maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Uusi viikko alkanut

Kuva: Onneksi edes mustikanlehdissä on kaunis ruskaväri.
Kuva: Uuno rilluttelee vielä keskeneräisessä trimmissä rannalla.






Kuvat: Pitkänkarin rannalta.
Kuva: Kuvattu sateenvarjon alta sateessa Laitakarissa.
Kuva: Auringonlaskua kuvattu pihalta.
Kuva: Kuvattu sunnuntai-illan lenkillä.

Tuulinen ja sateinen viikko ja viikonloppu takana. Vuodenaikaan nähden lämmin sää on jatkunut, mutta ennusteen mukaan tällä viikolla viilenee. Sään viileneminen ei haittaa, jos ei tuulis myrskylukemissa.
Latasin noi kuvat jo maanantaiaamuna, mutta aika loppui kesken ja tekstiä kirjoittelen vasta myöhään tiistai-iltana.
Maanantaina oli ohjelmassa - ei koulupäivä - vaan reissu Akuuttiin. Lisalta poistettiin silmän yläluomesta syyläkasvain ja Ihku sai rokotukset. Wickströmin Kaisa arveli syyläkasvaimen hyvälaatuiseksi, varmuuden vuoksi halusimme Piksun kanssa että koepala laitetaan jatkotutkimukseen.
Oulun reissulla vierähti koko päivä. Heti aluksi el.lääkäriaika oli melkein tunnin myöhässä ja operaation jälkeen Lisa veti sikeitä sinnikkäästi - näki varmaan hyviä unia. Otin muutaman kuvan, mutta ne tuli tänään purettua koulun koneelle.
Uunon nyppimisurakka on sitten ohi *luojalle kiitos*. Otin loppurutistuksen sunnuntaina ja viimeistelin koneajolla. Uuno osas heittäytyä välillä aivan veteläksi trimmauspöydällä ja Pekka sai olla kaverina kun tein koneajon. Uunon sivistyksessä on selvä harmittava aukko - sillä ei ole todellakaan kokemusta trimmauksesta. Jos koiranne rotu on trimmattava, huolehtikaa hyvät ihmiset siitä, että sen turkki myös hoidetaan asian mukaisella tavalla säännöllisesti. Kun koira totutetaan nuoresta lähtien käsittelyyn ja trimmaukseen on se kaikille osapuolille helpottava asia. Ei koiralta tarvi kysyä mitä saa tehdä ja mitä ei, kun kyseessä on hoitotoimenpiteet. Kyllä se oppii sietämään ja vaadittavat toimenpiteet ja lopussa kiitos seisoo - hyvä palkinto odottaa. Kyllä Uunokin oppi juoksemaan keittiöön jääkaapin viereen ja makupala oli 100 varma.
Koneajon tekee lyhessäkin ajassa, mutta nyppimiseen pitää varata enemmän aikaa ja nyppimisaika on varattava hyvissä ajoin - aikavaraus ei yleensä onnistu päivän parin varoitusajalla.
Uuno ja Ihku on melkoinen pari. Niillä käy leikki hyvin yhteen - välillä Ihku kyllä näyttää kaapinpaikkaa. Ovat luonteeltaan samanlaisia iloisia rilluttelijoita.
Lähdimme Pekan kanssa lauantaina katsomaan Laitakariin myrksyä. Minä kamera kaulassa laskeuduin vesirajaa kohti kiveltä kivelle - rannassa on todella suuria kivenjärkäleitä. Eiköhän yksi kivistä liikahtanut ja minä kaaduin suoraan mahalleni terävään kivikkoon. Kuului ikävä ääni, kun kamera rysähti kivikkoon ja AUTS minua sattui joka paikkaan. Pekka joutui kampamaan minut kivien välistä ylös ja mulla mielessä vain kuinka kameran kävi. Pienemmät vauriot tuli kameraan, kuin minuun. Kameran vastavalosuoja - joka juuri oli kotiutunut harharetkiltään oli palasina - itse kamerassa ei mitään. Mun vasen sääri sai kolhuja taas sääriluuta myöten, vasen ranne ruhjeilla, oikean käden keskisormi turpos (ja on vieläkin nakkina) ja oikean jalan polvi mustelmilla ja jalkapöydän sivu kipeä. Oli kyllä jälleen mielettömän hyvä tuuri ja pääasia, että kamera ei mennyt rikki.
Tursake tuli häiriköimään, joten on viisainta lähteä nukkumaan. Toivottavasti huommena sais jotain kotihommia tehtyä... ja aamusta voisi olla hyvä kuvasilma - jos ei sada. Äsken tuli rankasti vettä ja lämpötila on lähellä nollaa. Onneksi ei tarvi lähteä autolla aamuvarhaisella liikkeelle.
Kennelliitosta tuli lasku Ihkun lonkkakuvauslausunnosta - lasku maksettu ja nyt voi odotella tulosta Koiranettiin. Aika näppärä toi nykyinen systeemi.
Niin ja Uunosta on tulossa ihan "oikea" seisontakuva - se olisi jo sunnuntaina otettu mutta kun satoi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :).
Sleep well!

