tiistaina, kesäkuuta 24, 2014

Vain elämää

 Muutama kuva pihalta 19.06.2014






Allaolevat kuvat lenkiltä 23.06.2014.






”Haikara lentää liihotti
ja nyyttinsä teille tiputti.
Maailmanne on taivaansininen,
mutta nyytti on vaaleanpunainen.”
Onnittelut Piksulle ja Tomille!

Juhannus oli ja meni ilman suurempia juhlimisia, grilliherkkuja syöden. Pekalla oli päällä melkein talvivaatevarustus, kun touhusi grillin äärellä. Hyvä syy kasvattaa kunnon rasvakerrosta vyötärön ympärille talvisten kesäsäiden varalta, sillä Juhannussää oli hyytävän kylmä ja ajoittain vesitihkuinen – kylmin vuosiin (kymmeniin), ainakin täällä. Kunnon vesisadetta saatiin vasta sunnuntaina, on sitä jo odotettu.
Eilen maanantaina kesäsää näytti parhaimman puolensa, oli aurinkoista ja lämmintä – hyvä muistutus kesästä. Tätä se lauha talvi tiesi. No eipäs heitetä vielä kirvestä kaivoon, kesää on vielä jäljellä ja pitkälahkeiset ja – hihaiset vaatteet käsivarrenmitan päässä.
Tänä koleana kesäaamuna on vaikeuksia muistaa, että muutamana päivänä on ollut niin lämmintä, että matot on saanut pestyä ja kuiviksi.
No, asennetta kehiin, paljon vaatetta päälle ja koirien kanssa lenkille, kunhan tämä naputtelu koneen äärellä loppuu.
Varaston raivaus on edelleen vaiheessa, ei ole viittinyt kohmettaa sormia, on ollut mukavampaa istuskella käsityön kanssa sohvan nurkassa ja katsoa Komisario Lewistä, vielä on riittänyt uusia jaksoja katsottavaksi C Morella.
Kyllä tähän laiskuuteen näköjään oppii ja tottuu pikkuhiljaa, mustikoiden kypsymistä odotellessa. Viime vuoden marjasatoa on syöty pakastimesta, tuli uusia marjoja tai ei. En aio säästellä viimevuotisia marjoja siltä varalta, ettei uutta satoa saa säilöttyä.
Partojen ulkoasu on jo siinä vaiheessa, että pitäisi siistiä lipat ja tassut. Pitää odotella hieman lämpimiä säitä, että voisin pestä ne ennen siistimistä. Pyyhekuivauksen jälkeen parroille voi tulla vilu. Ihqu on saanut muutamana päivänä tulehduskipulääkkeen – puolikkaan päiväannoksen ja hyvin näyttää riittävän. Se on touhukas ja pirteä oma itsensä ja päivä kerralla mennään.

Koska elämään kuuluu niin monenlaista tapahtumaa, syntymistä, kuolemista, iloista, surullista ja kaikkea siltä väliltä, omistan ihanan Iken muistolle tämän loppurunon.
”Mikä onkaan tää ihana maa?
Vain metsää, vain rantaa...
Ei hihnaa, ei pantaa...
Mikä onkaan tää ihana maa?”

22 pistepirkko - Hello sunshine

tiistaina, kesäkuuta 17, 2014

Siellä sun täällä

SPL-pääerikoisnäyttely Muurame, 15.06.2014.
IHQ tuomari Frank Goldlust, Saksa.
Harvoinaisuus = tyypikäs ja komea musta sakemanni RASMUS VON NORD TRAUM RKF3459803.
Tässä uroksessa urosleimaa ja pikmenttiä vaikka muille jakaa, FINN VOM BERGMANNSLAND RKF3584891. Tuomarin mielestä sillä olisi myös jalostukselle paljon annettavaa.
 14.06.2014 Rannalla.
Laulujoutsen




