lauantaina, helmikuuta 28, 2009

Reissusta lyhyt kuin kananlento..

Päästiin Pekan kanssa Oulun rautatieasemalle, ennen junan tuloa tuli pakottava tarve veskiin ja siihen se reissu tyssäs. Olin ollut illan huonovointinen ja pakkasin vaisussa tunnelmissa, tietämättä missä mättää.
Ajattelin vain että en ole elpynyt isostajaosta, joka oliki poikkeuksellisen raskas ja olin vasta kello yhdeksän aikaan kotona tiistailtana.
Juna saapui asemalle ja minä soitin Tomille, että en uskalla nousta junaan on niin huono olo. Pekka käänsi auton keulan ja samassa "laatta lens", onneksi ennätin ottaa käteeni jotain mihin oksensin. Kiireesti kotiin ja yö meni oksentaessa. Torstaipäivästä ei juuri ole muistikuvia, nukuin vuorokauden läpeensä.
Perjantaina yritin syödä jo jotain pikkuhiljaa, olo heikko ja tärisevä. Makoilin koko päivän. Tänä lauantaiaamuna ei ole ole parantunut eikä vieläkään pysy mikään sisällä ja päässä humisee.

Mutta ei ku hyvää syntymäpäivää ja tietty Kalevalanpäivää, tässä nyt poistuu ne ylimääräiset nesteet kehosta... I hope.

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Aurinko paistaa risukasaan...



Kuvat: 21.2.2009 Kansalliset Iin hiihdot, Illinsaari.

Selvishän se syy mun tajuttomaan väsymykseen, keuhkoputkentulehdus. Kuumeen noustessa ja keuhkojen pihistessä, peilistä katsoi harmaan valkoinen naama ja olo oli ettei uskonut seuraavaa päivää näkevän. Ihminen voi olla todella väsynyt. Pahinta oli, ettei voinut heittäytyä sängyn pohjalle vaan töissä piti olla. Onneksi on keksitty kortisooni ja pillereitä napsiessa olo koheni alussa ajoittain jopa normaaliksi. Muutaman päivän kuluttua tuli esille kortisoonin haittavaikutukset ja makasin työpäivän jälkeen illalla kotona melkein tajuttomuuden tilassa sydän rytmihäiriöistä muljahdellen. Tuntui, että aivan sama heräänkö tästä koskaan enään. Ihmeesti aamu valkeni ja päivästä toiseen raahauduin turpoavin olemuksin. ... kiitos kortisonin.

Nyt olen omatoimisesti pienentänyt kortisoniannosta - vain neljännes pilleri. Keuhkot pelittää jo melko mukavasti, olen käynyt pikku lenkillä koirien kanssa ja paluu normaaliarkeen on pikkuhiljaa palaamassa.
Viimme tiistaina oli kova pakkaspäivä, maanantaina pyysin Sussulta sopisko, että teen vain pienen keskustaan kohdistuvan jaon ja laitan suurimman osan lehdistä postin jakoon, koska mun olo oli vielä hutera ja pelkäsin että keuhkot ei selviä pakkasesta ja painomusteen ärsytyksestä. Onneksi
se sopi Sussulle ja olin tosi tosi onnellinen, kun sain helpotusta työpäivään.
Kovia pakkasia oli monta päivää ja Ihkun sietokyky ylittyi. Yllättävän hyvin me niistä päivistä selvittiin, kyllä koiruudet vaistos että mulla ei ole kaikki ok ja yrittivät kovasti huolehtia minusta ja maata mun jalkamutkassa lämmittämässä.

Mä nuorenen jälleen kuun lopussa ja lähden käymään Tomin luona Hesassa. Otan vain kameran mukaan ja laiskottelen. Pekka tulee kotimieheksi, Anna ja Johanna ovat aikoneet huolehtia myös koiruuksista ja kaloista.
Maanantaina ja tiistaina on työpäivät - tiistaina isojako. Ens keskiviikkona hyppään yöjunaan ja palaan sit joskus seuraavan viikon alussa. Aion todella vain olla, olla olla ja kuvata.

Tänään pitäisi käydä koirien kanssa lenkillä, kunhan viemme ensin Pekan Ouluun. Päivä valkeni aika aurinkoisena ja n. -10 astetta pakkasta.
Kaunista sunnuntaita!

keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009

Olen uupunut totaalisesti...

Kuva: Maanantaipäivä Iin keskustassa.

Helkkarin jokapäiväinen lumipyry on pitänyt huolen, että en pääse vähällä. Maanantaina sai aloittaa lumityöt aamuvarhaisella ja työpäivän päätteeksi pukkasin lunta vielä pari tuntia. Tiistaiaamu alkoi myös lumitöillä klo 5 aikaan aamulla. Jos mun kunto on kohentunut kävelyn ja lumitöiden ansiosta, henkinen kantti on romahtanut. Mä en enään jaksa, tai jaksan tosi huonosti.
Kun selvis että tälle päivälle sovittu vapaapäivä peruuntui, pillahdin itkuun - tiedossa oleva vapaa oli kuin oljenkorsi ajatuksissa - kun minä vielä hetken jaksan niin saan olla sit vapaalla. Ylityöt vaatii veronsa.
Olen pahoillani, mutta vajoan nyt omaan suohon, en vastaa puheluihin en tekstareihin enkä meileihin. En jaksa kuunnella kuulumisia - mulla on nyt täys työ selvitä tästä tilasta itseni kanssa.

Tähän loppuun mulla ei ole mitään nasevaa sanottavaa.

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Lunta, lunta....


