny
.


Vesilaitoksen päivystäjä soitti ja kertoi, että heidän laitteet näyttää, että kaikilla meidän naapureilla vesi kulkee, vain meillä on jäässä, joten ei ku soitteleen jollekki putkifirmalle - meinas etten saa enään illalla ketään apuun vaan menee seuraavaan aamuun.

Olin just soittamassa putkifirmaan, kun vastaamista odotellessa kokeilin keittiön hanaa ja riemu oli melkoinen kun sieltä alkoi tuleen vesi. Äkkiä puhelu Pekalle, että vesi kulkee ja sen jälkeen soitin vesilaitoksen päivystäjälle ja kysyin hyviä neuvoja. Ohjeiden mukaan laitoin vesihanat tippaseen ja varmuuden vuoksi pyykkikoneen pyörimään. Meni melko myöhään ennenkuin uskalsin käydä nukkumaan. Jätin vessan ja keittiön vesihanan tippaseen.
Aamulla oli helpotus melkoinen kun hanoista tippui edelleen vesi.
Vesilaitoksen päivystäjä kertoi, että Iin alueella on useita vesiputkia jäätynyt, kun ei ole lunta ja on pakkasta. Nyt pidän huolen että vesi tippasee aina jostaki hanasta - mielessä kauhukuva että raahaan vettä naapurista konnille ja talousvedeksi.
Onneksi löysin Pekan hiihtopipon, joka pysyi pyörimättä päässä eilisessä jaossa - jaon aikana pakkanen vaihteli -16 - -20 asteessa.
Nyt silmät sikkuralla ja olo ihan tönttöröö yritän tajuta uuden päivän alkaneeksi. Ulkona on enään -10 astetta pakkasta. Pidän pyykkikoneen pyörimässä päivän aikana varmistaen vedenkulun. Nyt on kaksi sattumaa, ei kaksi ilman kolmatta - sitä odottaen... Mukavaa päivän jatkoa!

lauantaina, tammikuuta 03, 2009

Myrskyn jälkeen...





Kuvat: Hiastin jäällä 1.1.2009
Kuva: Myrskyn jälkeen Laitakarissa. Kuva Aslak-lehti.
Kuva: Uusi tuulivoimala nousevan auringon valaisemana.
Kuva: Myrskyn kuvioimaa jäätä.
Minä haluan isona valokuvaajaksi... ehdottomasti. Nyt pitäis voittaa lotossa ja hankkia tehokkaampi kamera ja putki.
Tälläisiä ajatuksia lauantaiaamuna paukkuvassa pakkasessa. Kävin eilen kuvaamassa Laitakarissa myrskyn kasaamia jäämassoja ja olisin varmasti siellä päivän suumaillut... eihän se ollut mahdollista, kun Pekka oli mukana ja se piti lähteä viemään Ouluun. Pekan joululoma loppui ja arkinen aherrus alkoi.
Olin niin innoissani Laitakarissa, ettei haitannut jäätyvät näpit eikä pakkanen - innostus piti lämpimänä.
Vasta nouseva aurinko antoi vain vähän valoa ja kuvat ei ole laadultaan ainakaan minua tyydyttäviä. Pitäs olla niin sikahyvät välineet, että kuvien laatu pysyy hyvänä oli olosuhteet sitte millaiset tahansa.
No, noi jäämassat säilyy kyllä kevääseen asti, että valon lisääntyessä voi käydä uudella kuvausreissulla.
Kyllä noi vuodenajan vaihtelut ovat hienoja, luonnossa ja ilmassa on eri värisävyjä - se on hengenravintoa jos mikä.

Ulkona on siis raikas pakkassää, noin -11 pakkasta ja pohjoinen viima. Ihku ja Kikka on ulkotarhassa, ne yksinkertaisesti haluaa sinne aamuruuan jälkeen. Eivät juuri näytä nokkaansa kuin vasta iltapäivällä, jos ei olla lähdössä aikaisemmin mihinkään. Nukkuvat kuonoonsa koirahuoneen lämmössä.
Kissat ja Wilma pitävät minulle seuraa nukkumalla sisällä, kovaäänisistä tulee mun sekavaa suosikkimusiikkia. Yritin aamulla kuunnella Ouluradion toivemusiikki-ohjelmaa... mutta ei polla kestäny... toivottu musiikki oli niin mollivoittoista. On se kumma, suomalainen voi laulaa sanoiltaan hempeää ja kaunista mutta sävellaji on niiiin mollivoittoista että "narua kaulaan"-fiilis tulee vääjäämättä mieleen. Sitte mua ärsyttää ylikaiken viimme aikoina muotiin tulleet uusintalevytykset, jos jonkinlaista viritystä vanhoista hyvistä kipaleista. Joko nyt on tultu siihen pisteeseen, ettei uutta musiikkia enään synny vaan pitää pilata vanhoja kipaleita.

Ihan ensimmäiseksi aamulla aloitin tiskillä, eilisilta meni haahuillessa, pitkästä aikaa olin lemmikkilauman kanssa keskenään ja oli kieltämättä vähä orpo olo. Tähän kyllä taas tottuu nopeasti.

Anna ja Johanna tulivat hakemaan Wilmaa ja Ihkua luistelureissulle Hiastille. Laitettiin parroille huivit kaulaan ja valjaat, pitäs varmaan hankkia niille kevyet manttelit, jäällä vähän lumen ja pakkasen aikana on monin verroin kylmempää kuin suojaisessa metsässä. Kunnon vetovaljaat on myös hankintalistalla.
Lupasin tytöille, että paistan lettuja - kaikki pääsevät herkuttelemaan kun tulevat luistelemasta.

Ihkudaan ruokakupissa oli muutaman kerran vain jokunen nappula... nyt ruoka maistuu niin, että odottaa aamua iltaa milloin saa saapuskaa. Ei tulis mieleenkään aloittaa herkkujen lisäämistä tai ruokien vaihtelua, jos koiran ruokahalu vähenee siitä syystä että aktiviteetti ja ruuan määrä eivät ole tasapainossa - ne pitää tasapainottaa.
Koirien ns. syömättömyysongelmat ovat suurelta osin ihmisten aikaansaamia - jos siihen rumbaan lähtee saa katsoa peiliin. Olosuhteiden pakosta tai omasta laiskuudesta johtuen meillä koirat saavat välillä muutaman päivän ainoana liikuntana pihakäppäilyn ja se ei todellakaan riitä koiralle ainoana liikuntana vaikka kuinka painisivat ja peuhaisivat keskenään.
Onneksi kevättä kohti ollaan menossa, päivät pitenee ja pidetään peukkua, että Hiastilla säilyy kunnon jää pitkälle kevääseen. Ei mikään voita kaunista kevätpäivää Hiastilla retkeillen, nuotioiden ja saaria kierrellen.

Nyt niitä lettuja paistaan... pitää varmaan ensin imuroida - Kissat ja koiruudet piti viimme yönä melkoista rallia keskenään. Noitanokinenä nauttii suunnattomasti, kun on jälleen oivaltanut sisäkissanaolon ihanuuden.

Aurinkoista pakkaspäivää - Oulun korkeudella päivän pituus on jo 4h 2 min. Helsingissä 6h 4 min.