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Siinä ja siinä...

Varvaskuva on omistettu Piksulle - muistoja seissulta jolla ei ollut kamera mukana :)!
Kuva: Roni-poika reippaana Vaasan erkkarissa.
Kuva: Aleksi ja Ihku Vaasan erkkarissa. Kiitos Aleksille Ihkun seurana olosta, minun kuvatessa.
Kuva: Ihkudaa on saanut nukutusaineen, ennen lonkkakuvausta.











Yllä kuvia utuisista ja aamukasteisista aamuista.
Takana on pari viikkoa siinä ja siinä päivästä toisen elämistä. Väsymykselle löytyi taas diagnoosi. Lääkärin mukaan keuhkoputkentulehdus ja kuumeeton keuhkokuume. Olo on ollut yksinkertaisesti välillä epätoivoinen. Tulehdusarvot kokealla, samoin verenpaine (ensimmäisen kerran eläissäni), keuhkot kirvelevät ja tosi kipeät, hapensaanti alhainen, pää ja kurkku kipeenä. En suostunut lähtemään röntgeniin keuhkokuviin, mutta otin kiitollisena vastaan kaikki lääkereseptit ja kävin terkkarissa hengittämässä spiiraa. Lääkärin mielestä sinnittelin taas liian pitkään ennenkuin menin lääkäriin. Niinhän se aina.
Koulusta olin viimme viikon pois ja jatkan koulunkäyntiä tästä eteenpäin vain kolmena päivänä viikossa - keskiviikot ja perjantait olen kotona. Noina päivinä on koulun yhteisiä tilaisuuksia joihin en aio osallistua. Säästän itseäni ja polttoainekuluissa.
Joo, sanoin epätoivoisena päivänä Tanjalle, että kaivan parin metrin montun ja hyppään sinne. Tanja meinas että olen niin sitkeä etten minä edes lahoa. Kiitos Tanja, minä olen pitänyt sen mielessäni :).
Vaikka menneet päivät ovat olleet yhtä sumua ja happivajeessa on ollut mahdotonta keskittyä mihinkään olennaiseen, paljon on tapahtunut.
Ihku on käynyt lonkkakuvissa, kun porukkakuvaukseen vapautui paikka. Kuvautin vain lonkat ja ne lähti A/A:na - virallisen tuloksen odottaminen kestää kuulemma kuukauden verran.
Viimme torstaina raahauduin Ihkun kanssa myös silmäpeilaukseen ja tuloksena Kararakta epäily. Vasemmassa silmässä mikroskooppisen pieni lankamainen tiivistymä. Lääkäri suositteli uusintatarkastusta 12 kk kuluttua, jos edelleen sama löydös ilman muutosta - siitä jälleen uusintarkastus 12kk kuluttua ja jos tilanne edelleen muuttumaton on tulos terve. Jos muutoksia on tapahtunut on tuloksena sairas.
Ihku pääsi myös Vaasan reissulle mukaan, kun olin Pirjolle ja Ronille näyttelyreissun kuskina. Jälkeenpäin ihmettelin vain, miten selvisin kipeänä reissusta hengissä. Kai tota sisua on siunautunut jonkin verran... vai lieneekö täydellistä pöljyyttä. Ihkulle teki hyvää päästä välillä eroon Uunosta ja saada ns. omaa aikaa... vaikka se hetken näyttelyä seurattuaan osoitti selvästi, että täällä on tosi tylsää.