Kuvat: Vilma kaverina akvaariohommissa.
Luminen viikonloppu takana. Lunta on sitten tullut tuulen ja tuiskun kanssa. Perjantaina oli niin paljon satanut lunta, etten saanut ajettua autoa omalle paikalleen pihalle. Kaasuttelin minkä pääsin ja sitten piti kolata lunta auton ympäriltä, että sen saa tarvittaessa käännettyä. Lauantaina kolasin jo aamuvarhaisella lunta, ulko-oven eteen oli muodostunut puolen metrin nietos. Naapuri tuli aamupäivällä raktorin kanssa, minulle jäi kolattavaksi vain ns. sisäpiha. Siinäki oli ihan tarpeeksi.
Sain lauantaina akvaariorutiinille uuden kaverin. Työkaverin Tanjan tytär Vilma tuli hetkeksi kylään ja ennätimme tehdä vedenvaihdon isoon akvaarioon. Vilma keräs haaveilla pintakasveja ja kävi välillä kurkkaamassa konnien touhuja pesuhuoneen lattialla. Jouduin lopettamaan viimeisen palettikalan - se oli vähän heikossa hapessa ja yksi kirsikkabarbi-uros oli kohdannut lopun erikoisella tavalla. Oli tunkenut itsensä suodattimen telineessä olevaan reikään.
Sää ei todellakaan suosinut viikonlopulla, lunta on pyryttänyt monta päivää ja enään ei ole tietoakaan muutaman sentin lumimäärästä. Pakkanen ja pureva tuuli piti huolen, ettei ulkonaolosta juuri nauttinut.
Sunnuntaina sain jälleen kolata koko pihan lumesta. Jälkeä ei ennättänyt kauaa ihailla, kun lumipyry alkoi uudelleen.

Viikonloppu meni muuten nauttiessa ihan kotihommista, nukkuessa ja virkatessa. Tein viimme viikolla päätöksen, että en tee työhommia kotona, ellei ole IHAN välttämätön pakko. Pää meinas haleta vuorotta olevan työputken jälkeen. Omaa aikaa sain myös kävelemällä töihin ja takaisin - ei haitannu vaikka tuuli ja pyrytti. Punnitsin vasiten repun, joka sisältää kannettavan ja kameran, sekä muut työssä tarvitsemani kamat... 7 kg ja täytyy sanoa että onneksi sitä ylipainoa ei tarvitse jatkuvasti harteiden varassa raahata.
Torstaina kävin hierojalla monen vuoden tauon jälkeen. Valitsin hierojaksi nuoren nais-immeisen, jolla oli urheiluhieroja koulutus. Mun lihakset vaatii kovaa käsittelyä ja en voisi olla enempää tyytyväinen hierontaan. Joka helkkarin paikka oli tukossa ja kipeitä muhkuroita täys. Oikea nilkka oli turvoksissa, oliskohan istuminen ja päätetyöskentely-putki aiheuttanut sen?? Sain kehoituksen juoda vettä, vettä ja vettä.
Torstaille otin seuraavan ajan, mutta viikonlopun aikana palautu muistiin, että mulla on kuvauskeikka aamusta, joten hieronta-aika pitää siirtää.
Jos nyt aluksi kävisi kerran viikossa ja myöhemmin pahkuroiden vähetessä kerran kuukaudessa.
Koska Wilma-merkkinen herätyskello pitää huolen ettei viikonloppunakaan nukuta yhtään 5.30 pitempään - no jos sanoisin kovan sanan saisin nukkua vaikka kellon ympäri... niin innostuin vihdoin vaihtamaan kotisivujen värimaailman. Lisäksi päätin etsiä vieraskirjan tunnukset, en ole päässyt vastaamaan viesteihin sen jälkeen, kun vaihdoin IE:n Mozilla Firefoxiin. IE:ssä oli viekun tunnukset muistissa. No eilis iltana vihdoin löysin tunnukset ja pääsen kuittailemaan vieraskirjaan tulleita viestejä.
Anna ja Johanna käväsivät eilen illalla ja meuhasivat koiruuksien kanssa pihalla. Anna oli ahkeroinut minulle töppöset - kaunis kiitos - nuo tytöt ei juuri jouten jouda olemaan :)!
Tämä aamu alkoi aamukahveen merkeissä vakiintuneeseen tapaan ulkona koirien kanssa ja lumen pukkaamisella. Nyt pitäisi valmistautua töihin lähtöön, käydä suihkussa ja kerätä työkamat.
On vielä harkinnassa ajanko autolla työmatkan vai kävelenkö. Jos menen autolla, säästän aikaa koirien kanssa lenkkeilyyn iltapäivällä. Elämä on valintoja täys.
Muistakaa rentoutua ja posiitiivista asennetta... kyllä se siitä...

keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009

Pitkästä aikaa...

Kuva: Loistolla lämmin sydän.
Kuva: Suumailua.


Kuvat: Ihku Saikanväylällä. Kaikki Ihku-kuvat ottanut Anna.
Ihan hätkähin, kun katoin milloihn olen viimmeksi bloggaillut. Niin se aika menee. Mulla on reilu viikko tiivistä työskentelyä takana. Pää on ihan tukossa ja ajatukset ei liiku.
Hengissä täällä ollaan, Anna ja Johanna on liikutellu koiria. Minulla meni viikonlopun aurinkoiset päivät ohi, harmitti mutta pitää uskoa, että kevään edetessä pääsen nauttimaan aurinkoisista päivistä koiruuksien kanssa.

Ja kuinkas ollakkaan -työ kutsuu jälleen
- taas jäi meilit lukematta - ehkä joskus ennättää.
Mukavaa päivää!