Unski






 Ihqudaa




 Hirvenjäljet
Viime viikolla lötkö ja saamaton olo vaihtui kuumeiluksi. Makoilin muutaman päivän ja otin rauhallisesti. Yskää oli sen verran, että sai puhdistettua keuhkot koivun ja männyn siitepölystä.
Lauantaina olin jo koperassa kunnossa osallistumaan talkoolaisena lasten pesäpalloleirin järjestelyihin. Pekka teki talkoopäivän jo torstaina. Minulle oli alustavan suunnitelman mukaan talkootehtävänä kioskin myyntityö, mutta ruokalaan tarvittiin vapaaehtoista lisäapua, joten siirryin sinne. Hei hulinaa, keittiössä oli täys höyry päällä. Vaikka Lukion keittiöllä pyöri porukkaa kuin merenmutaa ei tekemisestä ollut puutetta, olihan ruokailijoita useita satoja. Osallistuin ensin selvittämään aamupalatiskeistä, sitten valmistelutöihin keittiöllä ja lounaan aikana jälleen tiskauspuolella. Astianpesukone sai hurista punaisena ja meillä oli täysi työ pysyä tahdissa. Likaisia astioita piti saada kiireesti pestyä ja saada puhtaita astioita ja ruokailuvälineitä takaisin tarjoilusaarekkeisiin. Viisi tuntia hurahti kuin siivillä.
Pekka ja parrat tulivat hakemaan minut työvuoroni päätyttyä, olimme soineet että käymme mökin rannassa katsomassa rannalta paennutta vettä. Olin jo aamulla varannut lämpimiä vaatteita ja kumisaappaat autoon. Mökille päästyämme, olin niin päivän ahkeroinnista tönkkönä, että piti hakemalla hakea ja koota tuntumaa jalkoihin ja käsiin... olihan ne vielä tallella.
Emme viihtyneet kauaa rannalla, koska sää oli todella kylmä ja kova tuulinen. Parrat ennättivät formuloida hetken hiekalla ja varsinkin Unski tykkäsi pulikoida vedessä. Pysyttelimme kaukana vedessä uivista linnuista.
Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys ja lähdimme siskon kanssa katsomaan Muurameen sakemannien pääerikoisnäyttelyä. Näyttely oli aloitettu jo perjantaina, mutta meille riitti päätöspäivän kehät. Yli 12kk normaalikarvaisten koirien arvostelut alkoivat vasta puolen päivän aikaan, joten ennätimme aivan suunnitellussa aikataulussa näyttelypaikalle. Sää oli aluksi aurinkoinen, tarkeni hyvin teepaidalla. Saksalaiset tuomarit tekivät tehokasta työtä ja siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun saivat kehät pyritettyä järjestykseen. Lähdimme käyttöluokkien urosten kehän valmistuttua kotimatkalle, emme jääneet katsomaan kasvattajaluokkia.
Yleisvaikutelmana esillä olevien koirien tyyppi oli yhtenäistynyt ja yli kulmautuneita koiria näkyi vähemmän kuin aiempina vuosina. Varsinkin alle 24 kk urosluokissa oli todella hyviä uroksia. Saksan tuontikoiria näkyi olevan runsaasti niin suomalais-, virolais- ja venäläisomistuksessa.
Kotiin palattiin väsyneinä loppuillasta, ajomatkat menivät ilman kommelluksia tai haavereita.
Parrat eivät päässeet reissuun, joten minua odotti kotona kahden yli-iloisen koiran vastaanottokomitea... ja hitsi, unohdin tuoda niille tuliasia... oli paha moka minulta. Noitanokinenä ei ollut minun poissa ollessa käynyt sisällä kuin syömässä, mutta kotiuduttuani tuli heti sisälle ja nukkui minun jalkopäässä tyytyväisenä.
Eilinen maanantai meni lorviessa ja palautuessa näyttelykuvia katsellessa. On se hyvä kun aina löytyy hyviä syitä olla tekemättä mitään. No ei nyt ihan lorviessa, kävin toki partojen kanssa metsälenkillä.
Nyt olisi taas lähdettävä päivän lenkille, parrat ovat jo hienovaraisesti asiasta. Sää on TOSI hyytävä, yöllä lämpötila oli käynyt lähellä nollaa. Kova tuuli jäädyttää sielun, vaikka aurinko ajoittain pilkistää paksujen pilvien välistä. Voi lintuparat, toivottavasti tuuli pian kääntyisi lämpimälle kantille, että poikasille löytyisi ruokaa. Ai niin, sitä unohtaa että luonnossa säälille ei ole tilaa.
Näillä mennään juhannusta kohti, onneksi ainakaan täällä Päkkilänkankaalla ei ole satanut räntää. Se olisi kyllä hyvää kosteutta ruskeaksi muuttuvalle nurmikolle.
Leppoisaa viikonjatkoa!

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2014

Samuli Putro & Naisten Linja: Älkää unohtako toisianne

Helteisen viikon päätti vesisade

Lähimetsän mustikanvarvut ovat ainakin paikoittain säilyneet vähälumisesta talvesta.
 Pihlajankukat nupulla.