Uuno on edelleen mitä mainioin otus, ainoa vika siinä on, että sillä on jalkojen välissä kulkuset. Lisätyötä on aiheutunut mattojen ja koirien makuupaikkojen merkkaamisesta. Pikkasen on vitu...nu pestä mattoja ja alustoja, kun olo on muutenki hutera. Uuno saa viettää yönsä Tomin huoneessa Kikan petillä esteen takana... sinne se joutuu myös välillä jäähylle, kun käy ylikierroksilla narttujen perään. Mun teksi mieli noitua ja kirvata tosissaan tähän blogiin noiden urosten taipumusten liitteenä. Pihalla ei voi enään kävellä kattomatta jalkoihinsa... Uuno merkkaa kakalla narttujen pissat, jos pissaa ei tule enään itseltä. Kakkakikkareita löytyy kukkien ja pensaiden päältä, koipea nostetaan pihakeinun jalkaan, pensaisiin, kukkiin, Feisyn ja Indin hautakummulle jne... Ei vaan ennätä aina kieltää ja vahtia sen tekemisiä. Varjelis luoja Uunoa, etten tee sille poromiesten kuohintaa... välillä se on ollut todella lähellä.
Vaikka Uuno tuntuu välillä tosi ylimääräiseltä luojan mieliharmilta, ollaan me mitä parhaimpia bestiksiä. Uuno vartioi minun unta sohvan vieressä maaten, kun tulen kotiin Uunon riemulla ei ole rajoja ja Uunon korvat ovat edelleen tosi herkät ja tottelevaiset jos sille jotain toiveita tai kieltoja kainosti esitän.
Huusholli on järkyttävässä kunnossa, kun ei ole jaksanut pariin viikkoon mitään tehdä. Tänä aamuna aloitin varovaisesti siivousta, mutta taitaa jäädä kesken. Sää on mitä aurinkoisin ja ajattelin nauttia siitä koirien kanssa. Taidan käydä ostamassa makkaraa ja lähdemme koiruuksien kanssa Pitkäänkariin nuotioimaan ja nauttimaan päivästä.
Pitää työntää taka-alalle kaikki "mitä pitäisi tehdä"-jutut, ennättäähän sitä myöhemminki. Ja päivät senku lyhenee, eihän sitä pimeässä näe missä kunnossa huusholli on.
Piksu ja Lisa pistäytyivät pullapussin kanssa aamukahveella. Lisa oli taas eilen kunnostautunut sotkemalla itsensä lenkillä ihmispaskaan. Mietimme Lisan päänmenoksi vaikka millaisia koulutusmenetelmiä, joilla ehkä pääsis eroon inhottavasta tavasta... kummasti helpottaa kun saa päästää mielikuvituksen valloilleen menetelmiä miettiessä... vaikka niitä ei olis tarkoitus edes toteutta.... vai mitä Piksu. Lisa kuunteli vieressä häntää heiluttaen ja olisi varmasti suostunut ilosta kiljuen koekaniiniksi.
Valokuvaukseen liittyen... minä en edelleenkään taivu, omaksu tapaa muokata kuviani. Kuvani on nyt vain sellaisia, kun ne on otettu. Vaikka säädöt ei välttämättä ole just kohillaan, kuva kuitenki välittää sen hetkisen tunnelman ja muiston niin kuin sen on itse nähnyt.