Siinä ja siinä...

Varvaskuva on omistettu Piksulle - muistoja seissulta jolla ei ollut kamera mukana :)!
Kuva: Roni-poika reippaana Vaasan erkkarissa.
Kuva: Aleksi ja Ihku Vaasan erkkarissa. Kiitos Aleksille Ihkun seurana olosta, minun kuvatessa.
Kuva: Ihkudaa on saanut nukutusaineen, ennen lonkkakuvausta.











Yllä kuvia utuisista ja aamukasteisista aamuista.
Takana on pari viikkoa siinä ja siinä päivästä toisen elämistä. Väsymykselle löytyi taas diagnoosi. Lääkärin mukaan keuhkoputkentulehdus ja kuumeeton keuhkokuume. Olo on ollut yksinkertaisesti välillä epätoivoinen. Tulehdusarvot kokealla, samoin verenpaine (ensimmäisen kerran eläissäni), keuhkot kirvelevät ja tosi kipeät, hapensaanti alhainen, pää ja kurkku kipeenä. En suostunut lähtemään röntgeniin keuhkokuviin, mutta otin kiitollisena vastaan kaikki lääkereseptit ja kävin terkkarissa hengittämässä spiiraa. Lääkärin mielestä sinnittelin taas liian pitkään ennenkuin menin lääkäriin. Niinhän se aina.
Koulusta olin viimme viikon pois ja jatkan koulunkäyntiä tästä eteenpäin vain kolmena päivänä viikossa - keskiviikot ja perjantait olen kotona. Noina päivinä on koulun yhteisiä tilaisuuksia joihin en aio osallistua. Säästän itseäni ja polttoainekuluissa.
Joo, sanoin epätoivoisena päivänä Tanjalle, että kaivan parin metrin montun ja hyppään sinne. Tanja meinas että olen niin sitkeä etten minä edes lahoa. Kiitos Tanja, minä olen pitänyt sen mielessäni :).
Vaikka menneet päivät ovat olleet yhtä sumua ja happivajeessa on ollut mahdotonta keskittyä mihinkään olennaiseen, paljon on tapahtunut.
Ihku on käynyt lonkkakuvissa, kun porukkakuvaukseen vapautui paikka. Kuvautin vain lonkat ja ne lähti A/A:na - virallisen tuloksen odottaminen kestää kuulemma kuukauden verran.
Viimme torstaina raahauduin Ihkun kanssa myös silmäpeilaukseen ja tuloksena Kararakta epäily. Vasemmassa silmässä mikroskooppisen pieni lankamainen tiivistymä. Lääkäri suositteli uusintatarkastusta 12 kk kuluttua, jos edelleen sama löydös ilman muutosta - siitä jälleen uusintarkastus 12kk kuluttua ja jos tilanne edelleen muuttumaton on tulos terve. Jos muutoksia on tapahtunut on tuloksena sairas.
Ihku pääsi myös Vaasan reissulle mukaan, kun olin Pirjolle ja Ronille näyttelyreissun kuskina. Jälkeenpäin ihmettelin vain, miten selvisin kipeänä reissusta hengissä. Kai tota sisua on siunautunut jonkin verran... vai lieneekö täydellistä pöljyyttä. Ihkulle teki hyvää päästä välillä eroon Uunosta ja saada ns. omaa aikaa... vaikka se hetken näyttelyä seurattuaan osoitti selvästi, että täällä on tosi tylsää.
Uuno on edelleen mitä mainioin otus, ainoa vika siinä on, että sillä on jalkojen välissä kulkuset. Lisätyötä on aiheutunut mattojen ja koirien makuupaikkojen merkkaamisesta. Pikkasen on vitu...nu pestä mattoja ja alustoja, kun olo on muutenki hutera. Uuno saa viettää yönsä Tomin huoneessa Kikan petillä esteen takana... sinne se joutuu myös välillä jäähylle, kun käy ylikierroksilla narttujen perään. Mun teksi mieli noitua ja kirvata tosissaan tähän blogiin noiden urosten taipumusten liitteenä. Pihalla ei voi enään kävellä kattomatta jalkoihinsa... Uuno merkkaa kakalla narttujen pissat, jos pissaa ei tule enään itseltä. Kakkakikkareita löytyy kukkien ja pensaiden päältä, koipea nostetaan pihakeinun jalkaan, pensaisiin, kukkiin, Feisyn ja Indin hautakummulle jne... Ei vaan ennätä aina kieltää ja vahtia sen tekemisiä. Varjelis luoja Uunoa, etten tee sille poromiesten kuohintaa... välillä se on ollut todella lähellä.
Vaikka Uuno tuntuu välillä tosi ylimääräiseltä luojan mieliharmilta, ollaan me mitä parhaimpia bestiksiä. Uuno vartioi minun unta sohvan vieressä maaten, kun tulen kotiin Uunon riemulla ei ole rajoja ja Uunon korvat ovat edelleen tosi herkät ja tottelevaiset jos sille jotain toiveita tai kieltoja kainosti esitän.
Huusholli on järkyttävässä kunnossa, kun ei ole jaksanut pariin viikkoon mitään tehdä. Tänä aamuna aloitin varovaisesti siivousta, mutta taitaa jäädä kesken. Sää on mitä aurinkoisin ja ajattelin nauttia siitä koirien kanssa. Taidan käydä ostamassa makkaraa ja lähdemme koiruuksien kanssa Pitkäänkariin nuotioimaan ja nauttimaan päivästä.
Pitää työntää taka-alalle kaikki "mitä pitäisi tehdä"-jutut, ennättäähän sitä myöhemminki. Ja päivät senku lyhenee, eihän sitä pimeässä näe missä kunnossa huusholli on.
Piksu ja Lisa pistäytyivät pullapussin kanssa aamukahveella. Lisa oli taas eilen kunnostautunut sotkemalla itsensä lenkillä ihmispaskaan. Mietimme Lisan päänmenoksi vaikka millaisia koulutusmenetelmiä, joilla ehkä pääsis eroon inhottavasta tavasta... kummasti helpottaa kun saa päästää mielikuvituksen valloilleen menetelmiä miettiessä... vaikka niitä ei olis tarkoitus edes toteutta.... vai mitä Piksu. Lisa kuunteli vieressä häntää heiluttaen ja olisi varmasti suostunut ilosta kiljuen koekaniiniksi.
Valokuvaukseen liittyen... minä en edelleenkään taivu, omaksu tapaa muokata kuviani. Kuvani on nyt vain sellaisia, kun ne on otettu. Vaikka säädöt ei välttämättä ole just kohillaan, kuva kuitenki välittää sen hetkisen tunnelman ja muiston niin kuin sen on itse nähnyt.