 

 Syreeninlehdet ilta-auringossa.
Jalostettu mustikkapensas kukkii.


Olisikohan tämä enkelinsilmäpelargonia?
Verenpisara.
Noitanokinenä tyytyväisenä myyräaterian jälkeen.

Ihqudaata kiusaa itikat.
Tänään aamu valkeni pilvisenä ja sateisena, siunattu vesisade saapui vihdoin. Kannoin sisäkukkia vesisateeseen, saavat virkistävää kosteutta lehtiinsä.
Saimme nauttia kesälämmöstä peräti viisi päivää. Ei haittaa vaikka välillä sataa. Jatkoin viikolla varaston penkomista. Olen säilyttänyt kaikki aikoinaan saamani kirjeet. Ihmismieli on nykyisessä kännykkä ja nettimaailmassa unohtanut, kuinka paljon ennen tuli kirjoitettua kirjeitä. Kirjeet olivat se tärkein yhteydenpito kanava ja postinkantajat polki. Muistan, kun tähän mökkiin muutettiin, niin postia jakoi vanhemman puoleinen mieshenkilö. Postin saapumisaika riippui ihan siitä, kuinka monessa talossa hänelle tarjottiin kahvit.
Löysin todellisia aarteita kirjeiden joukosta, vuonna kuokka ja kirves (vajaa 40 vuotta sitten) olin samalla kurssilla kaksosten Maikun ja Arkin kanssa. Ystävystyimme, mutta yhteydenpito katkesi muutaman vuoden jälkeen. Lukiessani heiltä saamiani kirjeitä päätin tarkistaa ensin facebookista, josko löytäisin heidät sieltä. Ja kas kummaa molemmat löytyi ja asuivat samalla paikkakunnalla. Eilen heti aamusta selvitin heidän puhelinnumerot ja saatuani ne, vedin pitkää tikkua kummalle yritän ensin soittaa. Maikku sai pidemmän korren, mutta soittoyritykseeni ei vastattu. Laitoin hänelle tekstarin, jossa esittelin itseni, josko muistaisi. Hitsi, ei tarvinnut kauaa vastausviestiä odotella ja siitähän se ilo repesi. Sovimme, että iltasella otetaan yhteyttä ajan kanssa ja niin illalla vaihdoimme pitkän tovin kuulumisia ja ei varmaan ihan heti yhteys katkea enää. Facebook viestittelyä jatketaan ja toivottavasti pian tapaamme ihan naamakkain.
Kirjeitä selaillessa oli myös mukava virkistää siskon muistia, mitä on aikoinaan minulle kirjoitellut. Olen tallentanut kirjeiden lisäksi kaikki postikortit, joulukortit jne. Vuosien kuluessa muutama kortti on joutunut koiranpentujen hampaisiin, mutta isolla prosentilla niitä on minulla tallessa ja myös pidän tallessa. Pyhitin toisen ostamani säilytyslaatikon kirjeille ja korteille.
Eilen lauantaina lähdin Ihqun, Sarin&Ira ja Päivin ja Aleksin &Winni & Santi kanssa Kotakankaalle jälki- ja esineruututreeneihin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmintä reilu kaksikymmentä astetta. Jäkäläkankaat olivat rutikuivia, mutta niin me vaan tehtiin kaikille koirille jäljet ja ajettiin ne koko porukalla yksi koira kerrallaan. Esineruutuun pääsi kaikki muut koirat paitsi Ihqu, se sai käydä ruudussa vapaana haistelemassa toisten hajuja ja vähän näön vuoksi hakea sormikasta, kun me kerättiin ruutureppejä pois. Ei Ihqusta ole työskentelemään maastossa, jossa on korkeampaa kasvillisuutta, taitaa olla Ihqun viimeinen kesä. Sari teki jäljen sille jäkäläkankaalle ja sen se ajoi mallikkaasti. Voi sanoa että kaikkien osalta reetit vietiin läpi onnistuneesti. Oli jo alkuilta, kun lähdimme metsästä pois. Loppuajasta sankka mäkäräis- ja itikkaparvi kiusasi sankkana pilvenä. Ajoittain kuulimme kaukaista ukkosenjyrinää, ei tullut ns. päälle.
Tästä päivästä tulee laiskottelupäivä, ollaan vain ja löhöillään.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää!